Kylässä kieltäydyin täytekakusta ja sanoin "kiitos ei, kun aloin juuri laihduttaa" Talon emäntä loukkaantui ja alkoi haukkua minua "No ei tossa massassa nyt yksi kakunpala enää vaikuta"

Käytöstavat kirjoitti:

Taas yksi ihmissuhdetaidoton. Olet sitä samaa porukkaa, jotka itkeävät juhlissa, kun tarjotaan alkoholia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sen lasin voi ottaa, kohottaa malja, kastaa huulensa ja jättää lasi sen jälkeen johonkin. Samoin voi kakkua ottaa läpinäkyvän siivun.

Vaan kun ei. Asiasta on tehtävä maailmanluokan ongelma.

Ärsyttää tommoset huulenkastelijat.

Juhlissa kerää käytettyjä laseja pois ja ei tiedä, meinaako tyyppi vielä juoda siitä vai ei ja juhlien pitäjä ei ees tiedä, kuka sen jätti.

Miksei ota pommacia, jolle Alkoa voi ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Oi että! Olisipa joskus jossain kylässä joku raikas, salaattisia voileipiä tarjolla. Ottaisin mielelläni yhden. Sen rasvaisen ja sokerisen mokkapalan jätän mielelläni syömättä. Eli hyvä huomio.. ennen oli ennen ja nyt on nyt! ;) 

Mutta ei kuitenkaan sinun kotonasi tarjota sitä salaattia?? Miksi??

Emännän häpeä, ei sinun.

Itse kuulun siihen ihmisryhmään joka addiktoituu sokerista helposti. Kieltäydyn itsekkin ottamasta melkein aina, joskus otan. Joskus se yksikin kakkupala voi laukaista niin suuren himon että syön sokeria sitten kaksin käsin monta viikkoa. Joskus herkuttelen ihan tietoisesti, harvoin ja harkitusti ettei vaan lähtisi käsistä. Onhan tämä ikävää mutta 30 vuotta ylipainon ja sokerin suhteen syömishäiriön kanssa kamppailleena minulle on yksi lysti mitä muut miettii syömisistäni kahvipöydässä.

Lihava ei ilmeisesti voi voittaa.

Jos et laihduta, olet laiska ahmatti joka kuormittaa terveydenhoitoa paskoilla elämäntavoillaan.

Jos laihdutat, olet nirso ja loukkaat toista joka on leiponut herkkuja.

Se tästä ketjusta ainakin käy ilmi, että lihavalle saa sanoa ihan mitä vaan, eikä siitä saa koskaan loukkaantua. 

Jos et tiedä toisen laihdutuksesta sen enempää, älä oleta että hän voi tehdä juuri nyt tässä kohtaa sen poikkeuksen. Ehkä hän kävi juuri eilen kylässä jossain ja teki poikkeuksen silloin. Ehkä on joutunut tekemään poikkeuksen monta kertaa viikon aikana, koska toiset suuttuvat muuten. Työpaikan kahvihuoneessa, kaverin kanssa kahvilassa. Näitä tilanteita riittää, ja aina pitää tehdä poikkeus juuri sillä hetkellä. Toisaalta syömishäiriöiselle se kakkupala voi aiheuttaa ahmimisjakson, tai ahmimisen ja oksentamisen.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on jotain vialla. Tässäkin keskustelussa tulee esiin se, että ihmisten allergiatkin loukkaavat. Keliaakikon pitäisi syödä kakkua, vaikka se aiheuttaa pahan ripulin. Emännän pitää vain saada ahtaa vieraat täyteen ruokaa, tai muuten loukkaannutaan. Luulisi että nykyihmiset tajuaisivat että keliakia ja maitoallergia (eri asia kuin laktoosi-intoleranssi!) ovat ihan oikeita ongelmia. 

Voisitteko ehkä hoikemmat leipurit kasvaa ihmisinä sen verran, ettei tarvitse loukkaantua turhasta? Jos harmittaa leipomiseen käytetty aika, niin tehkää sitten jotain yksinkertaisempaa tai ostakaa vaikka kaupasta Domino-keksejä. En ole pyytänyt leipomaan tuntikausia minua varten, enkä loukkaannu jos ette tee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaessa ei tarvitse olla kokonaan ilman herkkuja. Yksi kakunpala pari kertaa vuodessa ei haittaa.

Kun minä todella harvoin herkuttelen, päätän ihan itse, millä herkulla ja milloin. En tuhlaa "herkkupäivääni" mihinkään toisen kakkuun, vaan ostan itse itselleni omaa lempiherkkua, minkä voin syödä rauhassa nautiskellen omassa kodissani.

Kylässä tuputettu väkisin syöty kakku ei ole mitään herkkua. Yleensä kakku ei ole edes hyvää, alun perinkään ei ole tehnyt mieli juuri kakkua, ja jälkikäteen on vain morkkis, että tulipa nollattua koko hyvin mennyt viikko turhalla sokerilla.

Minä päätän mitä suuhuni laitan, ja vaivani, allergiani, ja ongelmani eivät kuulu muille. Jos on riittävän läheinen, voin selittää, että mulla on keliakia, ja iso määrä pippuria ruuassa saa vatsan niin kipeäksi että makaan sitten loppuillan teidän lattialla kippurassa ja voihkin, mutta ei nuo asiat muille varsinaisesti kuulu.

Ymmärrän kyllä että kyseessä on sukupolvien väliset erot, kun vanhemmat ja appivanhemmat yrittää tyrkyttää väkisin kaikenlaista, mutta minä en terveyttäni uhraa heidän pulliensa takia. Olishan se tietty varmaan hauska selittää, että juu, kun oli aina pakko teillä pullaa syödä, niin suolistosyöpä ja lapsettomuuskin siitä seurasi, kun en halunnut loukata. Haloo.

Niin eihän sitä tarvitse perustella miksi ei ota. Vai seurasiko emäntä vieressä mitä lautaselle lappaat? Yksissäkään juhlissa ei ole kukaan kysellyt miksi en ota jotain tai miksi otan jotain kaksi kertaa. Melkoisia kyyliä juhlien järjestänä :D

Vierailija kirjoitti:

Minä otan kakkua aina kun tarjotaan. Syön lusikallisen ja jos ei ole hyvää, piilotan loput sohvan alle.

Eteisen kaappi on myös hyvä piilopaikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikan on helppo ajatella "ei yksi pala haittaa".

Sellaiselle, jolla on ongelmia itsekontrollin kanssa se saattaa olla se ahmimisen laukaiseva tekijä.

No ehkä on sit parempi pysyy ihan kotona vaan.

Ajatteletko samoin absolutistista?

Ai Moi ! ja hesen autokaistalle suoraan juhlista? oliko tutun tyttö myymässä?

Minä en pidä makeasta. Kaikki keksit, kakut, leivokset, karkit ja muut maistuvat minusta pahalle.

Tästä tulee jatkuvasti sanomista nirsoilustani ja siitä, olenko dieetillä? En ole koskaan dieetillä, aina ollut normaalipainoinen,ei ole mitään syömishäiriöitä tai muutakaan. En vain pidä makeasta.

On todella ahdistavaa kun ihmiset tuputtavat ällö-makeita leipomuksiaan kurkustani alas. Eihän kukaan voi olla rakastamatta herkkuja?

Itselläni sokerin syöminen laukaisee ahmimiskohtauksen. En syö mitään sokeria nykyisin, paitsi hunajaa ja sen, mitä hedelmistä luonnollisesti saa. Sokerihan on sitä paitsi myrkky elimistölle. Saan sokerista tulehtuneita finnipaiseita. Plus se pöhnäinen olo sokerin mätön jälkeen on karsea. Lisäksi vältän vehnää. Juhlissa emännän tai isännän olisi hyvä antaa vieraiden itse päättää, mitä ottaa, eikä kannata pitää lukua, kuka syö mitäkin. Eihän kukaan voi tietää toisen terveydentilasta, kaikki ei sovi kaikille.

En jaksa vierailla vanhojen sukulaisten luona juuri tästä syystä. Pakkosyötetään kermassa uitettua lihaa ja perunaa, ja aina pitää ottaa toinenkin annos. Sitten on kahvit ja herkkuja on viittä eri laatua, osa kaupasta ostettua ja osa itse tehtyä. Täti yllyttää syömään, "en minä näitä yksin saa syötyä". Jos viipyy useamman tunnin, tulee vielä toiset kahvit ja niitä samoja herkkuja lisää. Maha on koko loppupäivän turvonnut ja koskee. Pääasia kuitenkin ettei emäntää loukata.

Ja ei, en kärsi ortoreksiasta ja syön ihan normaalia kotiruokaa. Mahani ei kuitenkaan kestä valtavaa määrää rasvaa ja sokeria kerralla, kun kotona syön kevyemmin.

Vanhoilta ihmisiltä tämän jotenkin ymmärrän, mutta nuorempien asenteena on outoa. Eikö emännöinnin ole tarkoitus olla vieraan hyväksi tekemistä, eikä emännän egon kiillottamista?

Vierailija kirjoitti:

Ai Moi ! ja hesen autokaistalle suoraan juhlista? oliko tutun tyttö myymässä?

Tulihan se sieltä: läski syö totta kai kotona herkkuja, esittää vain toisten edessä laihduttajaa.

Tästä ketjusta näkyy selvästi, että lihavia ei oikeasti tueta laihduttamisessa. Ei uskota että toinen oikeasti laihduttaa, suututaan jos laihduttaminen vaikuttaa syömiseen toisten kanssa. Laihduttamisesta ei saa ilmeisesti myöskään mainita.

Miten laihduttajan sitten pitäisi elää, ettei vaan ärsytä hoikempia ihmisiä? Pitäisikö lopettaa koko dieetti ja ahmia ruokaa, että toisille tulee parempi mieli?

Miksei juhlissa voi tarjota myös kevyitä vaihtoehtoja? Voisi huomioida nekin jotka eivät tykkää mätöstä.

Porkkanat ja dippi, hedelmäsalaatti, smoothiet, pienet lohivoileivät tms.

En tarkoita että kakut pois, mutta siinä rinnalla voisi olla muuta niille, joilla on joku ruokavalio.

Vierailija kirjoitti:

No miksi ei kutsuta? Juuri siksi, kun pitäisi soittaa ensin kutsutulle ja kysyä ruokavaliot ja leipoa keliakkialaktoorisonmaitoproteiinitonvegaanikarppituorekakku, ennen kuin toinen voi piipahtaa kahvilla illalla.

Tai ehkä kenties - voisi jättää kokonaan leipomatta? Ei se vieraskaan välttämättä aina halua syödä.

Olen monesti käynyt kaverilla ja juonut vain kupillisen teetä hunajan kanssa, samalla kun jutellaan. En ole pettynyt enkä loukkaantunut siitä. Jos tekee mieli herkkua, voin mennä kaupan kautta kotiin ja ostaa vaikka jäätelöä tai muuta mukavaa.

Minä en itse pidä makeasta ja jos minulle joku niitä tyrkyttää vastaan että "kiitos, mutta ei kiitos". Suolaista syön. Jos joku juhlaemäntä vetää vaginan päähän niin vetäkööt.

Yleensä nää tuputtajat ja loukkaantujat on itse ylipainoisia ja kärsivät itsehillinnän puutteesta. Siksi heitä ärsyttää kun toisella on tarpeeksi hillintää kieltäytyä. 

Mä en pidä kakuista. 99,9% kakuista on minusta pahanmakuisia. Kohteliaisuudesta otan hyvin pienen palan (sekin kyllä on liikaa, kun kakkua ei saa leikattua n. teelusikallisen kokoista palaa) ja vituttaa syödä sitä A) pahan maun takia B) syön täysin ravintoköyhää höttöä ja pitää vähentää muusta.

Jos haluan herkutella, se ei todellakaan ole mikään ällömakea, kuvottavan makuinen kakku kissanristijäisissä, mitä haluan syödä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne ihmisiä jotka haukkuisivat noin törkeästi jos kieltäytyy herkuista, mutta herkkujen pakkotyrkyttäminen ja ihmettely miksei kakku maistu on tuttua.

t. hoikka ja urheilullinen nainen joka ei tykkää pullan puputtamisesta.

Jos olisin aloittajan äiti, niin kyllä häpeisin huonoa kasvatusta. Tai siinä sosiaalisesti kömpelö tapasi toisen samanlaisen ja sai takaisin samalla mitalla.

Syötävän tyrkyttäminen on varsinkin sellaisten naisten ongelma, joiden koko elämän ainoa sisältö on ollut toisten ihmisten ruokkiminen. Ainakin mies ja lapset on pidetty enemmän tai vähemmän tyytyväisinä ruokkimalla heitä.