Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!

Vierailija kirjoitti:

Olen toiseksi vanhimman lapsen kummi ja alussa ostinkin myös kummilapseni isosiskolle lahjan, kun ostin kummilapsellenikin. Kun lapsiluku kuitenkin kasvoi,  lakkasin lahjomasta muita kuin kummilastani. Tästä meinasikin syntyä ongelma, kun mun viedessäni kummilasta Linnanämäelle ystäväni mielestä mun olisi pitänyt ottaa koko konkkaronkka mukaan. n p;

Sehän kummiudessa on just ideana, että tehdään jotain YHDESSÄ. Esim. Käydään kahdestaan Lintsillä tai konsertissa jne.

Menköön muut lapset Lintsille omien kummiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulevat halveksumaan isäänsä, joka ei kykene kohtelemaan kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Turha itkeä myöhemmin, että miksi teini-ikäiset tai aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä.

Ai niinkö? Siskoni oli vauvana useamman kerran vanhempieni kanssa ulkomaan matkoilla. Minä en päässyt mukaan, vaan minut laitettiin mummolaan siksi aikaa. Enpä ole tuota koskaan juurikaan miettinyt. Minulla on läheiset välit koko perheeseen. Ei se yhteydenpito yhteen vauvamatkaan sentään kaadu.

On se kuitenkin sinun alitajuntaan jäänyt ja jos se olisi ollut merkityksetön, nyt et asiaa edes muistaisi.

Ja kyllähän täällä on jatkuvasti aloituksia, jossa aikuiset valittavat, kuinka vanhempi kohtelevat heitä epätasa-arvoisesti, milloin kysymys on perinnöstä, milloin joululahjasta tai lasten hoitoavusta. Jos se kirpaisee aikuisia ja siksi monet eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä, niin miksi ei sitten lapset.

Ja yleensä lapsena koetut vääryydet muistetaan koko eliniän ja haetaan syyllistä.

Ohis taas...minäkin muistan ihanat kesät mummolassa, kun vanhempani ja isosiskoni kiertelivät Eurooppaa. En tietenkään osaa sanoa, millaista olisi silloin ollut olla perheen mukana automatkalla, mutta satavarmasti se ei olisi ollut samanlaista kuin olla kuukausi maalla mummin 100%:n huomion kohteena ja hemmoteltavana. 

Ei mikään ihmekään että täällä on niin paljon katkeria ex-rouvia narisemassa jos kerran mitään ei saa tehdä puolison kanssa ilman että lapset ovat mukana. Ihanko oikeasti meinasitte että sellainen parisuhde kestää, joka ei ole parisuhde vaan pelkkää lastenhoitoa yhdessä? Kai se on teidänkin lastenne etu että ex-puoliso hoitaa suhdettaan uuteen puolisoonsa että aikuiset lasten elämässä eivät enää vaihtuisi uudemman kerran? Vai onkohan kateus sittenkin suurempi draiveri kuin lasten etu...?

On kyllä kiva, ettei ap sanonut miehen lapsia kuitenkaan vaikkapa miinuslapsiksi, bonus sentään on jossain määrin positiivinen sävyltään. Tai vaikka jämälapsiksi. 

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toiseksi vanhimman lapsen kummi ja alussa ostinkin myös kummilapseni isosiskolle lahjan, kun ostin kummilapsellenikin. Kun lapsiluku kuitenkin kasvoi,  lakkasin lahjomasta muita kuin kummilastani. Tästä meinasikin syntyä ongelma, kun mun viedessäni kummilasta Linnanämäelle ystäväni mielestä mun olisi pitänyt ottaa koko konkkaronkka mukaan. n p;

Sehän kummiudessa on just ideana, että tehdään jotain YHDESSÄ. Esim. Käydään kahdestaan Lintsillä tai konsertissa jne.

Menköön muut lapset Lintsille omien kummiensa kanssa.

No näinhän sen pitäisi ollakin, mutta kun kaikkien lasten kummit eivät vieneet Linnanmäelle. Ja kun äiti opettaa lapsilleen, että kaikkea pitää saada yhtä paljon ja vieläpä suunnilleen samaan aikaan, ongelma syntyy, jos kaikki kummit eivät olekaan samanlaisia. Silloin kaikki lapset eivät saa yhtä paljon, vaikka äiti miten polkisi jalkaa. Vaan ihan itse hän lapsilleen kummit valitsi. Olisi valinnut mun sijastani sellaisen kummin, joka lukee koko poppoolle Raamattua ja vie mukanaan sunnuntaiaamuisin kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huolestuttaa lukea millaisia tyranneja te kasvatatte, jos isän pitää olla tilivelvollinen ja tasata lomansa lasten kanssa, jos hän käy uuden kumppanin ja vauvan kanssa lomalla?

Myös lapsi nauttii lain tuomaa turvaa ja oikeuksia, ihan samalla tavalla kuin aikuiset.

Lapsen vähättely, huomiotta jättäminen, haukkuminen, alistaminen jne. ei ole hyväksyttävää, mitä täällä kommenteissa lasta kohtaan oikein on silmiin pistävävää. Se on lasten henkistä pahoinpitelyä ja yhtä tuomittavaa kuin ruumiillinen pahoinpitely.

Ei ihme, jos lapset ja nuoret ovat henkisesti rikki, terapia jonot pullistelevat, lapsilla häiriökäyttäytymistä, jopa 5v hautoo itsemurhaa ja haluaa kuolla. Tutkimukset puhuvat karua kieltä uusperheen arjesta, jopa vanhemmat haluavat antaa lapsensa pois yhteiskunnan hoidettavaksi, uuden rakkauden tieltä. Lastensuojelussa tuttu ilmiö.

Jos tämä tapahtuisi työpaikoilla, sitä kutsuttaisiin työpaikkakiusaamiseksi ja työnantaja joutuisi raastupaan, mutta perheissä vanhemmat ja äiti-ja isäpuolet voivat touhuta mitä tahansa ja tuhota lapsen mielen. Näillä ei edes omatunto kolkuta, kun ei ole empatiakykyä, joka näkyy myös kommentien sisällössä.

Etävanhemman osalta taloudelliset velvoitteet on lueteltu elatusmaksusopimuksessa. Jos siinä ei lue mitään ulkomaanmatkoista, sellaisten kustantaminen ei kuulu etävanhemman velvollisuuksiin. Ihan samoin kuin harrastusten kustantamisista - jos ne eivät sisälly elatusmaksuun -  on elatussopimuksessa oltava erikseen. Tapaamissopimuksessa taas on sovittu, milloin  lapsi tapaa etävanhempaansa. Ei kuitenkaan sovittu, mitä etävanhempi silloin tekee lapsensa kanssa. 

Moraaliset velvoitteet saattavat olla jotain muuta kuin juridiset velvoitteet, mutta lain luoma turva ja oikeudet liittyvät vain ja ainoastaan juridisesti sitoviin sopimuksiin. 

Kyllä, mutta jo aloituksessa lomamatka, on ollut hyvin pienen pieni sivujuonne ja suurimmassa osassa kommentteja.

Niin aloituksessa, kuin kommenteissa on käyty lasten kimppuun ja näistä "bonuslapsista" millä nimellä ap. kutsuu miehensä lapsia, on tehty syntipukkeja, on vähätelty, haukututtu, alistettu, väitetty tyränniksi, puhuttu boonus- ja liikalapsesta, jotka kertovat aikuisten asenteesta ja karua kieltä uusperheen arjesta, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen hyvinvointiin, joka vielä tehdään lapsen vanhemman, tässä tapauksessa lapsen isän silmien alla.

Ja todennäköisesti nämä "boonuslapset" saavat kuulla kunniansa uusperheessä, miten kelvoton toinen vanhempi hänellä nyt sattuu olemaan. Ap. korosti lasten äidin olevan köyhä, työtön ja epäkelvollinen, ihan kuin se olisi lasten syy ja heidän velvollisuus olisi kärsiä siitä mahdollisimman paljon ja ihan kuin se antaisi luvan kieltää lasten loman ja kohdella lapsia huonosti tai olla asenteellinen.

Ja vastaus aloituksen sivujuonteeseen eli lomamatkaan. Mielestäni uusperheet voivat tehdä lomamatkan, kunhan vanhempi tarjoaa näillä "bonuslapsille" vastaavan matkan.

Jos ei isällä ole varaa, niin hän luopuu silloin myös omasta matkastaan, mutta lapsen suusta ei leipää viedä.

Bonuslapsi on nykyään ihan yleisesti käytetty termi lapsista, jotka tulevat ikäänkuin puolison kylkiäisinä. Bonuksena. Ennen puhuttiin lapsipuolista. Bonus -sanaan liittyy yleensä myönteisiä mielikuvia. En tiedä ketään, joka pahoittaisi mielensä, jos työnantaja ilmoittaa maksavansa kesäkuun palkassa bonuksia. Ihmiset keräävät muutenkin kaikenlaisia bonuspisteitä ja miksi keräisivät, jos ne olisivat jotain epämiellyttävää. Mä vähän luulen, että lapsipuoli on ollut negatiivisempi ilmaisu kuin bonuslapsi ja sen vuoksi ei juurikaan enää näe käytettävän lapsipuoli -sanaa. Mulla on sen verran ikää, että olen tottunut käyttämään lapsipuoli-sanaa, mutta ihmettelen silti, miksi bonuslapsi olisi jotenkin huonompi sana. 

AV:lla voi, koska siitä voi päätellä kuinka vihamielisesti uusi puoliso käyttäytyy näitä lapsia kohtaan, ja kuinka he ovat automaattisesti sen perusteella syrjittyjä, hyljeksittyjä, mollattuja ja lempattuja, ja liittyvät pian lastensuojelun ja terapeuttien loputtoman pitkään jonoon pullistelevaan jonoon.

Onko lapsipuoli sitten parempi termi? AV:llä?

Tuli mieleen vähän off topic, mutta millaiset lapset (ja aikuiset) vaativat tasapuolisuutta ja millaiset eivät. Köyhemmistä oloists vaativat sitä, varakkaammat eivät.

Tarkan markan perheen lapset laskevat kaiken tasan. Ne lapset, jotka ovat tottuneet saavansa kaikkea jossain vaiheessa, eivät välitä, jos joku saa nyt enemmän kuin minä. Heitä kantaa tieto, että minun vuoroni tulee myös, kun haluan.

Ovatko muut huomanneet samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanpas tämä nyt niin kuin asia todellisuudessa on: Sinä elät uusperheessä, jossa matkustellaan eikä oteta edellisen liiton lapsia mukaan.

Kyllähän se vanhempi tekee niilläkin viikoilla vaikka mitä ilman kaikkia lapsia. Minusta tuntuu, että osa ihmisistä tekee ihan liian suuren jutun asiasta, minkä luulisi olevan varsin yksinkertainen. Ei se että ihminen tekee uuden puolison ja yhteisen lapsen kanssa jotain ole pois edellämainitun ihmisen mahdollisilta muilta lapsilta. He ovat silloin toisen vanhempansa kanssa ja tekevät mitä sopivat tuon vanhemman kanssa tehtäväksi.

Paitsi että eivät voi sopia mitään, jos sillä vanhemmalla ei ole varaa tai halua tehdä mitään. Tai jos sen paremmin lähivanhempi kuin lapsetkaan eivät arvosta sellaisia asioita, joihin lähivanhemmalla on varaa. Ei tällaisista asioista nurise sellaiset lähivanhemmat, jotka voivat lähteä lastensa kanssa itsekin reissuun. Nurisijoita ovat ne, joiden lapset pääsevät joko etävanhemman kanssa tai eivät ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vähän off topic, mutta millaiset lapset (ja aikuiset) vaativat tasapuolisuutta ja millaiset eivät. Köyhemmistä oloists vaativat sitä, varakkaammat eivät.

Tarkan markan perheen lapset laskevat kaiken tasan. Ne lapset, jotka ovat tottuneet saavansa kaikkea jossain vaiheessa, eivät välitä, jos joku saa nyt enemmän kuin minä. Heitä kantaa tieto, että minun vuoroni tulee myös, kun haluan.

Ovatko muut huomanneet samaa?

Olen huomannut saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko niistä lapsista saa bonuksia?

Jokainen lapsi on yksi bonuspiste lisää kun vanhemmat hakevat toimeentulotukea, asuntotukea jne. ja vaikka lapsi vain pyörähtäisi isän luona. Monessa perheessä bonuslapset ovat rahantekoväline. Mitä enemmän bonuslapsia, sen parempi kun bonukset on selvää rahaa.

Ei kun ne on ne omat lapset sellaisia. Lähes 40 vuotiaan naisen ei ole ikinä tarvinnut käydä koulussa tai töissä, kun on löytänyt lastensa kautta tämän raha-sammon. Vielä kun tuli ero, voi kivasti kupata ex-miestään. Uuden miehen kanssa sama ruljanssi pian varmaan. Vielä ehtii.

Hehheh, jos mies valitsee puolisokseen tuollaisen tyypin, ei taida itsekkään olla ruudin keksijä. Sitä saa mitä tilaa. Ja nämä samaiset miehet ovat niitä haluttuja kiertopalkintoja jossakin piireissä, kun otetaan puolisoksi joka vastaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vähän off topic, mutta millaiset lapset (ja aikuiset) vaativat tasapuolisuutta ja millaiset eivät. Köyhemmistä oloists vaativat sitä, varakkaammat eivät.

Tarkan markan perheen lapset laskevat kaiken tasan.

Hyvä huomio.

Onlikohan mun ex-poikaystävä "tarkan markan" perheestä, kun ruokakaupassa kun kun tehtiin vaikka viikonlopulle ruokaostoksia, niin loppusumma piti laittaa tasan eurolleen puoliksi tai ainakaan ei yhtään enempää hänen maksettavakseen, muuten alkoi valitus. Ei minunkaan lapsuudenperheeddä ollut rahaa millä mällätä, mutta silti opin ihan peruskäytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vähän off topic, mutta millaiset lapset (ja aikuiset) vaativat tasapuolisuutta ja millaiset eivät. Köyhemmistä oloists vaativat sitä, varakkaammat eivät.

Tarkan markan perheen lapset laskevat kaiken tasan. Ne lapset, jotka ovat tottuneet saavansa kaikkea jossain vaiheessa, eivät välitä, jos joku saa nyt enemmän kuin minä. Heitä kantaa tieto, että minun vuoroni tulee myös, kun haluan.

Ovatko muut huomanneet samaa?

Olen. Elän uusperheessä, jossa molemmilla omia teinejä.

Minun eksäni oli pihi. Raha pistettiin säästöön, mitä enemmän sitä parempi. Nykyinen mieheni taas kuluttaa, perussäästön lisäksi ei säästetä.

Miehen lapset antaa omistaan eikä laske pelimarkkoja. Minun lapseni eivät ole halukkaita edes jakamaan karkkipussistaan.

Edelliset siis ovat oppineet, että kaikkea riittää. Ja kateus näyttää syntyvän niukkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä järkevästä kysymyksestä alkunsa saanut ketju auttoi minua ymmärtämään, mikä ihmisissä on vikana nykyään. Uusperhekuvioon en puutu mutta tämä kateusasia ällistyttää.

Onko puolet porukasta oikeasti sitä mieltä, että lapsen kasvatuksen kannalta on tärkeämpää saada aina kaikki sama kuin muutkin, vai opettaa kestämään pientä pettymystä ja sitä, että kaikkea ei saa aina ja heti, jos koskaan? Ihan tosissaanko olette, kun murehditte isompien lasten kateellisuudesta vauvalle? Toivon, että lapsenne saavat jostain muualta mallia tasapainoiseksi kasvamiseen.

Samaa asiaa tulin ällistelemään. Mutta selittää kyllä paljon nykymenosta tämä että vedetään yhtäläisyys siihen että tasa-arvoinen kohtelu on sitä että jokainen saa rahalla mitattavaa (materiaa) yhtä paljon. Oli sitten kyseessä uusperheen lapset tai elämäntapatyötön yh vs. kahden työssäkäyvän aikuisen perheen elintaso. Kaikille pitäisi olla _just_ tasan saman verran kaikkea, muuten alkaa itku, parku ja hammastenkiristys kuinka nyt sitä vähemmän saavaa syrjitään.

Enkä ainakaan itse köyhän perheen lapsena allekirjoita tuota mitä jotkut väittää, että vain hyvätuloisilla on "vara luottaa" siihen että tilanne jotenkin tasaantuu tulevaisuudessa verrattuna siihen että niukkuudessa elävän on kynsin hampain tapeltava että saa samaa kuin muut. Kyllä mä oon hyvin pienenä opinnut että maailma on vähän ikävä paikka sen suhteen että täällä nyt ei vaan millään joka ikinen voi saada samaa kuin joku toinen. Ihan jo sisaruksista yksi pääsi kummin kanssa reissuun, muut oli jossain tuttujen mökillä tms. sen aikaa. Iskän pomon lapsilla oli pelit ja vehkeet kun niiden isä tienasi enemmän kuin mun isä, tosin ne ei vastaavasti nähnyt sitä pomo-isäänsä yhtä paljon mitä mä sain viettää oman isäni kanssa aikaa. Asioilla on aina puolensa ja kyllä tämän osaa köyhäkin vanhempi lapsilleen opettaa...

Samoin ajattelen nykyisinkin. Työttömällä yh.lla voi olla rahasta tiukkaa mutta vastaavasti se saa antaa aikaa niille lapsilleen, toisin kuin se rahaa tahkova yrityspomo. Toinen mun lapsista harrastaa kallista harrastusta ja toinen ei mutta en mä siirrä sitä rahaa mikä kuluu harrastukseen, toisen lapsen tilille tasapuolisuuden vuoksi. Toinen lapsi saa sitä laatuaikaa vanhempiensa kanssa tai pääsee tekemään itseään kiinnostavia asioita ihan rauhassa sen aikaa kuin toinen on harkoissa. Sanoo nauttivansa suuresti. Silti lapset on mulle aivan täysin samanarvoisia, ihan niinkuin siinä uusperheessäkin lapset voi kokea tulevansa rakastetuiksi ja olevansa tärkeitä vaikka eivät saakaan 100% samaa kuin mitä (puoli)sisarus saa. Mutta sitten taas jos esim. lapselle jätetään kertomatta että isi reissaa uuden kumppaninsa ja yhteisen vauvan kanssa niin sehän on juuri sitä eriarvoistamista. Lapsi jätetään ulkopuolelle kun häneltä pimitetään hänen perheenjäsentensä tekemisiä ja tuollainen on juuri omiaan tekemään niitä hylkäyskokemuksia ja saa tuntemaan itsensä arvottomaksi ja ulkopuoliseksi.

Kun fakta on se, että koskaan ei tässä maailmassa tule menemään karkit niin tasan että kaikki saa nalleja, viinikumeja ja hedelmäkarkkeja just yhtä paljon, eikä pidäkään. Jokaisen elämä on yksilöllinen eikä sitä pidä verrata toiseen, yksi saa kasan nallekarkkeja eikä muita ollenkaan ja toiselle elämä antaa jokaista sorttia vähäsen. Hyvät eväät elämään lähtee rakastavista ja tukevista vanhemmista jotka arvostavat lapsiaan yksilöinä ja opettavat heitä arvostamaan myös muita. Ei vanhemmista jotka tasaavat kaiken viivottimella tasan ja rahallisesti sentilleen lasten välillä.

Hämmentävää, meidän uusperhe matkustelee monenlaisissa eri kokoonpanoissa. Olemme jopa lähdössä ensi syksynä yhteiselle "tyttöjen reissulle" mieheni ex-vaimon, heidän tyttärensä ja oman tyttäreni kanssa.

Big deal. Koittakaa kasvaa ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos bonusvaimo ja bonusvauva jäisivät kotiin ja iskä lähtisi reissuun lastensa kanssa?

Sanoo katkera exä

Mieheni on kasvanut suuressa perheessä. Ruoka oli joskus tiukassa ja herkkuja ei pahemmin ollut. Lapsilla oli mummo maalla, jonka luokse sai mennä kesällä viikoksi, pariksi. Mummo laittoi hyvää ruokaa ja leipoi jne. Tilaa oli enemmän.

Mutta ei mummo ottanut koko kartasta kerralla, ihan ymmärrettävää. Pari lasta pääsi vuorollaan herkuttelemaan mummon luo, muut olivat sillon kotona.

Kotiin jääneet ymmärsivät asian ihan hyvin ja mummolla olleet kehuivat kuinka oli ollut mukavaa. Hyviä muistoja jäi.

Ei edes oletettu, että oli jotenkin väärin ja lapsia väheksyvvä kun ei kaikki lapset päässeet samaan aikaan.

Jo olisi toteutettu täällä mainostettua "tasapuolisuutta" niin vaihtoehtona olisi luultavasti ollut, että mummo ei olisi jaksanut ottaa kaikkia kerralla ja silloin ei myöskään kukaan lapsi olisi päässyt mummolle pitemmäksi aikaa.

Olisiko se sitten ollut lapsille parempi?

Mutta kun se tasapuolisuus...Joskus se saattaa sulkea pois lapselta mahdollisuuksia, jos sitä pänkäpäisesti toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos bonusvaimo ja bonusvauva jäisivät kotiin ja iskä lähtisi reissuun lastensa kanssa?

Sanoo katkera exä

Heh, sehän vasta olisikin näppärää, että mies, uusi kumppani ja vauva olisivat varanneet oman matkan parisuhdeaikaa viettääkseen.

Mutta miehen exä olisikin keksinyt, että miehen pitääkin mennä sinne yksin omien lastensa kanssa.

Ja jos tätä keksintöä joku mies vielä noudattaisi, antakaa mun nauraa.

Tuosta "hyvästä ehdotuksesta" paistaa jo niin suuri ja ilmeinen tarkoitus ja halu laittaa kapuloita miehen uuteen parisuhteeseen ettei mitään rajaa. 😂

Mielenkiintoinen ketju. Lähti liikkeelle näennäisen pienestä asiasta.

Hauska huomata, että oikeudenmukaisuus ei ole objektiivista. Jokainen on absoluuttisen oikeassa omasta asemastaan käsin. Ei ihme, että oikeudenkin työ on niin vaikeaa. Eikä etenkään ole ihme, että ihmisten välille syntyy riitoja.

Uusperheessä luultavasti eniten riitoja syntyy kun exä alkaa määräillä ja tunkea mielipiteitään uusperheen asioihin.

No, lasten edun varjolla tietenkin.

Uusperhe toimii, kun ihmiset kunnioittaa toistensa elämää ja yksityisyyttä. Eikä tarvitse kunnioittaakaan, mutta ymmärtää mitkä asiat eivät kuulu hänelle. Ja mitkä taas kuuluu. Siinähän kait se vaikeus onkin, ymmärtää mitä ne asiat ovat. Ja suurin asia on se oma halu ymmärtää.

Jos halu puuttuu ja on suuri halu puuttua, niin soppa syntyy.

Eikä se soppa ole aina sen eron ja uusperheen vika, vaikka se asia on joidenkin vaikea hyväksyä.

En jaksa selata monen sivun taakse, mutta tässä ketjussa lempikommenttini oli huomio siitä, että jollei isällä ole varaa viedä edellisen suhteen lapsia samalla kertaa lomalle, niin hän VIE LEIVÄN LASTEN SUUSTA ja tämä on väkivaltaa. Millä logiikalla viikon lomareissu kolmelle (eli kahdelle, koska vauva ei maksa mitään) vie ruuan vanhempien lasten suusta? Jos näin oikeasti olisi niin lomamatkaa ei olisi lähdetty edes suunnittelemaan.

Olen lapsuudessani ja aikuisena matkustanut eri kokoonpanoilla ja kyllähän sen sanoo järkikin, että vaikka olisi rahaa lähteä pienellä porukalla viikoksi reissuun, niin on "vähän" eri laittaa matkaan 2k (kahden hengen) kuin 4k (myös ne edellisen suhteen lapset).