Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti, ei apua isovanhemmilta
24.05.2019 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Mies päivät töissä, mutta auttaa sen mitä pystyy. Isovanhemmat asuu toisella paikkakunnalla ( reilun tunnin ajomatka).
Ennen lasten syntymää oma äitini sanoi tulevansa paljon auttamaan ja hoitamaan lapsia, oli innoissaan kun hänestä tulee mummo. No, aika harvakseltaan käynyt. Olen pyytänyt häntä useasti meille apuun ja viikonloppuvierailulle, ja vastaukseksi saan uhriutumisen "jaa no kai se on sitten lähdettävä huoh". Äitini on vielä työelämässä. Miksi lupailee asioita joita ei pidä? En odottaisi mitään, jos ei lupaisi.
Sitten, miehen vanhemnat asuvat samalla paikkakunnalla miehen siskon perheen kanssa, ja auttavat heitä jatkuvasti (useita kertioja viikossa, lasten ja koiran hoitoa). Ollaan pyydetty meille, ei usein jaksa tulla (ymmärrän kyllä välimatkan). Mutta olisiko reilua että olisivat vähemmän miehen siskon perheen apuna ja auttaisivat myös meitä välillä.
Vituttaa.
Kommentit (231)
Ihminenhän saa muuttaa mieltään ja takkia kääntää. En ole pysynyt perässä äitini mielialojen vaihteluissa kun se oli tänään sitä ja huomenna tätä mieltä. Se oli kamalaa kun se veti minutkin niihin riitoihinsa mukaan ja sitten taas odottamatta tuli sopu ja taas sen jälkeen riidat niin että oli kamalan repivää olla siinä välissä eikä tiennyt mihinkä joukkoon kuuluu. Sekopäisten sukulaisten uhrina siinä ettei tiedä mitä ajattelee niiden riidoista oli aivan kamalaa. Katkaisin välit kokonaan niin etten jaksa enään.
Sisar valitti että äitimme oli hänen elämänsä pilannut niin miksi nyt kulkee yhdessä hänen kanssaan ja ovat sulassa sovussa, niin ovat ihmeelliset elämän käänteet jotka heittävät kuperkeikkaa ja ensin olivat karmeat riidat joihinka vedettiin syyttömätkin mukaan niin tulee huijauksen maku suuhun kun nyt ovat kuin parhaat kaverit eikä edes anteeksipyyntöä muilta syyttömiltä jotka vedettiin niiden riitoihin mukaan.
Heti kun niille tulee ritaa niin mulle puhutaan ja muuten en ole olemassa muuta kuin välttämätön pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään puhutaan paljon äitien uupumisesta mutta ainakaan tämän palstan perusteella sellaista ei pahemmin tapahdu. Jos ap nyt kuitenkin on yksi näistä harvoista, eikö voisi vähän osoittaa myötätuntoa eikä vaan ladella kommentteja, että itsepähän laitoit pallon jalkaasi yms. Jotkut äidit uupuvat, vaikka eivät sitä etukäteen olisi suunnitelleet. Itse luulen, että juuri ne äidit ovat niin ilkeitä, joilla on itselläänkin ollut rankkaa mutta eivät ole apua saaneet (tai edes pyytäneet). En ota kantaa siihen, pitäisikö ap:n sukulaisten auttaa tässä tilanteessa miten paljon, mutta vähän myötätuntoa voisi olettaa saavan kanssaäideiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas äiti on kuollut ja ex-mies ei halua tavata saatikka hoitaa lapsiaan ollenkaan. Hänen sukunsa asuu kaukana mutta siskonsa muistaa aina haukkua minua kammottavan ilkeillä viesteillä vaikka miksi. Ex on valehdellut suvulle että osallistuu lasten elämään paljonkin (totuus on ettei edes elareita maksa). Olisin tosi iloinen jos joku isovanhempi joskus auttaisi minua lasten kanssa edes yhtenä iltana kuukaudessa tai kahdessa... mutta sellaista apua ei ole eikä tule. Lisäksi olen töissä melko vaativassa työssä täydet viikot.
Eli olkaa tyytyväisiä jos teillä on isovanhempien apua tai edes mies. Joillain ei ole ketään.
Kukaan järkevä ei lapsia tekisi tuollaiseen tilanteeseen, vai tekisikö?
On aika lailla eri asia auttaa normaalisti normaalia lapsiperhettä kuin yhtäkkiä joutua mukaan perhekriisiin, jossa kaikki on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan paljon äitien uupumisesta mutta ainakaan tämän palstan perusteella sellaista ei pahemmin tapahdu. Jos ap nyt kuitenkin on yksi näistä harvoista, eikö voisi vähän osoittaa myötätuntoa eikä vaan ladella kommentteja, että itsepähän laitoit pallon jalkaasi yms. Jotkut äidit uupuvat, vaikka eivät sitä etukäteen olisi suunnitelleet. Itse luulen, että juuri ne äidit ovat niin ilkeitä, joilla on itselläänkin ollut rankkaa mutta eivät ole apua saaneet (tai edes pyytäneet). En ota kantaa siihen, pitäisikö ap:n sukulaisten auttaa tässä tilanteessa miten paljon, mutta vähän myötätuntoa voisi olettaa saavan kanssaäideiltä.
Ap on kyllä saanut myös useita ihan varteenotettavia neuvoja, ei pelkästään kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kannattiko tehdä kaksi lasta ja pienellä ikäerolla?
Tämä. Meillä lasten ikäero 1v2kk. Kummankin vanhemmat olivat sen verran sairaita, että tiesimme, ettei apua tule.
Joten asennoiduttiin niin, että joka leikkiin lähtee, se leikin kestää. Ja se pikkulapsiaika elettiin lävitse, kun etukäteen oltiin jo mietitty, että jaksetaanko kahta lasta lyhyellä ikäerolla. Karsimme kaiken ylimääräisen pois ja sillä lailla mentiin eteen päin. Minä olin aina voidessani vanhempieni luona (vanhempani eivät olleet siis niin sairaita, etteivät olisi meitä jaksaneet, mutta hoitovastuuta heille ei voinut antaa). Se oli ihana helpotus, koska äiti teki ruoan ja sain mennä valmiille.
Parisuhteelta ei kovin edes odotettu paljoa, koska ei ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että olisi villiä seksiä ja romantisia illallisia. Nukuttiin vuorotellen, että toinen sai aina levätä ja vaihdetiin vaippoja vuorotellen. Siinä se pahin pari, kolme vuotta meni ja sitten alkoi helpottamaan.
Meillekään ei herunut apua, kunnes jouduin uupumuksen ja stressin jälkeen psykiatriselle osastolle. Tämän jälkeen äitini sitten syyllisti minua "Olisit nyt kertonut olevasi NOIN väsynyt " ja suurieleiseti vei lapsia puistoihin ym , teki meille ruokaa ja sisusti siinä sivussa olkkarin uusiksi...
Mies etsi tuskanhiki otsalla muovisia ruusujani , jotka äiti oli viskannut menemään "kaikenmaailman krääsänä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheeta vihaa syydätte väsyneen äidin päälle, aika armotonta kommentointia.
Lukekaa hänen kommenttinsa: on luvattu auttaa, ei auteta. Toisella puolella sukua autetaan vain puolison sisaruksen perhettä, kuullostaa epäreilulta.
Jaksamista äideille tässä kylmässä ja säälimättömässä maassa <3 , teininä lapset nukkuu jo 12tuntia päivässä ;)
Kiitos sinulle
Ap
Kovin masentunut ja omiin ongelmiinsa käpertynyt ihminen on sietämätöntä seuraa. Sellainen loputon musta aukko ja energiasyöppö.
Ja lapsi vaistoaa tunnelman myös, joten todennäköisin syy taaperon hankaluuteen on nyt perheen aikuisissa.
En täysin ymmärrä että miten se just isovanhempien asia olisi setviä lastensa ongelmia. Pariterapiaa ja palkattua kotiapua suosittelisin ja ap:n kannattaa käydä lääkärissä koska epäilen masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pieniä ne lapset on? Jos on niin kovin rankkaa niin hae niille päivähoitopaikkaa (ja mene töihin).
Eikö lasten isä asu samassa paikassa teidän muiden kanssa kun ei voi hoitaa lapsiaan vaan vain auttaa vähän niiden hoidossa? Voisiko lapset olla enemmän isän luona?
Sama pisti silmään että mies "auttaa". Pitäishän sen kantaa vanhemman vastuu, eikä vain auttaa vähän.
Ap töihin ja mies kotiin vuorostaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan jossain vaiheessa on tajuttava ottaa vastuu omasta elämästään, eikä itkeä tai syyttää äitiä.
Voi elämä näitä tyhmiä kommentteja. Joku kertoi että ei ole isovanhempia ja ex ei hoida omia lapsiaan niin sitten sanotaan "kukaan järkevä ei tekisi lapsia tuohon tilanteeseen". Tilanteet voivat vaihtua: mies saattaa jättää toisen naisen takia ja isovanhemmat kaikki kupsahtaa tuosta vaan vaikka samana vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan paljon äitien uupumisesta mutta ainakaan tämän palstan perusteella sellaista ei pahemmin tapahdu. Jos ap nyt kuitenkin on yksi näistä harvoista, eikö voisi vähän osoittaa myötätuntoa eikä vaan ladella kommentteja, että itsepähän laitoit pallon jalkaasi yms. Jotkut äidit uupuvat, vaikka eivät sitä etukäteen olisi suunnitelleet. Itse luulen, että juuri ne äidit ovat niin ilkeitä, joilla on itselläänkin ollut rankkaa mutta eivät ole apua saaneet (tai edes pyytäneet). En ota kantaa siihen, pitäisikö ap:n sukulaisten auttaa tässä tilanteessa miten paljon, mutta vähän myötätuntoa voisi olettaa saavan kanssaäideiltä.
Onhan se hyvä, että tästä näinkin raadollisesti puhutaan niin ne, jotka vielä eivät ole ao tilanteessa voivat ottaa oppia ja ennakoida, mitä tulossa ja millä resursseilla voi haasteen ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä voi mennä lapsesi kanssa kyläilemään vanhempiesi luo?
Me kuusikymppiset kun nukumme yöt mieluiten omassa sängyssä.Käymme välillä. Usein emme jaksa koska pienten lasten kanssa reissaaminen raskasta.
Tunnin matka on susta reissaamista?
Me käytiin Kiinassa ja Nykissä kahden pienen lapsen kanssa ja mökillä tunnin päässä esim ihan iltaseltaan. Miten ihmeessä saat kaikesta noin silmittömän vaikeaa?
Onnea sinulle ihanasta ja helposta elämästä. Meillä vaippaikäiset kitisee lähes koko automatkan ja nukkuvat huonosti vieraassa paikassa.
Johtuu siitä että kökötät heidän kanssaan vain kotona. Me on aina liikuttu. Lapset oppineet joustaviksi.
Vauvakin voi kärsiä matkapahoinvoinnista, refluksista ymv mikä tekee olon kurjaksi autossa. Todella kurjaa syyllistää äitiä siitä, että vauva ei viihdy autossa. Ei kukaan itse sellaista valitse, kirkkaasti suurin osa kulkisi varmasti mielellään autolla paikasta toiseen lapsen kanssa. Jos olisin omani saanut autossa nukkumaan, niin olisin varmaan aika useinkin käynyt ajelulla päiväuniaikaan.
Me ollaan tehty lasten kanssa kaksi kertaa mannerten yli reissu, ei mitään ongelmia ja ollaan kyllä meneviä ihmisiä. Silti molemmat ovat kirkuneet matkat autossa n. 1,5-vuotiaiksi asti. Eivät kerta kaikkiaan vain viihtyneet ja oli huono olla autossa. Ei puhettakaan että oltaisiin esim. viikottain jaksettu ajaa mökille. Päivittäin ajettiin silti autolla lyhyitä matkoja, sillä pakollisia menoja oli.
Enkä ymmärrä, miksi tästä on tehty numero, kun ap silti kuitenkin käy isovanhempien luona. Hän ei sanonut, että tämän vuoksi ei käytäisi lainkaan. Todella ikävää syyllistää jo uupunutta äitiä aivan kaikista ongelmista, mitä lapsilla on. Kun joskus vain lapsilla on sellaisia ominaisuuksia, että jotkin arjen asiat ovat vaikeampia heidän kanssaan kuin joidenkin toisten kanssa. Sellaista on elämä.
Soita ap sinne neuvolaan, kotiapuun jne. ja älä turhaan pahoita mieltäsi näistä. Et sinä täällä edes ole elämästänne niin paljon kertonut, että monellakaan olisi oikeutta sinua moittia paikallaan nyhvääväksi, avuttomaksi tms. Et sinä oikeasti ole noissa viesteissä niin paljon kertonut, että kukaan voisi päätellä oletko millainen äiti. Älä ota niitä itseesi. Saat paljon negatiivisia kommentteja, koska aloituksesi oli kärkäs, ja kieltämättä itsekin olen sitä mieltä, että joskus pitää vain päästä yli sen suhteen, että toiset saavat enemmän apua kuin toiset eikä sitä kannata henkilökohtaisesti ottaa... Ei kellään ole silti oikeutta haukkua sinua äitinä näillä tiedoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pieniä ne lapset on? Jos on niin kovin rankkaa niin hae niille päivähoitopaikkaa (ja mene töihin).
Eikö lasten isä asu samassa paikassa teidän muiden kanssa kun ei voi hoitaa lapsiaan vaan vain auttaa vähän niiden hoidossa? Voisiko lapset olla enemmän isän luona?Sama pisti silmään että mies "auttaa". Pitäishän sen kantaa vanhemman vastuu, eikä vain auttaa vähän.
Ap töihin ja mies kotiin vuorostaan!
Taitaa ap olla liian uupunut lähteäkseen töihin just nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kovin masentunut ja omiin ongelmiinsa käpertynyt ihminen on sietämätöntä seuraa. Sellainen loputon musta aukko ja energiasyöppö.
Ja lapsi vaistoaa tunnelman myös, joten todennäköisin syy taaperon hankaluuteen on nyt perheen aikuisissa.
En täysin ymmärrä että miten se just isovanhempien asia olisi setviä lastensa ongelmia. Pariterapiaa ja palkattua kotiapua suosittelisin ja ap:n kannattaa käydä lääkärissä koska epäilen masennusta.
Näinpä näin. En varsinaisesti ihmettele, jos mummo ei halua tulla työviikon jälkeen vapaata viettämään viikonlopuksi perheeseen, jossa äiti on uupunut/masentunut, parisuhde huono,on kiukutteleva taapero ja öisin heräilevä vauva... Siis ei millään pahalla, mutta ei tuo nyt ehkä ollut äitisi päällimmäinen ajatus mummona olosta. En vähättele yhtään ongelmiasi, mutta eivät ne äidistäsi johdu. Eikä ehkä kenestäkään muustakaan. Joskus aika lailla vain ajaudutaan vikasuuntaan. Mieti tosiaan sitä kotiapua, lastenhoitajaa, päiväkotipaikkaa tai edes kerhopaikkaa isommalle jne. Ihan konkreettisia juttuja.
Tilannehan ei ratkea yhtikäs minnekään sillä että syyllistetään perheen äidin äitiä tai kellotetaan isän vanhempia.
Se alkaa ratketa vasta kun tajutaan että ketkä perheessä nyt on niitä vanhempia ja aletaan setviä kunnolla sitä oman perheen tilannetta. Vaikka sitten ammattilaisten avulla.
Hätäapuna kannattaa palkata kotiin apua, esim joku katsomaan lapsia niin että ap saa nukkua, siivooja, ruokapalveluja kaupasta, hakea päivähoitopaikkaa isommalle jne.
Ja sitten käydä noiden isojen ongelmien kimppuun. Mm siihen että miksi isä on vain äitin pikku apuri, isän työtunnit, äidin hoitometodit josko niitä voisi järkeistää jne.
OT. Tämä ketju kiteyttää syyn miksi Suomeen syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Sympatiaa ei väsyneelle äidille juuri heru, apua ei saa ellei vaatimalla vaadi. Miehen pitäisi elättää perhe jos äiti kotona, mutta kuitenkin hoitaa lapsia iltaisin ja viikonloppuisin, väsyä ei saa hänkään. Tätä kun joku 20v lukee, niin en yhtään ihmettele ettei loppuunväsyneenä päivästä toiseen selviytyminen kiinnosta.
Mulla taas äiti on kuollut ja ex-mies ei halua tavata saatikka hoitaa lapsiaan ollenkaan. Hänen sukunsa asuu kaukana mutta siskonsa muistaa aina haukkua minua kammottavan ilkeillä viesteillä vaikka miksi. Ex on valehdellut suvulle että osallistuu lasten elämään paljonkin (totuus on ettei edes elareita maksa). Olisin tosi iloinen jos joku isovanhempi joskus auttaisi minua lasten kanssa edes yhtenä iltana kuukaudessa tai kahdessa... mutta sellaista apua ei ole eikä tule. Lisäksi olen töissä melko vaativassa työssä täydet viikot.
Eli olkaa tyytyväisiä jos teillä on isovanhempien apua tai edes mies. Joillain ei ole ketään.