Synnytysten tuhot

Ei sen kummempia fyysisiä tuhoja, mutta naisen eliniän odote laskee noin vuodella per poikaraskaus eli 2 vuotta olen lahjoittanut elämästäni tähän perheprojektiin. Tosi perheelliset naiset ovat vanhetessaan (ruuhkavuosien jälkeen) onnellisempia kuin lapsettomat eli ihan hyvä sijoitus ne pari vuotta elämän loppupäästä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei mitään tuhoja. Synnytin 29-vuotiaana, ja puolessa vuodessa olin vanhoissa mitoissa, 158 cm / 46 kg. Vatsa oli pieni, kiloja tuli 10, ei arpia. Vauva 3,5 kg syntyi laskettuna päivänä ilman lääkkeitä, apuna joogassa ja synnytysvalmennuksessa opitut tekniikat ja puolison upea tule. Erkauma korjautui muutamassa kuukaudessa, lantionpohja vuodessa. Ajattelen, että moni tekee sen virheen, että alkaa kuntouttaa vasta synnytyksen jälkeen. Minä aloitin lantionpohjan treenin fysioterapeutin kanssa vuotta ennen kuin alettiin yrittää raskautta ja treenasin kunnon sixpackin.

Avainasemassa on musta se, että koko paketti on jatkuvasti kunnossa ja stressi minimissä: mun elämään kuuluu AINA aktiivinen, liikkuva arki ja sen lisäksi rankkaa treeniä noin 4-5 h viikossa, jatkuvasti huipputerveellistä ruokaa pieninä annoksina, työstressin minimointi sekä parisuhteeseen, harrastuksiin ja uneen panostaminen. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin treenikerrat ja ruokailu. :)

Täällä puhutaan repeämistä, arvista, suonikohjuista, allergioista, tunnottomuudesta, pidätyskyvyn menetyksestä ja laskeumista. Ei paljon joogat ja sixpäkit auta.

Uskon, että ainakin joissain tapauksissa voisi välttää repeymät ja tunnottomuuden, jos olisi valmistautunut synnytykseen niin hyvin ja olo olisi niin turvallinen, että uskaltaa mennä ilman lääkkeitä, joiden kanssa ei sitten tunne ponnistusvaihetta. Laskeuman ennaltaehkäisyyn ja hoitoon todellakin auttaa lantiopohjan kunnosta huolehtiminen. Arpia voi huomattavan paljon ehkäistä tasaisella, minimaalisella painonnousulla, suonikohjuja jossain määrin liikkumalla paljon. Eli kyllä ne joogat ja sixpäkit voi todellakin auttaa! Ei kaikkeen, mutta moneen.

Sain 26 vuotiaana ainokaisena. Palauduin todella nopeaa (tekemättä mitään) ja parin kuukauden päästä olin täysin bikinikunnossa (kuten ennen raskauttakin).

Nyt olen 32 vuotias ja  vauvakuume välillä nostanut päätään. Mutta sitten katson ystäviäni (30-33 vuotiaita), jotka ovat lapsen saaneet. Ei se palautuminen vaan käy niin nopeasti. Heillä siis myös tämä näkemys, heidän kanssaan asiasta puhunut. Lisäksi mietityttää tässä iässä kaikki yövalvomisetkin..

Koen, että itse tein juuri oikeaan aikaan lapsen. Aiemmin en olisi ollut valmis. Ja nyt kun ehkä olisin, niin en iän puolesta enää uskalla tai ehkä halua. 

JOS nyt saisin päättää asioista uudelleen, haluaisin ensimmäisen vieläkin nuorempana, mitä olin. Ehkä 23 vuotiaana ja mahdollinen seuraava siinä 25-26 vuotiaana.

Mutta näin yli 30 vuotiaana... ei enää!