Ne työntekijät, joilla lapsia saikuttavat jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta tulee raivostunut olo, jos jossain perheessä aina vain toinen vanhempi (äiti yleensä jostain kumman syystä) on poissa.

Meillä aikanaan minä äitinä olin aina pois. Syynä se, että miehen työpaikalla vaadittiin todistus, että olin töissä, kun lapsi oli sairas. Ei siinä mitään, mutta kun kysyin töissä esimieheltä todistusta, niin hän sanoi ettei voi sellaista kirjoittaa, koska meidän tessissä sanotaan, että vanhempi voi aina jäädä hoitamaan sairasta lasta. Loppu tulos olin se joka jäi kotiin. Korvatulehdus kierre, ei tainnut montaa ehjää viikkoa olla vuoteen.

Lapset ja elämän mukavuus menee talousasioiden edelle.

Kyllähän se on maailmanjärjestys aina ollut.

Aika melkoista on ajatella että talousasiat menevät aina kaiken edelle.

Siksihän meillä on ilmastokin ihan pilalla ja maailma saastutettu, kun lapsetkin jää talousasioiden alle.

Tästä lähtien ihmiset menevät edelle ja vasta sitten tulee talousasiat. Eli kovempaa verotusta markkinavoimille. Työläisillä etenkin perheellisille paremmat työedut lomat ja muut.

En tiedä, kuinka paljon vastustuskyvyissä voi olla eroa eri ihmisillä, mutta minä aikanaan hoidin työkseni sairaita lapsia näiden kotona sellaisessa kotihoito palvelussa. Yhden kerran sain itsekin noroviruksen hoidokilta, mutta muuten en koskaan saanut tartuntaa. Mutta toisille näköjään tarttuu heti jokainen pöpö omilta lapsiltaan.

Työttömistä voitaisiin kouluttaa kotihoitajia, jotka perhepäivähoitavat lapsia koteihinsa, jotta vanhemmat voivat käydä töissä.

Kansantaloudellisesti kestämätöntä, että meillä on näin paljon työttömiä. Perheellisten poissaolojen määrä on tosiaan mittava. Olisi win-win, että tämä asia ratkaistaisiin poliittisesti.

Meillä on kans tömmönen lapsellinen työntekijä. Saattaa olla yhden kokonaisen viikon töissä, sit saikuttelee pari seuraavaa viikkoa ja sama toistuu.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta tulee raivostunut olo, jos jossain perheessä aina vain toinen vanhempi (äiti yleensä jostain kumman syystä) on poissa.

Sama täällä!!! Nämä uhriutuvat äidit pilaa kaikkien synnytysikäisten naisten maineen työmarkkinoilla :(

Olen luokanopettaja, ei omia lapsia. Muutama vuosi sitten rinnakkaisluokan opella oli kolme alle 10-vuotiasta lasta. Ihan sama kokemus kuin ap:lla, eli tuolla työkaverilla ei ollut varmaan yhtään ehjää viikkoa, kun oli koko ajan poissa lasten sairauksien vuoksi, sitten päälle toki hänen omat sairastelunsa. Lisäksi tosi pienistä asioista jäi lasten vuoksi kotiin, tyyliin "Linnu-Petteriä vähän yskittää, en taida voida huomenna viedä päiväkotiin" tai "pidän Jennika-Eliakselle vielä yhden kuumeettoman päivän, ettei päiväkodissa tule epidemiaa". Meilläkin oli se sama systeemi mitä ap:lla, eli 5 päivää saa olla omalla ilmoituksella pois, koski sekä omia että lasten sairastumisia. Työkaverin mies oli yksityisellä sektorilla töissä ja heillä joka sairastumisesta (sekä omien että ilmeisesti myös lasten) piti olla terkkarin/lääkärin todistus. Yllättäen mies ei ollutkaan itse koskaan kipeänä eikä hän myöskään jäänyt koskaan kipeiden lasten vuoksi kotiin. 

Tilanne oli mulle siinä mielessä katastrofaalinen, koska yhteisopettajuus-ideologian mukaisesti minä sitten oman luokkani ohella paimensin rinnakkaisluokkaa, kun joku häthätää sijaiseksi saatu epäpätevä tyyppi ei pärjännyt rinnakkaisluokan kanssa. Pahimmassa tapauksessa sijaista ei saatu ollenkaan, eli minä olin vastuussa kahdesta luokasta. Koin tilanteen raskaana ja rehtori antoikin minulle koko lukuvuodeksi pienen palkanlisän ns. ylimääräisestä vastuusta, samoin yhden kertakorvauksen. Perusteena juuri se, että olin hoitanut rinnakkaisluokankin asioita vastuullisesti. Huippu oli, että tämä rinnakkaisluokan ope alkoi vinkua, että on epäreilua kun minä sain palkanlisän (huimat 90euroa/kk bruttona) ja kertakorvauksen (500 euroa bruttoa). Kahden henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaan kouluvuoden jälkeen päätin vaihtaa työpaikkaa. Varmaan tuo vakivirassa oleva sarjasaikuttaja edelleen toimii ihan samalla tavalla. 

Jotkut on jotkut ei ja niitä perjantaisaikuttajia löytyy lapsettomista yhtälailla.

Itse olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltajana avioeron jälkeen nyt 4 vuotta ja äkkiä laskettuna olen ollut sairaslomalla 4 kertaa tuona aikana. Näistä 2 kertaa lapsen takia ja kaksi kertaa itseni takia.

Kerran olen ollut oikeutettu sairaslomaan pienen leikkauksen takia, mutta ehdotin pomolle, että teen töitä, mutta en nostele mitään vaan ne hommat jäävät odottamaan seuraavaan viikkoon, kun on taas toinen käsi vähän käytettävissä. Pomo tyytyväinen ratkaisuun ja itselle myös hyvä mieli.

Ennen avioeroa tein iltatöitä ja mies teki töitä päivällä. Lapset eivät tarvinneet hoitopaikkaa ja jos joku oli kipeä kummankaan ei tarvinnut ikinä olla pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

HUS:illa on työkykyohjelma, jossa sanotaan yhtenä työkykyvyn selvittelyä vaativana "hälytysmerkkinä" 5 poissaoloa vuodessa.

https://www.hus.fi/hus-tietoa/henkilosto/Toimintaohjelmat%20ja%20ohjeet…

Tätä ihmettelen suuresti, koska 5 poissaoloa voi kertyä helposti monistakin syistä, ja lapsellisilla erityisesti.

25 päivää tai 5 poissaolojaksoa. 25 pv on jo yli kk työpäivissä, joka ON paljon.

Yksi tuttu myönsi ihan suoraan, että joskus, kun hänelle tulee tarvetta pitää vapaapäivä, niin soittaa vain aamulla työpaikalle, että on kotona sairaan lapsen kanssa. Sääliksi käy niitä, jotka voivat joutua tekemään jopa ylitöitä näiden hupisaikuttelijoiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä saikuttajista ja voin kertoa että olisin todellakin mieluummin töissä kuin valvoisin öitä kipeiden lasten kanssa. Tämä talvi oli erityisen raskas ja meillä sairastettiin paljon. En ollut marras-maaliskuussa varmastikaan yhtään täyttä viikkoa töissä. Lapset sairastivat vuorotellen ja minäkin olin kipeämpi kuin vuosiin. Olin välillä todella puolikuntoisena töissä, koska pelkäsin jo ettei minua uskota. SIinä sitten työkaveritkin näkivät etten todellakaan ole turhaan ollut pois, kun ääni käheänä yskin ja niiskutin töissä.

Täällä kans yks saikuttaja ja komppaan, ettei oo kivaa, paljon kivempaa olisi terveet lapset ja olla töissä. Voisi luulla, että olen apn työkaveri, mutta minulla ongelmana ei ole perjantait vaan maanantait. On varmaan juoruilijoilla kivaa, taas ollaan maanantai pois, meniköhän ryypyt pitkäksi. Voin valaista, että en ole tammikuusta lähtien käytännössä tervettä viikonloppua nähnyt. Jollei jompikumpi lapsista sairasta, minä sairastan ja eipä ole lomapäivinä saanut palautua tai virkistyä. Joko olet töissä tai kipeän lapsen kanssa. Miehestäkään ei ole apua, yhtä kipeä tai kiinni töissä.

Apn kaltaisten nyysääjien takia saan itkestellä, että saako lusmurin maineen ja takana on taas yks valvottu yö ja edessä päivä, jossa joko jaloissa itkee joku tai sylissä itkee kipuaan toinen.

Suosittelen vakavasti aptä pitään mielipiteensä omanaan, sillä tuo jatkuva sairastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmalla viikonloppu taas pilalla. Ei virkistymistä, ei lepoa, ei hupeja vaan itkuisia ja kiukkuisia lapsia ja valvottuja öitä.

Luojan kiitos tämä ei ole pysyvää, muuten vetäisin itseni kiikkuun.

Up

Pienet lapset sairastelee paljon. Ei ole oikeistopuolueet tätäkään asiaa miettineet, että mitä isommat lapsiryhmät sitä enemmän tauteja liikkuu, mitä vähemmän henkilökuntaa, sitä huonommin hygienasta voidaan huolehtia, mitä vähemmän määrärahoja, sitä vähemmän leluja ja sitä vaikeampi niitä on jatkuvasti pestä (pitäisi pestä aina kun joku käyttää suussa, eipä olis pienten ryhmässä leluja jos näin tehtäisiin).

Kun lapsi sairastuu niin ongelma ja rahanhukka tosiaankin kertautuu, kun vanhempi ei pääse töihin ja asioita jää mahdollisesti tekemättä jos sijaista ei saada.

-Lastenhoitaja

Meillä menee ainakin kausittain. Tänä talvena meidän lapset on urakoineet sairastuvalla. On sairastettu kaikki mahdolliset flunssat ja infulenssat ja siihen päälle pari vatsatautia. Itse sairastin myös parikin poissaoloa vaatinutta flunssaa ja lisäksi allergian panemisen vuoksi useampi päivä ja vielä allergian testauksen vuoksi viikko. Viime talvena sairaslomakierteessä oli esimies (eronnut ja lapset aikuisia) infulenssa kaikilla mahdollisilla jälkitaudeilla piti miehen poissa töistä yli kaksi viikkoa ja siihen päälle muutama lievempi juttu. Sitä edellinen talvi oli taas toisen perheellisen työkaverin perheen hankala vuosi. Nyt neljännellä työkaverilla (aikuiset lapset asuu vaimon kanssa) on mystisiä oireita jonka vuoksi jo monta viikkoa aina lyhyitä pätkiä töissä ja väliin muutama päivä- viikko sairaslomaa. Nyt sai epäilyksi pitkäaikaissairauden, jonka vuoksi luultavasti sairasloman tarvetta olisi jatkossakin. Eli 4 hengan työporukassa jokaisella on olluyt hankalia vuosia/kausia. 

Eli meillä on ainakin "kukin vuorollaan" ja tuskin kukaan ilman hyvää syytä.

Kaksi hoidettavan ikäistä lasta, sairaus-/hoitovapaapoissaolot 1,5 vuodessa:

- viisurin poisto leikkauksella suunnitellusti 1 pv

- mahatauti 1 pv

- flunssa 2 pv

- lapsen sairaus 1 pv

Eli tähän mennessä keskimäärin 3,3 pv /vuosi. Ei tuo nyt ihan hillitöntä ole. On käynyt tuuri kun taudit ovat osuneet viikonloppujen kylkeen.

Jos teillä olisi jotkut tilastot katsottavana, voisitte yllättyäkin. Meidänkin tapaisia kun on joukossa: lapset kipeinä kerran kolmessa vuodessa pari päivää, kumpikin.

Mutta meidän kaltaisiin ei kukaan kiinnitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Missä saa omailmoituksella ilmoittaa lapset sairaaksi?

Meillä saa, ihan turhaa soittaa terkkarilta lappua.

Olin tässä vähän aikaa sitten naisvaltaisella alalla töissä, jossa vakkarityöntekijöistä lähes kaikilla oli lapsia tai sitten joku oli raskaana. Nämä joilla oli lapsia, vain ilmoittivat, että jään kotiin, koska lapsi on kipeä, tätä tapahtui erittäin usein. Paikan pomolla oli myös lapsia, joten hänkin oli pois usein, myös kesken työpäivän soittelivat työajalla lapsille ja höpöttivät omia lapsiperhejuttujaan, ihan työajalla! Oli kyllä jännä huomata miten paljon naisilla joilla on lapsia tulee poissaoloja töistä. Joskus kesken työpäivän joku vaan huikkas pomolle, lapsi on kipeä, lähden kotiin..Argh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-10347461

Ei voi olla yllätys kenellekään, että lapset sairastaa. Tosi raskas työyhteisö, jos lasten sairastelua kyylätään. Sille kun ei voi mitään.

Tämän työkaverin lapsi ei edes ole vielä päiväkodissa. Silti aina kipeänä. Ap

Eli missä se työkaverin lapsi siis on päivät, ja kuka häntä hoitaa terveenä?

Vierailija kirjoitti:

Olin tässä vähän aikaa sitten naisvaltaisella alalla töissä, jossa vakkarityöntekijöistä lähes kaikilla oli lapsia tai sitten joku oli raskaana. Nämä joilla oli lapsia, vain ilmoittivat, että jään kotiin, koska lapsi on kipeä, tätä tapahtui erittäin usein. Paikan pomolla oli myös lapsia, joten hänkin oli pois usein, myös kesken työpäivän soittelivat työajalla lapsille ja höpöttivät omia lapsiperhejuttujaan, ihan työajalla! Oli kyllä jännä huomata miten paljon naisilla joilla on lapsia tulee poissaoloja töistä. Joskus kesken työpäivän joku vaan huikkas pomolle, lapsi on kipeä, lähden kotiin..Argh.

Joo, se on kyllä aina haastavaa työyhteisön kannalta. Onneksi meillä lasten sairauapoissaolot hoitaakin mies, ja lisäksi on pienen koululaisen tavoitettavissa aina puhelimitse, kun minun työni ei sitä kovin kätevästi salli.