Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Aurinko :-) ! kirjoitti:
Huippua-ehdottomasti lapsentekohommiin :-) ! Ei järkeä välittää muiden neg. kommenteista.. TÄMÄ Elämä On NYT :-) !
Yt:n 4:n äiti
Ei järkeä välittää neg. kommenteista? Eivät nämä ole mitään neg. kommentteja. Näissä kommenteissa pohditaan asiaa monelta kantilta ja etenkin sitä millaiset vanhemmat lapsi ansaitsee. On itsekästä olla miettimättä sitä koska "mullekaikkinytheti" "minäminäminä" "elämäonnyt".
Nelikymppisen parin elämä voi olla hyvää, arvokasta ja onnellista ilman lasta. Samoin viisikymppisen, kuusikymppisen.... Lapsi ei vain välttämättä ole enää hyvä ajatus. Aloittaja ei ole edes ikinä haaveillut lapsesta, mutta nyt yhtäkkiä (taas uudessa) parisuhteessa iskee ikäkriisi, että vielä kun on mahdollista niin pakko käyttää se mahdollisuus. Ei ole mikään pakko! Voi oikeasti olla jopa parempi idea jättää lapsi tekemättä ja keskittyä heihin kahteen.
Eri neuvon antaisin naiselle, joka on aina haaveillut omasta lapsesta. Silloin sanoisin, että toivottavasti nyt viimein nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin näin että oletko vapaudenhaluinen ihminen??? Sillä lapsen saaminen vie kaiken vapauden hetkeksi, vaikka et sitä nyt uskoisikaan. Ensimmäiset n. 5 vuotta on aikamoista rumbaa; yövalvomiset, taaperon tempaukset, uhmaikä, päiväkotirumba- viemiset ja hakemiset( täyttä hlvettiä), flunssat, sairaudet (joo, niitä lapsiperheessä tulee), kihomadot, täit, oksennustaudit jne jne. Jos olet omistautunut äiti, niin kaikki menee hienosti. Mutta jos koet että vapautesi on viety, ja haluat kynsin ja hampain pitää kiinni entisestä elämästäsi ja egostasi, se tulee olemaan tuskaa. Olet saanut "elää vapaana" tuohon ikään asti. Ja usko pois, et itse ymmärrä nyt mitä se tarkoittaa, mutta sitten kun olet synnyttänyt oman vauvasi, ymmärrät mistä puhun. Elämäsi muuttuu täysin, ja ajassa taaksepäin ei voi enää mennä. Lapsen saaminen muuttaa kaiken, kaiken! Kysele tuttaviltasi mitä eka vauvavuosi OIKEASTI on, yleensä näistä asioista ei puhuta ääneen, harva kehtaa kertoa totuuden siitä miten rankkaa se on. Moni esittää täydellistä puhtoista pullantuoksuista mammaa, mutta kyseleppä tuttaviltasi mitä lapsen saaminen tekee omalle vartalolle, parisuhteelle, omalle jaksamiselle jne. Jos edelleen haluat lapsen (muista että pienestä suloisesta vauvasta kasvaa myös joku päivä itsenäisen vttumainen teini) niin onnea yritykselle ja älä oleta että kaikki menee niin kuin mielikuvissasi, sillä usein kaikki menee juuri aivan toisin kuin koskaan osasit odottaa. Ja loppuun vielä, että en ole koskaan katunut lapsiani, älä ymmärrä väärin- mutta halusin kertoa nurjasta puolesta, josta harvoin kukaan sanoo mitään. Silti äitiys on hienointa mitä olen kokenut. Mutta välillä aivan täyttä pskaa.
Täyttä negatiivista shittiä. Lapseni oli pienenä vain kerran kipeä eikä jaksanut leikkiä eikä se nyt mitään aivan kamalaa ollut.
Mitään ylläolevista ei ollut, ei valvomista, vain pienehköjä hetkiä.
Kaikki meni hyvin.
Miksi tämmöinen negatiivinen ihminen tulee tänne ilkkumaan?Musta ihan realistinen kuvaus. Negatiivista shittiä tuo ei ole nähnytkään. Täältä voisin ampua sitä täyslaidallisen, mutta sitähän ei kysytty eikä kukaan halua tietää. T: erityisaikuisen äiti
Ihan kaikessa mitä tekee on riskinsä.
Rohkea rokan syö, tämä pitää kyllä paikkaansa edelleen.
Se on selvä että lapsi kannattaa tehdä vain jos sitä haluaa , mutta mikään ei koskaan ole satavarmaa.
Mies voi jättää, vaikka AP ei tekisikään lasta, hän voi sairastua, mies voi sairastua, tulla onnettomuus jne jne.
Hei ap, tsekkaa tää :
Kuinka kauan olet seurustellut miesystäväsi kanssa?
Minkä ikäinen miesystäväsi on?
Onko hänellä omia lapsia? Jos on, niin minkä ikäisiä?
Kannattaako mummoikäisenä enää tällaista ajatella, hah hah! Vai onko pelkona jäädä yksin vanhana vai miehen perintö? Todennäköisesti vammaisen lapsen saat. Olisit tehnyt 20 vuotta sitten..
juu ei. Neumann on tänä vuonna 60 v. EI pysytyisi enää huolehtimaan 18 v lapsesta. tai Helena Lindgren 62 vee.
Eija Vilpas yli 60 ja Madonnakin. Ikäloppua rollaattorikansaa.
?????????
Taidat ite olla 9 vee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako mummoikäisenä enää tällaista ajatella, hah hah! Vai onko pelkona jäädä yksin vanhana vai miehen perintö? Todennäköisesti vammaisen lapsen saat. Olisit tehnyt 20 vuotta sitten..
Nii! Mikset vaan tehny lasta silloin aikanaan? Niinhän kaikki muutkin tekivät!
Tai vielä parempi: olisit vaan tehnyt lapsia sen sitoutumiskammoisen poikaystäväsi kanssa, mitä siitä vaikka lapset olisivat joutuneet sietämään isää, jolla ei ole pienintäkään kiinnostusta isyyteen mutta olisipa sekin homma hoidettu!
Mikäli luomusti onnistuu niin ehkäpä. Itse en tuossa iässä ottaisi enää riskiä. Ja luomusti siksi, koska uskon, että vaikka lääketiede sen nykyään mahdollistaa niin se ei tarkoita, että lasten hankintaa tulisi lykätä sinne neljäänkymppiin. Suomen ensisynnyttäjien keski-ikä on jo ihan liian korkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää, että haluatteko olla jo yli 60v, kun lapsi on täysi-ikäinen?
Haluatteko olla jo lähelle 70v tai yli, kun saatte mahdollisia lapsenlapsia? Voitteko olla silloin lastenne tukena ja apuna?
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Ja siksi koska sinulla on lapsi, on sinun helppo sanoa, ettet haluaisi enää lasta.
Ps. Kaikille ne uhmakohtaukset eivät ole mikään maailmanloppu, minkä vuoksi ei haluaisi enää hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää. Ette menetä mitään.
Minä sanoisin, että voi menettää ja paljon jos lähtee yrittämään pohtimatta onko se enää mahdollista. Kannattaisi tosiaan selvittää munasarjojen toiminta jne, ettei turhaan odottele ja pety. Siitä voi muuten tulla surujen taival jos luulee sen olevan mahdollista ja sitten ei olisikaan. 42 on kuitenkin todella vanha ensimmäisen lapsen yrittäjäksi. Suosittelen yrittämään, mutta gynekologille menoa myös.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka sai lapset 46-, 47- ja 48-v ja ihan luomusti, koska siihen aikaan mitään hedelmöityshoitoja ollut olemassakaan. Lasten äiti eli yli 90-vuotiaaksi. Isä kyllä kuoli jo 20 v aiemmin, mutta oli lapset kuitenkin jo aikuisia.
Kyllähän näitä aina on ollut. Minun ystäväni mummo sai viimeisen lapsen 50-v , taatusti luomuna, eikä olisi ehkä enää halunnut.
Lähes kaikilla joilla silloin ennen aikaan oli paljon lapsia, viimeinen oli saatu " vanhana".
Siihen aikaan ei ollut oikein soveliasta kieltäytyä seksistä, vaikka kyllähän sitäkin jotkut naiset teki . Siksi lapsia sitten syntyi yli 40- v. naisille useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on varmaan tarkoitus, että naisen hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen. Lisäksi ikä tuo sairauksia itse kullekin, vaikka olisi terveetkin elintavat.
Lapsi menettää vanhempansa todennäköisesti sitä aiemmin, mitä vanhempana lapsi on saatu. Lisäksi 42-vuotiaan ja mahdollisen vauvan välissä on jo puolikas sukupolvi.
Jokainen toimii toki tavallaan, mutta pitää ajatella myös mahdollisesti syntyvää lasta.
En suosittele lasta. Liikaa hiilipäästöjä tulee.
Yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Ei olisi kiva lasten kannalta.
Lisäksi maailman on niin epävarma paikka, ettei kannata.
edelleen, uuvut töissä kun lapsi itkettää ja valvottaa. Sitten uupuu työkaverisikin kun olet pois töistä kun lapsi sairaana.
Parempi jättää lapset hankkimatta.
Ottakaa vaikka koira kokeeksi, huomaatte miten sitova sekin. Mutta koiran voi laittaa aina hoitoon esim. matkojen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Onpas sinulla aikaisin alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Onpas sinulla aikaisin alkanut.
Jos vaihdevuodet tulevat 42-vuotiaana, hedelmällisyys on loppunut jo 32-vuotiaana. Onhan se mahdollista, mutta harvinaista, ja vaatii hoitoa esimerkiksi osteoporoosin varalta.
Onpa negatiivisia kommentteja.
Se, että itse ette jaksaisi vauvaa enää nelikymppisenä ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä raihnaisia ja vanhuuteen kangistuneita tuossa iässä. Virkeä nelikymppinen on myös todennäköisemmin virkeä kuusikymppinen, kun lapsi on parikymppinen. Ja edelleen virkeä seitsemänkymppinen jne.
Raskaaksi tulemisen mahdollisuudet ovat hyvin yksilöllisiä. Se että toisilla alkaa vaihdevuodet 39v. ei tarkoita, että kaikilla alkaisi. Toisilla on ihan hyvä hormonitoiminta vielä yli nelikymppisenä ja monilla ekat vaihdevuosioireet alkavat vasta reilu viisikymppisinä.
Aloittajalle tsemppiä yritykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin näin että oletko vapaudenhaluinen ihminen??? Sillä lapsen saaminen vie kaiken vapauden hetkeksi, vaikka et sitä nyt uskoisikaan. Ensimmäiset n. 5 vuotta on aikamoista rumbaa; yövalvomiset, taaperon tempaukset, uhmaikä, päiväkotirumba- viemiset ja hakemiset( täyttä hlvettiä), flunssat, sairaudet (joo, niitä lapsiperheessä tulee), kihomadot, täit, oksennustaudit jne jne. Jos olet omistautunut äiti, niin kaikki menee hienosti. Mutta jos koet että vapautesi on viety, ja haluat kynsin ja hampain pitää kiinni entisestä elämästäsi ja egostasi, se tulee olemaan tuskaa. Olet saanut "elää vapaana" tuohon ikään asti. Ja usko pois, et itse ymmärrä nyt mitä se tarkoittaa, mutta sitten kun olet synnyttänyt oman vauvasi, ymmärrät mistä puhun. Elämäsi muuttuu täysin, ja ajassa taaksepäin ei voi enää mennä. Lapsen saaminen muuttaa kaiken, kaiken! Kysele tuttaviltasi mitä eka vauvavuosi OIKEASTI on, yleensä näistä asioista ei puhuta ääneen, harva kehtaa kertoa totuuden siitä miten rankkaa se on. Moni esittää täydellistä puhtoista pullantuoksuista mammaa, mutta kyseleppä tuttaviltasi mitä lapsen saaminen tekee omalle vartalolle, parisuhteelle, omalle jaksamiselle jne. Jos edelleen haluat lapsen (muista että pienestä suloisesta vauvasta kasvaa myös joku päivä itsenäisen vttumainen teini) niin onnea yritykselle ja älä oleta että kaikki menee niin kuin mielikuvissasi, sillä usein kaikki menee juuri aivan toisin kuin koskaan osasit odottaa. Ja loppuun vielä, että en ole koskaan katunut lapsiani, älä ymmärrä väärin- mutta halusin kertoa nurjasta puolesta, josta harvoin kukaan sanoo mitään. Silti äitiys on hienointa mitä olen kokenut. Mutta välillä aivan täyttä pskaa.
Täyttä negatiivista shittiä. Lapseni oli pienenä vain kerran kipeä eikä jaksanut leikkiä eikä se nyt mitään aivan kamalaa ollut.
Mitään ylläolevista ei ollut, ei valvomista, vain pienehköjä hetkiä.
Kaikki meni hyvin.
Miksi tämmöinen negatiivinen ihminen tulee tänne ilkkumaan?Jos joku on shittiä, niin se on tuo lausahduksesi että lapsesi oli pienenä KERRAN kipeänä. Niin varmaan! Aika kultaa muistot.
Onko siinä nyt jotain ihmeellistä, että toisilla menee syystä tai toisesta helpommin kuin toisilla? Paljon on myös ympäristöstä kiinni, miten helposti asiat menevät.
Itse tulin raskaaksi kirjaimellisesti ekalla yrittämällä niin 35- kuin 39-vuotiaanakin. Olen siis täysin varma, että raskautuisin myös 42-vuotiaana, jos haluaisin. En ehkä ekalla yrittämällä enää, mutta vuoden sisään varmasti. Että ei se hedelmällisyys kaikilla laske kuin lehmän häntä.. Onhan niitä nuoriakin, jotka eivät tule raskaaksi. Henkilökohtaista. Et voi tietää ennen kuin yrität ja tietysti kannattaa yrittää, jos siltä tuntuu. Ei nelikymppisenä ole liian vanha sopeutumaan lapsiperhe-elämään, jos on kutakuinkin normaali ihminen! Vaatii se aina oman sopeutumisensa nuoremmiltakin. Parikymppisenä se vasta olisi vaatinutkin..
Onko suvuissa muistisairauksia? Just luin tapauksesta jossa nuori joutuikin hoitamaan sairastunutta
äitiään, just oli muuttanut omilleen ja aloittamassa omaa elämää. Suunnitelmat muuttuivat. Iäkkäämmällä
vanhemmalla on isompi riski sairastua, ei nuorelle kovin mukavaa.
"Yli 60 prosentilla 40-vuotiaista raskaustoiveet tulevat kaatumaan, hoidoista huolimatta."
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/201706152200210150
Mutta toivotaan, että kuulut onnekkaaseen 40 prosenttiin, jos päädyt yrittämää lasta. :)
Ystäväni sai lapsen lahjamunasolulla 42-vuotiaana, joten se on sitten vaihtoehtona, jos omilla ei tärppää.
Itse olen 39 v, ja hedelmöityshoidoissa juuri todettu munikset kelvottomiksi. :( Onneksi tajusin tehdä yhden lapsen jo nuorempana.