Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
En tiedä, seuraako ap enää keskustelua, mutta jos 42-vuotiaana haluaa lapsen, on toimittava nopeasti. Siltikin voi olla liian myöhäistä. Jättäisin heti ehkäisyn pois, alkaisin tikuttaa ovulaatiota ja kävisin gynellä tutkimuksissa selvittämässä, onko munarakkuloita enää jäljellä. Miehen siittiötkin kannattaa testata. Vaikka ultrassa näkyisi munarakkuloita, niiden sisällä ei välttämättä ole munasolua tai munasolut voivat olla huonolaatuisia. Itse kävin kalliit lapsettomuushoidot läpi 43-vuotiaana, ja niistä jäi käteen vain se tieto, että juna meni jo. IVF:ssä ei saatu kuin vähän soluja, ja niistä ei ollut enää mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Täällä yks samanmoinen.
Sanoisin, että anna palaa ja lopeta tuo jahkaaminen.
Jos et yritä, niin kadut. Jos yrität, niin et kadu. Sitten sen näkee, tuletko raskaaksi.
Ei voi tietää, jos ei yritä.
Voi hyvinkin olla, että sinulle tulee ensin muutama alkuraskauden keskenmeno, koska kroppasi hakee uutta tilaa. Hormonit.
Itselleni kävi ainakin niin. Olin 35 silloin. Ainakin kaksi alkuraskauden ja yksi vähän pidemmälle mennyt, tuli pois. Sen jälkeen olen saanut kolme lasta.
44 v äidiksi ja Paljon olisin menettänyt.
Kiitos.
Olen 41 ja yritetään kolmatta 👏
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi yrittää, mitä sitä kyselemään.
Tilastollisesti hedelmällisyys on jo laskenut paljonkin. Mutta yksilöitä me olemme. Ei mikään maailman kahdeksas ihme ollenkaan tulla raskaaksi yli 40-vuotiaana todellakaan.
Aika harva ensiraskaus alkaa tuosa iässä, ainakaan luonnollisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha keskustelu näköjään nostettu, mutta itselle ajankohtainen, niin pakko kommentoida :D . Täällä 43 v kolmatta lastaan odottava, vauvan pitäisi syntyä aivan lähipäivinä. Vauvan kromosomit todettu normaaleiksi (teetettiin yksityisellä NIPT-testi, vaikkeivät seulat hälyttäneet) ja raskaus sujunut paremmin kuin kaksi edellistä raskautta yli 10 v sitten. Raskaus alkoi alle 6 kk kierukan poistamisesta ilman mitään kommervenkkejä; kierto ei ollut ehtinyt edes tasaantua, kun olinkin jo raskaana. Yövalvomisiin olen jo raskausaikana saanut tutustua eivätkä ne tunnu sen kummemmilta kuin ennenkään, mutta toki elämä vauvan kanssa on erilaista kuin raskauden takia heräileminen. Vanhemmat lapseni ovat jo teini-iässä, joten hyvin on tiedossa, millaista lapsiperhearki tulee olemaan - ja silti tähän piti vielä lähteä :D .
Mitenhän ap:lle kävi?
Riskit on suuret, lapselle ja äidille. Nykyään on paljon erityislapsia. Luulen että yksi syy on vanhempien korkea ikä.
Ihan pienten lasten vanhemmat on päiväkodeissa nelikymppisiä. Muutama kolmekymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin toimeksi! Sain lapseni kahta puolta neljääkymppiä. Nyt he ovat aikuisia ja itse olen terve ja työelämässä. Olen sitä mieltä, että vanhempana hankitut lapset pitävät äidin nuorena!
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Niin, mitä sitten? Mä oon 70 kun laps täyttää 18.
Ja vaimo on 65.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riskit on suuret, lapselle ja äidille. Nykyään on paljon erityislapsia. Luulen että yksi syy on vanhempien korkea ikä.
Ihan pienten lasten vanhemmat on päiväkodeissa nelikymppisiä. Muutama kolmekymppinen.
Elämä on aina riski, voi vaikka kuolla.
Hedelmöityshoidoilla voi onnistua. Kannattaa alusta saakka jo varautua järeisiin hoitoihin. Hormonit voivat
lopettaa oman normaalin hormonitoiminnan väliaikaisesti, joten luonnollisen kierron mukaan aikatauluttaminen ei välttämättä toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downin oireyhtymän riski kasvaa synnyttäjän iän myötä. Ylipäänsä kaikki kehitysvammaisuuden riskit ovat korkealla, mitä vanhempi nainen on. Tässä tietoa:
"Sikiön Downin oireyhtymän todennäköisyys lisääntyy äidin iän noustessa. Riski saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä on noin 20-vuotiaalla 1:1440, 25-vuotiaalla 1:1380, 30-vuotiaalla 1:960, 35-vuotiaalla 1:340, 40-vuotiaalla 1:84 ja 45-vuotiaalla 1:32. Joten merkittävästi riski alkaa nousta lähellä 40 ikävuotta."
Lähde: https://verneri.net/yleis/todennakoisyys-saada-down-lapsi
Vierailija kirjoitti:
"Hullu pyytää viikunaa talvella. Samanlainen on se, joka pyytää lasta, kun sitä ei enää voi saada."
- Antiikin Rooman keisari Marcus Aurelius, 'Itselle' muistiinpanoissaan
Onneksi lääketiede on kehittynyt antiikin ajoista. Keisari tuskin silloinkaan oli lääketieteen asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Downin oireyhtymän riski kasvaa synnyttäjän iän myötä. Ylipäänsä kaikki kehitysvammaisuuden riskit ovat korkealla, mitä vanhempi nainen on. Tässä tietoa:
"Sikiön Downin oireyhtymän todennäköisyys lisääntyy äidin iän noustessa. Riski saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä on noin 20-vuotiaalla 1:1440, 25-vuotiaalla 1:1380, 30-vuotiaalla 1:960, 35-vuotiaalla 1:340, 40-vuotiaalla 1:84 ja 45-vuotiaalla 1:32. Joten merkittävästi riski alkaa nousta lähellä 40 ikävuotta."
Lähde: https://verneri.net/yleis/todennakoisyys-saada-down-lapsi
Riskien vuoksi on seulontoja. Myös naisen riski jäädä kokonaan lapsettomaksi kasvaa iän myötä. Jos ei edes yritä, todennäköisyys saada lapsi on olemattoman pieni.
Elämästä ei voi koskaan tietää. Nuoretkin äidit sairastuvat ja voivat kuolla. Saada nepsyjä ja kehitysvammaisia.
Jos lapsenteko pyörii mielessä, mutta kokee vain ikänsä olevan este niin ehkä kannattaa yrittää kuitenkin.
Vauva vuodet menevät nopeasti ja rankkaa se on kelle tahansa.
Vanhempana on se hyvä puoli, että on saanut elää jo sitä omaa elämää riittävästi ja voi olla helpompi panostaa elämään lapsen ehdoilla.
Suurperheestä haaveilu toki on jo pois suljettu.
Täällä moni kommentoi, että sai toisen/kolmannen/iltatähden 40+ vuotiaana. Se on eri asia kuin esikoisen saaminen 40+ iässä. Toki on ollut iät ja ajat "vanhoja" synnyttäjiä, mutta jutun juoni onkin, että hyvin monella on jo lapsia. On todennäköisempää, että raskaus onnistuu myöhemmälläkin iällä, jos "keho tietää" mitä tekee.
Esikoisen saaminen luomusti yli 40-vuotiaana on epätodennäköistä. Se on fakta. Poikkeuksia toki löytyy aina, mutta eivät ne tutkijat turhaan korosta muuta. Aina voi yrittää, mutta surullinen tosiasia on, että 40+ ensisynnyttäjä on harvinainen.
Kyllä ennenkin on lapsia saatu yli 40-vuotiaana. Toki ennestään monella oli jo useampi lapsi, mutta jotkut ilmeisesti kuvittelee ennen vanhaan lasten olleen tehtynä tyyliin 30-vuotiaana. Oma isoäiti sai kymmenestä lapsesta nuorimman 42-vuotiaana vuonna 1952.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni kommentoi, että sai toisen/kolmannen/iltatähden 40+ vuotiaana. Se on eri asia kuin esikoisen saaminen 40+ iässä. Toki on ollut iät ja ajat "vanhoja" synnyttäjiä, mutta jutun juoni onkin, että hyvin monella on jo lapsia. On todennäköisempää, että raskaus onnistuu myöhemmälläkin iällä, jos "keho tietää" mitä tekee.
Esikoisen saaminen luomusti yli 40-vuotiaana on epätodennäköistä. Se on fakta. Poikkeuksia toki löytyy aina, mutta eivät ne tutkijat turhaan korosta muuta. Aina voi yrittää, mutta surullinen tosiasia on, että 40+ ensisynnyttäjä on harvinainen.
Mä olen saanut ainoan lapseni 24-vuotiaana. Vaikea uskoa, että mun kroppa nyt 44-vuotiaana muistaisi jutun juonen ja tulisin vielä raskaaksi. No eipä ole miestäkään.
Minusta tuo että lapsesi olisi vasta parikymppinen, kun itse jää eläkkeelle,ei ole välttämättä huono asia.
Hyviäkin puolia löytyy. Aktiivinen ihminen on sitä myös eläkeikään saakka.
Itse yrittäisin lasta mutta varautuisin henkisesti siihenkin ettei lasta enää saa.
Sain omani usean vuoden hoitojen jälkeen koeputkihoidoilla 37 vuotiaana.
Synnytys oli helppo ja nautin ensimmäisestä vauvavuodesta valtavasti ja viihdyin hyvin kotona. Ei ollut enää kiire minnekään ja työelämässäkin olin saanut antaa näyttöjä ihan riittävästi.
Imetin lopulta 3 vuotta.
Raskaita hetkiä ja väsymystä on ollut ajoittain niin kuin kaikilla, mutta kyllä lapsi tuo elämään valtavasti sisältöä ja myös laajentaa tuttavapiiriä.
En ole katunut koskaan. En usko että kukaan henkisesti suhteellisen terve ja normaalin hyvässä parisuhteessa elävä katuu lasta.
Eri asia jos ei pysty tarjoamaan lapselle turvallista väkivallatonta lapsuutta tai ei voi olla ilman päihteitä ja tupakkaa raskausaikana.. Silloin jättäisin tekemättä.