Mitä järkeä on elää köyhänä?

Ei siinä olekaan mitään järkeä. Mutta en kuitenkaan tohdi lopettaa elämää oman käden kautta. En halua sitä mieletöntä surua ja murhetta, joka omaisille tulisi. Olen tosi läheisissä väleissä äitini ja sisarusteni kanssa. Kokoomukselle pitää nyt tuottaa pettymys, väkisin sinnittelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.  

Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa  äidillekkin :D 

Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa. 

Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.

Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.

Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?

Muuten samaa mieltä, mutta työtön on opintotukensa jo käyttänyt. Ammattitutkinnon voi tehdä ilman työttömyystuella, mutta senkin olen jo tehnyt. Ammattitutkintokaan ei ole enää maksuton, maksaa n. 1000e +plus matkakulut ja mahdolliset muut kulut.

Onhan se totta, ettei itse köyhänä voi oikein järkevästi osallistua näihin Thaimaan matka-juttuihin, mutta voisiko asiaa myös ajatella niin, ettei näitä keskusteluja kukaan järkevä ihminen tuo esille seurassa, jossa on monenlaista tulotasoa? :) Itsekin kuuntelin okt:n remppajuttuja lapsen kaverin synttärillä ja mietin kyllä lähinnä vaan että onpa nolo iskä kaverilla, kun ei osaa muusta puhua. 

Lapset kannattaa kasvattaa ja totuttaa jo pienestä lähtien siihen, että kaupasta ostettu tuutti on suuri herkku, ja että kirjaston poistokirjat mahtava löytö, joita voi antaa lapselleen lahjaksi vaikkapa synttäreilläkin. Elämästä ylipäätään saa paljon enemmän irti, jos pieniinkin asioihin jaksaa suhtautua positiivisesti (aina ei jaksa, tiedän). 

Jossain vaiheessa sitä lakkaa välittämästä materiasta ja muiden elintasosta. Silloin myös raha aikalailla menettää merkityksensä. 

t. sairas jo lapsesta asti, ei koskaan työelämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.  

Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa  äidillekkin :D 

Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa. 

Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.

Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.

Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?

Muuten samaa mieltä, mutta työtön on opintotukensa jo käyttänyt. Ammattitutkinnon voi tehdä ilman työttömyystuella, mutta senkin olen jo tehnyt. Ammattitutkintokaan ei ole enää maksuton, maksaa n. 1000e +plus matkakulut ja mahdolliset muut kulut.

Korjaus, näkyy olevan 200e per tutkinnon osa ammattitutkinnon maksut esim. Stadin aikuisopistossa ja näyttötutkinnossa on esim. 7 osaa. Päälle tulee vielä tutkintomaksu. Millä työtön yh noita maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä paljon auta keskustelua " oliko kauniit ilmat, oliko hyvää ruokaa" jos keskustelu on luokkaa, niinkuin usein on (Huom. On esimerkki, älkää takertua pikkunyansseihin): ai, te olitte nyt Thaimassa, me on oltu siellä jo niiiin monta kertaa. Meillä on nyt varattu matka Sisiliaan, mennään sinne kun xxxx suositteli.

Ai teilläkin on rempattu keittiö, meillä kans just saatiin valmiiksi, onneksi. Remontit on niiniin rasittavia, mutta pakko on välillä päivittää. Mistä teidän keittiö otettiin? Meillä oli xxxx.

Me Kallen kanssa ollaan ajateltu vaihtaa auto, onhan tuo jo muutaman vuoden ollut. Kalle aina sanoo, että paremman hinnan saa kun vaihtaa usein ja ei tule kalliita remontteja. Jne....

Sano siinä sitten köyhänä sinkkuna jotain kommenttia kun mikään ei koske sinua ja kukaan ei edes ole kiinnostunut kuulemaan, että ostin kirpparita uudet verhot parilla eurolla.

Tai menen uimaan huomenna. Tai kävin eilen kirjastossa.

En minäkään tätä silloin olisi tajunnut kun olin itse mukana keskusteluissa ja samassa tilanteessa. En edes ajatellut, että näin voisi olla ja tuntua jollakin ihmisellä.

Tämä on valjennut vasta oman tilanteen myötä.

Nämä kommentoijat, jotka sanovat, että voithan sanoa sitä tai tätä ovat ilmeisesti juuri niitä joka minäkin olin ja olisin varmaan sanonut samoin itsekin, en ymmärtänyt tilannetta köyhän ihmisen silmin. Nyt ymmärrän.

Mutta vasta oman kantapään kautta.

Jos se oma kantapää ei ole tullut vastaan, niin tuskin silloin ymmärtääkään.

Mä olen todella onnekas kun mulla on niin hyviä ystäviä ja kavereita, että juttua riittää muustakin kuin rahankäytöstä=lomat, autot, remontit jne.

Kaikki tietää tasan tarkkaan mun köyhyyden ja silti olen ihan tasaveroinen porukassa. Monesti jään pois jostain menoista, mutta usein menot on tyyliin ilmaiskonsertteja joihin lähden mukaan. En ole koskaan huomannut, että olisin jotenkin "huonompi" omassa kaveriporukassa. Luojan kiitos. Pari hyvää ystävää on todella hyvätuloisia ja on saaneet perinnöt ja muut,en huomaa kuitenkaan sitä heidän käytöksessään tai puheissaan. 

Silti köyhyys v**uttaa aika ajoin. "Köyhyys ei ole ilo, vaikka se rikkaita naurattaa." Edesmennyt äitini sanoi joskus noin ja väitti, että se on vanha sananlasku. Enpä tiedä, saattaa ollakin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla "ainoa tuntemani köyhä" matkustaa nollabudjetilla ja asuu teltassa, niin on varmaan melko nuori ihminen. Ja melko harvinaista ON matkustaa nollabudjetilla.

Kuten sanoin monet köyhät ovat joko sairaita tai köyhiä. Heille teltassa asuminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.

Erikoistapauksia on, mutta perusköyhälle, ei ihan nuorelle ja kielitaidottomalle ihmiselle tuonkaltainen ei onnistu, eivät edes nauttisi siitä.

Kannattaisi tutustua ehkä muihinkin köyhiin ja heidän elämäntilanteisiin, niin saisi näkökulmaa.

Ja vaikka suomessa kuinka olisi "suhteellista" köyhyyttä ei se tieto köyhän arkielämässä yhtään auta, vaikka tietää, ettå jossain muualla asutaan kaduilla ja roskaklaatikoissa.

Se on kuitenkin sen köyhätn oma henkilökohtainen tilanne ja sen hän kyösti itse henkilökohtaisesti kokee.

Helppoa on olla avarasti ajatteleva maailmaa syleilevä globaalisti ajatteleva ihminen, jos köyhyys ei hetkauta itseään.

Kyllä se globaali ajattelu silloin aika äkkiä karisee kun oman köyhyyden realismi astuu ovesta sisään. Suomessakin.

Kirjoitin tuon aiemman globaalin köyhyyden ajatuksen, joten vastaan myös tähän.

Olen itse huonotuloinen, köyhäksi laskettavissa.

1000 euroa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkettä, mutta elän siitä huolimatta ihmisarvoista elämää, ainakin omasta mielestäni :-)

En saa muita avustuksia, joten olen aika pitkälle samassa tilanteessa kuin asumistukea ym. saava köyhä kansanosa.

Löytyy syöpä (hallinnassa tällä hetkellä), läppävikaa ja muuta vaivaa riesaksi saakka, mutta eivät ne estä minua löytämästä tapoja nauttia elämästä, köyhyydestäni huolimatta.

Esim. jonkun mainitsema telttailu ja luonnossa samoaminen antaa elämääni paljon sisältöä.

Melkein ilmaista hupia kenelle tahansa.

En usko rikkaiden olevan sen onnellisempia tai onnettomampia kuin minä, sillä mitä enemmän materiaa omistaa, sitä enemmän aiheuttaa myös huolta itselleen.

Jos haluaa käyttää aikansa keräämällä ruostuvaa rautaa pihamaalleen tai lahoavia, jatkuvasti kunnostettavia rakennuksia ympärilleen, se elämä ei ole loppupeleissä sen tyydyttävämpää kuin oma tapani painua viikoksi erämaahan vaeltamaan.

Elämänsä voi viettää monella tavalla, mutta 10 vuoden "pakollisen" köyhyyden jälkeen, en enää vaihtaisi tätä elämääni takaisin työntekoon, autojen ostamiseen, osakemaksajan pankkiorjuuteen, kulutusluottoihin ja 55 tuumaisiin littutelkkareihin.

Olen onnellinen köyhä :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.  

Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa  äidillekkin :D 

Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa. 

Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.

Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.

Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?

Muuten samaa mieltä, mutta työtön on opintotukensa jo käyttänyt. Ammattitutkinnon voi tehdä ilman työttömyystuella, mutta senkin olen jo tehnyt. Ammattitutkintokaan ei ole enää maksuton, maksaa n. 1000e +plus matkakulut ja mahdolliset muut kulut.

Korjaus, näkyy olevan 200e per tutkinnon osa ammattitutkinnon maksut esim. Stadin aikuisopistossa ja näyttötutkinnossa on esim. 7 osaa. Päälle tulee vielä tutkintomaksu. Millä työtön yh noita maksaa?

Sossun tuella. Ellei saa harkinnanvaraista tukea, sitten vaan säästää, noi on niin pikkusummia ettei keneltäkään jää koulut käymättä niiden vuoksi. Eihän ne tule samana vuotena edes. Kyllä siihen omaan elämään pitää pikkuisen itsekin panostaa, ottaa vaikka tuon summan velkaa.

Köyhille vinkkinä: Olen koko aamun selaillut kaikkia matkailujuttuja ja nyt on taas lentoja Turusta halvalla. WizzAir Gdanskiin alkaen 22e. Sisko on käynyt siellä monta kertaa ja on tykännyt, hotellejakin saa halvalla. Krakovaan oli alk. 69e ja siellä on halpaa esim. syöminen. Tietenkin jostain Kuopiosta tai Lapista lähtiessä on kallista lähteä Turkuun, mutta heille, jotka asuu täällä etelämpänä, on ihan varteenotettava vaihtoehto. Onnibus ja junalippuja saa halvalla kun varaa useita viikkoja aikaisemmin.

-Sori ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla "ainoa tuntemani köyhä" matkustaa nollabudjetilla ja asuu teltassa, niin on varmaan melko nuori ihminen. Ja melko harvinaista ON matkustaa nollabudjetilla.

Kuten sanoin monet köyhät ovat joko sairaita tai köyhiä. Heille teltassa asuminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.

Erikoistapauksia on, mutta perusköyhälle, ei ihan nuorelle ja kielitaidottomalle ihmiselle tuonkaltainen ei onnistu, eivät edes nauttisi siitä.

Kannattaisi tutustua ehkä muihinkin köyhiin ja heidän elämäntilanteisiin, niin saisi näkökulmaa.

Ja vaikka suomessa kuinka olisi "suhteellista" köyhyyttä ei se tieto köyhän arkielämässä yhtään auta, vaikka tietää, ettå jossain muualla asutaan kaduilla ja roskaklaatikoissa.

Se on kuitenkin sen köyhätn oma henkilökohtainen tilanne ja sen hän kyösti itse henkilökohtaisesti kokee.

Helppoa on olla avarasti ajatteleva maailmaa syleilevä globaalisti ajatteleva ihminen, jos köyhyys ei hetkauta itseään.

Kyllä se globaali ajattelu silloin aika äkkiä karisee kun oman köyhyyden realismi astuu ovesta sisään. Suomessakin.

Kirjoitin tuon aiemman globaalin köyhyyden ajatuksen, joten vastaan myös tähän.

Olen itse huonotuloinen, köyhäksi laskettavissa.

1000 euroa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkettä, mutta elän siitä huolimatta ihmisarvoista elämää, ainakin omasta mielestäni :-)

En saa muita avustuksia, joten olen aika pitkälle samassa tilanteessa kuin asumistukea ym. saava köyhä kansanosa.

Löytyy syöpä (hallinnassa tällä hetkellä), läppävikaa ja muuta vaivaa riesaksi saakka, mutta eivät ne estä minua löytämästä tapoja nauttia elämästä, köyhyydestäni huolimatta.

Esim. jonkun mainitsema telttailu ja luonnossa samoaminen antaa elämääni paljon sisältöä.

Melkein ilmaista hupia kenelle tahansa.

En usko rikkaiden olevan sen onnellisempia tai onnettomampia kuin minä, sillä mitä enemmän materiaa omistaa, sitä enemmän aiheuttaa myös huolta itselleen.

Jos haluaa käyttää aikansa keräämällä ruostuvaa rautaa pihamaalleen tai lahoavia, jatkuvasti kunnostettavia rakennuksia ympärilleen, se elämä ei ole loppupeleissä sen tyydyttävämpää kuin oma tapani painua viikoksi erämaahan vaeltamaan.

Elämänsä voi viettää monella tavalla, mutta 10 vuoden "pakollisen" köyhyyden jälkeen, en enää vaihtaisi tätä elämääni takaisin työntekoon, autojen ostamiseen, osakemaksajan pankkiorjuuteen, kulutusluottoihin ja 55 tuumaisiin littutelkkareihin.

Olen onnellinen köyhä :-)

Eivät monet köyhät sairaat pysty samoamaan luonnossa ja telttailemaan. Myös siinä mielessä olet onnekas, että diagnoosisi ovat selkeitä - vuosien sairastelu ilman diagnooseja voi aiheuttaa köyhyyden lisäksi velkaa. Mitenkään vaikeuksiasi vähättelemättä, kaikilla ei ole edes noita mahdollisuuksia.

Tilapäinen köyhyys ei ole minua koskaan haitannut (opinnot, vanhempainvapaa kotihoidontuella jne) koska silloin sen tietää joskus todennäköisesti loppuvan. Pahinta on elää niin ettei paremmasta ole mitään varmuutta. Se on todella masentavaa. Edes työttömyys terveenä ei ole niin paha. Nyt olen siinä tilanteessa että mitään parempaa ei todennäköisesti ole odotettavissa, sain vamman jonka vuoksi en pysty tekemään töitä. Vamma rajoittaa kaikkea, kotitöitä ja mahdollista opiskelua.

Olen vähävarainen, töissä käyn. Ei matkustella tai käytetä muitakaan kummempia viihde palveluja. Raha menee laskuihin (aina ei riitä niihinkään) ja ruokaaan. Jonkun mielestä ehkä tylsää elämää, ehkä mutta kun ei ole juuri kummempiin ylellisyyksiin koskaan tottunut osaa olla onnellinen aika pienistäkin jutuista. Ja joskus jos on vähän saanut säästettyä ja pääsee jonnekkin pienelle reissulle (mökille, alennus risteily tms) niin niist todella nauttii. Eihän noilla kehuskella muille mutta tärkeintä on mielestäni se että on itse onnellinen ja osannut nauttia reissusta. Itse koitan olla ajattelematta huonos rahatilannetta se ei muuta mitään tai tuo yhtään parempaa oloa, koitan olla onnellinen siitä mitä minulla on, edes siitä vähästä. Olishan se ihanaa joskus kokea vähän vauraampi elämän tyyli ja se ettei tarvitse joka kerta miettiä mitä ruokaa tehdään että rahat riittää jne.

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.  

Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa  äidillekkin :D 

Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa. 

Vaihtoehdot siis lihapullapaketti tai leipäpaketti. Ne viimeiset roposet riittäisivät pidemmälle ennakoinnilla. Jauhelihapaketti ja lihapullat itsetehden, leivän voi tehdä itse.

Itse tein ensimmäisen ulkomaanreissun 22-vuotiaana. Lapsuuden perheen kanssa olimme kahden yön kesälomareissulla kahdesti koko lapsuuteni aikana. Meillä ei ollut mökkiä, kaikki rahat meni omakotitalon lyhentämiseen.

Olen tehnyt kaikkeni, jotta itselläni olisi enemmän rahaa käytössä itselleni ja lapsille. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, luonut suhteita (ja tietysti onneakin matkassa) päästäkseni hyväpalkkaisiin töihin. Käymme joka kesä pitkällä kesälomareissulla.

No mua ei esim. matkustelu ja merkkivaatteet voisi vähempää kiinnostaa. Osa-aikatöitä teen ja vapaa-aikaa on hyvin. Hyvin riittää rahat niihin asioihin mitä haluan tehdä ja ostaa sekä harrastuksiin. Ei se elämä muuttuisi vaikka lotosta voittaisi paitsi siten että rahaa oliks enemmän mutta kun ei se vaikka olisi enemmän rahaa muuta tuota asiaa että mitkä asiat mua kiinnostaa ja mitä kiinnostaa ostaa eli raha ei mulla ainakaan lisää kiinnostuksen kohteita tai kasvata ostoslistaa.

Kuten jo sanoinkin, telttailu, luonnossa samoaminen ilman swlkeiätä polkuja ja muut fysiikkaa vaativat harrastukset sopii monelle.

Mutta jollekin se ei onnistu fysiikan tai iän takia. esimerkiksi itsellä on nii huono tasapaino o, että en voi metsässä kävellä epätasaisella tai vaikeqkulkuisella alustalla. Ei voi mitään.

Ja jotkut ihmiset ovat erilaisia, köyhätkin. Nauttivat tai kaipaavat eri asioita. Ei ihmisen nautinnon kohde muutu vaikka muuttuu köyhäksi. Köyhyys ei tuo sitä ominaisuutta, että mikä tahansa virike tuntuu hyvältä. Toisinkin.

Ne köyhät ovat varmaan onnellisempia jotka ovat tyypiltään ulkoilmaihmisä ja nauttivat fyysistä suorituksesta ja jopa pienestä epämukavuudesta. He jo muutenkin nauttivat näistä asioista, riippumatta elintasostaan. Silloin köyhyys ei tavallaan huonoina heidän oloaan niin pahasti tai ei ollenkaan.

Jos luonnossa samoilu ja telttailu on nautinnollista ja tärkein harrastus niin se on nautinnollista köyhänäkin, se tuo edelleen yhtä paljon iloa eikä vähennä silloin mitään entisestä.

Oikeastaan juuri käytännön ihmiset ja ulkoilmaihmiset jotka ennenkään eivät ole pahemmin syntyjä syviä miettineet ovat varmaan tyytyväisempiä köyhänä.

Mutta juuri sellainen ihminen (olen siis nainen) joka on saanut iloa juuri esimerkiksi matkustelusta silloin tällöin, kylpylässä käynneistä, ostamalla joskus kauniin vaatteen tai käymällä kampaajaalla, että on huoliteltu ja tukka on hyvin, kahvilla käynnistä jne., ihan normaaleja asioita mielestäni, kaipaa niitä edelleen. Hän on joutunut luopumaan monesta asiasta.

Ei näitä korvaa vaikka kävisi kävelemässä kymmenen kertaa päivässä. Toki sekin parempi kuin ei, mutta noin periatteessa.

Ei se auta, vaikka Joku sanoo, että en minä vaan NÄITÄ asioita kaipaa, MINÄ nautin IHAN MUISTA ASIOISTA.

Ok, ymmärrän heitä, että nauttivat, mutta voisko he myös ymmärtää meitä muita "erilaisia".

Ymmärrän kyllä sen, että kun on köyhä niin ei niitä asioita elämäänsä saa, mutta se ei poista sitä KAIPUUTA niihin asioihin silti.

Ihan sama jos ulkoilma- ja urheiluihmiseltä köyhyyden vuoksi otettaisiin pois se ulkoilmaelämä ja urheilu, josta nauttii ja kaipaa.

Kyllä hän sitä silloin kaipaisi ja ajattelisi, että jotain puuttuu elämästä. Ei olisi enää niin onnellinen.

Eikä varmaan köyhyyden kautta muuttuisi kuin taikaiskusta sisäihmiseksi ja sohvaperunaksi.

Asioilla on monta eri puolta ja me ihmiset olemme hyvin erilaisia samassa tilanteessa.

Riippuen juuri siitä, mitä meiltä otetaan pois tai otetaanko edes jotain.

Ja tästä on kysymys, ainakin minulla. Ja uskon, että useilla muillakin.

Ahaa, ajattelin väärin. 

Me oltiin rikkaita lapsena, mutta elettiin köyhästi, että oli varaa matkustella, kerran vuodessa.

Onhan se kyllä silleen vähän huono juttu että köyhät kuitenkin kuluttaa maapallon luonnonvaroja vaikka eivät nauti elämästä.Kun köyhiä on paljon se kulutus on aika kovaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.  

Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa  äidillekkin :D 

Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa. 

Vaihtoehdot siis lihapullapaketti tai leipäpaketti. Ne viimeiset roposet riittäisivät pidemmälle ennakoinnilla. Jauhelihapaketti ja lihapullat itsetehden, leivän voi tehdä itse.

Itse tein ensimmäisen ulkomaanreissun 22-vuotiaana. Lapsuuden perheen kanssa olimme kahden yön kesälomareissulla kahdesti koko lapsuuteni aikana. Meillä ei ollut mökkiä, kaikki rahat meni omakotitalon lyhentämiseen.

Olen tehnyt kaikkeni, jotta itselläni olisi enemmän rahaa käytössä itselleni ja lapsille. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, luonut suhteita (ja tietysti onneakin matkassa) päästäkseni hyväpalkkaisiin töihin. Käymme joka kesä pitkällä kesälomareissulla.

Tämä ei varmaan ole nyt kilpailu siitä kenellä ollut "kurjinta" lapsena jne. Jokaisella on oma polkunsa ja omat voimavarat ja lahjakkuudet työnteon kanssa jne. Osaan kyllä leipoa sämpylöitä ja leivonkin, tuo oli lähinnä vertaiskuva siitä tilanteesta millaista on olla vähävarainen kun kaupassa on mietittävä tarkkaan ja järkeiltävä hyötysuhde eli mikä täyttää mahan pisimmäksi aikaa jne. On minullakin ammattitutkinto, 10 v työtä samalla työnantajalla ja juuri nyt koulutan itseäni lisää uuteen ammatiin työn ohella. Palkka ei tule paranemaan juuri mutta ei tästä opiskelusta haittaakaan ole.

Tulot voivat myös vaihdella suuresti elämän eri vaiheissa, esim vanhempani olivat pienipalkkaisia kun olin lapsi, kun olin teini oli parempi tilanne heillä, oikeastaan aika hyvä. Sitten tuli lama, potkut molemmille, uudet työt mutta pienellä palkalla. Mikään ei ole niin mustavalkoista, jos jollain on nyt hyvä palkka se ei välttämättä ole sitä aina, mitä vaan voi käydä vaikka olisi mikä koulutus (tapaturma ja työkyvyn menetys jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla "ainoa tuntemani köyhä" matkustaa nollabudjetilla ja asuu teltassa, niin on varmaan melko nuori ihminen. Ja melko harvinaista ON matkustaa nollabudjetilla.

Kuten sanoin monet köyhät ovat joko sairaita tai köyhiä. Heille teltassa asuminen ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto.

Erikoistapauksia on, mutta perusköyhälle, ei ihan nuorelle ja kielitaidottomalle ihmiselle tuonkaltainen ei onnistu, eivät edes nauttisi siitä.

Kannattaisi tutustua ehkä muihinkin köyhiin ja heidän elämäntilanteisiin, niin saisi näkökulmaa.

Ja vaikka suomessa kuinka olisi "suhteellista" köyhyyttä ei se tieto köyhän arkielämässä yhtään auta, vaikka tietää, ettå jossain muualla asutaan kaduilla ja roskaklaatikoissa.

Se on kuitenkin sen köyhätn oma henkilökohtainen tilanne ja sen hän kyösti itse henkilökohtaisesti kokee.

Helppoa on olla avarasti ajatteleva maailmaa syleilevä globaalisti ajatteleva ihminen, jos köyhyys ei hetkauta itseään.

Kyllä se globaali ajattelu silloin aika äkkiä karisee kun oman köyhyyden realismi astuu ovesta sisään. Suomessakin.

Kirjoitin tuon aiemman globaalin köyhyyden ajatuksen, joten vastaan myös tähän.

Olen itse huonotuloinen, köyhäksi laskettavissa.

1000 euroa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkettä, mutta elän siitä huolimatta ihmisarvoista elämää, ainakin omasta mielestäni :-)

En saa muita avustuksia, joten olen aika pitkälle samassa tilanteessa kuin asumistukea ym. saava köyhä kansanosa.

Löytyy syöpä (hallinnassa tällä hetkellä), läppävikaa ja muuta vaivaa riesaksi saakka, mutta eivät ne estä minua löytämästä tapoja nauttia elämästä, köyhyydestäni huolimatta.

Esim. jonkun mainitsema telttailu ja luonnossa samoaminen antaa elämääni paljon sisältöä.

Melkein ilmaista hupia kenelle tahansa.

En usko rikkaiden olevan sen onnellisempia tai onnettomampia kuin minä, sillä mitä enemmän materiaa omistaa, sitä enemmän aiheuttaa myös huolta itselleen.

Jos haluaa käyttää aikansa keräämällä ruostuvaa rautaa pihamaalleen tai lahoavia, jatkuvasti kunnostettavia rakennuksia ympärilleen, se elämä ei ole loppupeleissä sen tyydyttävämpää kuin oma tapani painua viikoksi erämaahan vaeltamaan.

Elämänsä voi viettää monella tavalla, mutta 10 vuoden "pakollisen" köyhyyden jälkeen, en enää vaihtaisi tätä elämääni takaisin työntekoon, autojen ostamiseen, osakemaksajan pankkiorjuuteen, kulutusluottoihin ja 55 tuumaisiin littutelkkareihin.

Olen onnellinen köyhä :-)

Eivät monet köyhät sairaat pysty samoamaan luonnossa ja telttailemaan. Myös siinä mielessä olet onnekas, että diagnoosisi ovat selkeitä - vuosien sairastelu ilman diagnooseja voi aiheuttaa köyhyyden lisäksi velkaa. Mitenkään vaikeuksiasi vähättelemättä, kaikilla ei ole edes noita mahdollisuuksia.

En uskokaan että kaikkien suomen köyhien pitäisi lähteä vaeltamaan, sillä tarkoitukseni oli kirjoittaa, että elämän "tylsyys" köyhänä on jonkinverran itseaiheutettua.

Jos jatkuvasti vertaa itseään muihin, rikkaisiin, ja olettaa elämän merkityksellisyyden löytyvän sieltä mistä rikkaat sen löytävät, tulee olemaan pettynyt koko elämänsä ajan ja näköalattomuus on mielestäni paljolti omista valinnoista kiinni.

Miksi matkailun pitäisi olla Arubassa tai Arabiemiraatissa käyntiä ja vasta silloin voi olla onnellinen?

Miksi ei riitä matkustelu siellä missä se on taloudellisesti mahdollista.

Miksi täytyy omistaa Audi tai 10 metrinen matkailuauto.

Itselläni oli käytössä vuosikausia 100 euroan arvoinen farkkumondeo ja muutamalla satkulla tein vaimoni kanssa sillä matkan Norjan vuoristoon.

Miksi kaikessa pitäisi apinoida rikkaiden elämäntapaa ja syyttää oman elämänsä tapahtumattomuudesta rahapulaa ja köyhyyttä?

Miksi ei näe ympärillään niitä mahdollisuuksia mitä vielä toistaiseksi on tarjolla kaikille halukkaille.

Ilmainen/melkein koulutus, lekuriin pääsee pikkurahalla, sydänleikkaukset ja syöpähoidot tehdään muutamilla satasilla (potilaalle), on olemassa kirjastojärjestelmä, tiet mitä kulkea.

Olen tavannut omilla matkoillani esim. tyypin joka ajoi pohjoisesta kohti etelää polkupyörällä (tavallinen vaihteeton fillari) ja kertoi matkustavansa suomen päästä päähän jo toista kertaa, polkemalla matkan pyörällä ja yöpyen siellä missä milloinkin sattui olemaan illan saavuttua.

Vähän sitä omaa halua tehdä asioita, eikä aina apinoida muiden tekemistä.

Nimim. itsekin köyhä.

Ps. Olet uniikki lumihiutale kuten minäkin, joten älä nyt takerru tuohon pyöräilyideaan liiaksi.

En vaadi kaikkia suomen köyhiä pyöräilemään suomen päästä päähän :-)

Myös hyvätuloinen voi olla sairas sillä tavalla, että ei pääse telttailemaan tai vaeltamaan tai pyöräilemään. Ei sairaus iske pelkästään köyhiin. Rahalla saa toki parempaa (?) tai nopeampaa hoitoa, mutta on paljon sellaisia sairauksia, mitä rahakaan ei paranna. Yrittäkää muistaa tämä. 

Aika huonoja kaverisuhteita, jos ne perustuvat kalliista matkoista tai merkkivaatteista kälättämiseen. Vai ootteko peruskouluikäisiä? Ei kai aikuiset oo niin pinnallisia.