Lue keskustelun säännöt.
Synnytysten tuhot
25.05.2019 |
Onko aihe tabu vai uskalletaanko keskustella asiasta?
Itselläni tuli liikakilot, joista pääsen hetkellisesti eroon rankalla dieetillä, mutta aina ne vaan palaavat. Olin aina normipainoinen ennen raskautta. Jalan/kengän koko kasvoi. Ei ole palautunut koskaan.
Kommentit (143)
Itse kokemani ”tuho” on lannerangan löystyneet nikamat, jotka aiheuttavat vielä näin vuosikymmen synnytyksen jälkeen aika ikävää selkäkipua. Minulla on muutenkin löysät nivelet, mutta tämä selässä tapahtunut löystyminen on harmillisinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jalan kasvu on mielenkiintoinen ilmiö. Minullekaan ei mahtuneet vanhat kengät muutaman vuoden ajan kuopuksen syntymän jälkeen, mutta nyt kun kuopus on jo 13-vuotias, vanhat kengät mahtuvat taas. Huomasin tämän ihan sattumalta kun vastaan tuli liian pieninä hylkäämäni kengät, jotka nyt olivat siis ihan sopivat. Eli se jalka jotenkin palautuu ajan kanssa, joten kyseessä on varmaan holvin kaarevuuden tms. muutos.
Minulle ei myöskään tullut lisäpainoa, mutta aikamoiset raskausarvet vatsaan kylläkin, koska mahakin oli valtava.
Toisaalta koen, että vasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen aloin nauttia seksistä ihan eri tavalla kuin ennen, ja se tilanne vaan parani toisen lapsen myötä. Itse asiassa tämä oli aika iso asia minulle, joten swings and roundabouts, plus miinus nolla.
Sama juttu jalkojen kanssa. Nuorimmainen nyt 14 ja pieniksi käyneet kengät mahtuvatkin taas jalkoihin ihan yllättäin 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
turpea urpo kirjoitti:
Suloinen pipari muuttuu kalkkunan kurkkua muistuttavaksi veltoksi römpsäksi ja tiukka vatsa vastaavasti lutoa, vettä täynnä olevaa raktorin takapyörän sisäkumia muistuttavaksi ongelmajätteeksi, jota ei kehtaa katsella edes silmät kiinni.
Noin pääsääntöisesti.. Mutta sitten ovat erikseen nämä äidit joilla riittää itsekuria ja varsinkin tahtoa käydä hieman muuallakin kuin marketin makeishyllyllä. Eikös se ole äidin oma valinta kuitenkin hyvin pitkälle?
Ei ole
Sillä miten nahka venyy ja taas palautuu raskauden jälkeen ei ole yleensä mitåän tekemistå sen kanssa miten nainen on raskausajan viettänyt. Kaikki johtuu suurelta osin perimästå ja kudostyypistä ja siitå kuinka suuria lapsia perimåstå johtuen synnyttää.
Venynyttå vatsanahkaa ei jumpalla eikä ruokavaliolla pysty korjaamaan eikä ehkäisemään.
Ja jokainen nainen haluaisi ettå se alapää olisi entisellään synnytyksen jälkeen mutta siihenkään nainen ei saa itse vaikuttaa vaan se lapsi revitåän alakautta oli tuhot mitå tahansa sen jälkeen ja kyllå se on nainen joka sen vuoksi seksissä eniten kärsii. Sitten mies ihmettelee kun naista ei enää seksi kiinnosta. Miksi kiinnostaisi kun siitå ei saa itse mitåän?
Naiset tekevät lapset työllä ja tuskalla ja miehellä tuolla joka asian vapaamatkustajalla on otsaa valittaa siitå kun naisessa näkyy jäljet siitå kun nainen on synnyttånyt miehelle lapsen!Naisilta lähtee edes halut niin eivät joudu kärsimään puutteesta.
Sepäs se kun ei ne halut lähde mutta se seksi on yhtä tyhjän kanssa kun alapäässå arpea ja tunnottomia kohtia eli puutteesta kärsii todellakin.
Justiinsa toisin päin. Toisekseen äitiydestä on niin paljon syvää tyydytystä tuottavia seurauksia, että jotkut raskausarvet eivät ole mitään hyötyjen rinnalla. Olisi jäänyt ihmisyys toteutumatta täysimittaisena jos ei olisi tullut hankittua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei synnytyksistä jäänyt vaivoja, mutta raskauksissa tuli vaikka mitä, varsinkin jälkimmäisessä. Jalan koko kasvoi, tuli pahat suonikohjut ja raskausarvet. Painosta en viitsi puhua, olisin varmaan lihonut muutenkin.
Minulla taas jalankoko ei kasvanut, ei suonikohjuja eikä raskausarpia. Miten pystyt erottamaan muutokset iän ja sukurasituksen tuomista muutoksista?
Raskaus kestää vain 9kk. Ihminen ei sen aikana vanhene edes vuotta. Olisi vähän kummallista jos tuona aikana tulisi kovasti paljon iän tuomia muutoksia. Varsinkin jos synnyttäjä ei ole ikänsä puolesta vielä vanha, siis siinä iässä, jolloin suonikohjuja ja lättäjalkoja alkaa "normaalisti" ilmaantua.
No kyllä se raskaus vaan voi ihan kuukaudessa aiheuttaa suonikohjuja ja viikossa raskausarpia kuten kavereilleni joka oli vasta 23v joten en todellakaan iän piikkiin laita. Samoin äitini sai suonikohjuja raskauksien aikana vaikka oli myös 23v ja toisessa raskaudessa 26v. Ihan raskauksien aiheuttamia. Kyllähän raskaus tuo vaikka mitä muutoksia, mulla hemppa laski reippaasti ja samoin verenpaineet, pyörätuolin alhaisten paineiden vuoksi. Synnytyksen jälkeen normalisoitui.
Onneksi mulla on lättäjalat jo ennen raskautta niin ei tartte kärsiä jalan suurenemisesta. 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se katso painaako vauva 2 kg vai 4,5 kg!
Itse synnytin 4,2 kg painavat vauvat 4 vuoden välillä eikä itselleni jäänyt vaivoja. Alakautta syntyivät. 1 synnytyksessä ponnistin 15 min ja sain 2 pientä tikkiä ja toisessa ponnistin 2 min ja sain 1 pienen tikin. Serkkuni synnytti pienen 1,9 kg painavan vauvan ja repesi peräsuoleen asti :(
Edelleen juoksen ja jumppaan täysillä. Sixpackki oli tässä välissä, mutta opiskelujen aikana olen lihonut 10 kg, joten sitä ei enää ole.
T. Minä 28 v.
Mietin vaikuttaako äidin ikä palautumiseen? Itse olen tehnyt lapset 20-24 ikävuoden välillä. Joskus luin, että vanhemmat äidit palautuvat huonommin ja, että palautuminen olisi etenkin 30-vuotiaasta ylöspäin aina vaan hitaampaa - alkaahan silloin laskemaan naisten hedelmällisyys ja lihaksen tehotkin.
Itse päätin jo nuorena, että teen lapset viimeistään 25-vuotiaana enkä ole katunut. Äitini kokemukset ovat myös samanlaisia - hän sai minut 30-vuotiaana eikä koskaan palautunut raskaudesta. Siskoni hän sai 18-vuotiaana ja palautui täysin. Olin vielä pienempi syntyessäni kuin siskoni.
Itse en ole ollut vielä raskaana, mutta kiinnostaa: jos on leikkausarpia mahassa ennen raskautta, niin muuttuuko arpien ulkonäkö jotenkin pysyvästi raskauden seurauksena? Venyvätkö, eivätkä palaudu enää ennalleen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkauma ja vatsa jäi roikkumaan rumasti. Myös pidätyskyky huonontunut. Ennen raskautta olin laiha, raskauden jälkeen jäi 7kg ylimääräistä jotka ei lähde liikunnalla eikä nälkiintymällä. Normaali paino, mutta vyötärönympärys lisää riskiä sairastua myöhemmin.
Mistä tuon erkauma-diagnoosin saa? Mullakin vatsa jäi roikkumaan miljoonista vatsalihasliikkeistä huolimatta. Tuo pidätyskykykin on totta. Aina saa pelätä aivastaessa ja hyppiessä. Ja tosiaan kaikki maailman jumpat ja dieetit on harrastettu. Eivät auttaneet.
Et tainnut käydä synnärin fysioterapiassa? Oot pahentanut erkaumaa vatsalihasliikkeillä. Ja lantionpohjan lihaksia et ole ilmeisesti koskaan treenannut.
ÄLKÄÄ TEHKÖ YHTÄKÄÄN VATSALIHASLIIKETTÄ, JOS ON EPÄILYS VATSALIHASTEN ERKAUMASTA! Se pahentaa asiaa ja saattaa aiheuttaa elinikäisiä vammoja, jotka korjataan vain leikkauksella jos silläkään! Ottakaa selvää itse asioista ennen kuin synnytätte, neuvolassa näitä asioita ei kerrota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
turpea urpo kirjoitti:
Suloinen pipari muuttuu kalkkunan kurkkua muistuttavaksi veltoksi römpsäksi ja tiukka vatsa vastaavasti lutoa, vettä täynnä olevaa raktorin takapyörän sisäkumia muistuttavaksi ongelmajätteeksi, jota ei kehtaa katsella edes silmät kiinni.
Noin pääsääntöisesti.. Mutta sitten ovat erikseen nämä äidit joilla riittää itsekuria ja varsinkin tahtoa käydä hieman muuallakin kuin marketin makeishyllyllä. Eikös se ole äidin oma valinta kuitenkin hyvin pitkälle?
Ei ole
Sillä miten nahka venyy ja taas palautuu raskauden jälkeen ei ole yleensä mitåän tekemistå sen kanssa miten nainen on raskausajan viettänyt. Kaikki johtuu suurelta osin perimästå ja kudostyypistä ja siitå kuinka suuria lapsia perimåstå johtuen synnyttää.
Venynyttå vatsanahkaa ei jumpalla eikä ruokavaliolla pysty korjaamaan eikä ehkäisemään.
Ja jokainen nainen haluaisi ettå se alapää olisi entisellään synnytyksen jälkeen mutta siihenkään nainen ei saa itse vaikuttaa vaan se lapsi revitåän alakautta oli tuhot mitå tahansa sen jälkeen ja kyllå se on nainen joka sen vuoksi seksissä eniten kärsii. Sitten mies ihmettelee kun naista ei enää seksi kiinnosta. Miksi kiinnostaisi kun siitå ei saa itse mitåän?
Naiset tekevät lapset työllä ja tuskalla ja miehellä tuolla joka asian vapaamatkustajalla on otsaa valittaa siitå kun naisessa näkyy jäljet siitå kun nainen on synnyttånyt miehelle lapsen!Naisilta lähtee edes halut niin eivät joudu kärsimään puutteesta.
Sepäs se kun ei ne halut lähde mutta se seksi on yhtä tyhjän kanssa kun alapäässå arpea ja tunnottomia kohtia eli puutteesta kärsii todellakin.
Seksi on hemmetin paljon muutakin kuin penetraatiota. Joko ukkosi tai sinä tai molemmat olette opin tarpeessa. Ja treenin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se katso painaako vauva 2 kg vai 4,5 kg!
Itse synnytin 4,2 kg painavat vauvat 4 vuoden välillä eikä itselleni jäänyt vaivoja. Alakautta syntyivät. 1 synnytyksessä ponnistin 15 min ja sain 2 pientä tikkiä ja toisessa ponnistin 2 min ja sain 1 pienen tikin. Serkkuni synnytti pienen 1,9 kg painavan vauvan ja repesi peräsuoleen asti :(Edelleen juoksen ja jumppaan täysillä. Sixpackki oli tässä välissä, mutta opiskelujen aikana olen lihonut 10 kg, joten sitä ei enää ole.
T. Minä 28 v.
Mietin vaikuttaako äidin ikä palautumiseen? Itse olen tehnyt lapset 20-24 ikävuoden välillä. Joskus luin, että vanhemmat äidit palautuvat huonommin ja, että palautuminen olisi etenkin 30-vuotiaasta ylöspäin aina vaan hitaampaa - alkaahan silloin laskemaan naisten hedelmällisyys ja lihaksen tehotkin.
Itse päätin jo nuorena, että teen lapset viimeistään 25-vuotiaana enkä ole katunut. Äitini kokemukset ovat myös samanlaisia - hän sai minut 30-vuotiaana eikä koskaan palautunut raskaudesta. Siskoni hän sai 18-vuotiaana ja palautui täysin. Olin vielä pienempi syntyessäni kuin siskoni.
Itse synnytin yli 4,7 kg vauvan ja lääkäri ompeli käytännössä minulle uuden alapään. Olin 25v. Totta kai ikä ja raskauksien määrä vaikuttaa palautumiseen, tämänhän sanoo jo pelkkä maalaisjärki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalan koko kasvoi hieman, kuitenkin nyt vuosi synnytyksestä ja menevät kyllä osa vanhoista kengistä jalkaan. Vartalon malli jotenkin muuttui. Leveämpi lantio ja selkä tahtoo kerätä läskiä, ennen ei tällaista "ongelmaa" ollut. Muutenkin tiukempaa kuria vaatii pitää paino kurissa, herkemmin tahtoo lihoa nyt kuin mitä ennen raskautta. En tiedä mistä johtuu, onko hormonitoiminta vielä sen verran sekaisin ja palautuu aikanaan - toivottavasti.
Ainiin ja peräpukamat. Pysyvät, ulkoiset, ärsyttävät.
Rinnat ovat toistaiseksi kuin tyhjät nahkapussukat, elän toivossa että nämä vielä keräävät rasvaa takaisin.
Mikään näistä ei kuitenkaan ainakaan itselläni vaivaa kovin paljoa. Syy näihin muutoksiin on myös elämäni hienoin asia ja ihailen suuresti mihin naisen vartalo oikein kykenee.
Hiukset ohentunut n. kaksi kolmannesta, ihan ohuet lirut nykyään. Synnytyksestä on vasta vuosi, että jospa tämä tästä vielä. Tai sitten ei.
Kaksi pystysuuntaista keisarileikkauksen arpea vierivieressä navasta häpykarvoitukseen saakka. Vatsa myös pussilla, ja arpien kanssa maha näyttää aika paljon pyllyltä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut tapa saada erkauma itse kuntoon on tehdä koontoa (contraction) ja välttää sit-upseja ja vauvaa painavampien asioiden nostelua.
Sit-upseilla te revitte ne pystyt vatsalihakset enemmän irti toisistaan. Silloin ne voi korjata vain uusi raskaus tai plastiikkakirurgia, jota julkinen sektori ei kustanna.
Naistenklinikalla ja muissakin synnäreissä tarjotaan fysioterapiaopastus synnyttäneille, mutta onhan se kivempi maata ja syödä suklaata ja pilata vartalonsa hölmöyttään.
Ja ruikuttaa täällä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja myös puoliso, lapset ja vauva.fi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkauma ja vatsa jäi roikkumaan rumasti. Myös pidätyskyky huonontunut. Ennen raskautta olin laiha, raskauden jälkeen jäi 7kg ylimääräistä jotka ei lähde liikunnalla eikä nälkiintymällä. Normaali paino, mutta vyötärönympärys lisää riskiä sairastua myöhemmin.
Mistä tuon erkauma-diagnoosin saa? Mullakin vatsa jäi roikkumaan miljoonista vatsalihasliikkeistä huolimatta. Tuo pidätyskykykin on totta. Aina saa pelätä aivastaessa ja hyppiessä. Ja tosiaan kaikki maailman jumpat ja dieetit on harrastettu. Eivät auttaneet.
Tässä hyvä esimerkki kuinka omalla toiminnalla on pilattu mahdollisuus palautumisesta, ehkä jopa loppuelämäksi. Erkaumaa aletaan korjata heti synnytyksen jälkeen erilaisilla hengitysharjoitteilla ja oikein lihasten jännittämisellä ja rentouttamisella. Näistä löytyy kursseja netistä esimerkiksi. Ei ikinä koskaan milloinkaan millään vatsalihasliikkeillä, jumpilla, juoksuilla, hypyillä, salitreeneillä, ei ikinä. Koska erkauma pahenee ja se ei enää palaudu itsekseen kun synnytyksestä on kulunut 9 kuukautta. Vaivana roikkuva pömpöttävä maha, huono ryhti, selkäkivut, huono pidätyskyky jne.
Olen yllättynyt. Monella laskeumaa, niin myös mulla oli. Yleensä näistä ei puhuta. Rectocele leikattiin viime joulukuussa, kuopuksen ollessa 9kk. Ihan helvettiä oli elää sen vaivan kanssa. Leikkaus meni hyvin, mutta ihan täysin normaaliksi suoli ei palautunut. Hyöty kuitenkin oli 95%. Suosittelen!
Takana siis yksi imukuppisynnytys 15v sitten, yksi normi 10v sitten ja kolmas reilu vuosi sitten ja laskeuma tuli sitten siitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt. Monella laskeumaa, niin myös mulla oli. Yleensä näistä ei puhuta. Rectocele leikattiin viime joulukuussa, kuopuksen ollessa 9kk. Ihan helvettiä oli elää sen vaivan kanssa. Leikkaus meni hyvin, mutta ihan täysin normaaliksi suoli ei palautunut. Hyöty kuitenkin oli 95%. Suosittelen!
Takana siis yksi imukuppisynnytys 15v sitten, yksi normi 10v sitten ja kolmas reilu vuosi sitten ja laskeuma tuli sitten siitä.
Todennäköisesti se peräsuolen laskeumasi tuli jo siitå ensimmäisestä. Imukuppi on pahin aiheuttaja. Paheni vain vuosien ja synnytysten myötä. Hyvä ettå sait avun. On sen verran paha vaiva.
Synnytyksissä ei tullut mitään mainittavia tuhoja, pienet repeämät parani nopeasti. Mut raskaudet jätti vatsalihaksiin lievän erkauman ja myös pidätyskykyongelmia, ei tee enää mieli esim hyppiä tramboliinilla :/ toki treenaamalla voisi varmaan molempiin vaikuttaa, mutta ei oo riittänyt into ja energia siihen. Jalankoko kasvoi myös ehkä yhdellä, rintojen koko taas pieneni ehkä sen koon verran, ne oli jo ennestään pienet, nyt olemattomat. Imetys pudotti painon hurjan alas mutta se on palautunut imetyksen loputtua ja nyt painan pari kiloa enemmän kuin ennen lapsia, mutta ne kilot ois voinut tulla ihan iän mukanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt. Monella laskeumaa, niin myös mulla oli. Yleensä näistä ei puhuta. Rectocele leikattiin viime joulukuussa, kuopuksen ollessa 9kk. Ihan helvettiä oli elää sen vaivan kanssa. Leikkaus meni hyvin, mutta ihan täysin normaaliksi suoli ei palautunut. Hyöty kuitenkin oli 95%. Suosittelen!
Takana siis yksi imukuppisynnytys 15v sitten, yksi normi 10v sitten ja kolmas reilu vuosi sitten ja laskeuma tuli sitten siitä.
Todennäköisesti se peräsuolen laskeumasi tuli jo siitå ensimmäisestä. Imukuppi on pahin aiheuttaja. Paheni vain vuosien ja synnytysten myötä. Hyvä ettå sait avun. On sen verran paha vaiva.
Näin mulle gyne sanoikin. Se luultavasti ”uinui” piilossa ja nyt tuli esiin.
Mun mielestä on harmi, että elämme maailmassa, jossa täydellisyys on niin suuri asia, ettei normaali elämä mahdu sen kanssa samaan keskusteluun. Kyllähän kaiken tämän saisi selville, jos katselisi ja kuuntelisi; jos sukupolvet oppisivat vielä toisiltaan ja jos syntymä ja kuolema kuuluisivat elämään, eikä niitä olisi ulkoistettu.
Itsellä kilot lähti imettämällä, kengän koko kasvoi, vatsalihakset ja pidätyskyky kaipaavat vielä treeniä (eivät entisen veroisiksi palaudu), kuukautiskivut hävisi, rinnat kasvoi ja viimein katosi. Koen kaiken tämän normaaliksi elämäksi. Tunnen kyllä ihmisiä, joilla on oikeita hoitoa vaativia vaurioita, mutta niistä on vaikea keskustella, koska tuntuu menevän nokitteluksi kaiken kärsineiden ja "täydellisten" selviytyjien välillä joka kerta.