Lue keskustelun säännöt.
Eihän Suomessa ole koskaan ollut varsinaista kotiäitiperinnettä
21.05.2019 |
Mikä ihme tämä uusi legenda on, missä yritetään väittää, että aikaisemmin naisilla ei ollut mahdollisuuksia osallistua työelämään vaan pakko olla kotiäiteinä? Taas yksi mainos selitti tätä, että nyt syntyvillä tytöillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus mennä työelämään.
Eiväthän Suomessa naiset ole koskaan olleet laajasti kotiäiteinä. Siis niin että eivät olisi koskaan työelämässä elämänsä aikana. En muista omastakaan lapsuudestani, että yksikään nainen olisi ollut kokonaan elämänsä työelämän ulkopuolella.
Vai onko käsitykseni jotenkin väärä?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Vanhoissa taloissa. Ei enää vuosikymmeniin ole rakennettu palvelijoiden huoneita.
Niin. Tuolla lukee että "vanhoissa asunnoissa". 1960-luvun asunnoissa niitä on kyllä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Ei se kyllä tuikitavallista ole ollut. Tuollaisia asuntoja rakennettiin aikoinaan kaupungeissa porvaristolle. Mikä oli vain pieni osa väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa edelleen naiset jäävät kotiin helposti kun lapset ovat pieniä mutta sitä ei lasketa koska tilastojen mukaan se on vain äitiyslomaa töistä (vai miksi sitä nyt kutsutaan) vaikka kyse on todellisuudessa kotiäitiydestä. Moni käyttää tätä jopa kymmenenkin vuotta tehden lapset hyvillä aikaväleillä ja sitten jotkut irtisanovat itsensä sen kymmenen vuoden päästä tai menevät töihin. Mutta tilastojen mukaan virallisesti ei ole kotiäiti vaikka todellisuudessa siis on. Muissa maissa naisten on valittava jättääkö työpaikan vai jatkaako töissä muutaman kuukauden päästä synnytyksestä. Olen asunut monessa maassa ja jos Suomessakin kutsuttaisiin kelan ja lain antamaa mahdollisuutta jäädä kotiin oikein kotiäitiydeksi niin Suomi olisi maailman kärkimaa kotiäitiyden suhteen. En ole missään muualla nähnyt niin paljon äitejä kotona lasten kanssa kuin Suomessa. Muissa maissa se ei ole taloudellisesti mahdollista tavallisille perheille ellei sitten haluta mennä rutkasti alas talouden suhteen.
Italialainen kaverini oli äitiyslomalla vain 4 kuukautta. Kehuin hänelle, että Suomessa äitiysloma/vanhempainvapaa on paljon pitempi. Ei olisi tarvinnut kehua, sillä sain tietää, että hän sai neljän kuukauden ajalta täyden palkan. Halutessaan hän olisi voinut olla kotona 12 kuukautta. Korvaus loman ajalta aleni asteittin. Suomessa päivärahaa sai vähemmän.
Mua on alkanut epäilyttää Suomen systeemien kehuminen. Monissa maissa lapset huomioidaan verotuksessa toisin kuin Suomessa. Muitakin eroja on.
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1931 oli ikänsä kotirouva, talousneuvoksetar isäni tittelin mukaan. Anoppini s. 1935 oli kotona siihen kun nuorin lapsi oli 12, ja appiukko oli ihan kansakoulun käynyt sekatyömies.
80-luvulla olin pankissa töissä ja siellä oli kaikki vanhemmat naiset olleet kotona 12-15 vuotta lasten kanssa, sitten harrastuksen vuoksi menneet töihin. Maaseudulla suurin osa naisista oli miehen työpaikalla töissä, tyyliin kaupan myymälänhoitajan vaimo pääsi kassalle, pankinjohtajan vaimo pankkiin ja meijerin johtajan vaimo meijerin toimistolle.
Veljeni ikäluokasta s. 1950 suurin osa naisista oli kotona pitkään, osa jäi sille tielleen.
Katsokaa Heikkiä ja Kaijaa. Siitä sen systeemin näkee. Kaijakin yhden lapsen kanssa kotona. Lissu kahden. Kaijan äiti toki pienen maatalon emäntä, Heikin yh-äiti oli töissä.
Rohkenisin olla eri mieltä tuosta 1950 ikäluokasta? Tuo ikäluokka perusteli perheitä vasta 70-luvun alussa ja perheet eivät olleet enää suuria. Naiset opiskelivat ja lapsiluku jätettiin pieneksi. Tässäkin varmaan oli kyllä eroa maaseudun ja kaupunkien välillä. Mutta kyllä Heikki ja Kaija-tv sarja kuvaa 60-lukua ja 1950 syntyneet olivat vielä Heikin ja Kaijan aikaan koululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Ei se kyllä tuikitavallista ole ollut. Tuollaisia asuntoja rakennettiin aikoinaan kaupungeissa porvaristolle. Mikä oli vain pieni osa väestöstä.
Tuikitavallista oli. Koska ne kotiapulaiset ei olleet kalliita. Ruoka ja asunto ja taskurahaa. Maalla riitti teinityttötarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1931 oli ikänsä kotirouva, talousneuvoksetar isäni tittelin mukaan. Anoppini s. 1935 oli kotona siihen kun nuorin lapsi oli 12, ja appiukko oli ihan kansakoulun käynyt sekatyömies.
80-luvulla olin pankissa töissä ja siellä oli kaikki vanhemmat naiset olleet kotona 12-15 vuotta lasten kanssa, sitten harrastuksen vuoksi menneet töihin. Maaseudulla suurin osa naisista oli miehen työpaikalla töissä, tyyliin kaupan myymälänhoitajan vaimo pääsi kassalle, pankinjohtajan vaimo pankkiin ja meijerin johtajan vaimo meijerin toimistolle.
Veljeni ikäluokasta s. 1950 suurin osa naisista oli kotona pitkään, osa jäi sille tielleen.
Katsokaa Heikkiä ja Kaijaa. Siitä sen systeemin näkee. Kaijakin yhden lapsen kanssa kotona. Lissu kahden. Kaijan äiti toki pienen maatalon emäntä, Heikin yh-äiti oli töissä.
Rohkenisin olla eri mieltä tuosta 1950 ikäluokasta? Tuo ikäluokka perusteli perheitä vasta 70-luvun alussa ja perheet eivät olleet enää suuria. Naiset opiskelivat ja lapsiluku jätettiin pieneksi. Tässäkin varmaan oli kyllä eroa maaseudun ja kaupunkien välillä. Mutta kyllä Heikki ja Kaija-tv sarja kuvaa 60-lukua ja 1950 syntyneet olivat vielä Heikin ja Kaijan aikaan koululaisia.
Minä olen syntynyt 1960 ja minunkin ikäluokassani vielä on näitä ihan hyvällä omallatunnolla kotiin iäksi jääneitä. Tunnen useamman opiskelukaverinkin jotka jäi kotiin akateemisten opintojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Vanhoissa taloissa. Ei enää vuosikymmeniin ole rakennettu palvelijoiden huoneita.
Niin. Tuolla lukee että "vanhoissa asunnoissa". 1960-luvun asunnoissa niitä on kyllä vielä.
Kerro, missä 1960-luvun talossa on erikseen palvelijan huone. Ei ainakaan näissä Roihuvuoren taloissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Vanhoissa taloissa. Ei enää vuosikymmeniin ole rakennettu palvelijoiden huoneita.
Niin. Tuolla lukee että "vanhoissa asunnoissa". 1960-luvun asunnoissa niitä on kyllä vielä.
Kerro, missä 1960-luvun talossa on erikseen palvelijan huone. Ei ainakaan näissä Roihuvuoren taloissa!
Samaa mietin. Helsingissä ei taida olla 1930-luvun jälkeen rakennetuissa taloissa palvelijanhuoneita.
Omalla isoisoäidilläni ja isoäidilläni oli kyllä vielä 1950- ja 1960-luvulla palvelijoita, mutta eivät tainneet enää asua samassa asunnossa.
Kotiäitiys oli varakkaiden teollistuneiden yhteiskuntien ylemmän keskiluokan juttu. Suomeen kaupunkilainen keskiluokka syntyi vasta myöhemmin. Maalla naiset olivat töissä maatilalla siinä missä miehet ja työväenluokan naiset kävivät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Vanhoissa taloissa. Ei enää vuosikymmeniin ole rakennettu palvelijoiden huoneita.
Niin. Tuolla lukee että "vanhoissa asunnoissa". 1960-luvun asunnoissa niitä on kyllä vielä.
Kerro, missä 1960-luvun talossa on erikseen palvelijan huone. Ei ainakaan näissä Roihuvuoren taloissa!
Asuin Laajasalossa rivitalossa jossa palvelijan huone ja Kulosaaren kerrostaloissa on ihan tyypillisesti niitä vielä. Nyt asun 1973 rakennetussa omakotitalossa täällä omakotialueella Roihuvuoren lähellä ja melkein kaikissa vielä tämänkin ikäisissä on huone, jonka pystyy erottamaan palvelijalle. Istun sellaisessa parhaillaankin. Tosin nyt se on meillä toimisto.
Roihuvuori oli halvempi alue, jolla asui alinta keskiluokkaa tyypillisesti kun se valmistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1931 oli ikänsä kotirouva, talousneuvoksetar isäni tittelin mukaan. Anoppini s. 1935 oli kotona siihen kun nuorin lapsi oli 12, ja appiukko oli ihan kansakoulun käynyt sekatyömies.
80-luvulla olin pankissa töissä ja siellä oli kaikki vanhemmat naiset olleet kotona 12-15 vuotta lasten kanssa, sitten harrastuksen vuoksi menneet töihin. Maaseudulla suurin osa naisista oli miehen työpaikalla töissä, tyyliin kaupan myymälänhoitajan vaimo pääsi kassalle, pankinjohtajan vaimo pankkiin ja meijerin johtajan vaimo meijerin toimistolle.
Veljeni ikäluokasta s. 1950 suurin osa naisista oli kotona pitkään, osa jäi sille tielleen.
Katsokaa Heikkiä ja Kaijaa. Siitä sen systeemin näkee. Kaijakin yhden lapsen kanssa kotona. Lissu kahden. Kaijan äiti toki pienen maatalon emäntä, Heikin yh-äiti oli töissä.
Rohkenisin olla eri mieltä tuosta 1950 ikäluokasta? Tuo ikäluokka perusteli perheitä vasta 70-luvun alussa ja perheet eivät olleet enää suuria. Naiset opiskelivat ja lapsiluku jätettiin pieneksi. Tässäkin varmaan oli kyllä eroa maaseudun ja kaupunkien välillä. Mutta kyllä Heikki ja Kaija-tv sarja kuvaa 60-lukua ja 1950 syntyneet olivat vielä Heikin ja Kaijan aikaan koululaisia.
Minä olen syntynyt 1960 ja minunkin ikäluokassani vielä on näitä ihan hyvällä omallatunnolla kotiin iäksi jääneitä. Tunnen useamman opiskelukaverinkin jotka jäi kotiin akateemisten opintojen jälkeen.
Kyllä minäkin tiedän näitä, jotka kuuluvat tiettyyn uskonnoliseen liikeeseen ja perustavat suuren perheen ja ovat siksi kotona. Ja se on aivan ok. Nyt myös näissä ma-mu perheissä on taas uusia kotiäitejä varmaan ihan pysyvästi.
Mutta kaikki tuttavani ihan kansakoulun ekaluokalta lähtien, ovat olleet työelämässä. Saattoivat olla muutaman vuoden kotona, mutta kukaan ei jäänyt pysyvästi kotiäidiksi. Ja olen syntynyt 1950.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä olen syntynyt -69.
Mummoni jäi eläkkeelle työstään 60v. kun minä synnyin ja hän hoiti minua kun äitini meni töihin. Äidilläni oli 3kk äitiysloma. Mummoni oli töissä mielisairaalassa ja äitini oli sihteeri.
Mieheni on syntynyt -66 ja hän oli 3. lapsi ja nuorin lapsista. Hänen äitinsä oli kotona lasten kanssa kunnes nuorin lapsi eli mieheni meni kouluun. Miehen äiti oli töissä tehtaassa.
Minä olen ollut vain ennen lapsia töissä. Meillä on 2 lasta. Olen ollut kotiäiti ja nyt olen kai kotirouva kun kuopuskin on jo pian 18v. Miehen hyvä työ on mahdollistanut tämän taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1931 oli ikänsä kotirouva, talousneuvoksetar isäni tittelin mukaan. Anoppini s. 1935 oli kotona siihen kun nuorin lapsi oli 12, ja appiukko oli ihan kansakoulun käynyt sekatyömies.
80-luvulla olin pankissa töissä ja siellä oli kaikki vanhemmat naiset olleet kotona 12-15 vuotta lasten kanssa, sitten harrastuksen vuoksi menneet töihin. Maaseudulla suurin osa naisista oli miehen työpaikalla töissä, tyyliin kaupan myymälänhoitajan vaimo pääsi kassalle, pankinjohtajan vaimo pankkiin ja meijerin johtajan vaimo meijerin toimistolle.
Veljeni ikäluokasta s. 1950 suurin osa naisista oli kotona pitkään, osa jäi sille tielleen.
Katsokaa Heikkiä ja Kaijaa. Siitä sen systeemin näkee. Kaijakin yhden lapsen kanssa kotona. Lissu kahden. Kaijan äiti toki pienen maatalon emäntä, Heikin yh-äiti oli töissä.
Rohkenisin olla eri mieltä tuosta 1950 ikäluokasta? Tuo ikäluokka perusteli perheitä vasta 70-luvun alussa ja perheet eivät olleet enää suuria. Naiset opiskelivat ja lapsiluku jätettiin pieneksi. Tässäkin varmaan oli kyllä eroa maaseudun ja kaupunkien välillä. Mutta kyllä Heikki ja Kaija-tv sarja kuvaa 60-lukua ja 1950 syntyneet olivat vielä Heikin ja Kaijan aikaan koululaisia.
Minä olen syntynyt 1960 ja minunkin ikäluokassani vielä on näitä ihan hyvällä omallatunnolla kotiin iäksi jääneitä. Tunnen useamman opiskelukaverinkin jotka jäi kotiin akateemisten opintojen jälkeen.
Kyllä minäkin tiedän näitä, jotka kuuluvat tiettyyn uskonnoliseen liikeeseen ja perustavat suuren perheen ja ovat siksi kotona. Ja se on aivan ok. Nyt myös näissä ma-mu perheissä on taas uusia kotiäitejä varmaan ihan pysyvästi.
Mutta kaikki tuttavani ihan kansakoulun ekaluokalta lähtien, ovat olleet työelämässä. Saattoivat olla muutaman vuoden kotona, mutta kukaan ei jäänyt pysyvästi kotiäidiksi. Ja olen syntynyt 1950.
Minä en tunne yhtään lestadiolaista tms vana ihan tavallisia perusnaisia ev lut -taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Suomisen perheen isä oli virkamies, ei mikään tavallinen duunari.
Ketä nämä kotiapulaiset sitten olivat? Oliko heilläkin kotiapulaisia jos se oli muka tavallista? Palvelijoiden pitäminen on ollut aina pienen vähemmistö puuhaa.
Olen 60-luvulla syntynyt ja joidenkin lapsuudenystävieni äidit eivät ole palkkatyössä olleet koskaan naimisiin mentyään. Ei mitään johtajien rouvia, vaan esim. merikapteenin ja lääkärin vaimoja.
Perinteestä en sitten sen kummemmin tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä kotiapulaiset sitten olivat? Oliko heilläkin kotiapulaisia jos se oli muka tavallista? Palvelijoiden pitäminen on ollut aina pienen vähemmistö puuhaa.
Perheettömiä tai sellaisia, joiden lapset olivat jo isoja. Meillä oli yleensä nuorehkoja naisia, joiden työsuhteet olivat aika lyhyitä, lähtivät opiskelemaan tai saivat paremman duunin ja tai menivät naimisiin. Joku eläkeikäinen "mummokin" taisi joskus olla. Ja ihan tavallinen perhe meillä, mutta kodin ulkopuolisia hoitopaikkoja ei oikein ollut, koko kauppalassa yksi lastentarha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hämmästelen samaa asiaa. Tämä nyt ei ole minkään feministin puheita. Olen perehtynyt jonkun verran suomalaisten naisten asemaan menneisyydessä, eikä meidän kulttuurissa ole koskaan kasvatettu tytöistä prinsessoja. Eipä ainakaan edesmenneen mummoni lapsuudessa sellaista ollut.
Jo 1900-luvun alussakin oli jokunen naisvaikuttaja kuten Minna Canth ja sota-aikoina naiset toimi lottina ja teki kotirintamalla ns. miesten työtkin. Mitään Niiskuneiti-hahmoa ei ole ollutkaan meidän kulttuurissa. Jo aiemmassa maaseutuyhteiskunnassa nainen ei voinut keskittyä passiivisena lakkaamaan kynsiä, vaan piti tehdä fyysistä työtä. Edes heikossa asemassa ollessaan nainen ei voinut hienostella.
Pohjoismaissa (ei tosin Suomessa) viikinkien yhteiskunnat olivat erilaisia naisten aseman suhteen. Viikinkinaiset sai sanoa mielipiteensä tulevasta avioliitosta ja ottaa avioeron, ei tietenkään heppoisista syistä. Miehen ollessa poissa kotoa vaimo huolehti maatilasta. Se on vielä mysteeri, että oliko naispuolisia sotureita tuohon aikaan. Kuitenkin mies- ja naisvainajien hautoihin laitettiin esineitä kuten naisille koruja ja miehille miekkoja, joilla vainajien sukupuolet yritetään tunnistaa. Itse ajattelen, että voi ehkä olla mahdollista ottaen huomioon naisten lähes tasa-arvoinen asema viikinkien keskuudessa ja tuolloin taisi enemmänkin varallisuus ja sosioekonominen asema vaikuttaa kuin sukupuoli. En ole muodotanut tätä ajatusta katsottuani Viking-sarjaa.
Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt käsitys, että kotiäiti on yhtä kuin prinsessa? Kyllä sitä huushollissa ja lapsissa on ihan täyden työpäivän verran hommaa.
Se että suomalainen yhteiskunta on ruma, iloton ja jopa kauneus on syntiä ei kyllä ole mikään ihailtava piirre!
En ole tuo jolle vastasit, mutta on hyvin yleistä monissa yhteiskunnissa, että niissä on tuollainen "kotiäiti-prinsessa" -luokka, hyvin laaja. Eli naisia, jotka eivät käy töissä mutta palkattu työvoima hoitaa myös lapset, kodin ja muun.
Eikä tässä ollut kyse siitä, onko tämä hyvä vai huono, vaan että on outoa väittää tällaista kun se ei ole totta.
Joku lapsenvahti, kotiapulainen tms oli ihan tuikitavallisia juttuja ennen. Siksi täällä Helsingissä on monissa vanhoissa asunnoissa ns palvelijan huone.
Suomisen perheelläkin oli kotiapulainen, vaikka äitikin oli kotona.
Suomisen perheen isä oli virkamies, ei mikään tavallinen duunari.
Kuka väitti hänen olleen duunari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä kotiapulaiset sitten olivat? Oliko heilläkin kotiapulaisia jos se oli muka tavallista? Palvelijoiden pitäminen on ollut aina pienen vähemmistö puuhaa.
Perheettömiä tai sellaisia, joiden lapset olivat jo isoja. Meillä oli yleensä nuorehkoja naisia, joiden työsuhteet olivat aika lyhyitä, lähtivät opiskelemaan tai saivat paremman duunin ja tai menivät naimisiin. Joku eläkeikäinen "mummokin" taisi joskus olla. Ja ihan tavallinen perhe meillä, mutta kodin ulkopuolisia hoitopaikkoja ei oikein ollut, koko kauppalassa yksi lastentarha.
Ja eivät olleet millään palvelija-statuksella, vaan aamulla tulivat töihin ja menivät sitten kotiinsa, kun vanhemmat tulivat kotiin.
Vanhoissa taloissa. Ei enää vuosikymmeniin ole rakennettu palvelijoiden huoneita.