Pelkään olevani raskaana, enkä uskalla tehdä testiä. Ahdistaa niin hirveästi.
Ei ole ketään kenelle puhua, ahdistaa niin että tukehdun. Olen perheellinen, meillä on kaksi lasta, eikä enempään olisi niin fyysisiä kuin psyykkisiäkään resursseja. Kuukautiset ovat kuusi päivää myöhässä ja ovulaation aikaan olen ollut sängyssä mieheni kanssa. Ehkäisynä kondomi, joka ei tiettävästi ole mennyt rikki.
Kaapissa on raskaustesti jota en uskalla tehdä, vaikka tiedän, että pakko se on. Olen joskus joutunut käymään läpi kohdun kaavinnan keskenmenon yhteydessä ja se oli kauhein kokemukseni tässä elämässä. En tiedä miten selviäisin jos joutuisin sellaiseen uudelleen.
Mun lapset...! En tiedä, en selviä tästä jos käy ilmi että olen raskaana. Takana ihan kammottava työpäivä, niin hirveitä asioita tapahtui tänään, etten voi tehdä tuota testiä. Tiedättekö sen tunteen, kun pelkää romahtavansa henkisesti. Ei pienten lasten äiti voi romahtaa.
Tukekaa mua sanoin, jos vaan mitenkään pystytte? Voi kun olisi joku joka ottaisi syliin ja sanoisi, että asiat järjestyy. Olen pohjattoman yksin.
Kommentit (17)
Tee se testi, pahempaa on elää epätietoisuudessa. Tulee parempi olo kun saa tietää totuuden.
Noin kova stressi voi myös myöhästyttää kuukautisia. Voi ihan hyvin olla, että kuukautisesti olisivat ihan muuten vaan olleet vaikka pari päivää myöhässä, mutta kun aloit heti ihan hulluna stressaamaan niiden myöhästymistä, niin ne eivät stressitilasi takia ole sitten vieläkään alkaneet.
Jos olette käyttäneet kumia ettekä ole huomanneet sen rikkoutumista, niin on epätodennäköistä että olisit raskaana.
Testin tekemällä saat varmuuden, jos tulee negatiivinen, niin voit rentoutua ja todennäköisesti kuukautiset sitten alkavat. Jos tulee positiivinen, niin elämä ei lopu siihenkään. Silloin sinun kannattaa ottaa yhteys neuvolaan/terveysasemalle ja kertoa ihan rehellisesti kaikki fiiliksesi ja antaa heidän tukea sinua ja kertoa vaihtoehdoista.
Tee nyt aluksi se testi.
Voimia <3 Kaikki järjestyy kyllä.
Tee se testi nyt heti, kerro sitten kuinka kävi niin puretaan tilannetta yhdessä 💛
On se uskomatonta millaisilla ihmisillä on seksielämä.
Tee testi, niin sitten tiedät onko aihetta huoleen vai ei. Ja jos on, niin siitäkin sä selviä. Onneksi Suomessa saa kyllä abortin, jos sitä tarvitsee. Voimia.
Ap ymmärrän sinua mutta oikeasti, tämänhetkinen epävarmuutesi on pahempi olotila kuin "huonon uutisen" kuuleminen. Jos teet testin ja tulee positiivinen tulos, niin se ehkä tuntuu ensin sinusta maailmanlopulta, mutta sen jälkeen tiedät mikä tilanne on, ja voitte alkaa miettiä, miten selviätte. Ja aivan vuorenvarmasti selviätte. Elämä kantaa.
Itse lohdutan itseäni aina vastaavissa ahdistuksen hetkissä sillä, että "aikamatkustan" mielessäni vaikka 10 vuoden päähän tästä hetkestä. Silloin se tämänhetkinen järkälemäinen ongelma on väistämättä ratkennut johonkin suuntaan, ja elämä on siltä osin ihan varmasti tasoittunut.
Yksi suosikkimotoistani on "This too shall pass" eli "Tämäkin on ohimenevää" (oma suomennokseni). Mikään tilanne, ajatus tai tunne ei kestä ikuisesti.
Voi hyvänen aika. Miten lapsen saaminen/ odottaminen voi olla noin vaikeaa?
Tuskin edes oot raskaana.
Mitä miehesi ajattelee tästä? Pystyttekö puhumaan asiasta ja noista tunteistasi? Saatko mieheltäsi tukea?
Noilla viikoilla keskeytys tehdään yleensä lääkkeellisesti. Eli kaavintaan joutuminen ei ole todennäköistä. Jos olet raskaana, ja päätät keskeyttää sen, pääset sitä helpommalla (ainakin fyysisesti), mitä aikaisemmassa vaiheessa keskeytys tehdään.
Kiitos teille, jotka autoitte ja tuitte tuntematonta äitiä sanoin, kiitos <3 Jotenkin lohdullista huomata, että maailmassa on vielä pyyteetöntä hyvyyttä. Te olette ihmeellisiä, älkää koskaan muuttuko.
Uskaltauduin teidän rohkaisevien kommenttienne jälkeen menemään vessaan ja tekemään testin. Se näytti negatiivista. Uskallan luottaa tulokseen, koska aiempien raskauksien kohdalla testi on näyttänyt positiivista heti seuraavana päivänä kuukautisten pois jäännistä. Eli pelkoni ja ahdistukseni oli ilmeisesti turha - en ole raskaana.
Kiitos vielä te, jotka tähän viitsitte omilta kiireiltänne kommentoida. Olette yksisarvisia ihmisen muodossa <3
Lämpimin terveisin, erittäin helpottunut AP
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän sinua mutta oikeasti, tämänhetkinen epävarmuutesi on pahempi olotila kuin "huonon uutisen" kuuleminen. Jos teet testin ja tulee positiivinen tulos, niin se ehkä tuntuu ensin sinusta maailmanlopulta, mutta sen jälkeen tiedät mikä tilanne on, ja voitte alkaa miettiä, miten selviätte. Ja aivan vuorenvarmasti selviätte. Elämä kantaa.
Itse lohdutan itseäni aina vastaavissa ahdistuksen hetkissä sillä, että "aikamatkustan" mielessäni vaikka 10 vuoden päähän tästä hetkestä. Silloin se tämänhetkinen järkälemäinen ongelma on väistämättä ratkennut johonkin suuntaan, ja elämä on siltä osin ihan varmasti tasoittunut.
Yksi suosikkimotoistani on "This too shall pass" eli "Tämäkin on ohimenevää" (oma suomennokseni). Mikään tilanne, ajatus tai tunne ei kestä ikuisesti.
Itkin, kun luin tämän. Ei voi olla totta, tämä on myös minun mottoni. Ihan kuin sinut olisi lähetetty kommentoimaan aloitustani. Tiedän kuulostavani ihan hullulta, mutta siltä se nyt vain tuntuu. Itsekin olen suometanut mottoni juuri näin "Tämäkin on ohimenevää" ja tätä hoin mielessäni mennessäni keskenmenon jälkeen kohdun kaavintaan. Kävelin sairaalan ankeita käytäviä operaatioon ja mietin "this too shall pass".
Kiitos sinulle tuntematon, lämmin ihminen <3 Lupaan laittaa hyvän kiertämään.
Ihana kuulla, ap. Kaikki hyvin <3
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi ajattelee tästä? Pystyttekö puhumaan asiasta ja noista tunteistasi? Saatko mieheltäsi tukea?
Mies oli asiasta yhtä tuskissaan ja ahdistunut. Ei hänestä saanut tässä asiassa tukea.
Mitä tästä opimme... Käyttäkää muutakin kuin kortsuja ehkäisynä nii on varmempaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Miten lapsen saaminen/ odottaminen voi olla noin vaikeaa?
Tuskin edes oot raskaana.
Tämän on aivan varmasti kirjoittanut lapseton ihminen. Tai trolli.
Mene terapiaan.