Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eihän Suomessa ole koskaan ollut varsinaista kotiäitiperinnettä

Vierailija
21.05.2019 |

Mikä ihme tämä uusi legenda on, missä yritetään väittää, että aikaisemmin naisilla ei ollut mahdollisuuksia osallistua työelämään vaan pakko olla kotiäiteinä? Taas yksi mainos selitti tätä, että nyt syntyvillä tytöillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus mennä työelämään.

Eiväthän Suomessa naiset ole koskaan olleet laajasti kotiäiteinä. Siis niin että eivät olisi koskaan työelämässä elämänsä aikana. En muista omastakaan lapsuudestani, että yksikään nainen olisi ollut kokonaan elämänsä työelämän ulkopuolella.

Vai onko käsitykseni jotenkin väärä?

Kommentit (189)

Vierailija
121/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on eri asia kuin maatilan emäntä tai kotirouva. 

Rikkaat oli kotirouvia ennen, köyhät naiset oli piikana tai tehtaassa siihen asti kun menivät naimisiin ja saivat lapsia, ei ollut päiväkoteja niin piti jäädä lapsia kotiin hoitamaan ja niitä tuli joka vuosi, parhaana kaksi.

Sodan aikana tosiaan naiset joutui hoitamaan ihan kaiken kun miehet oli rintamalla. Sodan jälkeen naisten piti taas vetäytyä enemmän sinne kotiin mutta toisaalta töitä riitti kun piti maksaa sotakorvauksia, ja 70-luvulla tuli suuri murros ja naiset rynni todenteolla työelämään. E-pillerit oli keksitty ja päiväkoteja perustettiin ja tuli lyhyt äitiysloma. Muistaakseni 800 tuhatta naista tuli työmarkkinoille 70-luvun aikana lisää, se lisäsi jonkin verran miesten työttömyyttä. Olen kuunnellut luennon tästä joskus, en nyt muista tarkkaan kaikkia lukuja, mutta muutos oli erittäin suuri naisten elämässä.

Näin olen itsekin käsittänyt, että isoin muutos tuli 70-luvulla. Siksi on outoa, kun yritetään nyt kertoa, että vasta nyt tytöt ja naiset pääsevät työelämään kotoa. Tämä oli siis tuon mainoksen (en edes muista mitä mainosti) tarina.

Ja se muutoshan olikin ilmeisesti iso. Kirjailija Rissanen (etunimeä en nyt muista, Pirjo?) sanoi jossain haastattelussa olleensa kotiäiti ilmeisesti 70-80-l. ja hänen mukaansa nykypäivän kotiäitien halveksunta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä se silloin oli. Kotiäitejä katsottiin todella kuin halpaa makkaraa. En muista yhtään kotiäitiä tuolta ajalta. Minulle haettiin päiväkotipaikkaa, mutta sitä ei saatu, ja niinpä äitini alkoi perhepäivähoitajaksi. Heitä olikin silloin paljon, itse asiassa sattumalta meidän kaikki naapurit olivat perhepäivähoitajia. Sitten taas äitini oli maalaistalosta kotoisin, ja siellä niitä töitä todella riitti naisillekin. Eli olen kyllä samaa mieltä siitä, että mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria ei Suomessa ole yhtään laajemmassa mittakaavassa ikinä ollut.

Itse olen pitkän linjan kotiäiti, ja vaikka en todellakaan vähättele ansiotyöäitien panosta yhteiskunnalle, niin kyllä toivoisin, että sen lisäksi olisi "kotirouvakulttuuriakin". Kaikki kerhothan on tarkoitettu pikkulapsille vanhempineen. Muistan yhdenkin kerran kun Saksassa matkaillessani näin kauppakeskuksessa myyntitiskin, jossa oli ties mitä hilloja, käsitöitä jne. ja se oli sikäläisen kotirouvayhdistyksen koju. Täällä oletusarvo on, että ihminen sekoaa täysin, jos keskittyy liikaa kotiin. On täysin utopistinen ajatus, että olisi kotirouvia, joilla olisi oma yhdistys ja omaa aktiivista toimintaa. Kaikki aktiivisuus ja älyllinen toiminta on keskitetty ansiotyöhön ja esim. työttömien ja kotirouvien täytyy lähinnä muistaa hävetä itseään. No toki paljon on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mutta kyllä tämä ilmapiiri joskus väsyttää.

Maaseudulla toimii edelleen kotitalousnaisten sekä Marttaliiton kerhoja, no Marttakerhoja on varmaan myös kaupungeissa. Olisko niinkin, että kotiäitinä ollaan kuitenkin vain muutama vuosi, se on harvoin enää kymmeniä vuosia kestävä tila. Muistan, että äitini kyllä kävi noissa kotitalousnaisten illoissa, niissähän oli äideille myös monenlaista koulutusta.

Olen kyllä aikanaan ollutkin Martoissa kunnes se yhdistys, johon kuuluin, lopetettiin. Tarkoitinkin enemmän sitä, että päivisin ei ole mitään toimintaa, koska kyllähän esim. Martoista suurin osa kai käy päivätyössä. Siellä Saksassa se kotirouvakoju oli toiminnassa ihan keskellä arkipäivää, koska he ovat todella kotirouvia, se siinä tuntui niin mykistävältä. Ehkä aika moni kotiäiti/-rouva haluaisi illat viettää enemmänkin perheensä parissa kuin harrastuksissa.

Päiväsaikaan tapahtuva kokoontuminen taitaa olla lähes ainoastaan  eläkeläisille mahdollista. Aivan pikkuvauvojen äidit näkyvät kokoontuvan vauvoineen kahviloissa ja kirjastoissa. Onhan sitä monenlaista harrastepiiriä, riippuen paikkakunnasta, mutta ihan "kotirouva" aiheen ympärillä kokoontuvaa piiriä en tiedä. 

Aiemmin ainakin saksalaisen kotirouvan kotona olon mahdollisti miehen työnantajan vakuutus myös vaimolle. En tiedä miten se on nykyään järjestetty? Mutta näinhän se on, aniharvalla naisella Suomessa on varaa ja halua jäädä kotiin pitkiksi ajoiksi. Naisilla on hyvä koulutus ja halu palata nopeasti töihin. Onhan se tulevan eläkkeenkin kannalta järkevää.

Vierailija
122/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni vanhemmat ovat 1930-luvulla syntyneitä. Vaarini oli insinööri ja hänen uusi vaimonsa isovanhempieni eron jälkeen, kauppaneiti, jäi naimisiin mentyään pois töistä, vaikkei tällä pariskunnalla ollut edes yhteisiä lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen kaksi koko elämänsä kotiäitinä ollutta. Oman mummoni, s. -34 ja ex-mieheni äidin, s. -66. Vähissä ovat nuo kotiäidit.

Jos menisit sen oman mummosi kotikylään (jos maaseudulta kotoisin ), se mummosi muistaisi monta muuta, jotka olivat myös koko ikänsä kotiäiteinä. Omassa kotikylässäni oli tietysti maanviljelystiloja, mutta oli myös pikkutiloja, joilla elanto oli niukkaa ja lisätienestiä piti hankkia monella tavalla. Kuukausipalkkaa minun kotikylässäni sai naisopettaja ja joku tyttö pääsi Osuuskauppaan  töihin ja joku toinen oli käsivälitteisessä keskuksessa puhelunvälittäjänä. Meidän kylältä lähdettiin kyllä sitten suurin joukoin -60-luvun lopulla Ruotsiin Volvon-tehtaalle töihin.

Vierailija
124/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Vierailija
125/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Täsmälleen näin! On loukkaavaa naisia kohtaan yrittää väittää, että kaikki vuosisatojen vahvat ja itsenäiset naiset eivät sitä olisi olleet.

Vierailija
126/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini oli kotona yli 10 vuotta eli 60-l lopun ja koko 70-luvun. Se oli todella poikkeuksellista. Asuimme uudessa lähiössä ja ympärillä asui satoja lapsia, ja muiden äidit oli töissä. Äitini ei valinnut kotiäitiyttä vaan hän ei pystynyt paniikkihäiriön takia töihin. Ilmeisesti häpeän tai syyllisyyden takia hän siivosi koko ajan ja välillä meillä oli hoitolapsia. Olin silti ihan yhtä avainlapsi kuin muutkin; oltiin aina ulkona eikä äiti halunut ketään siivouksensa tielle. Sellaista ideologista kotiäitiyttä ei varmaan liiemmälti tuolloin ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin siihen saakka kotona, että nuorin oli 3v ja vanhempi 4.5v. Rahallisestihan kotihoidontuki ei ole juuri mitään, ei kukaan sen 300€ tähden tee päätöstä hoitaa pienet kotona. Kyllä siinä täytyy perheellä olla varaa muutenkin. Meillä oli/on säästöjä. Toki säästettiin myös 300€ päivähoitomaksuista, eli yhteensä 600€/kk. Elämäni parasta aikaa, ja päivääkään en ole katunut. Mutta ei kyllä munkaan mielestä suomessa ole kotiäitikulttuuria, mielestäni pienten lasten kotihoitoa ei lasketa siihen! Se pitäisi olla kaikille mahdollista päiväkotien surkeuden takia.

Vierailija
128/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa suomalaiset naiset käyvät töissä mutta todellisuudessa ovat kotona silloin kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Tilastoissa ne joilla on ollut työpaikka ennen äitiysloman alkua ovat työssäkäyviä niin kauan kun pystyvät käyttämään hyväkseen kotona olemiseen oikeuttavia tukia. Työpaikka joutuu tästä hauskuudesta maksamaan "työntekijänsä" puolesta. Toisinsanoen siinä missä muissa maissa naiset irtisanoutuvat töistä kun lapsi syntyy (jos haluavat olla kotona sen pari vuotta) niin Suomessa näin ei käy vaan nainen jatkaa tilastoissa työssäkäyvänä. Onhan niitä paljon suomalaisia naisia jotka kutsuvat itseään uranaisiksi vaikka ovat kotona sen kahden-kolmen lapsen pikkulapsuuden ajan ja palaavat sitten monen vuoden päästä töihin. Oikeasti he ovat kotiäitejä niin kauan kunnes palaavat töihin. 

Tilastot tekevät Suomesta maan jota se ei oikeasti ole ja se on suomalaisten itsensä hyvä ymmärtää. 

En tunne yhtään tuollaista naista. Sen sijaan tunnen useamman, joilla on pari lasta 3-4 vuoden ikäerolla, ja jotka ovat olleet kotona sen verran, että lapsi on aina mennyt päiväkotiin vuoden ikäisenä. Eli ovat olleet kotona yhteensä 1,5-2v riippuen siitä, miten isä on omat isyyslomansa pitänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummini (90v) lapsuudessa ei kotiäitejä ollut. Hetken oltiin kotona lasten kanssa ja mitä vähemmän oli rahaa niin sitä nopeammin piti palata töihin. Koko elämänsä kotiäitinä viettäneet olivat harvinaisuus.

Ihan kuten tänä päivänä.

Mä hoidan lapsia kotona pidempää kuin äitini, mummini tai isomummini. Siltikään en ole kotiäiti. Hoidan lapsia kotona kun ovat pieniä ja sitten työt jatkuu.

Nimenomaan mummisi ikäisissä oli paljon kotiäitejä. Oma edesmennyt äitini olisi nyt 95 vuotias ja hän oli koko ikänsä kotiäitinä. Lapsia oli paljon ja asuivat maaseudulla, missä ei ollut edes mitään töitä. Ja näitä "kotiäitejä" yli 10-lapsisia suurperheitä oli maaseutu pullollaan vielä -50 ja -60 -luvuilla. Eivät olleet mitään naistenlehtiä lukevia amerikkalaisrouvia, vaan koko ajan raskasta työtä kourat känsillä tekeviä työläisnaisia. Eläkkeessähän se sitten ko naisten kohdalla näkyi, äitini ei saanut penniäkään mitään työeläkettä.

Eli kyse on vain siitä miten kotiäiti määritellään? Itelle tulee kotiäidistä mieleen nainen, joka ei tee muuta (työtä) kuin hoitaa lapset ja kodin. Esimerkiksi maatilan työt ei mun mielikuvissa kuulu tähän yhtälöön, tai muu kotona tehtävä työ kuten vaikka soitonopetus, ompelijan työt tai nykyään mikä tahansa muu kotitoimistotyö. Toiset määrittelee kotiäidin äidiksi, joka ei vain käy töissä kodin ulkopuolella.

Vierailija
130/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Täsmälleen näin! On loukkaavaa naisia kohtaan yrittää väittää, että kaikki vuosisatojen vahvat ja itsenäiset naiset eivät sitä olisi olleet.

En nyt tiedä edes mistä tässä kiistellään? Kuitenkin juuri iäkkäissä eläkeläisissä on vielä paljon niitä, joilla ei ole kertynyt työeläkettä lainkaan, koska ovat hoitaneet kotia ja lapsia vuosikymmeniä. Ja tämä koskee nimenomaan maaseudun naisia, missä ei ole lasten kasvettua ollut mitään mahdollisuutta työllistyä. Onhan suomalainen nainen aina osallistunut työntekoon, koska näillä leveysasteilla perheen elättäminen vaatii enemmän. Mutta ansiotyömahdollisuudet varsinkin aikaisemmilla vuosikymmeneillä ovat olleet hyvin rajalliset asutuskeskusten ulkopuolella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se juontaa juurensa siitä, että ennen kaupungistumista maatalousyhteiskunnassa naiset olivat kotona tekemässä töitä ja samalla hoidettiin lapset kotona. Vaikka naisetkin olivat paljon töissä pellolla, navetassa ym. Sisarukset katsoivat usein pienempien perään.

Vierailija
132/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun molemmat mummot ovat olleet kotirouvia, samoin mummon siskot ja he olivat 1910-1920-välillä syntyneitä. Sota-aikana heidät pistettiin joihinkin heinätalkoisiin tms. maalle, mutta sekään ei varsinaisesti ollut palkkatyötä. He asuivat kaupungissa ja kaikilla oli vähintään 3 lasta tai enemmänkin. Miehen palkalla elivät mutta puitteet olivat niukemmat ja raha riitti, kun menotkin olivat täysin toiset kuin nykypäivänä. Asunnot olivat pieniä, ei ollut autoja, ei matkusteltu, ei harrastettu, tv tuli yleisemmin koteihin vasta 60-luvulla  jne.

Nykyään 4-henkinen keskiluokkainen perhe tarvii vähintään 160m2 omakotitalon ja kaksi autoa sekä ainakin kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa ja merkkivaatteet ja kalliit harrastukset jokaiselle ja ja ja... pakko siinä olla kaksi palkansaajaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummini (90v) lapsuudessa ei kotiäitejä ollut. Hetken oltiin kotona lasten kanssa ja mitä vähemmän oli rahaa niin sitä nopeammin piti palata töihin. Koko elämänsä kotiäitinä viettäneet olivat harvinaisuus.

Ihan kuten tänä päivänä.

Mä hoidan lapsia kotona pidempää kuin äitini, mummini tai isomummini. Siltikään en ole kotiäiti. Hoidan lapsia kotona kun ovat pieniä ja sitten työt jatkuu.

Nimenomaan mummisi ikäisissä oli paljon kotiäitejä. Oma edesmennyt äitini olisi nyt 95 vuotias ja hän oli koko ikänsä kotiäitinä. Lapsia oli paljon ja asuivat maaseudulla, missä ei ollut edes mitään töitä. Ja näitä "kotiäitejä" yli 10-lapsisia suurperheitä oli maaseutu pullollaan vielä -50 ja -60 -luvuilla. Eivät olleet mitään naistenlehtiä lukevia amerikkalaisrouvia, vaan koko ajan raskasta työtä kourat känsillä tekeviä työläisnaisia. Eläkkeessähän se sitten ko naisten kohdalla näkyi, äitini ei saanut penniäkään mitään työeläkettä.

Eli kyse on vain siitä miten kotiäiti määritellään? Itelle tulee kotiäidistä mieleen nainen, joka ei tee muuta (työtä) kuin hoitaa lapset ja kodin. Esimerkiksi maatilan työt ei mun mielikuvissa kuulu tähän yhtälöön, tai muu kotona tehtävä työ kuten vaikka soitonopetus, ompelijan työt tai nykyään mikä tahansa muu kotitoimistotyö. Toiset määrittelee kotiäidin äidiksi, joka ei vain käy töissä kodin ulkopuolella.

Näin itsekin ajattelen. Eli kotiäiti on sellainen, joka hoitaa kodin ja lapset, ei tee mitään muuta. Eli maatalojen emännät eivät sovi tähän, koska tekivät/tekevät työtä.

Monissa muissa maissa kun oikeasti on laajasti niitä naisia, jotka ovat noita "hausfrau"/"housewife" -tyyppejä. Suomessa tosi harvoin.

Vierailija
134/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini s. 1931 oli ikänsä kotirouva, talousneuvoksetar isäni tittelin mukaan. Anoppini s. 1935 oli kotona siihen kun nuorin lapsi oli 12, ja appiukko oli ihan kansakoulun käynyt sekatyömies.

80-luvulla olin pankissa töissä ja siellä oli kaikki vanhemmat naiset olleet kotona 12-15 vuotta lasten kanssa, sitten harrastuksen vuoksi menneet töihin. Maaseudulla suurin osa naisista oli miehen työpaikalla töissä, tyyliin kaupan myymälänhoitajan vaimo pääsi kassalle, pankinjohtajan vaimo pankkiin ja meijerin johtajan vaimo meijerin toimistolle.

Veljeni ikäluokasta s. 1950 suurin osa naisista oli kotona pitkään, osa jäi sille tielleen.

Katsokaa Heikkiä ja Kaijaa. Siitä sen systeemin näkee. Kaijakin yhden lapsen kanssa kotona. Lissu kahden. Kaijan äiti toki pienen maatalon emäntä, Heikin yh-äiti oli töissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun molemmat mummot ovat olleet kotirouvia, samoin mummon siskot ja he olivat 1910-1920-välillä syntyneitä. Sota-aikana heidät pistettiin joihinkin heinätalkoisiin tms. maalle, mutta sekään ei varsinaisesti ollut palkkatyötä. He asuivat kaupungissa ja kaikilla oli vähintään 3 lasta tai enemmänkin. Miehen palkalla elivät mutta puitteet olivat niukemmat ja raha riitti, kun menotkin olivat täysin toiset kuin nykypäivänä. Asunnot olivat pieniä, ei ollut autoja, ei matkusteltu, ei harrastettu, tv tuli yleisemmin koteihin vasta 60-luvulla  jne.

Nykyään 4-henkinen keskiluokkainen perhe tarvii vähintään 160m2 omakotitalon ja kaksi autoa sekä ainakin kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa ja merkkivaatteet ja kalliit harrastukset jokaiselle ja ja ja... pakko siinä olla kaksi palkansaajaa.

Silti se muutos tapahtui jo 70-luvulla laajasti, ei nyt. Se on outo väite, että vasta nyt naiset Suomessa saisivat opiskella, valmistua ammatteihin, olla töissä, tehdä uraa, olla politiikassa, ym. Kun se ei yksinkertaisesti ole totta.

Vierailija
136/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olet siis iältäsi alle 20v?

Ja sinä olet 165 v. ?

Vierailija
137/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.

Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!

Vierailija
138/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.

Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!

En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.

Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.

Vierailija
139/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.

Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!

En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.

Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.

Jep, "ladies who lunch". Käyvät lounailla, shoppailevat ja hoidattavat ulkonäköään. Nannies hoitavat lapset, housekeepers talon, gardeners puutarhan. Tällainen on tosi harvinaista Suomessa, on aina ollut.

Vierailija
140/189 |
22.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.

Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.

Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.

Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.

Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!

En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.

Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.

Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.

Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi kahdeksan