Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin yrittää lasta, mutta en missään nimessä halua synnyttää alakautta. Mitä tehdä?
21.05.2019 |
En halua ottaa riskiä, että lapselle tulisi anoksinen aivovaurio tai minulle repeämä. Elämäni olisi pilalla, jos paskoisin jatkuvasti housuun. Jätänkö lapset tekemättä? Neuvokaa oikeasti, kiitos!
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Mistä sais varmaa tietoa, kuinka moni synnytys menee huonosti? Jos miettii, kuinka moni synnytys päättyi ennen vanhaan lapsen tai äidin kuolemaan, niin sen perusteella veikkaan, että aika moni synnytys menee nykypäivänäkin huonosti. Ainoastaan lääketieteen kehittymisen vuoksi kuolemat pystytään melko hyvin välttää, mutta naiset kuitenkin repeää ja lapset saavat aivovaurioita.
Mahdollisia historiallisia syitä äidin ja/tai lapsen kuolemaan: raskausmyrkytys, raskaushepatoosi, istukan vaurioituminen onnettomuudessa, käynnistymätön synnytys vesien menon jälkeen, tulehdus, kaulan ympärille tiukasti kietoutunut lyhyt napanuora, irtoamaton istukka... mikään näistä ei suoranaisesti liity alatiesynnytykseen. Tietysti myös nimenomaan ponnistusvaihe saattaa aiheuttaa repeämät ja ison verihukan, mutta kehtaisin mutulla väittää, että suurin osa muinaisista kuolemista liittyi muihin vaiheisiin eikä siihen alakautta ponnistamiseen. Eli niiden ehkäisy hoidetaan esim. käynnistämällä synnytys ennen riskien kohoamista vaaralliselle tasolle. Ponnistusvaihetta on turha demonisoida synnytyskuolemien aiheuttajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OmaKannan Hoitotahto-kohtaan teksti: En missään olosuhteissa osallistu alatiesynnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sais varmaa tietoa, kuinka moni synnytys menee huonosti? Jos miettii, kuinka moni synnytys päättyi ennen vanhaan lapsen tai äidin kuolemaan, niin sen perusteella veikkaan, että aika moni synnytys menee nykypäivänäkin huonosti. Ainoastaan lääketieteen kehittymisen vuoksi kuolemat pystytään melko hyvin välttää, mutta naiset kuitenkin repeää ja lapset saavat aivovaurioita.
No esim synnytyksistä on noin 15% sektioita ja noin 10% päätyy imukupilla repimiseen ja pari % pihteihin eli näistä yhteensä noi 30% jo mennyt siis huonosti eli huonosti on naisen keho suunniteltu. Pahoja repeämiä tapahtuu yhä enemmän nyt noin 1.1 % synnyttäjistä eli yhdelle sadasta eli 500-600 naista vuodessa eli tosi monelle. Korjaustulokset ovat huonot. Suomessa muuten syntyy sektiolla paljon vähemmän lapsia kuin muissa maissa ja se johtaa suurilukuisampiin alapään vaurioihin.
Jo pieni asentovirhe tekee synnytyksestä hankalan, niin kävi esim minulla. Lasta ei meinattu saada ulos ja kesti ja kesti ja lapsi oli vain hiukan yli 3kg.
Sitten ns normaalisti mennyt on esim synnytys jossa kätilö makaa koko painollaan naisen vatsan päällä ja painaa täysillä mahaa ja toinen yrittåå repiä lasta ulos.
Mutta yhteenvetona synnytys on kaukana luonnollista ja kaikkea hankalaa ja pahaa voi tapahtua.Suomessa ei tehdä pihtisynnytyksiä lähes ollenkaan ja keisarinleikkauskaan ei pelasta virtsankarkailulta 8% saa sellaista vs. 15%alatiesynnyttäjillä. 7% yksikön ero ei ole hirveän iso ero.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-vi…
Kaksinkertainen määrå ei ole iso? Ja pysyvä virtsankarkailu ei ole iso asia?
Ja ulosteinkontinenssi eriasteisena tulee alatiesynnytyksen vauriona sekä eriasteiset repeåmisistå ja välilihanleikkaamisesta johtuvat lantionpohjan 8tukirakenteen rikkoutumisesta johtuvat vaivat sekä alatiesynnytyksestä johtuvat virtsarakon, kohdun ja peräsuolen laskeumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän alatiesynnytyksen pelon lapsen puolesta, mutta en oikeastaan repeämien puolesta (ellei taustalla ole traumaa).
Nainen, jolle vatsan ja valtavan kohdun läpi leikkaaminen on mieluinen vaihtoehto ei ole timmissä kunnossa. Kohtu supistuu huonommin ja treenaamaan pääsee sitten joskus, tiimalasivartalolle saa sanoa hyvästi pitkäksi aikaa kuten liikunnalle ylipäänsä. Se alapäänkin "kireys" kyllä kärsii siitä, ettei pääse liikkumaan. Kun taas alatien jälkeen pääsee rauhalliselle juoksulenkille jo muutaman viikon kuluttua. Jos repeää niin myöhemmin, mutta lähes aina nopeammin kuin sektiosta toipuva, jonka täytyy varoa vatsan ja kohdun tikkien repeämistä ties kuinka kauan. Mieluummin otan riskin repeämisestä kuin menen suunnitellusti revittäväksi. Mutta tämä on tietenkin vain minun preferenssini, imetyskin lähtee paremmin käyntiin alatiesynnyttäjillä btw.
En sitten tiedä onko aloittaja riskisynnyttäjä tms, valitse miten haluat. Pelkopolin kautta saat sektion. Onnea kuitenkin tulevasta vauvasta äläkä syyllisty synnytystavastasi. Kommentoin näin tylysti koska alkoi heti ärsyttää tämä sektio-alatie-mittelö ja kuinka alapään tohjoksi repeämistä huudetaan ainoana totuutena vaikka totuus on, että useampi toipuu entisekseen. Ja molemmilla tavoilla syntyy terveitä lapsia, alatie onnistuessaan on parempi, mutta epäonnistuessaan huonompi. Sektio on yleensä ennalta-arvattavampi. Sinun synnytyksestäsihän on kyse, valitse se josta tykkäät enemmän.
Kenenkään alapää ei palaa entiselleen alatiessynnytyksen jälkeen.
Sektiosta toipuu ihan yhtä hyvin tai huonosti ja maito nousee yleensä vasta usean päivän päästä ihan sama mikä synnytystapa.
Tiedän naisen joka oli 5 päivää liikkumiskiellossa alatiesynnytyksen tuhojen jälkeen ettå hyvin lähti imetys.
Ihmisen voi itse päättää mitä riskejä on valmis ottamaan esim.ajaako ylinopeutta tai kännissä. Synnytyksessä naisen pitäisikin sitten suostua vapaapudokseen ja antaa vain mennå ja kärsiå nahoissaan. Ja sitten joku räkättåä ettå älä sitten nynny tee lapsia. Ei se ole niin. Naisen osa lapsenteossa on karmea mutta lapsen saaminen on syvä inhinillinen tarve ja vietti. Se miksi me olemme täällä. Naisen pelkoa ahdistusta ei saa vähätellä. Osalle se eläimellinen puoli on luonteva osalle ei.
Itseasiassa palaa entiselleen alatiesyynytysten jälkeen niillä naisilla, joillq qltie on sujunut ilman mitään ongelmia ja jotka lisäksi panostavat täysillä palautumiseensa. Ei se itsestään tai joillain kegeleillä jos sattuu muistamaan palaudu tietenkään. Ja vaikkei ihan entisekseen palautuisi niin ei välttämuutu yhtään entistä huonommaksi. Jos sinulla ei ole ensimmäisestä tai seiraavastakaan kokemusta, se ei tarkoita, että alapää on ikuisesti mennyttä alatiesynnyttäjillä. Suurimmalla osalla ei todellakaan.
Ja myönnän, eniten ärsyttää tämä valtava ja epätosi yleistys "kaikkein alatiesynnyttähien alapäiden löysyydestä", mutta sitten sektiosta puhutaankin vain tilastollisia faktoja. Ja ei saa vähätellä synnytyspelkoa ei. Mutta saa haukkua jokaista alateitse synnyttänyttä tenahousuksi ja löysäpilluksi koska sehän on "totta", vain kiivaasti kiistetty "fakta"...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan omia lapsia, mutta en halua seksiä, en olla raskaana enkä synnyttää.
Jotkut taas vaativat saada arvostusta sukupuolenvaihdon jälkeen miehenä ja haluavat sitten olla raskaana ja synnyttää ja tulla edelleen kohdelluksi miehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän alatiesynnytyksen pelon lapsen puolesta, mutta en oikeastaan repeämien puolesta (ellei taustalla ole traumaa).
Nainen, jolle vatsan ja valtavan kohdun läpi leikkaaminen on mieluinen vaihtoehto ei ole timmissä kunnossa. Kohtu supistuu huonommin ja treenaamaan pääsee sitten joskus, tiimalasivartalolle saa sanoa hyvästi pitkäksi aikaa kuten liikunnalle ylipäänsä. Se alapäänkin "kireys" kyllä kärsii siitä, ettei pääse liikkumaan. Kun taas alatien jälkeen pääsee rauhalliselle juoksulenkille jo muutaman viikon kuluttua. Jos repeää niin myöhemmin, mutta lähes aina nopeammin kuin sektiosta toipuva, jonka täytyy varoa vatsan ja kohdun tikkien repeämistä ties kuinka kauan. Mieluummin otan riskin repeämisestä kuin menen suunnitellusti revittäväksi. Mutta tämä on tietenkin vain minun preferenssini, imetyskin lähtee paremmin käyntiin alatiesynnyttäjillä btw.
En sitten tiedä onko aloittaja riskisynnyttäjä tms, valitse miten haluat. Pelkopolin kautta saat sektion. Onnea kuitenkin tulevasta vauvasta äläkä syyllisty synnytystavastasi. Kommentoin näin tylysti koska alkoi heti ärsyttää tämä sektio-alatie-mittelö ja kuinka alapään tohjoksi repeämistä huudetaan ainoana totuutena vaikka totuus on, että useampi toipuu entisekseen. Ja molemmilla tavoilla syntyy terveitä lapsia, alatie onnistuessaan on parempi, mutta epäonnistuessaan huonompi. Sektio on yleensä ennalta-arvattavampi. Sinun synnytyksestäsihän on kyse, valitse se josta tykkäät enemmän.
Kenenkään alapää ei palaa entiselleen alatiessynnytyksen jälkeen.
Sektiosta toipuu ihan yhtä hyvin tai huonosti ja maito nousee yleensä vasta usean päivän päästä ihan sama mikä synnytystapa.
Tiedän naisen joka oli 5 päivää liikkumiskiellossa alatiesynnytyksen tuhojen jälkeen ettå hyvin lähti imetys.
Ihmisen voi itse päättää mitä riskejä on valmis ottamaan esim.ajaako ylinopeutta tai kännissä. Synnytyksessä naisen pitäisikin sitten suostua vapaapudokseen ja antaa vain mennå ja kärsiå nahoissaan. Ja sitten joku räkättåä ettå älä sitten nynny tee lapsia. Ei se ole niin. Naisen osa lapsenteossa on karmea mutta lapsen saaminen on syvä inhinillinen tarve ja vietti. Se miksi me olemme täällä. Naisen pelkoa ahdistusta ei saa vähätellä. Osalle se eläimellinen puoli on luonteva osalle ei.Itseasiassa palaa entiselleen alatiesyynytysten jälkeen niillä naisilla, joillq qltie on sujunut ilman mitään ongelmia ja jotka lisäksi panostavat täysillä palautumiseensa. Ei se itsestään tai joillain kegeleillä jos sattuu muistamaan palaudu tietenkään. Ja vaikkei ihan entisekseen palautuisi niin ei välttämuutu yhtään entistä huonommaksi. Jos sinulla ei ole ensimmäisestä tai seiraavastakaan kokemusta, se ei tarkoita, että alapää on ikuisesti mennyttä alatiesynnyttäjillä. Suurimmalla osalla ei todellakaan.
Ja myönnän, eniten ärsyttää tämä valtava ja epätosi yleistys "kaikkein alatiesynnyttähien alapäiden löysyydestä", mutta sitten sektiosta puhutaankin vain tilastollisia faktoja. Ja ei saa vähätellä synnytyspelkoa ei. Mutta saa haukkua jokaista alateitse synnyttänyttä tenahousuksi ja löysäpilluksi koska sehän on "totta", vain kiivaasti kiistetty "fakta"...
Luulen, että tässä nykyisessä synnytyskeskustelussa on kyse siitä, että niin kauan on vähätelty ja/tai peitelty naisten todellisia kokemuksia synnytyksestä, että tarvitaan räväkkiäkin äärikommentteja ennen kuin vaakakupit asettuvat tasapainoon.
Ihan ok vähän liioitella vähättelyjen jälkeen.
70 tikkiä alapäähän saaneena en voi sanoa muuta kuin, että never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keisarinleikkauksen hinta meille veronmaksajille on 10 000 euroa per pamaus. En halua olla maksamassa velli peppu jen keisarinleikkauksia. Jos ei halua edes yrittää alakautta, ehkäisee huolellisesti. Piste.
niih kirjoitti:
Olen synnyttänyt alakautta 4 lasta. Ensimmäiset olivat täysiaikaiset kaksoset.
Synnytykset ovat olleet "helppoja". Tottakai se sattuu, mutta onneksi minulla ne ovat olleet nopeita eikä yhtään tikkejä ole koskaan tarvittu.
Olen ollut kipeänä yleensä pari kolme päivää ja paikat palautunut ennalleen todella nopeasti.
Ikinä ei ole ollut virtsankarkailua tai mitään muitakaan ongelmia. Lantionpohjanlihaksia olen treenannut säännöllisesti 13 vuotiaasta lähtien ja lääkärit usein sanovat, etteivät ikinä uskoisi minun tehneen 4 lasta, varsinkaan kaksosia. Uskon kovasti, että lantionpohjan treenaaminen ja nuori ikäni lapsia tehdessä edesauttoi synnytystä ja siitä palautumista.
Kun harrastin seksiä ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni kanssa (olimme tavanneet samana iltana), ei hän ollut edes aavistanut, että olen synnyttänyt! Asia tuli ilmi parin viikon päästä kun puhuin jotain lapsista ja hän ei uskonut ennenkuin näytin kuvan heistä!
Mitä tässä yritän selittää on se, että pahoja repeämiä tai laskeumia jne ei tule kuin harvoissa tapauksissa. Niistä ehkä vain kirjoitetaan palstoille enemmän, koska tapahtuma on jättänyt traumat ja siitä halutaan puhua. Eiköhän suurin osa synnytyksistä mene ihan hyvin, onhan se kuitenkin maailman luonnollisin asia!
Itse henkilökohtaisesti pelkäsin joutuvani sektioon. Ajatus siitä, että mahani leikattaisiin väkivalloin auki veitsellä ja lapsi vietäisiin kohdustani pelotti minua.
Tämäkin teksti todistaa sem että yleensä naisen alapää kärsii merkittävästi synnytyksestä kun lääkäritkin ihmettelee jonkun hyvänä säilynyttä vaginaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla, missä saa vapaasti valita oman synnytystavan. Saa paljon dataa ja toki alatiesynnytystä suositellaan/suositaan. Kokoarvio tehdään vauvalle hyvin tarkasti ultraamalla kahteen kertaan raskauden loppuvaiheessa. Oma vauvani on iso, joten sektio on vielä edessä. Toivon, että kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Keisarinleikkauksen hinta meille veronmaksajille on 10 000 euroa per pamaus. En halua olla maksamassa velli peppu jen keisarinleikkauksia. Jos ei halua edes yrittää alakautta, ehkäisee huolellisesti. Piste.
Enkä minä halua tehdä lapsia maksamaan teidän p*skaperseiden eläkkeitä enkä vanhuuden kustannuksia.
Jos en saisi sektiopäätöstä tälle kolmannellekin raskaudelle, vielä ehdin hyvin abortoimaan.
Minä ja aviomieheni olemme maksaneet ja tulemme maksamaan paljon veroja myös, samoin tekevät juuri eläkkeelle jääneet vanhempani, joiden nettopalkka oli 7000€/kk. Älä duunarinpenska aina jaksa tuota samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä laskeumia aiheuttaa myös pelkkä ikääntyminen.
Niinpä mutta vasta kuusikymppisestå lähtien. Ei paljon lohduta naista parhaassa iässä.
Jotenkin surullista kuinka luonnosta vieraantunut ihminen lajina alkaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektiossa on paljon enemmän riskejä, joiden todennäköisyys on huomattavasti korkeampi kuin todella paha repeämä tai synnytyksen aiheuttama vamma. Kannattaisi tehdä syvällisempää tutkimusta ennen päätöksiä. Jos et kestä ajatusta raskauden luonnollisesta jatkumosta; synnytyksestä niin ei kannata yrittää lasta.
Ei tarvitse haluta synnyttää alateitse, että olisi hyvä vanhempi. Sektion riskejä liioitellaan ja alatiesynnytyksen vähätellään.
Vierailija kirjoitti:
Pakko todeta että mulla on neljä lasta joista kellään ei ole aivovauriota. Itsellä synnytysten jälkeen ommeltu 1-2 tikkiä. Housuun olen paskonut kerran, kovassa ripulitaudissa ja sekin ennen lasten syntymää.
Synnytysten jälkeen olen lenkkeillyt vaunujen kanssa neuvolaan noin viikon kuluttua synnytyksestä.
Ei kannata uskoa kaikkia kauhujuttuja mitä netistä lukee.
Kaikilla ei mene noin hyvin. Pidätyskyvyttömyys todellinen riski.
Ap, entä jos mielesi muuttuu raskauden myötä ja koet aivan normaaliksi synnyttää lapsen alakautta?
Ensimmäisestä alatiesynnytyksestä vain epparin tikit ja lenkkeilin parin viikon päästä reippaasti vaunujen kanssa. Tasan yhden kipulääkkeen söin synnytyksen jälkeen. Tokasta sain kaksi tikkiä ja kipuja ei synnytyksen jälkeen käytännössä ollenkaan, heti kotiin päästyä pystyi alottamaan vaunulenkit. Nyt toiveissa kolmas alatiesynnytys, jostakin syystä nyt stressaan jos joudunkin sektioon. Minä jopa pelkään sitä aiempien hyvien kokemusten jälkeen. Lähinnä kai toipumisaikaa, havan kipua ja mahdollisia tulehduksia.. Olen ollut pienessä vatsan alueen tähystysleikkauksessa ja siitäkin toipuminen vei yli viikon. Sektio on kuitenkin mittakaavassaan iso leikkaus.
Minä olen synnyttänyt lapseni alateitse, eikä heistä kenelläkään ole aivovauriota. Itselläni on lieviä vaurioita peräsuolessa, mutta ne eivät tulleet synnytyksessä vaan ne johtuvat raskauden aikaisesta ummetuksesta.
Eli jos pelkäät alapääsi (tai kroppasi yleensäkin) vaurioitumista, hanki lapsi adoptoimalla.
Tämä on aina yhtä koominen aihe. Synnytys nyt vaan on osa sitä lapsen saantia. Mitä ihmettä on tämä "oikeus valita" höpötys? Tai no toki sitä suokin valita, jos itse myös kustantaa lystin, valintasektio on tehty liian helpoksi yhteiskunnan rahoilla, kohta on sitten jo "oikeus valita" että joku muu hoitaa sen raskauden ja yhteiskunta kustantaa koska "mä en haluu pilata mun kroppaa".
Tehkää niitä lapsia sitten kun olette valmiita koko prosessiin, säästetään ne yhteiskunnan varoilla tehdyt sektiot niille jotka niitä oikeasti tarvitsee ja käytetään loput varat vaikka sitten siihen että ne jotka vaurioita synnytyksessä kärsivät saavat parasta mahdollista hoitoa!