Helmikuiset 2020
Kommentit (39)
Liityn kuumeilijoista tänne :) Plussa tuli viime lauantaina. Nyt siis rv 4+2, laskettu aika jonkun laskurin mukaan 25.2. Ja ensimmäistä odotetaan!
Millaisia raskausoireita teillä muilla on? Itellä on tällä hetkellä (rv 4+6) ihan kamala väsymys koko ajan, tuntuu että voisin nukkua koko päivän ja ilman päiväunia ei jaksa töiden jälkeen mitään. Vertaistukea? :D
Me ajateltiin ettei kerrota kenellekään ennen ensimmäistä ultraa. Mutta kummasti tätä on ollut vaikea malttaa pitää salassa. Lähimmille ystäville on kerrottu, mutta tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset saavat odottaa sinne ultraan saakka. Mikäli kävis niin ikävästi, että menisikin vielä kesken, niin tuntuisi helpommalta käsitellä asiaa ystävien kuin tulevien isovanhempien kanssa..
Ilmoittauduin äitiysneuvolaan viime viikolla, ensimmäinen aika kolmen viikon päästä. Millon muilla eka neuvola, vai onko joillain jo ollut? :) Osaako joku kertoa mitä tuolla ekalla käynnillä tapahtuu, vai onko vaan esitietojen kartoittamista?
Oletettavasti laskettu aika helmikuussa, perjantaina selviää ultrassa tarkemmin 😊 Pillereiden ja epäsäännöllisten menkkojen kanssa plussanneena paha mennä sanomaan tarkkaa laskettua ennen ultraa 😅
Onnittelut kaikille plussanneille! :)
Odotamme esikoistamme, joka vuosien yrityksen ja lääkärien avustuksen myötä sai alkunsa IVF- hoidon tuloksena. Meillä laskettu aika 7.2., tällä hetkellä rv 8+1. Varhaisultrassa kävimme, kaikki oli hyvin, kuulimme myös pienokaisen sydänäänet. Oireina ollut alusta saakka pahoinvointi, kaikki etoo. Kaikki haisee pahalta, oksentelua ja järkyttävää väsymystä. Tuntuu, että mikään uni ei riittäisi :D Neuvolaan on ensi viikolle varattuna aika ensikäynnille.
Tuntuu haastavalta tietyissä tilanteissa "muistaa", että on raskaana; apteekista tuotteita hakiessa täytyisi muistaa katsoa ohjeseloste ja kysyä valmisteista, että saako käyttää. Usein hoksaan tämän liian myöhään. Mistä kysyä tällaisia asioita jos apteekissa ollessani en muista?
Ruokailun suhteen olen kovin varovainen, säikähdin jo meetvurstipalan syöneenä että herranjumala, ei hitsi - saikohan tätä edes syödä? Paljon täytyy ruokavalioasioita selvittää ja tutkia.
Oma ja puolison ydinperhe tietää, että odotamme, sekä muutamat ystävät. Isovanhemmat ja muu suku saa odottaa 3kk;n rajapyykkiin, ennen kuin uutiset jaamme - kuten joku ylhäällä oli maininnut myös tekevänsä. Vaikeaahan tätä on olla kailottamatta, mutta jäitä laitamme hattuun vielä.
Ihanaa odotusaikaa ihan jokaiselle! 💕
Heippa,
Varovasti osallistun myös tähän keskusteluun. Alkuviikosta sain plussan testiin ja sen jälkeen onkin ollut ihmeellinen olo, hämmästynyt, onnellinen, mutta myös pelottava fiilis.
Minulla oli varattuna aika gynelle heinäkuun lopussa ja nyt plussan jälkeen soitin ja pyydettiin aika siirtämään neuvolaan.
Pääsen varhaisultra 17.7. ja 22. pvä on ensimmäinen neuvola. Todennäköisesti mennään nyt viikoilla 4-5, eli helmi-maaliskuun rajoilla.
Eilen koin ensimmäiset tuntemukset, pistelyä, kuukautiskipumaista jomotusta, mutta se meni aika nopeasti ohi. Tänään tuli vähän pidempikestoisena kipua ja välillä tuntui, että koko alavatsa on tulessa ja samalla tuli tosi huono olo, meinasin siis ihan pyörtyä. Pelkään näiden polttomaisten kipujen vuoksi tietysti keskenmenoa ja rynnin tyyliin heti vessaan tarkistamaan tilannetta. Kysyin ensimmäisen puhelun yhteydessä neuvolasta, että mikä on ns "normaalia" ja kerrottiin, että yksilöllisesti vähän kaikki, mutta pitää huolestua siinä kohtaa, jos ilmenee veristä vuotoa. Onko muilla ollut alussa kipuja?
Odotan, että pääsisin juttelemaan asiasta hyvän ystäväni kanssa. Nyt pitää tyytyä "vain" miehen kanssa höpöttelyyn. Jotenkin mulla on tosi iso tarve jutella raskaudesta, olen lukenut jo kaikkia mahdollisia keskusteluja ja viikkoinfoja ym. haluaisi kuulla ajatuksia ja kokemuksia. Olen haaveillut vauvasta jo pitkään, tieto siitä että haave toteutuu, on saanut samalla jo kokemaan tosi isoa yhteyttä. Se pieni solurykelmä tuntuu jo nyt tosi rakkaalta, siksi varmaan pelko on myös suuri. Toivon, että kaikki olisi hyvin. ❤️
Onnea plussista, Ankkih ja Marjanen! 😊
Ankkih, mulla on myös ollut kipuja. Menkkamaista jomotusta ja välillä todella kipeitäkin vihlaisuja. Kipujen kesto vaihtelee ja välillä niitä ei ole ollenkaan. Sain ohjeeksi, että mikäli kipu ei ole täysin lamauttavaa tai ei tule vuotoa, niin ei syytä huoleen. :) Kohtu se vaan alkaa kasvaa ja venyä ja on tosi yksilöllistä, millaisia tuntemuksia tulee.
Nyt itsellä menossa 5+5. Tällä viikolla tuntuu, että mieli on ollut maassa. Lapsi on toivottu ja tuntuu jo nyt rakkaalta, mutta samalla olen kokenut myös negatiivisia tunteita. Pelottaa. Ahdistaa. Oon niin väsynyt koko ajan, jatkuvasti joku paikka kipeänä (rinnat, alavatsa) ja kuvottaa. Päivistä suoriutuminen on kamalan väsymyksen vuoksi itsessään iso haaste ja mielessä on, että milloin tämä alkaa helpottaa.. On sellainen olo, ettei tällaisia negatiivisia tunteita saisi olla. Kuuluisi olla onnellinen siitä, että on ylipäänsä tullut raskaaksi. En ole oikein miehelle uskaltanut puhua näistä ajatuksista. Toivottavasti on vaan ohimenevää ja pystyisin taas kohta iloita kunnolla tästä raskaudesta ja vauvasta. :)
Anteeksi avautuminen, toivottavasti kukaan ei tuomitse. Tuntuu vaan ettei näistä negatiivisista tunteista puhuta missään.
Auno kirjoitti:
Onnea plussista, Ankkih ja Marjanen! 😊
Ankkih, mulla on myös ollut kipuja. Menkkamaista jomotusta ja välillä todella kipeitäkin vihlaisuja. Kipujen kesto vaihtelee ja välillä niitä ei ole ollenkaan. Sain ohjeeksi, että mikäli kipu ei ole täysin lamauttavaa tai ei tule vuotoa, niin ei syytä huoleen. :) Kohtu se vaan alkaa kasvaa ja venyä ja on tosi yksilöllistä, millaisia tuntemuksia tulee.
Nyt itsellä menossa 5+5. Tällä viikolla tuntuu, että mieli on ollut maassa. Lapsi on toivottu ja tuntuu jo nyt rakkaalta, mutta samalla olen kokenut myös negatiivisia tunteita. Pelottaa. Ahdistaa. Oon niin väsynyt koko ajan, jatkuvasti joku paikka kipeänä (rinnat, alavatsa) ja kuvottaa. Päivistä suoriutuminen on kamalan väsymyksen vuoksi itsessään iso haaste ja mielessä on, että milloin tämä alkaa helpottaa.. On sellainen olo, ettei tällaisia negatiivisia tunteita saisi olla. Kuuluisi olla onnellinen siitä, että on ylipäänsä tullut raskaaksi. En ole oikein miehelle uskaltanut puhua näistä ajatuksista. Toivottavasti on vaan ohimenevää ja pystyisin taas kohta iloita kunnolla tästä raskaudesta ja vauvasta. :)
Anteeksi avautuminen, toivottavasti kukaan ei tuomitse. Tuntuu vaan ettei näistä negatiivisista tunteista puhuta missään.
Auno, eiköhän kaikenlaiset tuntemukset ole sallittuja, varsinkin kun kaikki on vielä aivan uutta ja totuttelee suuriin muutoksiin. Olen itse jo miehelle todennut, että vaikka oonkin todella onnellinen raskaudesta, on fyysinen olo ollut kovin kurja. Mulla on paljon särkyjä ja väsymystä ja etovaa oloa, mutta uskon että kohta helpottaa. Tsemppiä!
Auno kirjoitti:
Onnea plussista, Ankkih ja Marjanen! 😊
Ankkih, mulla on myös ollut kipuja. Menkkamaista jomotusta ja välillä todella kipeitäkin vihlaisuja. Kipujen kesto vaihtelee ja välillä niitä ei ole ollenkaan. Sain ohjeeksi, että mikäli kipu ei ole täysin lamauttavaa tai ei tule vuotoa, niin ei syytä huoleen. :) Kohtu se vaan alkaa kasvaa ja venyä ja on tosi yksilöllistä, millaisia tuntemuksia tulee.
Nyt itsellä menossa 5+5. Tällä viikolla tuntuu, että mieli on ollut maassa. Lapsi on toivottu ja tuntuu jo nyt rakkaalta, mutta samalla olen kokenut myös negatiivisia tunteita. Pelottaa. Ahdistaa. Oon niin väsynyt koko ajan, jatkuvasti joku paikka kipeänä (rinnat, alavatsa) ja kuvottaa. Päivistä suoriutuminen on kamalan väsymyksen vuoksi itsessään iso haaste ja mielessä on, että milloin tämä alkaa helpottaa.. On sellainen olo, ettei tällaisia negatiivisia tunteita saisi olla. Kuuluisi olla onnellinen siitä, että on ylipäänsä tullut raskaaksi. En ole oikein miehelle uskaltanut puhua näistä ajatuksista. Toivottavasti on vaan ohimenevää ja pystyisin taas kohta iloita kunnolla tästä raskaudesta ja vauvasta. :)
Anteeksi avautuminen, toivottavasti kukaan ei tuomitse. Tuntuu vaan ettei näistä negatiivisista tunteista puhuta missään.
Auno: Kaikki fiilikset on varmasti oikeutettuja ja normaaleja myös, onni, rakkaus, pelko, ahdistus.. Kun pääset ekan kerran neuvolaan, niin tietty sielläkin voi jutella fiiliksistä. Uskon, että noiden fyysisten oireiden vaikutus henkiseen vointiin on ihan todella mittava, puhumattakaan hormonihuuruista lisäksi. ❤️ Mutta kiva saada vahvistusta sille, että nää fyysiset tuntemukset on normaaleja, vaikka se ei koskaan oo kiva kuulla, että jollain on kipuja. Mulla ei säännöllisiä oireita vielä ole, vaan ne on ihan yht'äkkisiä, tänään ei oo ollut mitään. En meinaa aina edes muistaa asiaa ja välillä on sellainen fiilis, että pitäiskö tehdä vielä kerran testi.. Ja välillä oon ajatuksissani jo jossain kaukaisessa tulevaisuudessa ja huomaan surffailevani emmaljungan sivuilla, voi apua🙈
Hei,
Varovasti osallistun keskusteluun.
Kolmas lapsi olisi tuloillaan ja laskettua aikaa ei voi tarkkaan määritellä epäsäännöllisten kuukautisten takia, mutta arvio olisi 28.2.2020.
Alavatsan nippailuja lukuunottamatta, muita tuntemuksia ei ole.
Onnea muille odottajille! 😊❤️
Ultrassa käyty, pienen pieni sydän siellä tomerasti sykki, la 10.02.2019 ❤ Mies meinas ultrassa pyörtyä ja mua itketti 😅 Mies on aivan kauhuissaan, me kun oltiin suunniteltu tätä pientä jonnekkin 5 vuoden päähän.. Mutta mä en keskeytykseen pystyis.. Eiköhän mieskin tähän vielä totu 😅 Mun pikkuneiti 3,5v on ilmeisesti ennustaja, eilen illalla nukkumaan mennessä alkoi kertoa miten äidin vatsassa on pienen pieni vauva 😂
On muuten ollut harvinaisen helppo raskaus. Tissit aristaa ja housut vähän jo puristaa mutta oon oksentanut ainoastaan muutaman kerran, jes! Vielä pieni pelko aiempien keskenmenojen takia niskassa mutta tuo pienen sydämen näkeminen ultrassa helpotti, np-ultraa odotellessa 😍 Onko täällö muuten muita odottajia joilta pitää sikiöseulonnassa selvittää joku tietty asia jota ei yleensä seulota? Meillä mies sairastaa perinnöllistä punasolusairautta joten joudutaan seulomaan kyseinen sairaus, multa kun ei ole sitä ikinä testattu..
Kohtakolmenäiti kirjoitti:
Ultrassa käyty, pienen pieni sydän siellä tomerasti sykki, la 10.02.2019 ❤ Mies meinas ultrassa pyörtyä ja mua itketti 😅 Mies on aivan kauhuissaan, me kun oltiin suunniteltu tätä pientä jonnekkin 5 vuoden päähän.. Mutta mä en keskeytykseen pystyis.. Eiköhän mieskin tähän vielä totu 😅 Mun pikkuneiti 3,5v on ilmeisesti ennustaja, eilen illalla nukkumaan mennessä alkoi kertoa miten äidin vatsassa on pienen pieni vauva 😂
On muuten ollut harvinaisen helppo raskaus. Tissit aristaa ja housut vähän jo puristaa mutta oon oksentanut ainoastaan muutaman kerran, jes! Vielä pieni pelko aiempien keskenmenojen takia niskassa mutta tuo pienen sydämen näkeminen ultrassa helpotti, np-ultraa odotellessa 😍 Onko täällö muuten muita odottajia joilta pitää sikiöseulonnassa selvittää joku tietty asia jota ei yleensä seulota? Meillä mies sairastaa perinnöllistä punasolusairautta joten joudutaan seulomaan kyseinen sairaus, multa kun ei ole sitä ikinä testattu..
Jos nyt kumminkin vuosi olis 2020.. luoja näitä mun raskausaivoja 😅
Auno kirjoitti:
Onnea plussista, Ankkih ja Marjanen! 😊
Ankkih, mulla on myös ollut kipuja. Menkkamaista jomotusta ja välillä todella kipeitäkin vihlaisuja. Kipujen kesto vaihtelee ja välillä niitä ei ole ollenkaan. Sain ohjeeksi, että mikäli kipu ei ole täysin lamauttavaa tai ei tule vuotoa, niin ei syytä huoleen. :) Kohtu se vaan alkaa kasvaa ja venyä ja on tosi yksilöllistä, millaisia tuntemuksia tulee.
Nyt itsellä menossa 5+5. Tällä viikolla tuntuu, että mieli on ollut maassa. Lapsi on toivottu ja tuntuu jo nyt rakkaalta, mutta samalla olen kokenut myös negatiivisia tunteita. Pelottaa. Ahdistaa. Oon niin väsynyt koko ajan, jatkuvasti joku paikka kipeänä (rinnat, alavatsa) ja kuvottaa. Päivistä suoriutuminen on kamalan väsymyksen vuoksi itsessään iso haaste ja mielessä on, että milloin tämä alkaa helpottaa.. On sellainen olo, ettei tällaisia negatiivisia tunteita saisi olla. Kuuluisi olla onnellinen siitä, että on ylipäänsä tullut raskaaksi. En ole oikein miehelle uskaltanut puhua näistä ajatuksista. Toivottavasti on vaan ohimenevää ja pystyisin taas kohta iloita kunnolla tästä raskaudesta ja vauvasta. :)
Anteeksi avautuminen, toivottavasti kukaan ei tuomitse. Tuntuu vaan ettei näistä negatiivisista tunteista puhuta missään.
Ensin mietin etten osallistu mihinkään keskusteluun, mutta nyt oli pakko antaa Aunolle vähän tukea ❤️ Itse tein positiivisen testin lähes kk sitten. Ehkäisy jätettiin tietoisesti pois, sillä lapsia toivotaan. Ennen nykyistä miestä ajattelin etten koskaan halua lapsia, mutta nykyisen puolison myötä ajatusmaailma vinksahti päälaelleen. Kuitenkin viimeiset 10 vuotta olen kammonnut onnettomuuden jäljeltä jääneiden selän hermokipujen vuoksi raskaana oloa, ja plussa testin jälkeen olinkin viikon verran täydessä paniikissa. Se ahdistus oli niin syvää, että harkitsin jos raskauden keskeyttämistä. Nykyisin pitkän kuntoutuksen jälkeen kivut ovat hallinnassa, ja pelkään kuollakseni että ne palaavat ja vievät mukanaan lähestulkoon elämänhalun.
Pari viikkoa asiaa sulateltuani aloin jo varovasti innostua. Kuitenkaan en uskalla antaa täysin innolle valtaa, sillä etenkin ennen ensimmäistä ultraa pelkään kaiken olevan/menevän pieleen. Lisäksi olen aivan jumalattoman väsynyt eikä energiaa riitä rakkaan harrastuksen pariin, sekin laskee mielialaa entisestään. Lisäksi alavatsan jomotukset ovat ajoittain häiritseviä, tisseihin ei voi koskea ja toisinaan paha olo tulee sellaisena yllätyshyökkäyksenä että pitää rynnätä kaupasta pois tai keskeyttää muu tekeminen, yritä tässä nyt sitten salata raskautta lähipiiriltä :D
Lapsi on kuitenkin erittäin kaivattu, toivottavasti vaan saan oman toimintakyvyn jotenkin palautumaan tämän alkuhässäkän jälkeen niin ei pää poksahda :)
Kuinka moni muuten on käynyt varhaisultrassa yksityisellä ja mitä maksaa? Meillä olisi eka äitiyspolin ultra vasta elokuun puolivälissä ja vaikealta tuntuu odotella sinne.
Muita jotka odottaa/luultavasti odottaa yksin? Meillä mies on vetänyt täysin jarrut pohjaan, ei kuulemma ole valmis vauvaan.. Järkytyksenähän tää molemmille tuli kun pillereiden läpi raskauduin, mulle vaan abortti ei ole vaihtoehto aikaisempien 7 keskenmenon takia.. Juteltiin tässä yhtenä iltana miehen kanssa, kerroin oman kantani ja mies ilmoitti että miettii mitä tekee.. Ei ole sen jälkeen asiasta puhunut mitään, pelottaa niin perkeleesti. Tiedän kyllä että tuun pärjäämään, mun aiemmat lapset on 11kk ikäerolla vuosina 14 ja 15 syntyneet ja heidätkin hoidin alusta alkaen yksin kun ei silloista aviomiestä kiinnostanut lapset sen alulle laiton jälkeen. Silti mietityttää, jos mies nyt päättääkin kuviosta lähteä.. Lasten sydämet särkyis, mies on kuitenkin ollut jo pitkään heidän elämässä mukana :'(
Onnea plussanneille! Täällä myös yksi helmikuisen odottaja. Onko teillä salaista fb ryhmää?
Täällä mennään jo 13+1 ja LA 1.2.2020 Esikoinen tulossa joten jännittää :)
Täällä odotetaan yksin! Mies lähti koska en suostunut keskeytykseen, tuli pillereiden läpi. Itsellä 1 keskenmeno viime syksynä joka vaikutti omaan mielipiteeseen abortista. LA on 2.2.2020 ja jännitys korkealla. Pahoinvointia, väsymystä sekä menkkamaisia kipuja ollut. Joku kirjoittelitikin siitä väsymyksestä. Täällä myös tuntuu että saa kokoajan nukkua. Nyt on onneksi loma menossa mutta tuntuu että saanut mitään aikaseksi kun väsyttää ihan hirveästi. Myös huomannut jos joutuu pitkään seisoa/olla jaloilla alkaa pyörryttää, silmissä sumenee ja oksettaa. Kerran meinannut tajukin lähteä. Vähän pelottaa kun loma loppuu miten pärjää arjessa. Muilla samanlaisia ongelmia? Onko normaalia?
Toivo2020 kirjoitti:
Onnea plussanneille! Täällä myös yksi helmikuisen odottaja. Onko teillä salaista fb ryhmää?
Moikka, mäkin olisin kiinnostunut pienestä fb-ryhmästä. Onko sellaista jo? La 14.2.😍
LA 03.02.2020, neljäs lapsi tulossa.
Sokerirasitus testissä kävin juuri, oli kyllä hankalaa olla vaadittava aika syömättä ja juomatta mitään. Nyt malttamattomana odotan toista ultraa ja toivon että siinä selviäisi tulevan lapsen sukupuoli. Mies vähän toivoisi tyttöä ja olisihan se ihan kiva päästä taas vaihteeksi mekkoja ostelemaan, vaikka kyllä pojillekin löytyy kaikkea suloista.
Muuten on odotus sujunut tähän asti hyvin, mutta kaksi antibiootti kuuria olen joutunut syömään enterobakteerin takia ja vielä ei ole tietoa onko bakteeri poistunut toisellakaan kuurilla. Väsymystä kummempaa oiretta tuo bakteeri ei ole onneksi aiheuttanut, ellei sitten ole hieman ylimääräistä rasvaakin ilmaantunut kun vatsa ainakin näkyy selvemmin nyt kuin aiempien kohdalla.
Heippa kaikki! Kirjoittelen tänne tämän vauvan kohdalla ekaa kertaa. Meillä kävi pieni yllätys nyt. Synnytin sektiolla esikoisen maaliskuun lopussa. Aloitin syömään minipillereitä, mutta merkkiä vaihdettaessa tapahtui ilmeisesti joku ongelma, sillä olen taas raskaana. Onko helmikuisille jo Facebook ryhmää?