Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti, ei apua isovanhemmilta
24.05.2019 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Mies päivät töissä, mutta auttaa sen mitä pystyy. Isovanhemmat asuu toisella paikkakunnalla ( reilun tunnin ajomatka).
Ennen lasten syntymää oma äitini sanoi tulevansa paljon auttamaan ja hoitamaan lapsia, oli innoissaan kun hänestä tulee mummo. No, aika harvakseltaan käynyt. Olen pyytänyt häntä useasti meille apuun ja viikonloppuvierailulle, ja vastaukseksi saan uhriutumisen "jaa no kai se on sitten lähdettävä huoh". Äitini on vielä työelämässä. Miksi lupailee asioita joita ei pidä? En odottaisi mitään, jos ei lupaisi.
Sitten, miehen vanhemnat asuvat samalla paikkakunnalla miehen siskon perheen kanssa, ja auttavat heitä jatkuvasti (useita kertioja viikossa, lasten ja koiran hoitoa). Ollaan pyydetty meille, ei usein jaksa tulla (ymmärrän kyllä välimatkan). Mutta olisiko reilua että olisivat vähemmän miehen siskon perheen apuna ja auttaisivat myös meitä välillä.
Vituttaa.
Kommentit (231)
Oletko tullut ajatelleeksi, että äitisi ehkä kokee, ettei oikein pärjää lastesi kanssa? Ja sen vuoksi ei ole niin innokas kuin mitä ennen esikoisesi syntymää vielä oli? Onko sulla jotain ohjeita ja sääntöjä, jotka ovat meille kuuskymppisille ihan vieraita lastenhoidossa? Ne kerrat, kun äitisi on ollut teillä tai te heillä, miten isovanhempien ja lasten suhde on toiminut? Kun taapero on kiukutellut, onko äitisi saanut hänet helposti rauhoittumaan? Millaisia asioita taapero puuhaa mummolassa tai teillä silloin, kun äitisi on ollut teillä? Mitä sinä olet tehnyt sillä aikaa ne harvat kerrat, kun äitisi on ollut apuna? Kuinka pitkäksi aikaa kerrallaan äitisi pitäisi hoitaa lapsiasi?
Kyselen näitä siksi, että olen äitisi ikäluokkaa ja mietin, miksi alussa innostuneen isovanhemman into laantui ja miten tilannetta voisi yrittää korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä voi mennä lapsesi kanssa kyläilemään vanhempiesi luo?
Me kuusikymppiset kun nukumme yöt mieluiten omassa sängyssä.Käymme välillä. Usein emme jaksa koska pienten lasten kanssa reissaaminen raskasta.
Tunnin matka on susta reissaamista?
Me käytiin Kiinassa ja Nykissä kahden pienen lapsen kanssa ja mökillä tunnin päässä esim ihan iltaseltaan. Miten ihmeessä saat kaikesta noin silmittömän vaikeaa?
Onnea sinulle ihanasta ja helposta elämästä. Meillä vaippaikäiset kitisee lähes koko automatkan ja nukkuvat huonosti vieraassa paikassa.
Johtuu siitä että kökötät heidän kanssaan vain kotona. Me on aina liikuttu. Lapset oppineet joustaviksi.
Meillä käy monta kertaa vuodessa perhe jonka lapset nukkuu meillä todella huonosti. Eikä kyse todellakaan ole siitä että kököttäisivät aina kotona. Autossakin kuulemma aina riitelevät ja pissalle on pakko päästä vähän väliä.
Onkohan ap niin poikki ettei kestä yhtään ylimääräistä kitinää? Ihmisillä voi tulla se piste vastaan ettei jaksa mitään ylimääräistä.
Olen todella todella uupunut ja väsynyt. Miehen kanssa parisuhde huono myös. Ketään läheisiä ei asu paikkakunnallamme. Huonosti nukuttuja öitä vauvan kanssa. Kaiken aikaa kiukutteleva taapero.
Epätoivoinen olo.Ap
Kuulostaa tosi raskaalta. Miehesi asenne myös ihmetyttää. Jätä nyt ensiapuna lapset miehelle ja viikonlopuksi nukkumaan vaikka hotelliin. Tarvitset lepoa!
Ap olisi tarvinnut äitinsä apua nimenomaan viikonloppuisin, joten taitaa mies olla viikonloput yleensä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet.Ei ole heidän velvollisuutensa hoitaa mukuloitasi,jos sinä et jaksa!
Hae apua,vaikka tukiperhettä tms.Miksi ylipäätään olet lapsia tehnyt?
Aivan kuten ei myöskään ole aikuisten lasten tehtävä auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Mummot ja papat maksakoot itselleen hoitoapua, ei ole sukulaisten tehtävä auttaa toisiaan. Kyllä kaikkien pitää yksin pärjätä. Miksi ihminen joka rakastaa sinua haluaisi auttaa sinua? Järjetön ajatus.
Olisiko mahdollista, että kävisit äitisi kanssa rehellisen keskustelun voimavaroistasi? Häntä ei tietenkään saa syyllistää, koska hän päättää itse minkä verran osallistuu eikä voi olettaa että hän jaksaa.
Mutta jos hän ei toisaalta ole täysin käsittänyt kuinka väsynyt olet, niin on ihan mahdollista että hän haluaa sopia vaikka etukäteen kanssasi että tulee säännöllisesti esim. yhtenä vkonloppuna kuussa avuksesi, ja sitten voisit luottaa tähän. Tai yhtenä kahdessa kuukaudessa tai mikä hänelle sopisikaan.
Mutta kannattaa avoimesti ja ei-syyllistävästi yrittää selittää, että arvostaisit ja tarvitsisit tässä tilanteessa tukea. Hän sitten auttaa jos pystyy ja jos ei niin se on sitten tietty hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet.Ei ole heidän velvollisuutensa hoitaa mukuloitasi,jos sinä et jaksa!
Hae apua,vaikka tukiperhettä tms.Miksi ylipäätään olet lapsia tehnyt?Aivan kuten ei myöskään ole aikuisten lasten tehtävä auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Mummot ja papat maksakoot itselleen hoitoapua, ei ole sukulaisten tehtävä auttaa toisiaan. Kyllä kaikkien pitää yksin pärjätä. Miksi ihminen joka rakastaa sinua haluaisi auttaa sinua? Järjetön ajatus.
Aika harva työssäkäyvä aikuinen lapsi kykenee matkustamaan vanhempansa luo jatkuvasti kokonaisen viikonlopun avuksi.
Minusta tässä on se ongelma, että ap jotenkin ulkoistaa ne ongelmat isovanhempien harteille. Mieheni siskoilla oli sama tapa. Aina kun oli ongelmia, paukattiin sinne äidille. Tai äidin piti rientää avuksi. Siinä jää helposti aika keskenkasvuiseksi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillekään kauheasti ole hoitoapua herunut. Miehen siskon vaativampi lapsi saa reilusti apua. Ei taida tulla meille enempää lapsia. :D
Entä sun omat vanhemmat ja muut oman puolen sukulaiset?
Vierailija kirjoitti:
Meillekään ei herunut apua, kunnes jouduin uupumuksen ja stressin jälkeen psykiatriselle osastolle. Tämän jälkeen äitini sitten syyllisti minua "Olisit nyt kertonut olevasi NOIN väsynyt " ja suurieleiseti vei lapsia puistoihin ym , teki meille ruokaa ja sisusti siinä sivussa olkkarin uusiksi...
Mies etsi tuskanhiki otsalla muovisia ruusujani , jotka äiti oli viskannut menemään "kaikenmaailman krääsänä".
Juuri tällaisia kiittämättömiä ovat nykyäidit, aina on naama nutturalla teki mitä teki.
Me olemme itse hoitaneet lapsemme ja maanviljelys ja navettatyöt ilman mitään apua.
Joskus rehuntekoa yli puolen yön, lapset nukkumassa sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan ensiksi - unohda nuo ilkeät, katkerat ja loukkaavat kommentit! Sinulla on kaksi pientä lasta, arki aamusta iltaan kotitöitä ja lastenhoitoa. Mies auttaa minkä pystyy. Olet väsynyt ja uupunut, parisuhdekaan ei ole parhaimmassa kunnossa. Isovanhemmista ei ole apua, vaikka ovat joskus niin lupailleet.
Vedä henkeä, selviätte kyllä! Olen itse samassa tilanteessa ja ymmärrän tuntemuksesi täysin. Olen jo "iäkkäämpi" äiti, yli 40 vuotta. Elämää nähnyt, töitä tehnyt, maailmaa kierrellyt yms ja SILTI lapsiarki voi uuvuttaa. Valvottujen öiden jälkeen on niin väsynyt ettei litra kahvia herätä, iltaisin taukoamattoman kotitöiden virran jälkeen on niin poikki että voisi heittäytyä vaan sängylle itkemään. Silti, ymmärrän että tämä hetki on elämäni parasta aikaa. Saan kulkea lasteni rinnalla ja seurata heidän hentoista kasvuaan. Usein hyvin levätty yö auttaa näkemään asioiden todellisen puolen.
Mutta asiaan, vinkkejä mistä saattaisi olla apua:
*Joku mainitsikin kunnan kotiavun. Se on lapsiperheille tarkoitettu. Soita rohkeasti sinne ja kerro tilanne. Fakta on se, että isovanhemmat eivät ole vastuussa meidän lapsista, tämä homma on saatava itse rullaamaan. Kotiavun kautta voit saada arkipäiviin apua.
* MLL lastenhoitaja vaikka kerran kuukaudessa muutamaksi tunniksi, niin pääset miehen kanssa kahdestaan johonkin.
* Käy vertaispaikoissa: perhekerhot, muskarit yms. Älä jää kotiin sisälle nyhräämään
* vaadi miestä nukkumaan ainakin viikonloppuisin lasten kanssa ja nuku itse jossain muussa huoneessa. Älä turhaan arkaile pyytää mieheltäsi, lapset ovat hänenkin
* tee nopeita helppoja ruokia (keittoja, laatikoita...). Kesällä menkää lasten kanssa ulos piknikille. Kaupasta eväät mukaan (karjalanpiirakat, pikkuporkkanat, pillimehut, jädet yms)
* käy kävelyllä, ulkoile. Yritä ottaa edes vähän omaa aikaa
* hyväksy että tämä on tätä muutaman vuoden, koko ajan helpottaa
Eli tsemppiä vaan! Unohda ne katkeroitumiset isovanhempia kohtaan ja miehen kanssa tiiminä selvitätte tämän. Rentoudutte ja yritätte nauttia upeasta elämänvaiheesta!
Ap saanut kaiken avun mitä voi, mutta tilanne on lähinnä katastrofaalinen. Kiitosta ei osaa edes antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet.Ei ole heidän velvollisuutensa hoitaa mukuloitasi,jos sinä et jaksa!
Hae apua,vaikka tukiperhettä tms.Miksi ylipäätään olet lapsia tehnyt?Aivan kuten ei myöskään ole aikuisten lasten tehtävä auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Mummot ja papat maksakoot itselleen hoitoapua, ei ole sukulaisten tehtävä auttaa toisiaan. Kyllä kaikkien pitää yksin pärjätä. Miksi ihminen joka rakastaa sinua haluaisi auttaa sinua? Järjetön ajatus.
Aika harva työssäkäyvä aikuinen lapsi kykenee matkustamaan vanhempansa luo jatkuvasti kokonaisen viikonlopun avuksi.
Minusta tässä on se ongelma, että ap jotenkin ulkoistaa ne ongelmat isovanhempien harteille. Mieheni siskoilla oli sama tapa. Aina kun oli ongelmia, paukattiin sinne äidille. Tai äidin piti rientää avuksi. Siinä jää helposti aika keskenkasvuiseksi itse.
No aika ihmeellistä syyttää uupunutta ihmistä siitä että teki lapsia, aivan kuin uupunutta työntekijää syytettäisiin siitä että mitäs menit töihin. Totta kai ap on vastuussa lapsistaan, tietää varmasti sen itse aivan hyvin, kysymys oli nyt jaksamisesta. Ihminen voi uupua monesta syystä ja te ette ole mitään ap:n elämän asiantuntijoita että mikä kaikki tähän on johtanut. Ei se ole mitään ”vastuun ulkoistamistamista” että toivoo apua, se on ihan niiden lastenkin parhaan ajattelemista.
On tullut ap:lle tympeitä kommentteja. Kateelliset ja muuten vaan hullut suoltaa paskaa ja pahan olonsa muille.
Voimia! Täällä kanssa painitaan väsyn kanssa mutta helpottanee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kannustavia kommentteja, naisten välinen solidaarisuus oikein kukkii!
Ymmärrän täysin väsymystäsi ap ja toivon et saat aikaa levätä, ehkä nyt sitä isää kannattaa sitouttaa lasten hoitoon enemmän?Helpommin sanottu kuin tehty mutta kannattaa yrittää. Käyvätkö lapset kerhoissa tms vai ovatko koko ajan kotona? Kannattaa selvittää lähipäiväkotien kerhomahdollisuuksia, saisit huilata muutaman tunnin viikossa edes!
Ja entä jos menisit joskus lasten kanssa äitisi luokse yökylään, jos hänen on hankala lähteä teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet.Ei ole heidän velvollisuutensa hoitaa mukuloitasi,jos sinä et jaksa!
Hae apua,vaikka tukiperhettä tms.Miksi ylipäätään olet lapsia tehnyt?Aivan kuten ei myöskään ole aikuisten lasten tehtävä auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Mummot ja papat maksakoot itselleen hoitoapua, ei ole sukulaisten tehtävä auttaa toisiaan. Kyllä kaikkien pitää yksin pärjätä. Miksi ihminen joka rakastaa sinua haluaisi auttaa sinua? Järjetön ajatus.
Aika harva työssäkäyvä aikuinen lapsi kykenee matkustamaan vanhempansa luo jatkuvasti kokonaisen viikonlopun avuksi.
Minusta tässä on se ongelma, että ap jotenkin ulkoistaa ne ongelmat isovanhempien harteille. Mieheni siskoilla oli sama tapa. Aina kun oli ongelmia, paukattiin sinne äidille. Tai äidin piti rientää avuksi. Siinä jää helposti aika keskenkasvuiseksi itse.
No aika ihmeellistä syyttää uupunutta ihmistä siitä että teki lapsia, aivan kuin uupunutta työntekijää syytettäisiin siitä että mitäs menit töihin. Totta kai ap on vastuussa lapsistaan, tietää varmasti sen itse aivan hyvin, kysymys oli nyt jaksamisesta. Ihminen voi uupua monesta syystä ja te ette ole mitään ap:n elämän asiantuntijoita että mikä kaikki tähän on johtanut. Ei se ole mitään ”vastuun ulkoistamistamista” että toivoo apua, se on ihan niiden lastenkin parhaan ajattelemista.
Niin. Hän haukkuu äitinsä kun on itse ensin saanut oman elämänsä umpisolmuun.
Sen sijaan että järjestäisi itse ne asiansa. Ostaa lapsille hoitoapua, ostaa siivoojan, laittaa isomman päivähoitoon, hakee apua perheneuvolasta tai parisuhdeterapiasta, järjestää perheelle lomaa, kysyy neuvolasta miten käsitellä taaperoa järkevämmin, kysyy unikouluneuvoja, keskustelee miehensä kanssa. Jne.
Mutta ei, hän haukkuu äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama tilanne kuin sinulla. Vanhempani olivat työelämässä eivätkä jaksaneet auttaa (muuta kuin neuvoa ja kritisoida tekemisiäni puhelimessa) ja appivanhemmat asuivat kaukana ja laittoivat kaiken energiansa mieheni veljen perheen auttamiseen. Se vitutti ja loukkasi, koska olin niin poikki. Totta kai järjen tasolla ymmärsin vanhempiani ja appivanhempia, mutta kun nääntymys oli niin suuri, niin menin vaan tunteella ja olin hemmetin katkera. Katselin mummeja ja vaareja jotka työntelivät vaunuja ulkona tai olivat uimahallissa pienokaisten kanssa ja tuntui, että olen yksin maailmassa.
Jossain vaiheessa sain sitten palkattua siivoojan krt per viikko ja tytön, joka oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi eikä ollut saanut kesätöitä. Siivooja teki raskaimmat urakat kuten lattioiden pesut yms ja nuori tyttö otti vauvan vaunuineen sekä taaperon aina aamupäivällä ja meni läheiseen puistoon. Lounaaksi he tulivat kotiin, tyttö auttoi ruoan laittamisessa ja taaperon syöttämisessä. Syönnin jälkeen tyttö lähti ja me menimme päikyille. Kolme kuukautta tätä auttoi minut taas tolpilleni. Sen jälkeen kun tyttö lähti opiskelemaan, sain häneltä satunnaista apua. Siivooja jatkoi meillä vuosikaudet. Ja hengissä ollaan koko kööri.
Vierailija kirjoitti:
Ap saanut kaiken avun mitä voi, mutta tilanne on lähinnä katastrofaalinen. Kiitosta ei osaa edes antaa.
Minkä avun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet.Ei ole heidän velvollisuutensa hoitaa mukuloitasi,jos sinä et jaksa!
Hae apua,vaikka tukiperhettä tms.Miksi ylipäätään olet lapsia tehnyt?Aivan kuten ei myöskään ole aikuisten lasten tehtävä auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Mummot ja papat maksakoot itselleen hoitoapua, ei ole sukulaisten tehtävä auttaa toisiaan. Kyllä kaikkien pitää yksin pärjätä. Miksi ihminen joka rakastaa sinua haluaisi auttaa sinua? Järjetön ajatus.
Aika harva työssäkäyvä aikuinen lapsi kykenee matkustamaan vanhempansa luo jatkuvasti kokonaisen viikonlopun avuksi.
Minusta tässä on se ongelma, että ap jotenkin ulkoistaa ne ongelmat isovanhempien harteille. Mieheni siskoilla oli sama tapa. Aina kun oli ongelmia, paukattiin sinne äidille. Tai äidin piti rientää avuksi. Siinä jää helposti aika keskenkasvuiseksi itse.
No aika ihmeellistä syyttää uupunutta ihmistä siitä että teki lapsia, aivan kuin uupunutta työntekijää syytettäisiin siitä että mitäs menit töihin. Totta kai ap on vastuussa lapsistaan, tietää varmasti sen itse aivan hyvin, kysymys oli nyt jaksamisesta. Ihminen voi uupua monesta syystä ja te ette ole mitään ap:n elämän asiantuntijoita että mikä kaikki tähän on johtanut. Ei se ole mitään ”vastuun ulkoistamistamista” että toivoo apua, se on ihan niiden lastenkin parhaan ajattelemista.
Ei se työuupumuskaan sen työntekijän äidin tai anopin vika ole.
Meillä oli vauva joka ei rauhoittunut vaunuihin tai autoon ja tätä tietysti ihmeteltiin ja epäiltiin. Muistan, miten äitini työnsi vissiin tunnin vaunuja ees taas tuossa kadulla ja lopulta tuli lykkäämään hikisen, punaisen vauvan minulle että "se on ihan hullu". No kiitti. Eipä äidiltäni sitten paljon herunut apua "hullun" lapseni hoitamisessa ja vielä vähemmän anopilta , joka oli kuulemma heti synnäriltä päästyään aloittanut joulusiivouksen . Ja kun tästä vaunukammoisesta vauvasta kasvoi taapero joka nukkui nätisti päikkärit, syntyi toinen lapsemme jolla oli koliikki ja atopia. Miten tuollaiseen voi varautua? Että toinen rikkoo kirjoittamatonta sääntöä eikä rauhoitu vaunuihin ja toinen huutaa kutinaansa yöt ja päivät?
Lupaukset on helppo tehdä ja teot vaikeampi suorittaa.
Mun lapset oli päiväkodissa.
Se olikin ainut tukiverkko.
Mulle ei kukaan luvannut mitään.
Hyvät välit oli äitiin ja äiti teki selväksi ettei jaksa enää hoitaa muiden lapsia.
Eikä auttanut sukulaisetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on työelämässä, pitäisikö sen lisäksi jaksaa vahtia sun penikoita?
...ja vaikka isoäiti ei olisikaan työelämässä, niin ei silti hänellä ole velvollisuutta jaksaa hoitaa enää lapsenlapsiaan muuta kuin silloin kun isoäidille itselleen sopii.
Lapset kun kuuluvat omien vanhempiensa hoidettavaksi, eikä isovanhempien varaan pidä luottaa lastensa hoidossa.
Kuulostaa tosi raskaalta. Miehesi asenne myös ihmetyttää. Jätä nyt ensiapuna lapset miehelle ja viikonlopuksi nukkumaan vaikka hotelliin. Tarvitset lepoa!