Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.

Ovulaation kyllä tunnistaa itse, ei sitä varten tartte lääkäriin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ovulaation kyllä tunnistaa itse, ei sitä varten tartte lääkäriin mennä.

Mä olen vasta  täällä palstalla ensimmäistä kertaa kuullut, että jotkut tunnistaa kuukautisten alkamisen lisäksi myös ovulaationsa. Minä en ole koskaan tunnistanut yhtään mitään mitä kropassa tapahtuu. En ole koskaan tunnistanut ovulaation hetkeä tai tuntia. Ei hajuakaan. En ole tiennyt että sen voi tuntea ja sen jälkeen kun tiesin, niin en silti ole kokenut mitään tuntemuksia. Toiset tuntevat sen hetken kun kuukautiset alkavat ja yksikin kertoi että juoksi aina äkkiä vessaan ennen, kuin suttaa housunsa. Minun korviini se kuulosti tosi oudolta.

N48

Fail!

Ihmisen hedelmällisyys on laskenut 2000 luvulla, valisti lapseni, jolle lukiossa oli niin opetettu.

Lapset kannattaa hankkia nuorena, se on varminta.

Kuitenkin kannattaa yrittää, vaikka ikääkin olisi. Aina kannattaa yrittää . Jos ei tule, niin hoitoihin pian.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen hedelmällisyys on laskenut 2000 luvulla, valisti lapseni, jolle lukiossa oli niin opetettu.

Lapset kannattaa hankkia nuorena, se on varminta.

Kuitenkin kannattaa yrittää, vaikka ikääkin olisi. Aina kannattaa yrittää . Jos ei tule, niin hoitoihin pian.

Onpa törkeää jos lukiossa on noin opetettu. Ovat lapsia vielä. Lasten ei tarvi tehdä lapsia vaan elää elämänsä ja nuoruus rauhassa lukion jälkeen.

Mikähän tunti ollut kyseessä, joku terveystiedon tunti, johon opella ei välttämättä koulutusta?

Totta kai! Kadut muuten myöhemmin jos et edes yritä. Sain viimeisimmän lapsen 35v ja haluaisin, toivoisin ettei hän ole viimeinen. Lapset näyttävät elämän, juuri tässä hetkessä elämisen. En vaihtaisi mitään pois!

Tuskin ne nuoret Somesta etsii aiheeseen liittyvää, niin onpa hyvä että kouluissa valistetaan tuosta hedelmällisyyden laskusta !

Tottakai kannattaa yrittää! Mun lastenteko tyssäsi endoleikkauksen jälkeen kolmekymppisenä, kun silloinen poikaystävä ilmoitti, ettei halua hedelmöityshoitoihin. Tuli ero. Sitten oli liian myöhäistä, kun jouduin taas leikkaukseen.

Täällä ei kannata kysellä mitään. Ihmiset ovat julmia. Jos joku irl kyselee tilanteestani, niin sanon, että toisilla on lapsia ja toisilla ei ja sen kanssa on sitten vaan elettävä. En välitä ihmisten mielipiteistä. Olen ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja naiset ajattelevat omalla tavallaan ja minä hiihtelen tätä latua.

Miten kävi. On aika vanha topiikki

Vierailija kirjoitti:

Miten kävi. On aika vanha topiikki

Katselin myös, ettö ap:llä on ollut jo aikaa yrittää lasta useampi vuosi.

Olisi kiva tietää, tärppäsikö.

Äitini oli ikäisesi kuin sai minut, pyytäisin että mietit asiaa tarkkaan - tuleeko lapsilla olemaan tukiverkkoa ympärillään (muita turvallisia ja läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi?). Äitini sairasti syövän kahdesti lapsuuteni aikana, ja osittain varmasti tästä johtuen olen kokenut aina suurta huolta vanhempieni korkean iän takia ja pelännyt hirveästi heidän kuolemaansa. Tämä on ollut iso syy siihen, miksi en ole osannut omasta nuoruudestani nauttia - se on mennyt kuolemaa pelätessä ja siihen henkisesti valmistautuessa. Mitä vanhempi olet, sitä todennäköisempää on että itse sairastut vakavasti myös.

Mä olen vasta  täällä palstalla ensimmäistä kertaa kuullut, että jotkut tunnistaa kuukautisten alkamisen lisäksi myös ovulaationsa. Minä en ole koskaan tunnistanut yhtään mitään mitä kropassa tapahtuu. En ole koskaan tunnistanut ovulaation hetkeä tai tuntia. Ei hajuakaan. En ole tiennyt että sen voi tuntea ja sen jälkeen kun tiesin, niin en silti ole kokenut mitään tuntemuksia. Toiset tuntevat sen hetken kun kuukautiset alkavat ja yksikin kertoi että juoksi aina äkkiä vessaan ennen, kuin suttaa housunsa. Minun korviini se kuulosti tosi oudolta.

N48

Vastaisin tähän, että yleisin tilanne on se, että ovulaation voi tuntea joskus, mutta ei aina. Riippuu siitä, miten munasolut ovat sijoittuneet verisuoniin nähden. Kun isomman suonen vieressä oleva munasolu kypsyy, sen voi havaita eri tavalla kuin vähemmän verisuonitetussa kohdassa olevan solun kypsyessä. Ja paikallinen verisuonitus myös vaihtelee yksilöittäin eli joillakin ovulaatiovuoto tulee usein ja joillakin ei (juuri) koskaan. Kipuiluun vaikuttavat myös prostaglandiinitasot, jotka puolestaan ovat monen säätelevän tekijän alla.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei todellakaan takaa sitä kuka on hyvä tai huono vanhempi. Tiedän vaikka kuinka monia (anteeksi sanavalintani) wt-vanhempia jotka on saaneet lapsensa parikymppisenä ja sitten ollaan sossun asiakkuudessa. Moni vanhempana lapsen saanut taas on ehtinyt elää ja nähdä elämää, on taloudellisesti ihan erilaiset edellytykset, vakaa asema työelämässä ja mikä tärkeintä on henkisesti kypsä vanhemmuuteen. Ei nämä näin mustavalkoisia asioita tietenkään ole miten nyt kärjistän. Mutta pointti on se, että ikä ei kerro kenenkään vanhemmuudesta. Sitä paitsi jos oletetaan, että saa lapsen nelikymppisenä siinä on todennäköisesti puolet elämästä vielä jäljellä, ihmisten elinikä nousee koko ajan. Ikä tietysti vaikuttaa fysiikkaan, mutta tämäkin on erittäin yksilöllistä. Moni nelikymppinen ja sitä vanhempi on elämänsä kunnossa, jaksava ja energinen.

Kaikki eivät myöskään halua niitä lapsia kaksikymppisenä, naisilla on tänä päivänä muitakin tavoitteita elämälle. Osalla taas se oikea kumppani löytyy vasta myöhemmin. Monen olisi kannattanut silloin kaksikymppisenä ehkä jättää lisääntymättä sen hetkisen puolison kanssa, sen verran värikkäitä tapauksia on tullut nähtyä.

Kolmekymppinen kuopukseni tuli juuri äsken kotiin käymään, ja kerroin että tässä keskustelussa kyseenalaistetaan alle kolmekymppisten naisten äitiys ja kypsyys.

Hän pyöritteli silmiään ja sanoi että mahtaa olla sitten nykynaisten ongelma.

N59

Toiset tulevat raskaisi sen ikäisenä, toiset eivät. Antaa heidän kokeilla, tärppääkö, jos itse sitä haluavat. Eduskunnalla oli juuri vauvaboomi ja osa oli yli-ikäisiä, mutta silti he saivat terveen lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli ikäisesi kuin sai minut, pyytäisin että mietit asiaa tarkkaan - tuleeko lapsilla olemaan tukiverkkoa ympärillään (muita turvallisia ja läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi?). Äitini sairasti syövän kahdesti lapsuuteni aikana, ja osittain varmasti tästä johtuen olen kokenut aina suurta huolta vanhempieni korkean iän takia ja pelännyt hirveästi heidän kuolemaansa. Tämä on ollut iso syy siihen, miksi en ole osannut omasta nuoruudestani nauttia - se on mennyt kuolemaa pelätessä ja siihen henkisesti valmistautuessa. Mitä vanhempi olet, sitä todennäköisempää on että itse sairastut vakavasti myös.

Siihen syöpään voi sairastua nuorempikin. Vähän väliä lapsiakin kuolee syöpään.

Mikä jäikään varjoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lapset kun olin 41 ja 43. Helposti ja juuri silloin kuin halusin.

Parempi äiti olen kuin äitini joka pamahti paksuksi parikymppisenä ja on myö isoäitinä ollut täysi paska.

Höpö höpö, ei se ikä vaikuta äidin "paremmuuteen" mitenkään. Itse tulin äidiksi 19v, mummoksi 42, nyt 59v, neljä ihanaa lapsen lasta. Olen ollut mielestäni ihan hyvä äiti, toisin kuin esim serkkuni, joka teki lapsensa 40v ja on ollut kaikkea muuta kuin ns. "hyvä"....en kadu päivääkään, että tein lapseni 19 ja 21v, siis minulla on 2 lasta. Ovat hyvissä ammateissa ja muutenkin huippu tyyppejä, parisuhteissa ja vanhempia. Olen nuorena isoäitinä ollut paljon lastenlasteni elämässä, hoitanut heitä paljon, osa on jo teinejä. Ikä ei kerro mitään, jotkut ovat "äitejä" luonnostaan, toiset ei koskaan oli ikä mikä hyvänsä. Ja paras hedelmällisyysikä on 20-25v, niin se luonto on vaan nää hommat sanellut!

Kiitos tästä!

Tyrmistyneenä olen lukenut tätä vanhojen äitien kokoontumisketjua.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapsia saa tehdä siinä iässä kun se itsestä tuntuu hyvältä ja se omaan elämäntilanteeseen sopii.

Mutta tämä mummokööri vahvasti kyseenalaistaa alle kolmekymppisten äitiyden, mikä ei kyllä anna heistä kovin kypsää kuvaa.

Tein kaksi lastani 27- ja 29-vuoden iässä. Olin valmis äidiksi ja heidät puolisoni kanssa rakkaudella kasvatimme aikuisiksi.

Koettakaa nyt hyvät naiset kannustaa toisianne tämän omituisen vastakkainasettelun sijaan. Sama koskee suhtautumista vapaaehtoisesti lapsettomiin. Sekin on aivan hyvä valinta eikä ole meiltä äidiltä mitenkään pois.

Ehdottomasti kannattaa yrittää, jos molemmat kerta lasta haluatte. Olen itsekin aika lailla samassa tilanteessa kuin sinä ja mielestäni on paljon parempi näin, että hankin lapsen juuri oikean henkilön kanssa enkä vain siksi, että yhteiskunta olettaa sinun hankkivan lapsen tietyn ikäisenä ja jopa itselle sopimattoman kumppanin kanssa. Toki raskaaksi tuleminen ei käy ehkä niin helposti, mutta mielestäni vanhemmat, jotka todella tietävät haluavansa lapset ja ovat rakastuneita ja sitoutuneita toisiinsa tarjoavat lapselle hyvän kodin iästä riippumatta. Kunhan pidätte terveydestänne huolta niin mitä väliä sillä on, että olette iäkkäämpiä kuin keskivertovanhemmat. 

Vanhan äidin (43 v) lapsena itseä kauhistuttaa tämä iäkkäitä vanhempia ihannoiva keskustelu. Ihmetyttää, että lääketieteellisiä FAKTOJA ei haluta ymmärtää. Iän myötä kiistatta riskit kasvavat, tulee keskenmenoja, kehityshäiriöitä yms. Sairauksien todennäköisyys myös kasvaa mitä vanhemmaksi ihminen elää. Oma äiti kuoli kun olin nuori, vaikka oli kohtuu hyvät elintavat. Lapsuutta ja nuoruutta varjosti äidin sairastelu. Lisäksi häpesin vanhaa vanhempaani, mitään hyötyä en koe saaneeni iäkkäästä vanhemmasta, päinvastoin. Toki kuka vain voi sairastua, mutta miksi valitaan tietoisesti isompi riski?

Tuhoutuvaan maapallon ei kannata tehdä enää lapsia. Elinolosuhteet ovat lapsen aikuistuessa hirveät jos niitä edes on. Älä ole itsekäs. P.s. Minulla on 2 aikuista lasta ja heidän puolestaan surettaa.