Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on elää köyhänä?
24.05.2019 |
Kun ei saa iloa mistään ilmaisista jutuista, mitä on vuosikymmenet kerinnyt tekemään. Nykyään haluaisi tehdä kaikkea kivaa, mikä maksaa mm matkustella, ostaa merkkivaatteita yms.
Kommentit (101)
En kyllä ravaisi ulkomailla vaikka olisi varaakin.Jos pitää valita tiettyjä ostoksia tai vähemmän työtunteja otan vähemmän tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ainakin viimiset 20 vuotta ja erityisesti eläkkeelle jäädessään.
Toisille köyhänä eläminen sopii, minulle ei. Ärsyttää esim aina ostaa vaatteet Tokmannilta kun näkee lapsen harrastuksessa kuinka muut vanhemmat kulkee merkkivaatteissa. On paljon, mitä haluaisi mutta ei voi toteuttaa kun ei ole varaa.
Mistä sen edes näkee mikä on merkkivaate ja mikä ei? Saman näköisiä ne kaikki on ja tehdään sitä paitsi pahimmillaan lapsityövoimalla.
Miksi ostaa lapsille vaatteita Tokmannilta (niistä näkee heti köyhyyden leiman :-) kun samalla rahalla saa kirpputoreilta merkkivaatteita paljon halvemmalla?
Olin aikoinaan kimpassa naisen kanssa jolla oli kolme lasta.
Me teimme kirpputoreilla käymisestä harrastuksen ja veikkaan että hänen lapsillaan oli koulussa yhtä hyvä, jollei parempi merkkivaatetus kuin rikkaampienkin lapsilla.
Tosin tapahtuneesta on aikaa yli kymmenen vuotta ja kirpputorit elivät kukoistuskauttaan.
Nykytilanne ehkä huonompi.
Itse olen elänyt köyhänä kuntoutustuella nyt muutaman vuoden.
Asun vuokralla kaupungin kämpässä pk-seudulla. Asunto on ok-kokoinen, kauniisti sisustettu, mutta jos olisin työssäkäyvä, niin en minä juuri täällä haluaisi asua. Eli mun elämänlaatuun vaikuttaa laskevasti esim. tämä asia.
Rahat riittää juuri ja juuri vuokraan ja laskuihin. Jos käyn kampaajalla tai ostan uuden puhelimen, niin joudun todella tinkiä ruuasta.
Yritän syödä terveellisesti, ja mun ruokavalio koostuu suunnilleen pakastevihanneksista, kananmunista ja pakastekalasta. Joskus kausihedelmiä. Ei oikeen kehtaa kutsua ketään luokseen syömään kalapuikkoja ja parsakaalia.
Ainoa positiivinen asia on, että menen syksyllä opiskelemaan ja tuolla alalla ei juuri ole työttömiä. Eli tilanteeni oli väliaikainen.
Koska oon vielä nuori, niin suuri osa tutuistakin on elänyt opiskelijabudjetilla, eli ei ole tullut hirveetä elintasokuilua.
Asioita, joista olen joutunut luopumaan on kahvilat, matkustelu (lukuunottamatta mökkeily), ravintolassa käynti, kiva asuinpaikka ja aktiivinen elämäntapa.
Tämä alkanut pikkuhiljaa masentaa ja elämä on supistunut. Rahankäyttöä on joutunut miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.
Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.
Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?
Muuten samaa mieltä, mutta työtön on opintotukensa jo käyttänyt. Ammattitutkinnon voi tehdä ilman työttömyystuella, mutta senkin olen jo tehnyt. Ammattitutkintokaan ei ole enää maksuton, maksaa n. 1000e +plus matkakulut ja mahdolliset muut kulut.
Korjaus, näkyy olevan 200e per tutkinnon osa ammattitutkinnon maksut esim. Stadin aikuisopistossa ja näyttötutkinnossa on esim. 7 osaa. Päälle tulee vielä tutkintomaksu. Millä työtön yh noita maksaa?
Eikös yh-noita taikuudella maksa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla "ainoa tuntemani köyhä" matkustaa nollabudjetilla ja asuu teltassa, niin on varmaan melko nuori ihminen. Ja melko harvinaista ON matkustaa nollabudjetilla.
Kuten sanoin monet köyhät ovat joko sairaita tai köyhiä. Heille teltassa asuminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.
Erikoistapauksia on, mutta perusköyhälle, ei ihan nuorelle ja kielitaidottomalle ihmiselle tuonkaltainen ei onnistu, eivät edes nauttisi siitä.Kannattaisi tutustua ehkä muihinkin köyhiin ja heidän elämäntilanteisiin, niin saisi näkökulmaa.
Ja vaikka suomessa kuinka olisi "suhteellista" köyhyyttä ei se tieto köyhän arkielämässä yhtään auta, vaikka tietää, ettå jossain muualla asutaan kaduilla ja roskaklaatikoissa.
Se on kuitenkin sen köyhätn oma henkilökohtainen tilanne ja sen hän kyösti itse henkilökohtaisesti kokee.
Helppoa on olla avarasti ajatteleva maailmaa syleilevä globaalisti ajatteleva ihminen, jos köyhyys ei hetkauta itseään.
Kyllä se globaali ajattelu silloin aika äkkiä karisee kun oman köyhyyden realismi astuu ovesta sisään. Suomessakin.Kirjoitin tuon aiemman globaalin köyhyyden ajatuksen, joten vastaan myös tähän.
Olen itse huonotuloinen, köyhäksi laskettavissa.
1000 euroa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkettä, mutta elän siitä huolimatta ihmisarvoista elämää, ainakin omasta mielestäni :-)
En saa muita avustuksia, joten olen aika pitkälle samassa tilanteessa kuin asumistukea ym. saava köyhä kansanosa.
Löytyy syöpä (hallinnassa tällä hetkellä), läppävikaa ja muuta vaivaa riesaksi saakka, mutta eivät ne estä minua löytämästä tapoja nauttia elämästä, köyhyydestäni huolimatta.
Esim. jonkun mainitsema telttailu ja luonnossa samoaminen antaa elämääni paljon sisältöä.
Melkein ilmaista hupia kenelle tahansa.
En usko rikkaiden olevan sen onnellisempia tai onnettomampia kuin minä, sillä mitä enemmän materiaa omistaa, sitä enemmän aiheuttaa myös huolta itselleen.
Jos haluaa käyttää aikansa keräämällä ruostuvaa rautaa pihamaalleen tai lahoavia, jatkuvasti kunnostettavia rakennuksia ympärilleen, se elämä ei ole loppupeleissä sen tyydyttävämpää kuin oma tapani painua viikoksi erämaahan vaeltamaan.
Elämänsä voi viettää monella tavalla, mutta 10 vuoden "pakollisen" köyhyyden jälkeen, en enää vaihtaisi tätä elämääni takaisin työntekoon, autojen ostamiseen, osakemaksajan pankkiorjuuteen, kulutusluottoihin ja 55 tuumaisiin littutelkkareihin.
Olen onnellinen köyhä :-)
Eivät monet köyhät sairaat pysty samoamaan luonnossa ja telttailemaan. Myös siinä mielessä olet onnekas, että diagnoosisi ovat selkeitä - vuosien sairastelu ilman diagnooseja voi aiheuttaa köyhyyden lisäksi velkaa. Mitenkään vaikeuksiasi vähättelemättä, kaikilla ei ole edes noita mahdollisuuksia.
En uskokaan että kaikkien suomen köyhien pitäisi lähteä vaeltamaan, sillä tarkoitukseni oli kirjoittaa, että elämän "tylsyys" köyhänä on jonkinverran itseaiheutettua.
Jos jatkuvasti vertaa itseään muihin, rikkaisiin, ja olettaa elämän merkityksellisyyden löytyvän sieltä mistä rikkaat sen löytävät, tulee olemaan pettynyt koko elämänsä ajan ja näköalattomuus on mielestäni paljolti omista valinnoista kiinni.
Miksi matkailun pitäisi olla Arubassa tai Arabiemiraatissa käyntiä ja vasta silloin voi olla onnellinen?
Miksi ei riitä matkustelu siellä missä se on taloudellisesti mahdollista.
Miksi täytyy omistaa Audi tai 10 metrinen matkailuauto.
Itselläni oli käytössä vuosikausia 100 euroan arvoinen farkkumondeo ja muutamalla satkulla tein vaimoni kanssa sillä matkan Norjan vuoristoon.
Miksi kaikessa pitäisi apinoida rikkaiden elämäntapaa ja syyttää oman elämänsä tapahtumattomuudesta rahapulaa ja köyhyyttä?
Miksi ei näe ympärillään niitä mahdollisuuksia mitä vielä toistaiseksi on tarjolla kaikille halukkaille.
Ilmainen/melkein koulutus, lekuriin pääsee pikkurahalla, sydänleikkaukset ja syöpähoidot tehdään muutamilla satasilla (potilaalle), on olemassa kirjastojärjestelmä, tiet mitä kulkea.
Olen tavannut omilla matkoillani esim. tyypin joka ajoi pohjoisesta kohti etelää polkupyörällä (tavallinen vaihteeton fillari) ja kertoi matkustavansa suomen päästä päähän jo toista kertaa, polkemalla matkan pyörällä ja yöpyen siellä missä milloinkin sattui olemaan illan saavuttua.
Vähän sitä omaa halua tehdä asioita, eikä aina apinoida muiden tekemistä.
Nimim. itsekin köyhä.
Ps. Olet uniikki lumihiutale kuten minäkin, joten älä nyt takerru tuohon pyöräilyideaan liiaksi.
En vaadi kaikkia suomen köyhiä pyöräilemään suomen päästä päähän :-)
Nämä esimerkit mitä tähän olet ottanut, on jälleen "hyväosaisia" köyhiä - niitä joilla on fysiikka kunnossa tai/ja esimerkiksi ajokortti aikanaan jollain rahalla hankittu sekä kyky ajaa autoa. Ja tekstissä oletus, että kaikilla onnistuu esimerkiksi terveydenhuolto hyvin.
On köyhiä, joita roikotetaan hoitojonoissa yli hoitotakuuaikojen, köyhiä sairaita/vammaisia, joita Kela pompottelee, milloin ei kelpaa sairauspäivärahalle, tk-eläkkeelle, vammaispalveluihin, milloin yritetään pakottaa ilmaistöihin vaikka on sairas, rangaista aktiivimallilla vaikka on työkyvytön, tai painostaa mielialalääkkeillä ja päiväosastolla, jos oireet eivät kaikkoa ja mieliala ja toimintakyky alkaa pyörityksessä rakoilla. Hoitoja voidaan evätä tai pitkittää, oireita voidaan vähätellä, terveydenhuollossa voidaan kiusata ja pahoinpidellä. Ei ole aina niin, että oireet - > diagnoosi - > lähes ilmainen hyvä hoito - > potilas pärjää ok:sti. Monella se todellisuus on pitkään selviytymistaistelua, missä karisee ystävät, itseluottamus, fyysinen ja psyykkinen toimintakyky yksi kerrallaan. Lopputulos voi olla esim. yksinäisyys kerrostaloasunnossa ilman edellytyksiä harrastaa muuta kuin lukemista ja netissä oloa.
Sanon sitä, että köyhänä voi käydä hyvä tai huono tuuri, eikä kaikki ole kiinni edes asenteesta. Matteus-efektillä on myös paljon vaikutusta elämään (googlettakaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekas sinä, sinä olet voittanut lotossa eli saanut kaupungin asunnon. Se on jo todella paljon. Meitä on monta, jotka eivät ole ja kituutamme senttiä venyttäen. Ei mitään kampaajaa, ei älypuhelinta - ei mitään! Olet myös nuori ja siinäkin mielessä onnekas, voit vielä tehdä elämällesi mitä haluat. Lähdet opiskelemaan ja elämäsi muuttuu.
(En ole katkera, mutta kuitenkin. Näin tk-eläkeläisenä minä en enää kelpaa töihin fyysisten rajoitteiden takia ja tämä kituutus vaan jatkuu eli sairaus, köyhyys ja pihistäminen joka asiassa!)
Ei niin mitään järkeä, siksi olenkin hyväpalkkaisessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaanmatkatko ovat ainoa elämän sisältö ja keskustelunaihe?
Jos varakkaimmat kaverisi kykenevät ainoastaan brassailemaan asioilla, joita sinä et kykene hankkimaan, ovat he kyllä korvien välistä köyhiä.
Eikö maailmasta löydy puheenaiheita?
Vierailija kirjoitti:
Onnekas sinä, sinä olet voittanut lotossa eli saanut kaupungin asunnon. Se on jo todella paljon. Meitä on monta, jotka eivät ole ja kituutamme senttiä venyttäen. Ei mitään kampaajaa, ei älypuhelinta - ei mitään! Olet myös nuori ja siinäkin mielessä onnekas, voit vielä tehdä elämällesi mitä haluat. Lähdet opiskelemaan ja elämäsi muuttuu.
(En ole katkera, mutta kuitenkin. Näin tk-eläkeläisenä minä en enää kelpaa töihin fyysisten rajoitteiden takia ja tämä kituutus vaan jatkuu eli sairaus, köyhyys ja pihistäminen joka asiassa!)
Kommentti oli vissiin minulle.
Joo sain lopulta kaupungin asunnon, mutta jonotin vuoden, minkä ajan jouduin asumaan vanhempieni luona.
Tiedän tavallaan olevani onnekas, koska tilanteeni tulee muuttumaan parempaan.
Kampaajakäyntien (2kpl raidottamalla) on nyt tarkoitus vaalentaa hiukseni takaisin omaan väriin, ettei pidä enää värjäillä juurikasvua tummaksi, koska sain siitä allergisen reaktion viimeksi.
Ja joo ostin huawein puhelimen (halvimman eli 120e) kun vanha hajosi.
Ainiin, televisiota minulla ei ole ja sukulaiset auttavat myöskin.
Jännittää tosi paljon, kun kuukauden päästä tulee tieto, sainko opiskelupaikan syksyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän edelleeen tämän lupauksen että pistän rahaa yhdellle ihailemalle radiopersoonallle jos osuuu lotosssa.
Vähävaraisena olen oppinut aika luovaksi, hieno nukkekoti loihdittiin pahvilaatikosta. Verhot vanhoista kankaan paloista, maalattiin jollain jämämaalilla, tusseilla tapetit jne. Mukavaa yhteistä askartelua samalla lapsen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ainakin viimiset 20 vuotta ja erityisesti eläkkeelle jäädessään.
Toisille köyhänä eläminen sopii, minulle ei. Ärsyttää esim aina ostaa vaatteet Tokmannilta kun näkee lapsen harrastuksessa kuinka muut vanhemmat kulkee merkkivaatteissa. On paljon, mitä haluaisi mutta ei voi toteuttaa kun ei ole varaa.
Mistä sen edes näkee mikä on merkkivaate ja mikä ei? Saman näköisiä ne kaikki on ja tehdään sitä paitsi pahimmillaan lapsityövoimalla.
Miksi ostaa lapsille vaatteita Tokmannilta (niistä näkee heti köyhyyden leiman :-) kun samalla rahalla saa kirpputoreilta merkkivaatteita paljon halvemmalla?
Olin aikoinaan kimpassa naisen kanssa jolla oli kolme lasta.
Me teimme kirpputoreilla käymisestä harrastuksen ja veikkaan että hänen lapsillaan oli koulussa yhtä hyvä, jollei parempi merkkivaatetus kuin rikkaampienkin lapsilla.
Tosin tapahtuneesta on aikaa yli kymmenen vuotta ja kirpputorit elivät kukoistuskauttaan.
Nykytilanne ehkä huonompi.
Omat lapseni ovat käyneet ns. eliittikoulua, jossa vanhempien tulotaso on keskimäärin huomattavan korkea. Olen ilokseni huomannut, että rikkaiden lapset kulkevat todennäköisemmin markettivaatteissa kuin köyhempien. Joko omalle kohdalle on sattunut harvinaisen merkkitiedottomia vanhempia tai sitten kyseessä on muutenkin yleinen trendi, että rikkaampien ei niin tarvitse pröystäillä kun kaikki tietää muutenkin, että rahaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen elänyt köyhänä kuntoutustuella nyt muutaman vuoden.
Asun vuokralla kaupungin kämpässä pk-seudulla. Asunto on ok-kokoinen, kauniisti sisustettu, mutta jos olisin työssäkäyvä, niin en minä juuri täällä haluaisi asua. Eli mun elämänlaatuun vaikuttaa laskevasti esim. tämä asia.
Rahat riittää juuri ja juuri vuokraan ja laskuihin. Jos käyn kampaajalla tai ostan uuden puhelimen, niin joudun todella tinkiä ruuasta.
Yritän syödä terveellisesti, ja mun ruokavalio koostuu suunnilleen pakastevihanneksista, kananmunista ja pakastekalasta. Joskus kausihedelmiä. Ei oikeen kehtaa kutsua ketään luokseen syömään kalapuikkoja ja parsakaalia.
Ainoa positiivinen asia on, että menen syksyllä opiskelemaan ja tuolla alalla ei juuri ole työttömiä. Eli tilanteeni oli väliaikainen.
Koska oon vielä nuori, niin suuri osa tutuistakin on elänyt opiskelijabudjetilla, eli ei ole tullut hirveetä elintasokuilua.Asioita, joista olen joutunut luopumaan on kahvilat, matkustelu (lukuunottamatta mökkeily), ravintolassa käynti, kiva asuinpaikka ja aktiivinen elämäntapa.
Tämä alkanut pikkuhiljaa masentaa ja elämä on supistunut. Rahankäyttöä on joutunut miettimään.
Mökkeily on todella kallis harrastus ellei jostain syystä saa mökkiä ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei mitään järkeä, parempi kuolla pois. Jos keksii jonkun halvan konstin.
No ei tietenkään oikeasti. Sitähän voi käyttää päivät pitkät vaikka vauvapalstailemiseen.
Just tapasin erään joka elää työttömyys- ja tt-tuella. Käy kerran vuoteen ulkomailla pitkän reissun ja harrastaa jenkkiautoja. Ei polta eikä juo ja käy kerran viikossa pajalla 9e/pvä ja saa sieltä viikon ruuat mukaansa.
Elää tosi vähällä rahalla ja säästää harrastuksiinsa ja matkailuun, joista selvästi ammentaa innostuaksensa elämään.
Fiksu tyyppi, oon jopa kateellinen!
Itse en vaatteilla koreile, mutta vituttaa että on tuomittu elämään betonilähiöiden itsemurhayksiöissä eikä ole saumaa päästä elämäntilanteesta mitenkään eroon. Koko ajan raha on tiukalla ja joutuu miettimään millä saa seuraavan vuokran maksettua kun tulee jotain ylimääräisiä menoja, joita nyt aina tulee.
Vierailija kirjoitti:
Just tapasin erään joka elää työttömyys- ja tt-tuella. Käy kerran vuoteen ulkomailla pitkän reissun ja harrastaa jenkkiautoja. Ei polta eikä juo ja käy kerran viikossa pajalla 9e/pvä ja saa sieltä viikon ruuat mukaansa.
Elää tosi vähällä rahalla ja säästää harrastuksiinsa ja matkailuun, joista selvästi ammentaa innostuaksensa elämään.
Fiksu tyyppi, oon jopa kateellinen!
Taitaa olla hällä kyllä jotain sivutuloja kun on varaa harrastella autoja ja matkustella työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ainakin viimiset 20 vuotta ja erityisesti eläkkeelle jäädessään.
Toisille köyhänä eläminen sopii, minulle ei. Ärsyttää esim aina ostaa vaatteet Tokmannilta kun näkee lapsen harrastuksessa kuinka muut vanhemmat kulkee merkkivaatteissa. On paljon, mitä haluaisi mutta ei voi toteuttaa kun ei ole varaa.
Mistä sen edes näkee mikä on merkkivaate ja mikä ei? Saman näköisiä ne kaikki on ja tehdään sitä paitsi pahimmillaan lapsityövoimalla.
Miksi ostaa lapsille vaatteita Tokmannilta (niistä näkee heti köyhyyden leiman :-) kun samalla rahalla saa kirpputoreilta merkkivaatteita paljon halvemmalla?
Olin aikoinaan kimpassa naisen kanssa jolla oli kolme lasta.
Me teimme kirpputoreilla käymisestä harrastuksen ja veikkaan että hänen lapsillaan oli koulussa yhtä hyvä, jollei parempi merkkivaatetus kuin rikkaampienkin lapsilla.
Tosin tapahtuneesta on aikaa yli kymmenen vuotta ja kirpputorit elivät kukoistuskauttaan.
Nykytilanne ehkä huonompi.
Tuo kirpputorijankutuskin alkaa välillä ottamaan päähän. Ymmärtäkää nyt, että pienillä paikkakunnila ei välttämättä ole kirpputoreja, eikä varsinkaan sellaisia, joissa myydään merkkivaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei mitään järkeä, parempi kuolla pois. Jos keksii jonkun halvan konstin.
No ei tietenkään oikeasti. Sitähän voi käyttää päivät pitkät vaikka vauvapalstailemiseen.
Se se vasta on elämää.
Mistä sen edes näkee mikä on merkkivaate ja mikä ei? Saman näköisiä ne kaikki on ja tehdään sitä paitsi pahimmillaan lapsityövoimalla.