Synnytysten tuhot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

turpea urpo kirjoitti:

Suloinen pipari muuttuu kalkkunan kurkkua muistuttavaksi veltoksi römpsäksi ja tiukka vatsa vastaavasti lutoa, vettä täynnä olevaa raktorin takapyörän sisäkumia muistuttavaksi ongelmajätteeksi, jota ei kehtaa katsella edes silmät kiinni.

Noin pääsääntöisesti.. Mutta sitten ovat erikseen nämä äidit joilla riittää itsekuria ja varsinkin tahtoa käydä hieman muuallakin kuin marketin makeishyllyllä. Eikös se ole äidin oma valinta kuitenkin hyvin pitkälle?

Ei ole

Sillä miten nahka venyy ja taas palautuu raskauden jälkeen ei ole yleensä mitåän tekemistå sen kanssa miten nainen on raskausajan viettänyt. Kaikki johtuu suurelta osin perimästå ja kudostyypistä ja siitå kuinka suuria lapsia perimåstå johtuen synnyttää.

Venynyttå vatsanahkaa ei jumpalla eikä ruokavaliolla pysty korjaamaan eikä ehkäisemään.

Ja jokainen nainen haluaisi ettå se alapää olisi entisellään synnytyksen jälkeen mutta siihenkään nainen ei saa itse vaikuttaa vaan se lapsi revitåän alakautta oli tuhot mitå tahansa sen jälkeen ja kyllå se on nainen joka sen vuoksi seksissä eniten kärsii. Sitten mies ihmettelee kun naista ei enää seksi kiinnosta. Miksi kiinnostaisi kun siitå ei saa itse mitåän?

Naiset tekevät lapset työllä ja tuskalla ja miehellä tuolla joka asian vapaamatkustajalla on otsaa valittaa siitå kun naisessa näkyy jäljet siitå kun nainen on synnyttånyt miehelle lapsen!

Naisilta lähtee edes halut niin eivät joudu kärsimään puutteesta.

Sepäs se kun ei ne halut lähde mutta se seksi on yhtä tyhjän kanssa kun alapäässå arpea ja tunnottomia kohtia eli puutteesta kärsii todellakin.

Seksi on hemmetin paljon muutakin kuin penetraatiota. Joko ukkosi tai sinä tai molemmat olette opin tarpeessa. Ja treenin.

Niinhän se on mutta on ilmeisesti mahdotonta käsittåä että penis vaginassa on se mikä on naisen mielestä se paras osa seksiå ja jos ei sitå kunnolla saa niin asia on jäänyt täysin puolitiehen.

Kerropa miten arpi treenataan pois tai tunnottomat kohdat? Olisi hyvin kiitollinen avusta.

Kuinka yleistä on allergian puhkeaminen? En voi enää syödä appelsiinia tai mandariinia ilman järkyttävää ihottumaa!

Tää ketju todellaki vahvistaa päätöstä olla hankkimatta lapsia. Kuka hullu ottaa riskin virtsanpidätyskyvyn ja (herran jumala) pierunpidätyskyvyn menetyksestä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Minä söin huolella molempia odottaessani, painokin nousi yli 25 kiloa, kaikki ylikilot lähti liukkaasti imettäessä, imetin 13 kk kumpaakin. Yhtään raskausarpea en saanut, jota kummastelin, äidillänikään (neljä lasta) ei ollut raskausarpia, joten ehkä hyvät geenit. Synnytykset 24- ja 26-vuotiaana. Jalan koko, 36, säilyi, eikä suonikohjuja ole vieläkään, olen nyt 64-vuotias.

Kuopusta tehdessä, syntymäpaino 4500 g, repesin todella pahasti, tikata piti kohdunnipukkaan asti, ulkopuolellakin oli useita tikkejä. Tikit eivät minulla sula, joten lääkäri kaiveli sisältäni tikkejä sananmukaisesti hiki otsalla. En pystynyt istumaan ennen tikkien poistoa, eli imetin ja söin itse maaten. Mieheni kertoi, että minusta tuli kuopuksen jälkeen todella tiukka, myös uusissa suhteissa tiukkuutta on kehuttu.

Saa alapeukuttaa. 😂

Ai niin, pidätyskyky säilyi, olen myös pitänyt harjoituksilla puristusvoiman hyvänä.

Joka ikinen sana on totta. Yritin vain kertoa, ettei vaikeakaan synnytys (erittäin paha repeämä) aina tarkoita, että jää pysyviä vaivoja. Turha totuutta on alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainut tapa saada erkauma itse kuntoon on tehdä koontoa (contraction) ja välttää sit-upseja ja vauvaa painavampien asioiden nostelua.

Sit-upseilla te revitte ne pystyt vatsalihakset enemmän irti toisistaan. Silloin ne voi korjata vain uusi raskaus tai plastiikkakirurgia, jota julkinen sektori ei kustanna.

Naistenklinikalla ja muissakin synnäreissä tarjotaan fysioterapiaopastus synnyttäneille, mutta onhan se kivempi maata ja syödä suklaata ja pilata vartalonsa hölmöyttään.

Ja ruikuttaa täällä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja myös puoliso, lapset ja vauva.fi.

Maata ja syödä suklaata? Miten ihmeessä nuo sopivat pienen vauvan äidin elämään? No ei mitenkään. Vaikka vihaa ja inhoaa lihavia ihmisiä niin ei kaikki raskaudesta ja synnytyksestä ja sen jälkeisestå ajasta johtuvat vaivat johdu lihavuudesta tai laiskuudesta.

Lapsi ei kärsi lihavasta äidistä mutta ilkeästå itseåän muita parempana pitåvästä tyhmästå kylläkin.

T.bmi 20

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju todellaki vahvistaa päätöstä olla hankkimatta lapsia. Kuka hullu ottaa riskin virtsanpidätyskyvyn ja (herran jumala) pierunpidätyskyvyn menetyksestä!!!!

Tärkein neuvo minkä itse antaisin, olisi että selvittäkää itse etukäteen mahdollisimman paljon asioita, riskejä, kuntoutumisohjeita ym. Itselläni synnytys oli painajainen, mutta niin vain elän nykyään ilman mitään oireita ja vaivoja. En varmasti olisi näin onnekas sellaisen synnytyksen jäljiltä, ellen olisi itse omatoimisesti selvittänyt asioita mitä saa tehdä, mitä ei, miten, kuinka, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain sektiolla isokokoisen lapsen, suorien vatsalihasten erkauma jäi. Pussukka jäi alavatsalle joka ei lähde millään treenillä, ainoa vaihtoehto taitaa olla kirurgin veitsi jos haluaa siitä eroon.

Olin myös normaalipanoinen ennen raskautta enkä todellakaan syönyt raskausaikana kahden edestä. Silti painoa tuli lisää yli 20 kg vai lähemmäs 30 kg(?) ja minulla kertyi raskausaikana todella paljon nestettä kehoon ja olin todella turvonnut.

Paino putosi nopeasti raskauden jälkeen ja uskon että imetys myös auttoi. Kuitenkin vähintää 5 kiloa jäi jotka eivät sitten tahdo lähteä millään.

Kotiuduimme keväällä synnytyssairaalasta keskelle pahinta allergiakautta. Minulla ei koskaan ole ollut mitään allergioita mutta silloin puhkesi paha koivuallergia joka on nyt jokavuotinen riesa. Uskon että tämä puhkesi raskauden ja synnytyksen takia. Eli vastustuskyky oli alhaalla heti synnytyksen jälkeen jolloin allergia pääsi puhkeamaan. Olen kuullut samanlaisia tarinoita muiltakin jotka saaneet kevätvauvoja että allergia puhjennut synnytyksen jälkeen.

Imetys aiheutti ummetusta ja kärsin jonkin aikaa helv*ttisistä peräpukamista. Onneksi se meni kyllä ohi.

Ja lasta en tietenkään vaihtaisi, mutta kivahan se olisi ollut selvitä vähemmällä. Toki toisaalta koen selvinneeni "helpolla" kun takana hyvin mennyt sektio ilman mitään komplikaatioita, ei edes virtsatulehdusta ja vertakin menetin todella vähän. Määrä olisi ollut vähäinen alatiesynnytyksessäkin.

Hitto. Mullakin on tullut koivunsiitepölyallergia synnytyksen jälkeen, ei ollut lapsena eikä nuorena aikuisena. En vaan ole koskaan yhdistänyt näitä kahta asiaa.

Itselläni taas koivuallergia kadonnut, voinko kiittä lasta 🙄 ... tai kadonneet kuukautiskivut... enää ei tarvitse kuukautisten yhteydessä särkylääkeitä 🙄

Mahtavaa. Raskaus tuhosi allergiasi ja kuukautiskipusi. En ole tajunnutkaan, että voi olla tuhoja ikään kuin toisinpäin.

Mulla on muuten myös kadonnut allergiat! Oli kissa- ja koivuallergiaa, mutta kahden lapsen jälkeen ei ole ainakaan koivu aiheuttanut enää oireita, kissoista en oo ihan varma mutta ei ainakaan niin voimakkaita kuin ennen. En oo osannut yhdistää tätä raskauksiin aiemmin 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tapa saada erkauma itse kuntoon on tehdä koontoa (contraction) ja välttää sit-upseja ja vauvaa painavampien asioiden nostelua.

Sit-upseilla te revitte ne pystyt vatsalihakset enemmän irti toisistaan. Silloin ne voi korjata vain uusi raskaus tai plastiikkakirurgia, jota julkinen sektori ei kustanna.

Naistenklinikalla ja muissakin synnäreissä tarjotaan fysioterapiaopastus synnyttäneille, mutta onhan se kivempi maata ja syödä suklaata ja pilata vartalonsa hölmöyttään.

Ja ruikuttaa täällä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja myös puoliso, lapset ja vauva.fi.

Maata ja syödä suklaata? Miten ihmeessä nuo sopivat pienen vauvan äidin elämään? No ei mitenkään. Vaikka vihaa ja inhoaa lihavia ihmisiä niin ei kaikki raskaudesta ja synnytyksestä ja sen jälkeisestå ajasta johtuvat vaivat johdu lihavuudesta tai laiskuudesta.

Lapsi ei kärsi lihavasta äidistä mutta ilkeästå itseåän muita parempana pitåvästä tyhmästå kylläkin.

T.bmi 20

Olen eri, mutta minä ainakin ensimmäiset puoli vuotta kirjaimellisesti vain makasin ja söin suklaata. Kerran päivässä pesukone päälle. :D Vasta kun vauva oppi liikkumaan, loppui minullakin se jatkuva kotona lorviminen. Niin ja raskauskilot karisi itsekseen suklaasta huolimatta, turvotustahan ne enimmäkseen olivat, joten ylipainoa ei voi tähän liittää.

Mulla ei mitään tuhoja. Synnytin 29-vuotiaana, ja puolessa vuodessa olin vanhoissa mitoissa, 158 cm / 46 kg. Vatsa oli pieni, kiloja tuli 10, ei arpia. Vauva 3,5 kg syntyi laskettuna päivänä ilman lääkkeitä, apuna joogassa ja synnytysvalmennuksessa opitut tekniikat ja puolison upea tule. Erkauma korjautui muutamassa kuukaudessa, lantionpohja vuodessa. Ajattelen, että moni tekee sen virheen, että alkaa kuntouttaa vasta synnytyksen jälkeen. Minä aloitin lantionpohjan treenin fysioterapeutin kanssa vuotta ennen kuin alettiin yrittää raskautta ja treenasin kunnon sixpackin.

Avainasemassa on musta se, että koko paketti on jatkuvasti kunnossa ja stressi minimissä: mun elämään kuuluu AINA aktiivinen, liikkuva arki ja sen lisäksi rankkaa treeniä noin 4-5 h viikossa, jatkuvasti huipputerveellistä ruokaa pieninä annoksina, työstressin minimointi sekä parisuhteeseen, harrastuksiin ja uneen panostaminen. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin treenikerrat ja ruokailu. :)

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju todellaki vahvistaa päätöstä olla hankkimatta lapsia. Kuka hullu ottaa riskin virtsanpidätyskyvyn ja (herran jumala) pierunpidätyskyvyn menetyksestä!!!!

Tässä näämme kuinka vankkumaton varmoja monet palstavelat ovat lapsettomuuspäätöksestään :D niin varmoja, että avaavat jokaisen lastentekoon ja lapsiarkeen liittyvän ketjun saadakseen vahvistusta valinnalleen. Voihan sitä väittää, että "vertailun vuoksi näitä luetaan". Mutta voi kyllä myös todeta, että te luette näitä ketjuja niin aktiivisesti, että voi varsin varmasti olettaa - kommentit "pillustani jäi tunnoton tuulitunneli!" ja "lapsi ei ollut tämän arvoinen!" ovat epävarmojen velojen käsialaa.

Rintojen kokoero kasvoi, repeämästä arpi, jota aristaa. Harvinaiset vakavat komplikaatiot, josta riski sairastumiseen loppuelämäksi. Eniten harmittaa traumaattisen synnytyksen tuhot psyykkiseen hyvinvointiin, jotakn minussa muuttui pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju todellaki vahvistaa päätöstä olla hankkimatta lapsia. Kuka hullu ottaa riskin virtsanpidätyskyvyn ja (herran jumala) pierunpidätyskyvyn menetyksestä!!!!

Tässä näämme kuinka vankkumaton varmoja monet palstavelat ovat lapsettomuuspäätöksestään :D niin varmoja, että avaavat jokaisen lastentekoon ja lapsiarkeen liittyvän ketjun saadakseen vahvistusta valinnalleen. Voihan sitä väittää, että "vertailun vuoksi näitä luetaan". Mutta voi kyllä myös todeta, että te luette näitä ketjuja niin aktiivisesti, että voi varsin varmasti olettaa - kommentit "pillustani jäi tunnoton tuulitunneli!" ja "lapsi ei ollut tämän arvoinen!" ovat epävarmojen velojen käsialaa.

Näin kahden lapsen äitinä voin sanoa että lapset ovat tärkeintä mitä minulla on mutta olisin myös halunnut saada vähemmän osumaa juurikin sinne alapäähän. Oma terveys ja elämänlaatu ja parisuhde ovat myös minulle tärkeitå ei niitä lapset korvaa. Ei minun elämäni ole yhdentekevää sen vuoksi ettå tulin äidiksi. Eihä kukaan sellaista oleta mieheltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei mitään tuhoja. Synnytin 29-vuotiaana, ja puolessa vuodessa olin vanhoissa mitoissa, 158 cm / 46 kg. Vatsa oli pieni, kiloja tuli 10, ei arpia. Vauva 3,5 kg syntyi laskettuna päivänä ilman lääkkeitä, apuna joogassa ja synnytysvalmennuksessa opitut tekniikat ja puolison upea tule. Erkauma korjautui muutamassa kuukaudessa, lantionpohja vuodessa. Ajattelen, että moni tekee sen virheen, että alkaa kuntouttaa vasta synnytyksen jälkeen. Minä aloitin lantionpohjan treenin fysioterapeutin kanssa vuotta ennen kuin alettiin yrittää raskautta ja treenasin kunnon sixpackin.

Avainasemassa on musta se, että koko paketti on jatkuvasti kunnossa ja stressi minimissä: mun elämään kuuluu AINA aktiivinen, liikkuva arki ja sen lisäksi rankkaa treeniä noin 4-5 h viikossa, jatkuvasti huipputerveellistä ruokaa pieninä annoksina, työstressin minimointi sekä parisuhteeseen, harrastuksiin ja uneen panostaminen. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin treenikerrat ja ruokailu. :)

Osittain totta, mutta minulla ainakin teki ihan järkyttävän kipeää kun timmit vatsalihakset "repesi" levälleen, en siis voinut liikkua käytännössä lainkaan muutamaan viikkoon kun vatsaan sattui. Tietenkin oli paljon muutakin vaivaa ja tuo oli vain yksi niistä. Painoa tuli 25 kg ja vauvakin painoi yli 2 kg enemmän kuin sinun. Turvotusta oli ja kaikki lähti nopeasti. En kokenut hyvästä kunnosta olevan mitään hyötyä raskausaikana saati synnytyksessä. Kunnon palautuminen toki helpompaa, kun on se pohjakunto siellä jossain menneisyydessä ja lihasmuisti mahdollistaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei mitään tuhoja. Synnytin 29-vuotiaana, ja puolessa vuodessa olin vanhoissa mitoissa, 158 cm / 46 kg. Vatsa oli pieni, kiloja tuli 10, ei arpia. Vauva 3,5 kg syntyi laskettuna päivänä ilman lääkkeitä, apuna joogassa ja synnytysvalmennuksessa opitut tekniikat ja puolison upea tule. Erkauma korjautui muutamassa kuukaudessa, lantionpohja vuodessa. Ajattelen, että moni tekee sen virheen, että alkaa kuntouttaa vasta synnytyksen jälkeen. Minä aloitin lantionpohjan treenin fysioterapeutin kanssa vuotta ennen kuin alettiin yrittää raskautta ja treenasin kunnon sixpackin.

Avainasemassa on musta se, että koko paketti on jatkuvasti kunnossa ja stressi minimissä: mun elämään kuuluu AINA aktiivinen, liikkuva arki ja sen lisäksi rankkaa treeniä noin 4-5 h viikossa, jatkuvasti huipputerveellistä ruokaa pieninä annoksina, työstressin minimointi sekä parisuhteeseen, harrastuksiin ja uneen panostaminen. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin treenikerrat ja ruokailu. :)

Täällä puhutaan repeämistä, arvista, suonikohjuista, allergioista, tunnottomuudesta, pidätyskyvyn menetyksestä ja laskeumista. Ei paljon joogat ja sixpäkit auta.

Ei mitään. Paino paljon, mutta edes raskausarpia ei jäänyt. Kaksi lasta.

Olen ajatellut selitykseksi sen, ettäolen hyvin ”elastinen”. Venyn ja vanun joka suuntaan, ja aina palaudun. Kun tarpeeksi tekee töitä, niin minua voi fis tatakin, ja puoli minuuttia sen jälkeen olen taas normikunnossa.

Minulla ei ole jäänyt elämää rajoittavia tuhoja, mutta muutoksia kehoon on tullut, suhtaudun niihin aika positiivisesti kuitenkin.

Ensimmäinen ja näkyvin muutos on tissit. Niistä on tullut painonvaihtelujan ja imetysten myötä noin yhden kuppikoon pienemmät ja tyhjemmät. Ensimmäisen lapsen jälkeen ajattelin, että menisin kirurgin veitsen alle niitä korjaamaan, mutta nähtyäni muutaman "työnäytteen" päätin vain kestää. Imetän vielä nuorinta, joten toivoa on, että tisseihin tulee vielä täytettä/rasvakudosta imetyksen jälkeen. 🤞

Vyötäröni olen saanut takaisin aika nopesti, kohtu on supistunut hyvin ja erkaumaakaan ei ole jäänyt, vatsalihakset ovat palanneet yhteen parissa viikossa. Tietenkin aloitin niiden kuntoittamisen silti rauhallisesti ensin syviä ja poikittaisia vatsalihaksia vahvistaen, sitten asteittain haastetta lisäten. Raskausarpia ei tullut, mutta iho menee vähän enemmän ruttuun istuessa eli ei ole "aivan kuin en olisi ikinä ollut raskaana". En olisi kuitenkaan tuon pikku jutun vuoksi jättänyt lapsia tekemättä, kyllähän se iho vanhenee/rypistyy iän myötä joka tapauksessa.

Seuraava kuvaus sisältää intiimipohdintaa, jos et halua kuulla niin hyppää seuraavaan kommenttiin ->

Olen synnyttänyt kaikki kolme lastamme alateitse ja jokaisen raskauden ja synnytyksen jälkeen lantionpohjan lihakset ovat olleet venyneet ja heikot. Olen treenannut lantionpohjaa ja pakaroita läpi raskauksien (kovat liitoskivut häpyliitoksessa muuten asettavat rajoitteensa tähänkin, se taas on hormonien löystämistä nivelistä kiinni), mutta painaahan se kohtu aika paljon ja synnytys rikkoo, hormonitkin pehmentävät kudoksia.

Olen päässyt todella helpolla, vain ekasta synnytyksestä sain tikkejä, tarkemmin kaksi sulavaa tikkiä vas. sisempään häpyhuuleen. En tiedä sulivatko ne ihan oikein, tippuivat vain viikon kuluttua synnytyksestä suihkun kaakeleille. Jälkivuoto on kestänyt sen kolme-neljä viikkoa, vika viikko vuoto on ollut olematonta, mutta kuitenkin.

Seksin olemme aloittaneet noin kolme vk synnytyksistä, mutta heikon lantionpohjan vuoksi en ole pystynyt ottamaan vastaan kaikkein kovimpia työntöjä ja kaikkiin asentoihin ei ole heti pystynyt, esim. jalat kohti kattoa tai takaapäin. Vaihtoehdot ovat olleet lähetyssaarnaaja ja käsi/suuseksi. Rajuin rynkytys on aiheuttanut yhdyntäkipuja ja "pillupieruja". Jotenkin kun lihakset eivät kestä rajuimpia työntöjä, pääsee ilmaa sisään ja sitten kääntyessä PRÖÖT. Niitä on muuten mahdotonta pidättää. :D

Eli vaikka pissankarkailua tai muuta vakavampaa ei ole seurannut niin kyllä sen tietää olleensa raskaana. Imetän vielä nuorintamme (3 kk) ja vieläkin noita tulee. Vanhempien lasten syntymästä olen päästellyt sieltä ilmaa noin puoli vuotta eikä lantionpohjaa ole mahdollistakaan saada ihan täyteen voimaansa ennen imetyksen lopettamista, hormonit nääs. Miehen kanssa kyllä lähinnä kikatetaan näille, mutta esikoisen syntymän jälkeen tosissaan pelkäsin, että saan sanoa lopullisesti hyvästit ryhmäliikuntatunneille ja tanssille.

Lantionpohjan kuntoutus vaatii aktiivisuutta vaikka raskaus ja synnytys olisivat kuin suoraan oppikirjasta. Minusta olisi todella kiva jos synnyttäneille naisille järjestettäisiin yhteistä jumppaa (täällä maalla ei ainakaan), siellä mammajumpassa tutustuisi mukavasti samassa elämäntilanteessa oleviin eikä tarvitsisi jäädä kotiin häpeilemään "pillupierujaan" kunnes on taas enemmän edustuskuntoinen.

Jatkuu...

Parisuhde ja mielenterveys ei ole onneksi tuhoutunut lasten myötä, muuttunut kyllä. Lasten saanti on suurimpia elämän ihmeitä tosiaan ja yhteiset lapset ovat liittäneet meitä entistä syvemmin yhteen. Siihen nähden kuinka ison työn ruumiini on tehnyt, sanoisin että se on selvinnyt lähes muuttumattomana. Lapset ovat olleet kyllä enemmän kuin tämän arvoisia. Saatamme jopa ryhtyä tähän vielä kerran kunhan saan pohjakuntoni mallilleen. Ihan heti imetyksen jälkeen en jaksa alkaa taas yökkäilemään. :D

136

Minulla on nyt suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja munuaistautiin raskausmyrkytyksen vuoksi.

Emättimessäni on sormelle tuntuva arpi 3. asteen repeämästä.

Välilihassani on arpi repeämien ja sen leikkauksen jälkeen.

Rintani hieman riippuvat, mutta ei kamalasti.

Vatsassani on nahkapussi ja arpia, mutta ei tämäkään niin kamala ole.

Laskeumia sekä peräaukossa, että emättimessä. Niiden kanssa pystyy elämään, kun pitää lantiopohjalihakset vahvana, mutta esim. ummetus/ripuli ovat ihan kamalia ja saan herkästi kylmällä ilmalla virtsatietulehduksia.

Se synnytys oli ensimmäinen ja viimeinen.

Ainut "tuho" on isommat rinnat. Minulla oli ennen pienet A-kokoiset, mutta kolmen raskauden jälkeen ne kasvoivat nykyiseen C-kokoon. Painonnousua ei ole.

Mitään muuta muutosta en ole vartalossani huomannut, ainakaan mitään, joka liittyisi raskauteen. Ei jäänyt ylipainoa tai raskausarpia, eikä mikään revennyt.

Eiköhän ne kilot tule liikunnan loppumisen ja ruokailun lisääntymisen myötä? Raskaus on vain tekosyy.