Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on elää köyhänä?
24.05.2019 |
Kun ei saa iloa mistään ilmaisista jutuista, mitä on vuosikymmenet kerinnyt tekemään. Nykyään haluaisi tehdä kaikkea kivaa, mikä maksaa mm matkustella, ostaa merkkivaatteita yms.
Kommentit (101)
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ja käyhän omatunto on puhdas, hiilijalanjälki pieni.
Onni ei ole kaikilla kiinni lompakon paksuudesta.
Mitä järkeä elää sairaana? Se on pahempi.
Jos olet köyhä, yritä päästä köyhyydestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä oli elää aikoina, jolloin kärvisteltiin luolissa? Tai oltiin toisten orjina? Tai ei ollut netflixiä ja älypuhelimia, joihin nykyään köyhilläkin on varaa?
Ehkä ei kannata vertailla itseään ja köyhyyttään muihin. Siitä se lähtee jonkinlainen onnellisuus ainakin itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys on mielentila.
Ymmärrä tämä ja se ei häiritse sinua enää ikinä.
Syvällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä elää sairaana? Se on pahempi.
Jos olet köyhä, yritä päästä köyhyydestä eroon.
Minä olen sekä sairas että köyhä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä elää sairaana? Se on pahempi.
Jos olet köyhä, yritä päästä köyhyydestä eroon.Minä olen sekä sairas että köyhä. Ap
Näinhän se menee usein, että ne menevät käsi kädessä ainakin ennen pitkää, oli kumpi vaan ollut ensin. 6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ainakin viimiset 20 vuotta ja erityisesti eläkkeelle jäädessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on erittäin pienituloinen ja tykkää elämästään. Hän rakastaa olla luonnossa ja kerää sieltä kaikki mahdollisen syötävän. Lisäksi kasvissyöjänä ostaa tosi edullisesti linssejä ja pavuja ym, joten ruokakustannukset ovat ihan minimaalisia. Ostaa ihan siistejä vaatteita kirpputorilta ja usein saa myös lahjoituksena tyylikkäitä vaatteita. Osallistuu kaikkiin ilmaisiin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön. On myös käynyt super halvoilla ulkomaanreissuilla säästäen ensin vuoden pienen summan kuukausittain.
Montako kymmentä vuotta hän on noin elänyt?
Ainakin viimiset 20 vuotta ja erityisesti eläkkeelle jäädessään.
Toisille köyhänä eläminen sopii, minulle ei. Ärsyttää esim aina ostaa vaatteet Tokmannilta kun näkee lapsen harrastuksessa kuinka muut vanhemmat kulkee merkkivaatteissa. On paljon, mitä haluaisi mutta ei voi toteuttaa kun ei ole varaa.
Köyhyys oikeasti vierottaa pitkäaikaisista ystävyyssuhteista parempituloisten kanssa.
Ei oikein ole mitään juteltavaa. Toinen kertoo matkoistaan. Köyhällä ei ole siihen oikein mitään sanottavaa, kun ei ole ollut varaa matkustaa. (Ei edes järkeviä lisäkysymyksiä)
Köyhä voi kertoa vain retkestään bussilla uimarannalle. Eli ei oikeastaan mitään mielenkiintoista.
Tämä johtaa siihen, että varakkaampi ei enää kerro matkoistaan yms, kun se alkaa tuntua turhalta leuhkimiselta (vaikka köyhä ei koe niin, vaan lähinnä harmittaa, kun ei ole kommentoitavaa)
Köyhää ei enää kehdata kutsua mukaan yhteisiin tekemisiin, kun ymmärretään, että köyhällä on niihin oikeasti huonosti varaa.
Lopulta köyhä menettää näitä lapsuudesta asti olevia kaverisuhteita.
Sitten köyhä kykkii yksin asunnossaan ja käy yksin puiston penkillä istukdimassa.
Aika köyhää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.
totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus on raastavaa, varsinkin silloin kun laskee senttejä ja pohtii kaupassa lihapullapaketin ja leipäpaketin välillä kummasta lähtee paremmin nälkä. Itse olen tässä tilanteessa vaikka käyn töissä, vanhojen toilailujen takia ulosotto vie palkasta osansa, toimeentulotuki tulee kuun eka päivä ja siitäkään ei iloa silloin kuun puolessa välissä ole. Puolen välin palkasta jäi käteen kerran alle 100 e (kun olin vuokran maksanut) ja sillä oli elettävä pari viikkoa ja ruokittava päiväkoti-ikäinen lapsi. Lapselle olen aina saanut tarjottua aamupalat, lämmintä ruokaa joka päivä, välipalaa ja iltapalaa. Itse pärjäilen ja sinnittelen vähemmällä ruoalla.
Tässä nihkuttaessa huomaan että kuinka iloinen olen kun sitä rahaa taas tilille tipahtaa "jee saadaan hedelmiä, salaattia ja muuta mukavaa äidillekkin :D
Hyvää ja onnellista elämää meillä on kaikesta huolimatta. Matkat on lähinnä risteilyjä ja sukulaisten mökillä käymistä kesällä. Nautin näistäkin suunnattomasti. Olisihan se kivaa kun voisi matkustaa kotimaassa ja ulkomailla vähän enemmän. Pysyn positiivisena, tämä tilanne ei tule olemaan meillä loppuelämää. Käyn töissä ja velka pienenee, ollaan terveitä ja onnellisia vaikka ei päästäkkään ulkomaille jne. Koitan itse keksiä lapsen kanssa muuta mukavaa. En ole itse lapsena sen kummemmin matkustellut ulkomailla, ensimmäistä kertaa pääsin etelän matkalle 9-vuotiaana ja seuraavaksi 14-vuotiaana, siinä ne sitten olivatkin perhereissumme. Muuten oltiin mökillä jne. Lapsena minusta parasta oli oikeastaan mökkeily ja se että sai touhuta luonnossa.
Sulla on työpaikka ja toivo tulevasta. Kaikilla näin ei ole. Lyhytaikainen köyhyys on helpompi kestää. Esim opiskelijalla se on välivaihe.
Kumma juttu, kun työttömyys on aina pysyvää, mutta jokaiselle opiskelijalle lyhyen välivaiheen jälkeen (esim lyhyet 6 vuotta) onkin taattu hyväpalkkainen työpaikka, ja ne opintovelatkin katoavat kai jonnekin.
Jos näin on, miksei sitten työttömät opiskele?
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys oikeasti vierottaa pitkäaikaisista ystävyyssuhteista parempituloisten kanssa.
Ei oikein ole mitään juteltavaa. Toinen kertoo matkoistaan. Köyhällä ei ole siihen oikein mitään sanottavaa, kun ei ole ollut varaa matkustaa. (Ei edes järkeviä lisäkysymyksiä)
Köyhä voi kertoa vain retkestään bussilla uimarannalle. Eli ei oikeastaan mitään mielenkiintoista.
Tämä johtaa siihen, että varakkaampi ei enää kerro matkoistaan yms, kun se alkaa tuntua turhalta leuhkimiselta (vaikka köyhä ei koe niin, vaan lähinnä harmittaa, kun ei ole kommentoitavaa)
Köyhää ei enää kehdata kutsua mukaan yhteisiin tekemisiin, kun ymmärretään, että köyhällä on niihin oikeasti huonosti varaa.
Lopulta köyhä menettää näitä lapsuudesta asti olevia kaverisuhteita.
Sitten köyhä kykkii yksin asunnossaan ja käy yksin puiston penkillä istukdimassa.
Aika köyhää elämää.
Nuo tuolla aiemmin kertomallani tutulla on myös varakkaita ystäviä, joiden kanssa keskustelee maailman menosta, historiasta ja kaikenlaisesta henkisistä asioista. Tuttavani on ollut myös vapaaehtoistöissä ulkomailla pelkällä ruoka- ja asuntopalkalla ja hänellä on todella mielenkiintoisia tarinoita reissuistaan. Paljon mielenkiintoisempia kuin tavis lomamatkajutut. Kyllä pienituloinenkin voi elää todella mielenkiintoista elämää. Ja olen aina ihaillut kuinka värikästä elämää hän on elänyt pienistä tuloista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on mielentila.
Ymmärrä tämä ja se ei häiritse sinua enää ikinä.
Syvällisesti.
ja kun lapset huutaa ruokaa,kun ei ole rahaa ostaa,niin sanot vaan,että köyhyys on mielentila eli sulla ei voi olla nälkä.
Kai täällä muitakin köyhiä on.