Ollaankohan me jotenkin poikkeuksellinen kolmekymppinen pariskunta,

Silloin, kun minä olin teidän ikäinen asuin velattomassa omakotitalossa. Eikä ollut opintolainoja sillä opintojen ohessa tehtiin välillä kolmeakin työtä. Ja säästäminen aloitettiin ekasta työpaikasta noin 14 vuotiaaNa. Eikä tarvinnut huonosti piilotellut itse korostuksella Kertoa kuinka on suhteessa muita parempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ollut kyse siitä, että kuvittelisin meidän olevan jotenkin parempia kuin muut ja elämämme olevan poikkeuksellisen laadukasta. Toki voitte tulla tänne leuhkimaan omaisuudella ja lapsillanne, ei se ole minulta pois.

Halusin vain antaa esimerkin siitä, että epätäydellistäkin elämää voi viettää ilman, että tarvitsee menettää luottotietonsa tai elää kulutusluotolla. Me esimerkiksi ymmärrämme hyvin, ettei meidän tarvitse päästä joka syksy ja kevät etelän lämpöön eikä meidän tarvitse ostaa uusinta kännykkää, vaikka edellinen vielä toimii. Emme myöskään ryyppää baareissa tai tupakoi kuin hyvin harvoin.

Itse menetin luottotietoni kun sairastuin nuorena psykoottisen masennukseen. Valitettavasti en ollut niin hyvä ihminen että olisin voinut estää sairastumisen tai käyttäytyä fiksusti ollessani vakavasti sairas.

Olette kolmekymppisiä ja asutte vuokralla?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Minkälaisen mitalin tahtoisit?

Kyllä mun mielestä pokaali olisi tässä parempi vaihtoehto. Se on paljon isompi ja sen voi laittaa vaikka olohuoneen pöydälle näytille.

kerätään nyt vaikka rahaa sen verran, että saadaan joku hienompi kukkakimppu hommattua näille

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ollut kyse siitä, että kuvittelisin meidän olevan jotenkin parempia kuin muut ja elämämme olevan poikkeuksellisen laadukasta. Toki voitte tulla tänne leuhkimaan omaisuudella ja lapsillanne, ei se ole minulta pois.

Halusin vain antaa esimerkin siitä, että epätäydellistäkin elämää voi viettää ilman, että tarvitsee menettää luottotietonsa tai elää kulutusluotolla. Me esimerkiksi ymmärrämme hyvin, ettei meidän tarvitse päästä joka syksy ja kevät etelän lämpöön eikä meidän tarvitse ostaa uusinta kännykkää, vaikka edellinen vielä toimii. Emme myöskään ryyppää baareissa tai tupakoi kuin hyvin harvoin.

Kiitos kun tulitte oivalla esimerkillä opastamaan. Jos teistä saataisiin vaikka Ilta-Sanomiin juttu, niin pääsisitte levittämään tätä totuutta niin laajasti, että suuri osa holtittomista maksuhäiriöisistä saataisiin ymmärtämään asia ja elämä saataisiin useimmilta kuntoon tulevaisuudessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P.s. En tajua miksi se olisi leuhkimisen aihe, ettei ole tarvinnut ollenkaan opintolainaa. Eikö se ole ihan normaalia nostaa se laina ja jopa ihan fiksua?

Ap

Missähän maailmassa korkojen maksaminen vapaaehtoisesti on fiksua?

Ainoa poikkeus on jos nostaa opintolainaa sijoittaaksen sen esim. osakkeisiin, joiden tuotto on suurempi kuin opintolainan kulut. Tuo on kuitenkin loppupeleissä uhkapeliä ja siinä voi tulla takkiin.

Minä ja kaikki kaverini käytiin kesätöissä, jotta ei tarvinnut nostaa opintolainaa.

Et ole perehtynyt asioihin. Harmi.

Ei tullut mieleen, että teillä on ollut onni matkassa, että olette löytäneet toisenne nuorina, pystyneet yhdessä ja jakaneet vastoinkäymiset sekä asuinkustannukset koko ajan?

Humble brag, piilokerskaus, siitä olette hyvä esimerkki, mutten nyt sanoisi mitenkään poikkeuksellisen hyvä.

En leuhkinut elämäntilanteellamme vaan kerroin että olemme ulkopuolisen silmin varmaan täysiä luusereita ja oletus varmaan on, että on jotain talousvaikeuksia, kun ei ole sitä omakotitaloakaan, mutta todellisuudessa elämämme menee ihan kivasti eteenpäin ja rahaa on tarpeeksi laskuihin ja tavallisiin elämän mukavuuksiin. Tarkoitus oli kertoa näille ”olen korviani myöten veloissa”-ihmisille että elämä on valintoja ja monen velkaantuminen on oman tyhmän käytöksen lopputulema.

Ja en nyt puhunut susta, psykoottinen masentunut. Harmillista sun kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut mieleen, että teillä on ollut onni matkassa, että olette löytäneet toisenne nuorina, pystyneet yhdessä ja jakaneet vastoinkäymiset sekä asuinkustannukset koko ajan?

En sanoisi että löysimme toisemme nuorina. Tapasimme toisemme viisi vuotta sitten. Sitä ennen molemmat eli ihan omaa elämäänsä ja hoiti raha-asiansa kunnialla opiskeluista ja pienituloisuudesta huolimatta. Ap

Luin aloituksen uudelleen ja en yhä vieläkään löytänyt kurjuutta kummempaa ap:n elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Luin aloituksen uudelleen ja en yhä vieläkään löytänyt kurjuutta kummempaa ap:n elämästä.

Tämän tarkoitus ei ollutkaan kerskua ihanalla elämällämme. Olisihan se mukavaa jos olisi vaikka lapsi seurana, mutta emme halua sellaista tähän elämäntilanteeseen. Ap

Minulla ei ole koskaan ollut paljoa rahaa, mutta asiani olen aina hoitanut ja laskut maksanut ajallaan. Kun ei tavoittele turhuuksia, pärjää ihan mainiosti pienemmilläkin tuloilla. En välitä ulkomaanmatkoista, ei ole mökkiä, eikä telkkariakaan pidä vaihtaa kuin joka kymmenes vuosi. Auto on muutaman vuoden ikäinen ja pieni. Se riittää hienosti, minun ei tarvitse esittää kenellekään mitään. Ja voi ihme; koen että elämäni on upeaa, on mahtava perhe, paljon oikeita ystäviä, käyn usein markkinoilla, museoissa, näyttelyissä, tapahtumissa, messuilla. Minulla on kivoja harrastuksia, joihin ei kulu kovin paljon rahaa. Joka viikko käyn useita kertoja ravintolassa tai bistrossa, tapaan ystäviä ja pidän hauskaa.

Ukko36 kirjoitti:

Ette ole poikkeuksellisia.

Tuollaisia velkarahalla eläviä vuokralla asuvia satunnaisia tukia nostavia ihmisiä on suomi täynnä.

Elämme kyllä ihan ansiotuloilla tällä hetkellä. Opiskeluaikana tuli otettua opintolainaa (omat 4,5k ja toisen n. 10,5k). Omaa 4,5k lainaa en kyllä kadu yhtään, vaikka monen mielestä sitäkin pitäisi jotenkin hävetä. Ap

No mä olen just sellainen ap:n mielestä tyypillinen kolmekymppinen. On maksuhäiriömerkintää vaikka miten monta ja ulosottorekisterissä taitaa kymmenes sivu paukkua. Velkaa on asuntolainaa joku 43000e ja toiset saman verran ulosotossa.

Maniapäissäni aikanaan ostelin ihan mitä tahansa moottoripyörästä hiton kalliisiin kenkiin, ulkomaanmatkoihin ja vaatteisiin.

Ja hauskaa oli.

Nyt sitten velat lyhenee tasaista tahtia ja nopeammin nuo uo:n kautta maksaa kun suoraan velkojille. Ulkomailla olen tänä vuonna käynyt jo kahdesti, omat ja lapsen vaatteet ostan edelleenkin uutena. Hiton kalliita kenkiä ei voi enää ostella mutta pari vuotta enää ja sitten helpottaa.

Teen kahta työtä, en ole eläissäni saanut mitään muita tukia kuin aikanaan äitiys-ja vanhenmpainrahaa ja lapsilisää. Töissä olen ollut 18-vuotiaasta.

Mulla oli tuossa iässä omakotitalo, vakituinen työ ja paljon velkaa, mutta kaikki on maksettu ja lapset kasvatettu ilman sossun ja kelan apurahoja. Enkä nyt valtavan paljoa vanhempi ole. Asuntolainan korko oli muuten ekat vuodet yli 13%. Voitteko kuvitella?

Ei maksuhäiriöitä ikinä.

Toheluus ei ole normaalia. Sitä, alkoholismia, tupakointia ja muuta lusmuilua harrastavilla on oma perspuolue.

Ihan hauskaa että elämäänsä kyllästyneet av-mammat saivat tästäkin keskustelusta aikaan vain omilla ”ansioillaan” kerskumisen tulvan. Ja mitäs ne ansiot sitten ovat: velaton tai velkainen omakotitalo, muutama lapsi ja se, ettei ole koskaan tarvinnut mitään apua yhteiskunnalta mihinkään.

Ap

Me melkein samassa tilanteessa, paitsi ettei kumpikaan ottanut opintolainaa ja meillä on lapsi. Perintöjä ei lle saatu ja opintotuetkin on kulutettu loppuun. Silti ei ole ikinä ollut mitään taloudellisia ongelmia vaikka tiukkaa on välillä tehnytkin.

Vertasin tilannettani näennäisesti ja etenkin ulkopuolisen silmin suht samankaltaisessa tilanteessa eläviin, joiden elämässä on kaikenlaisia rahaan liittyviä ongelmia. Meillä ei ole, vaikka kaikki varmaan niin luulevat, jos kuulevat että elämme vuokralla eikä toinen ole kuin pätkittäin töissä ja molempien palkat alle keskitason.

Silti joku haluaa tulla tänne kertomaan siitä, millaista 30-vuotiaan elämän kuuluisi olla asuntoineen, osakesalkkuineen ja lapsineen ilman että koskaan ikinä milloinkaan olisi joutunut alentumaan asumistuen piiriin tai ottamaan edes opintolainaa. Tämä kun ei liittynyt aloitukseen yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauskaa että elämäänsä kyllästyneet av-mammat saivat tästäkin keskustelusta aikaan vain omilla ”ansioillaan” kerskumisen tulvan. Ja mitäs ne ansiot sitten ovat: velaton tai velkainen omakotitalo, muutama lapsi ja se, ettei ole koskaan tarvinnut mitään apua yhteiskunnalta mihinkään.

Ap

Aivan samanlainen, kerskuva av-mamma sinäkin vain olet.