Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvässä kunnossa ihmiset siis keskimäärin ovat tietäessään sairastuneensa niin vakavasti, että kuolema on lähellä? Jos todetaan, että ei ole mitään tehtävissä ja saattohoito alkamassa, siinä vaiheessa ei yleensä ole enää voimia alkaa tehdä suursiivousta. Missä vaiheessa se kuolinsiivous siis pitäisi tehdä? Nelikymppisenä, kun todennäköisesti on vielä elinvuosia jäljellä? Vai kahdeksankymppisenä, kun ehkä jo liikkuu hitaasti rollaattorilla ja laatikoiden läpi penkominen on fyysisesti mahdotonta?
Ihmettelen vaan. Olen itse kohta kuusikymppinen, eikö tulisi mieleenkään alkaa tehdä kotona jotain tavaroiden poistoa siksi että voi kuolla. Käyn töissä sairaanhoitajana, tänäänkin menossa pitkään iltavuoroon. Voin kuolla vaikka minuutin päästä, kuka sen tietää, tai sitten elän vielä 40 vuotta.
Minusta tätä voi tehdä ihan koko elämän ajan. Itse olen nelikymppinen (ja lapsetonkin) ja olen siivonnut pois muun muassa nuoruuden päiväkirjat joissa oli oli kipeitä asioita joita ei tarvitse kenenkään tietää jos minusta yllättäen aika jättää. Käytössä olevia tavaroita, kuten vaikka niitä seksileluja en tietenkään ole poistanut. Jos tästä kupsahdan niin eiköhän kuka ikinä asuntoni siivoakin tiedä että olen saattanut joskus intiimipuuhia harrastella. Intiimit kuvat taas on kovalevyllä kryptattuna, niitä ei saa kukaan sieltä auki vaikka kovalevyn löytävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
Sitä tarkoitin, että kun tiliotteelta näkyy nosto 400 euroa pari päivää ennen kuolemaa, perunkirjassa pitää ilmoittaa rahat, jotka on olleet jäljellä kuolinhetkellä. Näin se menee kaikilla. Muuten syytetään, että on pimittänyt rahaa kuolinpesästä omaan taskuunsa.
Ymmärrän. Tuohan kyllä vaikuttaa ainakin epätavalliselta ettei mitään löytynyt, kun kyseessä oli kerran järjestelmällinen ihminen.
Pointtini siis se, että jos sitä kuolinhetken käteistä ei löydy, niin sitä ei sitten löydy, joten olisin itse arvioinut käteisvarat nollaksi. Ja jos tämä jäisi jotakuta kaihertamaan niin laittaisin perukirjaan että "käteisvarat 0. Tiliotteen mukaan rahaa on nostettu x päivänä x euroa mutta rahoja / lompakkoa ei ole löydetty".
Perukirjaahan voi myös korjata, joten jos käteinen olisi löytynyt myöhemmin, niin siitä olisi pitänyt ilmoittaa verottajalle.
Tietysti tiedossa olevat varat pitää ilmoittaa ja voin kuvitella että käteisen kanssa ihmisille voi tulla houkutus "unohtaa" osa rahoista kun se ilmoittaminen perustuu ihmisten omaan rehellisyyteen. Itse kyllä ilmoitin tädin kotoa löytyneet "lisä"rahatkin (hänellä oli sairaalassa käsilaukku jossa vähän käteistä, ja kotoa löytyi toinen lompakko jossa oli vielä lisää käteistä, varmaan noita kuukauden käyttövaroja hänelläkin). Tietysti kaikki käteinen mitä vaan löytyi pitää ilmoittaa, mutta meilläkin oli ulkopuolinen perunkirjoittaja niin jos olisin toisen summan laittanut takataskuun niin mitäpä hän olisi tiennyt?
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille löytyi täti, oli syntynyt joitakin vuosia ennen isovanhempien avioliittoa, kukaan ei tiennyt mitään tästä heidän eläessään.
On kai ne itse kuitenkin tienneet.
Minullekin löytyi täti, mutta jo ennen isovanhempien kuolemaa. Mummo oli saanut todella nuorena lapsen karjalassa Viipurissa ja ukki joutui rintamalle sotimaan. Mummokin oli määrätty johonkin pakkotyöhön, kuten siihen aikaan nuoria naisia määrättiin, siis semmoisiin hommiin kuin karjaa kuljettamaan tai kenttäpostin lajitteluun.
Mummo lähetti tyttölapsen Ruotsiin sotalapseksi, vuosi oli kai 1943 tai 1944. Siihen aikaan lähetettiin muistaakseni noin 80 000 lasta Ruotsiin, ja iso osa heistä jäi sinne. Niin kävi sillekin tytölle. Ei löytynyt enää. Oli tiedossa, mihin perheeseen sijoitettiin aluksi, mutta siihen jäljet loppui. Vuonna 1948 sodan jälkeen syntyi minun isäni ja seuraavana vuonna siskonsa. Ja vielä 3 lasta sen jälkeen.
Tyttö löytyi kun mummo ja ukki olivat jo eläkeläisiä. Hän oli 50 vuotta täytettyään päättänyt, että lähtee Suomeen etsimään vanhempiaan.
Oliko iloinen perhetapahtuma vaiko yksi *ahne perinnönkärkkyjä* lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessamme isoisoäitini kotia, löytyi yhden yläkaapin perältä pari säkillistä dynamiittia. Meinasi tulla vetelät housuun. Ilmeisesti aikanaan käytetty kun raivattu talolle paikkaa tai jotain?? Enoni kävi upottamassa säkit läheiseen jokeen.
Asian ulkopuolelta mutta löytö kumminkin vuosikymmeniä sitten ostimme velipojan kanssa firman tarpeeseen lava-auton. Siivoillessamme sitä, löysimme etupenkin tavaratilan takaa maton Alta 3 pötköä tynämeetiä. Nuoria kun olimme, yritimme posauttaa ne tavalla tai toisella. Nalleja kun mukana ei ollut. Ei räjähtänyt millään kotikonstilla edes kiväärillä ampuen. Taisivat jo alunperin olleen "suutareita".
Dynamiitti on hyvin turvallista ainetta tuoreena. Se ei oikeasti räjähdä käytännössä millään ilman nallia. Sytytettynä se palaa pienellä, sinisellä liekillä.
Jos dynamiitti kuitenkin saa lojua rauhassa monia vuosia, se alkaa "hikoilla". Tämä tarkoittaa nitroglyseriinin erkautumista pötkön ulkopinnalle ja silloin pötkö saattaa rajähtää pienestäkin kolhusta tai hankauksesta. Syytä varoa silloin, siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi käsikranaattia. Hyvin poksahti.
Isoäidin jäämistöstä maatilan vintiltä löytyi isoisän varmaan hänelle luovuttama sodanaikainen käyttämätön pommi. Poliisin pommiryhmä haki esineen pois, ja olivat räjäyttäneet sen hallitusti. Ei ollut kovin iso possaus tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini vanhemmat kuolivat kun olin 10. Olivat onnellisesti yhdessä liki 70 vuotta ja kuolivat ihan peräkkäin "vanhuuteen". Olivat ihania, lämpimiä, rauhallisia ja lempeitä ihmisiä, joista kukaan ei puhunut pahaa, ja joista lapselle jäi vain hyviä muistoja. Äitini suri kovasti sekä isäänsä että äitiään.
Sitten vuosikymmeniä myöhemmin äitini kuoltua luin hänen päiväkirjojaan, joissa hän mm. kuvaili, kuinka lapsena isänsä hirveässä humalassa hakkasi ja huoritteli vaimoaan, ja vain pienestä oli kiinni ettei esim. kuristanut tätä kuoliaaksi. Pitkään olen jo koettanut käsitellä tätä tietoa, eikä oikein ole ketään jolta saisi tietää, onko heillä todella ollut tuollainen hirveä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummola oli huonokuntoinen rintamamiestalo Pohjanmaalla, mutta sitä ei haluttu purkaa vaarin vielä eläessä. Hänen kuolemansa jälkeen purkaminen tuli ajankohtaiseksi ja jokainen lapsista sai otaa talosta vielä irtaimistoa jonka halusi.
Itse kuikuilin vielä ullakkoa ja kaappeja. Yhdessä makuuhuoneen yläkaapissa näin pahvilaatikon kaapin perällä. Otin laatikon ja avasin. Laatikossa oli valokuvia ja kirjeitä 1920-30-lukujen Amerikasta. En tiennytkään että vaarini perheestä niin moni oli lähtenyt Yhdysvaltoihin. Minulle aukeni kokonaan uudenlainen näkemys omaan sukuuni kun ymmärsin omistavani sukulaisia pitkin USA:ta. Olen ajatellut tehdä heistä sukututkimuksen kun pääsen eläkkeelle. Lähdemateriaalia on paljon.
Surullinen löytö oli vaarin sairaskertomus ja lääkkeet. Kävi ilmi, että vaarini oli palannut sodasta enempi vähempi mieli rikkinäisenä. Hän oli nukkunut vuosikymmenet unilääkkeiden voimalla ja tehnyt päivätyönsä piristeiden voimalla. Hän oli käytännöllisesti katsoen ollut narkomaani. Sain myös selityksen siihen miksi naapurinisäntä oli joskus jostakin suutahtaneena tiuskassut vaarilleni talonsa tulleen rakennetuksi pervitiinin (=amfetamiini) voimalla.
Vaarini oli herkkä, hyväkäytöksinen ja aina kaikille kohtelias, uskovainen mies. Hänen sotaretkensä oli ollut hänelle kova koettelemus. Kantamansa taakan suuruus ja paino selvisi minulle vasta hänen kuoltuaan. Sotakokemukset leimasivat hänen koko loppuelämäänsä 1940-luvulta 1990-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini kuoli yllättäen sairauskohtaukseen vain viisikymppisenä. Minulle annattiin tehtäväksi kuolinpesän siivoaminen. Tätini oli mennyt numerojärjestyksessä toiseen avioliittoonsa itseään noin 30 v vanhemman varakkaan miehen kanssa. Miehensä oli menehtynyt vuotta paria aiemmin ja tätini oli perinyt kaiken yksin. Jouduin siis tavallaan siivoamaan kaksi kuolinpesää.
Oli ikävää löytää tätini kirjeenvaihto kolmen eri miehen kanssa. Hän oli käynyt tätä intiimiä kirjeenvaihtoa ollessaan avioliitossa. Ilmeisesti miehensä korkea ikä oli aihettanut sen, että tätini sai luvallisesti tuoda kotiinsa "kolmannen pyörän", joiden kanssa oli sitten saunottu, kylvetty ja tehty mitä aikuiset tekevät, koska oma miehensä ei ollut samaan kyennyt ennen Viagra-aikaa. On sinä aviomiehellä ollut sietämistä.
Tätini oli voimakastahtoinen leidi. Papereista kävi ilmi kuinka rankasti hän oli painostanut iäkkään miehensä tekemään testamentin tätini hyväksi ja luovuttamaan omaisuuksia hänelle molempien jo eläessä. Suurin varallisuussiirto jo eläessään oli kesämökki meren rannalla, ja sen jälkeen korukokoelmat jne. Ikävä huomata, että täti oli aika häikäilemätön, kylmä ja kova "kullankaivaja" ja "saalistaja". -Keskinäisestä paperityöstään (asiakirjojen luonnoksista) selvisi luovutusten sävy. Tätini oli jopa pumpannut käteisrahaa mieheltään käsittämättömiä summia (löysin kirjanpitonsa !).
Itse tein oman kuolinsiivoukseni viimeisen muuttoni yhteydessä tuhoten kaiken entisen kirjeenvaihdon, päiväkirjat yms. entisten heilojeni kanssa. En halunnut, että kukaan saa tietää näistä osin noloistakin ja nuoruuteen kuuluvista seikkailuista ja sekoiluista. Suosittelen muitakin tekemään samoin. Eipä sitten jää pahaa kuvaa minustakaan ainakaan arkistolöytöjen kautta.
Pistooli ja panoksia.
Luovutettu poliisille. Mutta ei ollut mitään hajua, että 1980-luvulla isä oli saanut pistoolin kantoluvan, enkä kertaakaan ollut sitä asetta nähnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Eli kaikkien kanssa riidoissa olevat änkyräkommunistit olisivat kaikkein älykkäimpiä, nämä, jotka kuntatasolla eivät ole työpäivää tehneet ja elelevät puolipultsareina yhteiskunnan tuloilla. Vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Ja heidän riehumisensa on sitä parempaa räyhäämistä. . .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Eli kaikkien kanssa riidoissa olevat änkyräkommunistit olisivat kaikkein älykkäimpiä, nämä, jotka kuntatasolla eivät ole työpäivää tehneet ja elelevät puolipultsareina yhteiskunnan tuloilla. Vaikea uskoa.
En tiedä mistä hihasta vedit sen oletuksen, että vasemmisto ei olisi töissä. Näytäpä jokin taulukko.
Kyllä ne yleensä persuja on.
Vierailija kirjoitti:
Tätini kuoli yllättäen sairauskohtaukseen vain viisikymppisenä. Minulle annattiin tehtäväksi kuolinpesän siivoaminen. Tätini oli mennyt numerojärjestyksessä toiseen avioliittoonsa itseään noin 30 v vanhemman varakkaan miehen kanssa. Miehensä oli menehtynyt vuotta paria aiemmin ja tätini oli perinyt kaiken yksin. Jouduin siis tavallaan siivoamaan kaksi kuolinpesää.
Oli ikävää löytää tätini kirjeenvaihto kolmen eri miehen kanssa. Hän oli käynyt tätä intiimiä kirjeenvaihtoa ollessaan avioliitossa. Ilmeisesti miehensä korkea ikä oli aihettanut sen, että tätini sai luvallisesti tuoda kotiinsa "kolmannen pyörän", joiden kanssa oli sitten saunottu, kylvetty ja tehty mitä aikuiset tekevät, koska oma miehensä ei ollut samaan kyennyt ennen Viagra-aikaa. On sinä aviomiehellä ollut sietämistä.
Tätini oli voimakastahtoinen leidi. Papereista kävi ilmi kuinka rankasti hän oli painostanut iäkkään miehensä tekemään testamentin tätini hyväksi ja luovuttamaan omaisuuksia hänelle molempien jo eläessä. Suurin varallisuussiirto jo eläessään oli kesämökki meren rannalla, ja sen jälkeen korukokoelmat jne. Ikävä huomata, että täti oli aika häikäilemätön, kylmä ja kova "kullankaivaja" ja "saalistaja". -Keskinäisestä paperityöstään (asiakirjojen luonnoksista) selvisi luovutusten sävy. Tätini oli jopa pumpannut käteisrahaa mieheltään käsittämättömiä summia (löysin kirjanpitonsa !).Itse tein oman kuolinsiivoukseni viimeisen muuttoni yhteydessä tuhoten kaiken entisen kirjeenvaihdon, päiväkirjat yms. entisten heilojeni kanssa. En halunnut, että kukaan saa tietää näistä osin noloistakin ja nuoruuteen kuuluvista seikkailuista ja sekoiluista. Suosittelen muitakin tekemään samoin. Eipä sitten jää pahaa kuvaa minustakaan ainakaan arkistolöytöjen kautta.
Sitähän ei tiedä, vaikka heillä olisi ollut yhteisymmärryksessä tehty sopimus ja ties vaikka harrastivat kolmen kimppaa. Ehkä mies oli huonoissa väleissä sukulaistensa kanssa ja halusi luovuttaa omaisuuttaan tädillesi, etteivät sukulaiset pääsisi kovin suurille osingoille, jos joku valitus menisikin läpi, vaikka tätisi tietenkin aviopuolisonsa oli perillinen ilman testamenttiakin, paitsi jos miehellä oli lapsia.
Oli varmaan miehen sukulaisille pettymys, kun eivät saaneetkaan jakaa keskenään varakkaan miehen perintöä. Kirjanpito saattoi olla osoituksena tästä, että omaisuutta on luovutettu tädillesi laillisesti, etteivät muut pääse siihen käsiksi..
Tämä on varmaan jäänteitä ajalta ennen nettiä, silloin tuo oli ainoa tapa saada tietoa menneistä asioista. Nyt voidaan helposti googlettaa menneiden vuosien tapahtumien yksityiskohtia, mutta tuolloin tieto katosi jos ei säilyttänyt lehtiä.