Lue keskustelun säännöt.
Eihän Suomessa ole koskaan ollut varsinaista kotiäitiperinnettä
21.05.2019 |
Mikä ihme tämä uusi legenda on, missä yritetään väittää, että aikaisemmin naisilla ei ollut mahdollisuuksia osallistua työelämään vaan pakko olla kotiäiteinä? Taas yksi mainos selitti tätä, että nyt syntyvillä tytöillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus mennä työelämään.
Eiväthän Suomessa naiset ole koskaan olleet laajasti kotiäiteinä. Siis niin että eivät olisi koskaan työelämässä elämänsä aikana. En muista omastakaan lapsuudestani, että yksikään nainen olisi ollut kokonaan elämänsä työelämän ulkopuolella.
Vai onko käsitykseni jotenkin väärä?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Missä niitä ikänsä kotiäiteinä olleita on ollut? Eihän maaseudullakaan ollut varaa olla osallistumatta töihin.
Varmaan tehtiin töitä, mutta ei siitä kukaan mitään palkkaa maksanut. Minä voisin luetella omalta lapsuuden kotikylältäni paljon naisia, jotka eivät käyneet ansiotyössä. Pikkutilallistenkin piti raapia elantoa tilapäistöistä. Lapsiluku ko perheissä oli kuitenkin siellä 10:n kieppeillä, joten ei se äidin työssäkäynti edes olisi ollut mahdollista. Oma äitini sen lisäksi, että hoiti suurta lapsilaumaa ja paria lehmää kävi suuremmissa taloissa esim perunapellolla, pesi pyykkiä ja siivosi. Hän keräsi talven marjat ja sienet meidän lasten avustuksella. Lehmille ja lampaille kerättiin heinää ja tehtiin lehtikerppuja talven varalle. Tällaista aikaa elettiin maaseudulla sodan jälkeen -50 ja -60 luvuilla, jolloin itse olin lapsi ja nuori. Ei maaseudulla ollut mitään vakituista työtä, kun ei ollut sitä koulutustakaan. Ja vaikka äitini elämä oli erittäin työteliästä koko elämänsä, ei hänelle kertynyt penniäkään mitään työeläkettä. Hän oli kotiäiti monien muiden kotiäitien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummini (90v) lapsuudessa ei kotiäitejä ollut. Hetken oltiin kotona lasten kanssa ja mitä vähemmän oli rahaa niin sitä nopeammin piti palata töihin. Koko elämänsä kotiäitinä viettäneet olivat harvinaisuus.
Ihan kuten tänä päivänä.
Mä hoidan lapsia kotona pidempää kuin äitini, mummini tai isomummini. Siltikään en ole kotiäiti. Hoidan lapsia kotona kun ovat pieniä ja sitten työt jatkuu.
Nimenomaan mummisi ikäisissä oli paljon kotiäitejä. Oma edesmennyt äitini olisi nyt 95 vuotias ja hän oli koko ikänsä kotiäitinä. Lapsia oli paljon ja asuivat maaseudulla, missä ei ollut edes mitään töitä. Ja näitä "kotiäitejä" yli 10-lapsisia suurperheitä oli maaseutu pullollaan vielä -50 ja -60 -luvuilla. Eivät olleet mitään naistenlehtiä lukevia amerikkalaisrouvia, vaan koko ajan raskasta työtä kourat känsillä tekeviä työläisnaisia. Eläkkeessähän se sitten ko naisten kohdalla näkyi, äitini ei saanut penniäkään mitään työeläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini (90v) lapsuudessa ei kotiäitejä ollut. Hetken oltiin kotona lasten kanssa ja mitä vähemmän oli rahaa niin sitä nopeammin piti palata töihin. Koko elämänsä kotiäitinä viettäneet olivat harvinaisuus.
Ihan kuten tänä päivänä.
Mä hoidan lapsia kotona pidempää kuin äitini, mummini tai isomummini. Siltikään en ole kotiäiti. Hoidan lapsia kotona kun ovat pieniä ja sitten työt jatkuu.
Höpö höpö. Tuonikäisillä kotiäitiys oli tuikitavallista.
No eipä vaan ollut :)
Kyllä oli. Sun mummosi on työläisluokkaa etkä itsekään tunne ilmeisesti muita. Keski- ja yläluokan äidit oli käytännössä kaikki kotona. Myös naimattomat naiset saattoi olla kotona koko ikänsä
Ylä- ja keskiluokka oli hyvin pieni osa väestöstä. Ja heilläkin oli piikoja ja palvelijattaria huolehtimassa lapsista.
Mutta he oli kotiäitejä. Joten turha väittää ettei muka ollut tavllista.
Eivät todellakaan kaikki olleet ylemmissäkään yhteiskuntaluokissa.
70-luvulla naiset potkittiin tehokkaasti takaisin töihin. Joku harva jäi hoitamaan lapsiaan, mutta yleensä toimi samalla perhepäivähoitajana yhdelle tai muutamalle muulle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on sosialistinen propaganda uponnut suomalaisiin naisiin. Molemmat isoäitini olivat kaupungissa asuvia kotirouvia, kuten heidän äitinsäkin useita sukupolvia sitä ennen. Mitään erityisen rikkaita ei oltu, hyvin toimeentulevia kylläkin, miehillä oli yliopistotutkinnot ja hyvät työpaikat.
Tuo on hyvin pienen väestönosan historiaa. Ja sikäli tärkeää, että tuolta se kotiäitiyden ihanne tuli, vaikka suurin osa ihmisistä eli aivan eri tavoin.
Niin ja suurin osa ihmisistä asui vielä -50 ja -60- luvuilla maaseudulla kohtalaisen alkeellisissa oloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1951 ja lähes kaikki ystävieni äidit olivat kotirouvia, asuimme pienessä kaupungissa, jossa oli suuri tehdas. Miehet kävivät tehtaassa töissä ja vaimot hoitivat kodin. Kaikkein köyhimmät naiset "joutuivat" menemään töihin kuka siivoojaksi, kuka pesulaan tai kauppaan ja toisaalta oli sitten muutamia töissä käyviä koulutettuja naisia kuten opettajia ja sairaanhoitajia, joilla oli kotiapulainen tekemässä kotityöt. Insinöörien rouvat olivat oma rotunsa, heillä oli kodinhoitajat ja tehtaan johtajalla jopa erillinen lastenhoitaja, vaikka kaikki olivat kotirouvia. Minulla oli koulutoverina yksi "herrojen rannassa" asuva tyttö, jonka luona kuulin ensimmäisen kerran sanan aperitiivi, kun tytön isältä työstä tullessaan kysyttiin, mitä tämä haluaa aperitiiviksi.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla naiset potkittiin tehokkaasti takaisin töihin. Joku harva jäi hoitamaan lapsiaan, mutta yleensä toimi samalla perhepäivähoitajana yhdelle tai muutamalle muulle lapselle.
Johtui myös siitä, että ehkäisyvälineet tulivat helpommin saataviksi ja perhesuunnittelu oli mahdollista. Suurperheitä perustivat enää vain uskonnollisessa liikkeessä mukana olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1900 - alussa syntynyt mummini kertoi kuinka hän 3-4 vuotiaana kävi pyytämässä naapuria napittamaan mekkonsa kun äitinsä , syntynyt 1800-luvun puolella, oli yksinhuoltajana pakko käydä töissä. Mies kuollut vankileirillä.
30-luvulla syntynyt äitini oli töissä suunnilleen ensimmäiset 5 elinvuottani , palasi töihin kun olin päälle 10. Äidin kotona olon syy en ollut minä vaan lähinnä lorvikatari . Em .mummu hoiti minua. Olin myös 2 vuotta puolipäiväisenä lastentarhassa 50-luvun lopulla.
Minä 50-luvun puolivälissä syntynyt palasin töihin kun lapsi oli 11kk 80-luvun lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut äitiyslomaa eikä oikein päiväkotejakaan. Perheverotus pienensi ainoan palkansaajan veroprossan lähelle nollaa.
Siis milloin? Kummatkin tulivat 70-luvulla.
60-70 luvulla. Toki oli päiväkoteja/ perhepäivähoitajia mutta ei niitä ollut läheskään kaikille. Jos ei mummot kyenneet hoitamaan niin äiti jäi kotiin. Tosi rikkailla oli kodinhoitajia.
Päiväkotiin ei esim -70-luvulla päässyt, jos oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa, tulorajat ylittyivät.
Näin meille ainakin kävi- 70-luvulla Kuopiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on sosialistinen propaganda uponnut suomalaisiin naisiin. Molemmat isoäitini olivat kaupungissa asuvia kotirouvia, kuten heidän äitinsäkin useita sukupolvia sitä ennen. Mitään erityisen rikkaita ei oltu, hyvin toimeentulevia kylläkin, miehillä oli yliopistotutkinnot ja hyvät työpaikat.
Kyllä valtavan suuri kuilu oli vielä 50 vuotta sitten näiden hyvin toimeentulevien kaupunkilaisnaisten ja tavallisten maaseudulla asuvien naisten välillä. 60-luvulla oli maaseudulla vielä paljon talouksia ilman juoksevaa vettä. Siitä on "frouvastelu" ollut kaukana, kun käsipelillä teet kaikki suuren lapsiperheen kotiaskareet.
Vierailija kirjoitti:
Sodan aikana ja sodan jälkeen kaikkien oli pakko olla työelämässä. 60- ja 70-luvuilla alkoi feminismin aikakausi. Joten samaa mieltä, ap, kyllä Suomessa perinteisestikin naisten asema on ollut vahva ja aktiivisesti työelämään osallistuva.
Työelämässä olivat vain ne naiset, joilla ei ollut lapsilaumaa kotona. Kyllä maaseudulla oltiin kotiäiteinä, mitään muuta työtä ei ollut edes tarjolla. Työtä tehtiin tietysti kotona koko ajan ja lisämarkkoja raavittiin mistä vain saatiin.
Toimeentulo oli monilla tosi niukkaa, muistan sen hyvin itse pientilallisen tyttärenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut kotirouvakulttuuria, mutta lapset hoidettiin kotona. Suurin osa asui maalla viljelijäperheissä ennen -70-lukua. Kodin ulkopuolella töissä käyminen oli harvinaista. Maalla tietysti kaikki tekivät tilan töitä, jopa lapset.
Vierailija kirjoitti:
Tilastoissa suomalaiset naiset käyvät töissä mutta todellisuudessa ovat kotona silloin kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Tilastoissa ne joilla on ollut työpaikka ennen äitiysloman alkua ovat työssäkäyviä niin kauan kun pystyvät käyttämään hyväkseen kotona olemiseen oikeuttavia tukia. Työpaikka joutuu tästä hauskuudesta maksamaan "työntekijänsä" puolesta. Toisinsanoen siinä missä muissa maissa naiset irtisanoutuvat töistä kun lapsi syntyy (jos haluavat olla kotona sen pari vuotta) niin Suomessa näin ei käy vaan nainen jatkaa tilastoissa työssäkäyvänä. Onhan niitä paljon suomalaisia naisia jotka kutsuvat itseään uranaisiksi vaikka ovat kotona sen kahden-kolmen lapsen pikkulapsuuden ajan ja palaavat sitten monen vuoden päästä töihin. Oikeasti he ovat kotiäitejä niin kauan kunnes palaavat töihin.
Tilastot tekevät Suomesta maan jota se ei oikeasti ole ja se on suomalaisten itsensä hyvä ymmärtää.
Hoitovapaa kestää lapsen 3-vuotispäivään asti ja sitäkin ollaan lyhentämässä. Jos todellisuudessa äidit ovat kotona lasten kouluikään asti, niin miksi sitten työpaikoilla on paljon pienten lasten äitejä? Raskaana olevat häviävät töistä ja vuoden parin päästä tulevat takaisin. Sen lisäksi täysi työura kestää 40 vuotta. Siinä ehtii käydä töissä ihan riittämiin vaikka onkin pari vuotta kotona lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut kotirouvakulttuuria, mutta lapset hoidettiin kotona. Suurin osa asui maalla viljelijäperheissä ennen -70-lukua. Kodin ulkopuolella töissä käyminen oli harvinaista. Maalla tietysti kaikki tekivät tilan töitä, jopa lapset.
Niin mitä se sitten on se "kotirouvakulttuuri"? No rouvaksi nyt ei ainakaan maalla ketään naista puhuteltu, tai olihan se nimismiehen ja papin rouva. Mutta tavalliset naiset olivat jonkun "akkoja, emäntiä. hellapoliiseja jne", millä nimellä nyt sitten murrealueestakin riippuen nimitettiin. Sitä kikkarapäistä amerikkalaista kotirouvaa varmaan harva muistutti kumiteräsaappaissa lomsotellessaan suuri lapsilauma perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti on eri asia kuin maatilan emäntä tai kotirouva.
Rikkaat oli kotirouvia ennen, köyhät naiset oli piikana tai tehtaassa siihen asti kun menivät naimisiin ja saivat lapsia, ei ollut päiväkoteja niin piti jäädä lapsia kotiin hoitamaan ja niitä tuli joka vuosi, parhaana kaksi.
Sodan aikana tosiaan naiset joutui hoitamaan ihan kaiken kun miehet oli rintamalla. Sodan jälkeen naisten piti taas vetäytyä enemmän sinne kotiin mutta toisaalta töitä riitti kun piti maksaa sotakorvauksia, ja 70-luvulla tuli suuri murros ja naiset rynni todenteolla työelämään. E-pillerit oli keksitty ja päiväkoteja perustettiin ja tuli lyhyt äitiysloma. Muistaakseni 800 tuhatta naista tuli työmarkkinoille 70-luvun aikana lisää, se lisäsi jonkin verran miesten työttömyyttä. Olen kuunnellut luennon tästä joskus, en nyt muista tarkkaan kaikkia lukuja, mutta muutos oli erittäin suuri naisten elämässä.
Näin olen itsekin käsittänyt, että isoin muutos tuli 70-luvulla. Siksi on outoa, kun yritetään nyt kertoa, että vasta nyt tytöt ja naiset pääsevät työelämään kotoa. Tämä oli siis tuon mainoksen (en edes muista mitä mainosti) tarina.
Ja se muutoshan olikin ilmeisesti iso. Kirjailija Rissanen (etunimeä en nyt muista, Pirjo?) sanoi jossain haastattelussa olleensa kotiäiti ilmeisesti 70-80-l. ja hänen mukaansa nykypäivän kotiäitien halveksunta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä se silloin oli. Kotiäitejä katsottiin todella kuin halpaa makkaraa. En muista yhtään kotiäitiä tuolta ajalta. Minulle haettiin päiväkotipaikkaa, mutta sitä ei saatu, ja niinpä äitini alkoi perhepäivähoitajaksi. Heitä olikin silloin paljon, itse asiassa sattumalta meidän kaikki naapurit olivat perhepäivähoitajia. Sitten taas äitini oli maalaistalosta kotoisin, ja siellä niitä töitä todella riitti naisillekin. Eli olen kyllä samaa mieltä siitä, että mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria ei Suomessa ole yhtään laajemmassa mittakaavassa ikinä ollut.
Itse olen pitkän linjan kotiäiti, ja vaikka en todellakaan vähättele ansiotyöäitien panosta yhteiskunnalle, niin kyllä toivoisin, että sen lisäksi olisi "kotirouvakulttuuriakin". Kaikki kerhothan on tarkoitettu pikkulapsille vanhempineen. Muistan yhdenkin kerran kun Saksassa matkaillessani näin kauppakeskuksessa myyntitiskin, jossa oli ties mitä hilloja, käsitöitä jne. ja se oli sikäläisen kotirouvayhdistyksen koju. Täällä oletusarvo on, että ihminen sekoaa täysin, jos keskittyy liikaa kotiin. On täysin utopistinen ajatus, että olisi kotirouvia, joilla olisi oma yhdistys ja omaa aktiivista toimintaa. Kaikki aktiivisuus ja älyllinen toiminta on keskitetty ansiotyöhön ja esim. työttömien ja kotirouvien täytyy lähinnä muistaa hävetä itseään. No toki paljon on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mutta kyllä tämä ilmapiiri joskus väsyttää.
Oma mummoni joutui menemään töihin kun vauva oli kolmeviikkoinen. Naapurin teini palkattiin lapsenlikaksi, hänen vanhemmillaan ei ollut varaa lähettää häntä opiskelemaan, vaan piti osallistua perheen kuluihin.
Toisen mummon kohdalla isosisarukset hoitivat pienempiään, aiemmin hänen äitinsä, joka asui samassa taloudessa.
Kumpikaan ei siis ollut kotiäiti ja puhuivat, että tuohon aikaan asiat vain menivät niin. Rikkaiden miesten rouvat toki varmasti olivatkin kotona, olivat äitejä tai ei.
Suomessa toki hoidetaan pieniä lapsia pidempään kotona, eikä tarvitse viedä vauvoja päiväksi seimihoitolaan. Tosin monessa maassa päivähoito on niin arvokasta, että äiti on väkisinkin kotona, jollei löydy apua esim. sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti on eri asia kuin maatilan emäntä tai kotirouva.
Rikkaat oli kotirouvia ennen, köyhät naiset oli piikana tai tehtaassa siihen asti kun menivät naimisiin ja saivat lapsia, ei ollut päiväkoteja niin piti jäädä lapsia kotiin hoitamaan ja niitä tuli joka vuosi, parhaana kaksi.
Sodan aikana tosiaan naiset joutui hoitamaan ihan kaiken kun miehet oli rintamalla. Sodan jälkeen naisten piti taas vetäytyä enemmän sinne kotiin mutta toisaalta töitä riitti kun piti maksaa sotakorvauksia, ja 70-luvulla tuli suuri murros ja naiset rynni todenteolla työelämään. E-pillerit oli keksitty ja päiväkoteja perustettiin ja tuli lyhyt äitiysloma. Muistaakseni 800 tuhatta naista tuli työmarkkinoille 70-luvun aikana lisää, se lisäsi jonkin verran miesten työttömyyttä. Olen kuunnellut luennon tästä joskus, en nyt muista tarkkaan kaikkia lukuja, mutta muutos oli erittäin suuri naisten elämässä.
Näin olen itsekin käsittänyt, että isoin muutos tuli 70-luvulla. Siksi on outoa, kun yritetään nyt kertoa, että vasta nyt tytöt ja naiset pääsevät työelämään kotoa. Tämä oli siis tuon mainoksen (en edes muista mitä mainosti) tarina.
Ja se muutoshan olikin ilmeisesti iso. Kirjailija Rissanen (etunimeä en nyt muista, Pirjo?) sanoi jossain haastattelussa olleensa kotiäiti ilmeisesti 70-80-l. ja hänen mukaansa nykypäivän kotiäitien halveksunta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä se silloin oli. Kotiäitejä katsottiin todella kuin halpaa makkaraa. En muista yhtään kotiäitiä tuolta ajalta. Minulle haettiin päiväkotipaikkaa, mutta sitä ei saatu, ja niinpä äitini alkoi perhepäivähoitajaksi. Heitä olikin silloin paljon, itse asiassa sattumalta meidän kaikki naapurit olivat perhepäivähoitajia. Sitten taas äitini oli maalaistalosta kotoisin, ja siellä niitä töitä todella riitti naisillekin. Eli olen kyllä samaa mieltä siitä, että mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria ei Suomessa ole yhtään laajemmassa mittakaavassa ikinä ollut.
Itse olen pitkän linjan kotiäiti, ja vaikka en todellakaan vähättele ansiotyöäitien panosta yhteiskunnalle, niin kyllä toivoisin, että sen lisäksi olisi "kotirouvakulttuuriakin". Kaikki kerhothan on tarkoitettu pikkulapsille vanhempineen. Muistan yhdenkin kerran kun Saksassa matkaillessani näin kauppakeskuksessa myyntitiskin, jossa oli ties mitä hilloja, käsitöitä jne. ja se oli sikäläisen kotirouvayhdistyksen koju. Täällä oletusarvo on, että ihminen sekoaa täysin, jos keskittyy liikaa kotiin. On täysin utopistinen ajatus, että olisi kotirouvia, joilla olisi oma yhdistys ja omaa aktiivista toimintaa. Kaikki aktiivisuus ja älyllinen toiminta on keskitetty ansiotyöhön ja esim. työttömien ja kotirouvien täytyy lähinnä muistaa hävetä itseään. No toki paljon on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mutta kyllä tämä ilmapiiri joskus väsyttää.
Maaseudulla toimii edelleen kotitalousnaisten sekä Marttaliiton kerhoja, no Marttakerhoja on varmaan myös kaupungeissa. Olisko niinkin, että kotiäitinä ollaan kuitenkin vain muutama vuosi, se on harvoin enää kymmeniä vuosia kestävä tila. Muistan, että äitini kyllä kävi noissa kotitalousnaisten illoissa, niissähän oli äideille myös monenlaista koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti on eri asia kuin maatilan emäntä tai kotirouva.
Rikkaat oli kotirouvia ennen, köyhät naiset oli piikana tai tehtaassa siihen asti kun menivät naimisiin ja saivat lapsia, ei ollut päiväkoteja niin piti jäädä lapsia kotiin hoitamaan ja niitä tuli joka vuosi, parhaana kaksi.
Sodan aikana tosiaan naiset joutui hoitamaan ihan kaiken kun miehet oli rintamalla. Sodan jälkeen naisten piti taas vetäytyä enemmän sinne kotiin mutta toisaalta töitä riitti kun piti maksaa sotakorvauksia, ja 70-luvulla tuli suuri murros ja naiset rynni todenteolla työelämään. E-pillerit oli keksitty ja päiväkoteja perustettiin ja tuli lyhyt äitiysloma. Muistaakseni 800 tuhatta naista tuli työmarkkinoille 70-luvun aikana lisää, se lisäsi jonkin verran miesten työttömyyttä. Olen kuunnellut luennon tästä joskus, en nyt muista tarkkaan kaikkia lukuja, mutta muutos oli erittäin suuri naisten elämässä.
Näin olen itsekin käsittänyt, että isoin muutos tuli 70-luvulla. Siksi on outoa, kun yritetään nyt kertoa, että vasta nyt tytöt ja naiset pääsevät työelämään kotoa. Tämä oli siis tuon mainoksen (en edes muista mitä mainosti) tarina.
Ja se muutoshan olikin ilmeisesti iso. Kirjailija Rissanen (etunimeä en nyt muista, Pirjo?) sanoi jossain haastattelussa olleensa kotiäiti ilmeisesti 70-80-l. ja hänen mukaansa nykypäivän kotiäitien halveksunta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä se silloin oli. Kotiäitejä katsottiin todella kuin halpaa makkaraa. En muista yhtään kotiäitiä tuolta ajalta. Minulle haettiin päiväkotipaikkaa, mutta sitä ei saatu, ja niinpä äitini alkoi perhepäivähoitajaksi. Heitä olikin silloin paljon, itse asiassa sattumalta meidän kaikki naapurit olivat perhepäivähoitajia. Sitten taas äitini oli maalaistalosta kotoisin, ja siellä niitä töitä todella riitti naisillekin. Eli olen kyllä samaa mieltä siitä, että mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria ei Suomessa ole yhtään laajemmassa mittakaavassa ikinä ollut.
Itse olen pitkän linjan kotiäiti, ja vaikka en todellakaan vähättele ansiotyöäitien panosta yhteiskunnalle, niin kyllä toivoisin, että sen lisäksi olisi "kotirouvakulttuuriakin". Kaikki kerhothan on tarkoitettu pikkulapsille vanhempineen. Muistan yhdenkin kerran kun Saksassa matkaillessani näin kauppakeskuksessa myyntitiskin, jossa oli ties mitä hilloja, käsitöitä jne. ja se oli sikäläisen kotirouvayhdistyksen koju. Täällä oletusarvo on, että ihminen sekoaa täysin, jos keskittyy liikaa kotiin. On täysin utopistinen ajatus, että olisi kotirouvia, joilla olisi oma yhdistys ja omaa aktiivista toimintaa. Kaikki aktiivisuus ja älyllinen toiminta on keskitetty ansiotyöhön ja esim. työttömien ja kotirouvien täytyy lähinnä muistaa hävetä itseään. No toki paljon on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mutta kyllä tämä ilmapiiri joskus väsyttää.
Maaseudulla toimii edelleen kotitalousnaisten sekä Marttaliiton kerhoja, no Marttakerhoja on varmaan myös kaupungeissa. Olisko niinkin, että kotiäitinä ollaan kuitenkin vain muutama vuosi, se on harvoin enää kymmeniä vuosia kestävä tila. Muistan, että äitini kyllä kävi noissa kotitalousnaisten illoissa, niissähän oli äideille myös monenlaista koulutusta.
Olen kyllä aikanaan ollutkin Martoissa kunnes se yhdistys, johon kuuluin, lopetettiin. Tarkoitinkin enemmän sitä, että päivisin ei ole mitään toimintaa, koska kyllähän esim. Martoista suurin osa kai käy päivätyössä. Siellä Saksassa se kotirouvakoju oli toiminnassa ihan keskellä arkipäivää, koska he ovat todella kotirouvia, se siinä tuntui niin mykistävältä. Ehkä aika moni kotiäiti/-rouva haluaisi illat viettää enemmänkin perheensä parissa kuin harrastuksissa.
Minä tunnen kaksi koko elämänsä kotiäitinä ollutta. Oman mummoni, s. -34 ja ex-mieheni äidin, s. -66. Vähissä ovat nuo kotiäidit.
Minä olen syntynyt 60-luvun alkupuolella. Äiti oli kotona lasten kanssa siihen asti, että nuorinkin lapsi meni kouluun. Päivähoitoa ei ollut siinä mitoissa mitä nykyään, hoitajiksi värvättiin kuka tahansa. Omassa lapsuudenkodissa ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö, joten jo kotitöiden tekemiseen meni aikaa. Pyykinpesuun meillä oli pulsaattorikone, mutta pyykit huuhdottiin käsin. Olen itsekin ollut apuna huuhtomisessa ja varsinkin lakanapyykki oli alle kouluikäiselle raskasta.
Aiemmin naisten piti irtisanoutua työstään naimisiin mennessä tai viimeistään silloin, kun nainen tuli raskaaksi. Jos itse ei irtisanoutunut, niin työnantaja irtisanoi ja aivan luvallisesti. Naisten kokemuksista on ollut julkisuudessakin juttuja niin telkkarissa kuin lehdissäkin.