Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, isäni jäämistöstä löytyi liukuvoideputkilo ja monta pakettia erektiolääkkeitä. Ällötti ja ällöttää edelleen. Mietin, et kelle ne antaisin.... Hävitin ne. Valitettavasti mielestä niitä ei pysty niin poistamaan.
Missä hänen olisi niitä pitänyt säilyttää ellei omassa kodissaan? Viedä naapurille jemmaan, siltä varalta jos sattuu kuolemaan. Jotain kunnioitusta nyt.
Jospa ne eivät olleetkaan ap:n isän, vaan tämän häveliään ja kuolemanpelkoisen naapurin 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron, mitä ei löydetty. Perheetön, aina vaatimattomasti elänyt sukulaiseni oli perinyt toisen, perheettömän varakkaan sukulaisemme. Hänellä oli velaton asunto arvoalueella, osakkeita, metsää ja koruja. Isäni piti sukulaiseni mukaan periä hänet. Sitten tämä sukulaisemme yllättäen menehtyi. Selvisi, että hänellä ei ollut kuin joitakin satasia pankissa.
Hän oli myynyt asuntonsa ehdolla, että saa asua siinä kuolemaansa asti. Hän oli myynyt osakkeensa. Hän oli myynyt korut (löysimme kuitteja). Sitten hän oli nostanut kaiken käteisenä ulos pankista useissa erissä. Hän ei käynyt missään. Ei ostanut mitään. Hankki ruokarahansa pulloja keräämällä. Käytti vain ikivanhoja vaatteita.
Meille jäi epäilys, että olisi piilottanut käteiset jonnekin, koska aina marisi, kuinka järjettömiä perintöverot ovat. Ei koskaan löydetty. Löysimme kyllä viitteitä (ja oli itse kertonut), että hänellä oli taloyhtiössä hallituksen jäsenen kanssa yksityisesti sovittu säilytystila. Sieltä löytyi tuoli muttei mitään muuta ja kyseinen hallituksen jäsen kiisti koko asian. Tiedämme pankin tiliotteista, että rahaa oli yli puoli miljoonaa. Jollakin on siis hauskaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Eivät ne nyt toki noin arvokkaita ole, mutta mukavia muistoja urasta kuitenkin!
Mihin viittaat? Aikonaan oli aliupseereilla todella pienet palkat. 1950-luvulla alle tuhat euroa nykyrahassa/ kuukausi bruttona ja siitä verot pois. Aliupseerimiekka on arvokkaampi kuin upseerimiekka juuri mainitsemastani syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Eivät ne nyt toki noin arvokkaita ole, mutta mukavia muistoja urasta kuitenkin!
Mihin viittaat? Aikonaan oli aliupseereilla todella pienet palkat. 1950-luvulla alle tuhat euroa nykyrahassa/ kuukausi bruttona ja siitä verot pois. Aliupseerimiekka on arvokkaampi kuin upseerimiekka juuri mainitsemastani syystä.
Siis mainitsemani syy on se, että niitä on vähemmän.
Yhden sukulaisen, joka työskenteli duunarammatisssa, jäämistöstä löytyi erään tunnetun kirjailijan kirjoittama kirja omistuskirjoituksella. Tuossa ei vielä mitään ihmeellistä, mutta kirjan välissä oli kirje, jossa kirjailija kiitti sukulaista viimeisimmästä sekä tämän lähettämistä teksteistä. Viittasi myös edelliseen tapaamiseen.
Kukaan ei tiennyt tästä puolesta sukulaisen elämää, eivät edes hänen lapsensa ja puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen, joka työskenteli duunarammatisssa, jäämistöstä löytyi erään tunnetun kirjailijan kirjoittama kirja omistuskirjoituksella. Tuossa ei vielä mitään ihmeellistä, mutta kirjan välissä oli kirje, jossa kirjailija kiitti sukulaista viimeisimmästä sekä tämän lähettämistä teksteistä. Viittasi myös edelliseen tapaamiseen.
Kukaan ei tiennyt tästä puolesta sukulaisen elämää, eivät edes hänen lapsensa ja puoliso.
Oisko ollu salasuhde?
madams kirjoitti:
Kerron, mitä ei löydetty. Perheetön, aina vaatimattomasti elänyt sukulaiseni oli perinyt toisen, perheettömän varakkaan sukulaisemme. Hänellä oli velaton asunto arvoalueella, osakkeita, metsää ja koruja. Isäni piti sukulaiseni mukaan periä hänet. Sitten tämä sukulaisemme yllättäen menehtyi. Selvisi, että hänellä ei ollut kuin joitakin satasia pankissa.
Hän oli myynyt asuntonsa ehdolla, että saa asua siinä kuolemaansa asti. Hän oli myynyt osakkeensa. Hän oli myynyt korut (löysimme kuitteja). Sitten hän oli nostanut kaiken käteisenä ulos pankista useissa erissä. Hän ei käynyt missään. Ei ostanut mitään. Hankki ruokarahansa pulloja keräämällä. Käytti vain ikivanhoja vaatteita.
Meille jäi epäilys, että olisi piilottanut käteiset jonnekin, koska aina marisi, kuinka järjettömiä perintöverot ovat. Ei koskaan löydetty. Löysimme kyllä viitteitä (ja oli itse kertonut), että hänellä oli taloyhtiössä hallituksen jäsenen kanssa yksityisesti sovittu säilytystila. Sieltä löytyi tuoli muttei mitään muuta ja kyseinen hallituksen jäsen kiisti koko asian. Tiedämme pankin tiliotteista, että rahaa oli yli puoli miljoonaa. Jollakin on siis hauskaa...
Veikkaan että käytti rahat huumeisiin tai maailman vanhimman ammatin naisiin. Ei se sinun isän puolesta niistä veroista marissut, vaan omasta puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen, joka työskenteli duunarammatisssa, jäämistöstä löytyi erään tunnetun kirjailijan kirjoittama kirja omistuskirjoituksella. Tuossa ei vielä mitään ihmeellistä, mutta kirjan välissä oli kirje, jossa kirjailija kiitti sukulaista viimeisimmästä sekä tämän lähettämistä teksteistä. Viittasi myös edelliseen tapaamiseen.
Kukaan ei tiennyt tästä puolesta sukulaisen elämää, eivät edes hänen lapsensa ja puoliso.
Oisko ollu salasuhde?
Yksinkertaisempi selitys on, että duunarisukulainen on ollut kaappikirjoittaja ja saanut kommentteja tältä kirjailijalta teksteistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.
Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.
Mulla on henkkarit 60-luvulta, joissa lukee "insinöörin lapsi".
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen, joka työskenteli duunarammatisssa, jäämistöstä löytyi erään tunnetun kirjailijan kirjoittama kirja omistuskirjoituksella. Tuossa ei vielä mitään ihmeellistä, mutta kirjan välissä oli kirje, jossa kirjailija kiitti sukulaista viimeisimmästä sekä tämän lähettämistä teksteistä. Viittasi myös edelliseen tapaamiseen.
Kukaan ei tiennyt tästä puolesta sukulaisen elämää, eivät edes hänen lapsensa ja puoliso.
Sukulaisesi kirjoitteli varmastikin omia tekstejään pöytälaatikkoon ja tarjosi niitä sitten tutulle kirjailijalle arvioitaviksi tai ehkä käytettäviksikin, kun asiaa olivat sattuneet keskustelussa sivuamaan.
Arvatenkin kirjailija käytti tekstejä sitten sukulaisesi luvalla sopivasti modifioituina kyseisessä kirjassa - olisiko ehkä maksanutkin niiden käyttöoikeudesta jotakin tuon kirjan lisäksi?
Olisiko sukulaisesi ehkä kirjoittanut ja mahdollisesti julkaissutkin jotakin omalla tai salanimellä?
Onko sinulle ehkä tuttu juttu eräästä Edgar Rice Burroughsista? Mies työskenteli satamassa ja tuli kerran jälleen raskaan työpäivän jälkeen kotiin. Aterian jälkeen hän otti käsiinsä sanomalehden ja sitä lueskellessaan kommentoi satunnaista jatkokertomusta vaimolleen: "Kyllä minäkin osaisin tällaista kirjoittaa!" Vaimo vastasi, että mikset sitten kirjoita ja Edgar jäi miettimään asiaa. Edgar kirjoitteli iltapuhteinaan fantasiaromaanin ja onnistui löytämään sille kustantajan - ja niin Tarzan of the Apes / Tarzan, apinain kuningas syntyi vuonna 1912 ja Edgar vaihtoi alaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
madams kirjoitti:
Kerron, mitä ei löydetty. Perheetön, aina vaatimattomasti elänyt sukulaiseni oli perinyt toisen, perheettömän varakkaan sukulaisemme. Hänellä oli velaton asunto arvoalueella, osakkeita, metsää ja koruja. Isäni piti sukulaiseni mukaan periä hänet. Sitten tämä sukulaisemme yllättäen menehtyi. Selvisi, että hänellä ei ollut kuin joitakin satasia pankissa.
Hän oli myynyt asuntonsa ehdolla, että saa asua siinä kuolemaansa asti. Hän oli myynyt osakkeensa. Hän oli myynyt korut (löysimme kuitteja). Sitten hän oli nostanut kaiken käteisenä ulos pankista useissa erissä. Hän ei käynyt missään. Ei ostanut mitään. Hankki ruokarahansa pulloja keräämällä. Käytti vain ikivanhoja vaatteita.
Meille jäi epäilys, että olisi piilottanut käteiset jonnekin, koska aina marisi, kuinka järjettömiä perintöverot ovat. Ei koskaan löydetty. Löysimme kyllä viitteitä (ja oli itse kertonut), että hänellä oli taloyhtiössä hallituksen jäsenen kanssa yksityisesti sovittu säilytystila. Sieltä löytyi tuoli muttei mitään muuta ja kyseinen hallituksen jäsen kiisti koko asian. Tiedämme pankin tiliotteista, että rahaa oli yli puoli miljoonaa. Jollakin on siis hauskaa...
Juuh, onpa todella omituista. Yksi mahdollisuus voisi olla että olisi joutunut huijarien käsittelyyn. Ehkä epätodennäköistä, kun oli kerran rahoistaan tarkka. Toinen vaihtoehto: vaihtoi setelit kultaan tms. ja piilotti tosi ovelaan paikkaan. Niin ovelaan, ettei kukaan löydä.
Komerossa iso kasa munakennoja, joiden välissä oli hopeinen keittokauha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille löytyi täti, oli syntynyt joitakin vuosia ennen isovanhempien avioliittoa, kukaan ei tiennyt mitään tästä heidän eläessään.
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Meille löytyi täti, oli syntynyt joitakin vuosia ennen isovanhempien avioliittoa, kukaan ei tiennyt mitään tästä heidän eläessään.
On kai ne itse kuitenkin tienneet.
Minullekin löytyi täti, mutta jo ennen isovanhempien kuolemaa. Mummo oli saanut todella nuorena lapsen karjalassa Viipurissa ja ukki joutui rintamalle sotimaan. Mummokin oli määrätty johonkin pakkotyöhön, kuten siihen aikaan nuoria naisia määrättiin, siis semmoisiin hommiin kuin karjaa kuljettamaan tai kenttäpostin lajitteluun.
Mummo lähetti tyttölapsen Ruotsiin sotalapseksi, vuosi oli kai 1943 tai 1944. Siihen aikaan lähetettiin muistaakseni noin 80 000 lasta Ruotsiin, ja iso osa heistä jäi sinne. Niin kävi sillekin tytölle. Ei löytynyt enää. Oli tiedossa, mihin perheeseen sijoitettiin aluksi, mutta siihen jäljet loppui. Vuonna 1948 sodan jälkeen syntyi minun isäni ja seuraavana vuonna siskonsa. Ja vielä 3 lasta sen jälkeen.
Tyttö löytyi kun mummo ja ukki olivat jo eläkeläisiä. Hän oli 50 vuotta täytettyään päättänyt, että lähtee Suomeen etsimään vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
Kasvikirja, Saksan kasvit 1890, 3 osaa saksaksi. Käsin värjätyt upeat värikuvat. Sisältää myös Saksan afrikan siirtomaiden kasveja. Ei kuulemma arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
Sitä tarkoitin, että kun tiliotteelta näkyy nosto 400 euroa pari päivää ennen kuolemaa, perunkirjassa pitää ilmoittaa rahat, jotka on olleet jäljellä kuolinhetkellä. Näin se menee kaikilla. Muuten syytetään, että on pimittänyt rahaa kuolinpesästä omaan taskuunsa.
Miksi kaikki mahdollinen pitäisi maksattaa yhteiskunnalla? Fiksua säästää omiin hautajaisiinsa.