Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on elää köyhänä?
24.05.2019 |
Kun ei saa iloa mistään ilmaisista jutuista, mitä on vuosikymmenet kerinnyt tekemään. Nykyään haluaisi tehdä kaikkea kivaa, mikä maksaa mm matkustella, ostaa merkkivaatteita yms.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Mitä iloa on merkkivaatteissa O.o
Mietin ihan samaa. Ei merkkivaatteet ketään autuaaksi tee. Ellei nyt siis teineistä puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhäkin ihminen osaa kyllä kysellä oliko matkalla hyvät ilmat, oliko hyvää ruokaa jne. Jos ei keksi mitään kyseltävää toisen matkasta, niin ei se omasta varattomuudesta johdu. Minulla ei ole varaa autoon, mutta osaan silti ihastella että "Hitsi mikä menopeli! Kyllä nyt kelpaa ajella!". Ei siinä tilanteessa tarvitse esille tuoda että itse en voisi autoa ostaa. Eikä se kaveri oleta että ostaisinkaan, kun kyse on hänen jutusta, ei minun.
Sitten se toinen juttu, mitä aina jaksan ihmetellä: eivätkö köyhät voi etsiskellä netistä ilmaista tekemistä? Itse teen näin jatkuvasti. Opiskelen duolingosta kieliä, youtubesta siivoustaitoja, joogaa, piirtämistä, kirjoittamista... Siis oikeastaan ihan mistä vaan löytyy ilmaista oppimateriaalia jos haluaa. Netti kai kuitenkin löytyy niiltä köyhiltäkin täällä Suomessa. Eikä siitä enää edes makseta minuuttitaksaa.
Matkusteluhan rupeaa olemaan jo aika arveluttava harrastus, esim. bloggareita ei enää ihailla kaukomatkoista, vaan kritisoidaan että etkö mieti planeettaamme ollenkaan kun päryyttelet koneella menemään?
Elämästä saa enemmän irti kun ei ole liiallisen rahan tuomaa kaiken latistumista.
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Ette te kai rutiköyhiä ole, jos risteilyihin on varaa! Siellä on hirveät hinnat esim. ruokien suhteen. Ja hyvä tuuri käynyt, kun terveys on hyvä ja sukulaisten mökeille voi käydä. Köyhyys + muuten hyvät kortit elämässä on toki helpompi sietää kuin köyhyys ja asiat jo alunperin huonosti.
Kyllä ne puheenaiheet vähenee, vaikka olisi joskus ollutkin ulkomailla tai matkustanut. Paljon riippuu siitä kuinka kauan suppeaa elämää on kestänyt.
Itse olen kokenut saman ilmiön. Jos esimerkiksi kyläpaikassa on ihmisiä, joiden keskustelut liikkuu hyvin yleisellä tasolla, joissa juuri keskustellaan matkoista, remontista, autoista, suunnitelmista jne.
Matkoilla olen ollut parikymmentä vuotta sitten, risteilyjä lukuunottamatta, niistä nyt ei usein keskustella sen kummemmin.
Remontteja ja sisustamista en harrasta, monestakin syystä. Enempiä suunnitelmia en pysy tekemään, hyvä kun pystyy elämään päivän ja kuukauden kerrallaan.
Harrastukseni on lukeminen, kirjastossa ja kävelyllä käynti, joskus uimahallissa, siis ei paljoakaan keskustelua synny, kun ja jos kukaan muu ei ole lukemista tai vastaavaaa harrastava.
Olen ollut aikoinani hyvinkin sosiaalinen ja keskusteleva, mutta nyt kun ympyrät aina vain pienenevät ja aiheet supistuvat niin olen huomannut muuttuvani, ikävää ja jopa tuskallista kun ei olojen muutosta ole tulossa.
Niiden ihmisten kanssa kyllä juttua riittää, jotka ovat juttelevat hiukan syvällisempää, kirjoista, ihmismielen ihmellisyyksistä jne. mutta niitä on harvassa. Usein ihmisten puheenaiheet liikkuu muissa, käytännön ja materian asioissa.
Köyhyys supistaa elämää monella tavalla, varsinkin kun se on kestänyt pitempään ja parempaa ei ole tulossa.
Kaikki eivät pysty töihin, monesta eri syystä, ja heidän ei ole mahdollista sillä tavoin parantaa tilannetta. Köyhyys on monelle, sairaat ja vanhat mm., pysyvä olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys on suhteellista.
Olen sitä mieltä, että suomalaisten huonotuloisten asemaa pitäisi parantaa merkittävästi, mutta itsekin köyhänä ajattelen asiaa globaalimmasta näkökulmasta.
Olemme maamme köyhyydestä ja epätasa-arvoisuudesta huolimatta hyväosaisia.
EI tarvitse kuolla hoidon puutteeseen ellei ole rahaa hoidattaa itseään, kuten esim. Usassa.
Meillä ei ole miljoonia ihmisiä asumassa kadulla, tilapäissuojissa, teltoissa, trailerparkeissa, sillä lähestulkoon kaikilla on paikka missä asua.
Emme joudu asumaan myöskään faveloissa, joita hallitsevat rikolliset ja kamanmyyjät ja jokapäiväinen elanto perustuisi huumeiden myyntiin ja prostituutioon ja jokapäiväisenä mahdollisuutena olisi kuolla väärien valintojen seurauksena.
Maassamme ei myöskään tarvitse asua kaatopaikalla, etsiäkseen sieltä syötävää ja myytäviä tavaroita saadakseen sen päivittäisen puuronsa tai riisiannoksensa.
Maastamme ei joudu myöskään pakenemaan yönselkään Usan pommikoneita, eikä täältä tarvitse lähteä vieraille maille pakoon sotaa, vallankumousta, nälkää ym.
Koko pallon mittakaavassa ajatellen maamme köyhät elävät aika yltäkylläisessä maailmassa.
Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että on väärin, että rikkain pieni eliitti käärii maastamme kaiken varallisuuden ja köyhät elättävät näitä loisia harteillaan.
köyhyys latistaa vielä enemmän, koska ei ole edes mahdollisuutta nostaa tai muuttaa altistavat olotilaa.
Rahalla se on kuitenkin mahdollista, on vain kiinni itsestä miksi siinä tapauksesa kokee tai haluaa elää altistavat elämää.
Tyhmintä ja aloitwkyv5ttömintä minusta on juuri ruikuttaa kuinka tylsää ja mitäänsanomatonta elämä on jos taskussa ja pankissa on rahaa riittävästi sen muuttamiseen. Ovat henkisesti köyhiä.
Tuntuu, että varakkaat juuri ovatkin niitä surkimuksia henkisesti.
Vaikka täällä köyhiä aina haukutaan, hyvin monin eri tavoin. Moni köyhä olis erittäin vireitä ja keksisi vaikka mitä elämää rikastuttavaa, vain se raha puuttuu.
Uskon, että moni köyhyyttä kokenut nauttisi elämästä täysin rinnoin jos pääsisi pois kuopasta. Hän ymmärtäisi elämän arvon ja sen miltä tuntuu elää vailla rahahuolia. Auttaisi usein myös muitakin.
Jotkut varakkaat sitä vastoin eivät osaa ja ymmärä nauttia vaikka on kaikki edellytyksen siihen.
Maailma on nurinkurista ja epäoikeudenmukaista tältäkin osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys oikeasti vierottaa pitkäaikaisista ystävyyssuhteista parempituloisten kanssa.
Ei oikein ole mitään juteltavaa. Toinen kertoo matkoistaan. Köyhällä ei ole siihen oikein mitään sanottavaa, kun ei ole ollut varaa matkustaa. (Ei edes järkeviä lisäkysymyksiä)
Köyhä voi kertoa vain retkestään bussilla uimarannalle. Eli ei oikeastaan mitään mielenkiintoista.
Tämä johtaa siihen, että varakkaampi ei enää kerro matkoistaan yms, kun se alkaa tuntua turhalta leuhkimiselta (vaikka köyhä ei koe niin, vaan lähinnä harmittaa, kun ei ole kommentoitavaa)
Köyhää ei enää kehdata kutsua mukaan yhteisiin tekemisiin, kun ymmärretään, että köyhällä on niihin oikeasti huonosti varaa.
Lopulta köyhä menettää näitä lapsuudesta asti olevia kaverisuhteita.
Sitten köyhä kykkii yksin asunnossaan ja käy yksin puiston penkillä istukdimassa.
Aika köyhää elämää.
NO en tiedä. Ainoa tuntemani köyhä on mm. matkustanut nollabudjetilla siellä sun täällä (todella mielenkiintoisia tarinoita), asui yhden kesän teltassa (siitäkin irtosi hauskat keskustelut), on lukenut pienen kirjastollisen kirjoja (monet aika mielenkiintoisia) jne. On lisäksi melko hengellinen luonne eli hakee rauhaa lähinnä meditoinnista ja päivittäisestä elämästä. Eli ei rahallinen köyhyys välttämättä tarkoita hengen köyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on mielentila.
Ymmärrä tämä ja se ei häiritse sinua enää ikinä.
Syvällisesti.
ja kun lapset huutaa ruokaa,kun ei ole rahaa ostaa,niin sanot vaan,että köyhyys on mielentila eli sulla ei voi olla nälkä.
Onko tuo syvällisesti ymmärtämistä?
Lapset hiljaa....Iskä polttaa ensin tupakin ja sitten otaa oluen rapulaan ja sitten mennään leipjonoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä järkeä on elää köyhänä?" Mitä tarkoitat kysymyksellä? Oletko valinnut köyhyyden, mutta mietit rikkaana elämiseen vaihtamista kun huomasit, että köyhyydessä elämisessä ei ole järkeä? Vai elämistäkö tarkoitat, että köyhien pitäisi tappaa itsensä?
Ei mua ole pienituloisuus enää vuosiin haitannut. En tarvitse kalliita ja "hienoja" tavaroita. Mulla on katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, ehjät vaatteet ja kivoja harrastuksia. Pidän työstäni eikä pieni palkka ole mikään ongelma. Ymmärrän toki että monelle rahan puute on suuri ongelma. Ei minunkaan palkalla perhettä elätetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä olekaan järkeä.
Sen sijaan on järkeä keksiä koyhänä kaikenmaailman selityksiä sille miksi perseaukinen elämä on itse asiassa hyvä. Pysyy nuppi paremmin kasassa.
Jos sinulla "ainoa tuntemani köyhä" matkustaa nollabudjetilla ja asuu teltassa, niin on varmaan melko nuori ihminen. Ja melko harvinaista ON matkustaa nollabudjetilla.
Kuten sanoin monet köyhät ovat joko sairaita tai köyhiä. Heille teltassa asuminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.
Erikoistapauksia on, mutta perusköyhälle, ei ihan nuorelle ja kielitaidottomalle ihmiselle tuonkaltainen ei onnistu, eivät edes nauttisi siitä.
Kannattaisi tutustua ehkä muihinkin köyhiin ja heidän elämäntilanteisiin, niin saisi näkökulmaa.
Ja vaikka suomessa kuinka olisi "suhteellista" köyhyyttä ei se tieto köyhän arkielämässä yhtään auta, vaikka tietää, ettå jossain muualla asutaan kaduilla ja roskaklaatikoissa.
Se on kuitenkin sen köyhätn oma henkilökohtainen tilanne ja sen hän kyösti itse henkilökohtaisesti kokee.
Helppoa on olla avarasti ajatteleva maailmaa syleilevä globaalisti ajatteleva ihminen, jos köyhyys ei hetkauta itseään.
Kyllä se globaali ajattelu silloin aika äkkiä karisee kun oman köyhyyden realismi astuu ovesta sisään. Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä elää sairaana? Se on pahempi.
Jos olet köyhä, yritä päästä köyhyydestä eroon.
Köyhyys on myös suhteellista. Nalle Wahlroosin verratuna useimmat ihmiset ovat köyhiä. Minusta kannattaa tavoitella enemmänkin semmoista kohtuullista elintasoa, niin että kaikki rahat eivät mene vain ruokaan ja asumisen, vaan pystyy myös harrastamaan jotain. Pelkästä rahastakaan ei ole iloa, jollei ole riittävästi vapaata aikaa toteuttaa itseään. Työssä maksetaan korvausta tuosta menetystä vapaa-ajasta.
Sekin seikka onko sitä rahaa riittävästi riippuu osin siitä miten hyvin on pystynyt ja osannut suunnitella oman henkilökohtaisen taloutensa ja onko jatkuvaa tarvetta verrata itseään muihin. Esimerkiksi minulla ei ole autoa, vaikka minulla olisi mahdollista hankkia semmoinen, mutta auto ei minulle mitenkään välttämätön enkä ole ollut niistä koskaan suuremmin kiinnostunut.
Minulle on tärkeämpää että käytössä on hyvä tietokone ja riittävän hyvä televisio, ja että kodin muutkin laitteet toimivat moitteemasti ja koen asuntoni muutenkin viihtyisäksi. En ostele huvikseni uusia laitteita tai huonekaluja, mutta pyrin hankintavaiheessa panostamaan laatuun, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Sitä 100 tai 200 euroa ei pidä säästää väärästä paikasta.
Mitä järkeä on elää köyhänä? Päätä päiväsi. Se helpottaa.
- Kokoomus -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.
Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.
Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?
Vastavalmistunut "työtön" hyväksytään työmarkkinoilla. Vuosia työttömänä kitunut ja sitten opiskelemaan lähtenyt on yhtä tyhjän kanssa työmarkkinoilla valmistuttuaan. Tämän olen kokenut ihan itse ja sivusta seurannut muidenkin opiskelemaan lähteneiden rimpuilua.
Ei siinä paljon auta keskustelua " oliko kauniit ilmat, oliko hyvää ruokaa" jos keskustelu on luokkaa, niinkuin usein on (Huom. On esimerkki, älkää takertua pikkunyansseihin): ai, te olitte nyt Thaimassa, me on oltu siellä jo niiiin monta kertaa. Meillä on nyt varattu matka Sisiliaan, mennään sinne kun xxxx suositteli.
Ai teilläkin on rempattu keittiö, meillä kans just saatiin valmiiksi, onneksi. Remontit on niiniin rasittavia, mutta pakko on välillä päivittää. Mistä teidän keittiö otettiin? Meillä oli xxxx.
Me Kallen kanssa ollaan ajateltu vaihtaa auto, onhan tuo jo muutaman vuoden ollut. Kalle aina sanoo, että paremman hinnan saa kun vaihtaa usein ja ei tule kalliita remontteja. Jne....
Sano siinä sitten köyhänä sinkkuna jotain kommenttia kun mikään ei koske sinua ja kukaan ei edes ole kiinnostunut kuulemaan, että ostin kirpparita uudet verhot parilla eurolla.
Tai menen uimaan huomenna. Tai kävin eilen kirjastossa.
En minäkään tätä silloin olisi tajunnut kun olin itse mukana keskusteluissa ja samassa tilanteessa. En edes ajatellut, että näin voisi olla ja tuntua jollakin ihmisellä.
Tämä on valjennut vasta oman tilanteen myötä.
Nämä kommentoijat, jotka sanovat, että voithan sanoa sitä tai tätä ovat ilmeisesti juuri niitä joka minäkin olin ja olisin varmaan sanonut samoin itsekin, en ymmärtänyt tilannetta köyhän ihmisen silmin. Nyt ymmärrän.
Mutta vasta oman kantapään kautta.
Jos se oma kantapää ei ole tullut vastaan, niin tuskin silloin ymmärtääkään.
Mitä iloa on merkkivaatteissa O.o