Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Miksi peukutat alaspäin. Oletko venäläinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Mistä tuo käsitys on peräisin? Kyllä aseet on olleet armeijan omaisuutta, joka on luovutettu kotiin lähtiessä tai pikemminkin palveluksesta vapautettaessa. Miten se on tarkastuksesta edes päässyt läpi jonkin aselaatikon kanssa? Kaikki tavarat siellä entisaikaan pengottiin, ettei rosvot ota mukaansa mitään heille kuulumatonta. Ja jos tässä on kyseessä rintamakarkuri, niin eikös ne lusimaan joutuneet karkuruudesta? Kovasisuinen rosvo on pitänyt olla, jos ei kuulusteluissa myönnä missä ase on.
0/5
Vähän nyt laatua noihin hei.
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Ilmeisesti kun noita löytyy aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on voimat jo vähenemässä, on mukavampaa olla vanhoissa, vaikka vähän risasemmissakin kuteissa kotona. Ei ole voimia eikä kiinnostusta alkaa ottaa kaapista tilalle uutta, vaikka se olisi käsivarren mitan päässä valmiina. Että, kyllä tällä vanhalla vielä pärjäilee...
Muutamia uusia, käyttämättömiä vaatteita löytyi meidänkin vanhemmilta. Suruhan se on.Yli 85-vuotiaalla äidilläni oli tapana pitää kauhtuneita, jopa hieman rikkinäisiä t-paitoja ja ikivanhoja hameita. Mainitsin kerran asiasta, että laittaisi päälleen jotain kauniimpaa, kun kaapeissa kuitenkin oli uudempaa ja ehjää vaatetta. Mukavampi on kaupassakin ihmistenilmoilla kulkea, kun on ehjät ja siistit vaatteet päällä. Viesti meni perille, ja muistin vielä kyläillessä kehua kaunista puseroa, minkä oli laittanut päälleen.
Olen kuusikymppinen ja minun lapsuudessa uusia vaatteita ei saanut ottaa käyttöön vaan ne laitettiin ensin määräämättömän pitkäksi ajaksi kaappiin. Sitten niitä sai käyttää kodin ulkopuolella. Kotona sai käyttää vain vanhoja, kulahtaneita rytkyjä.
Itse ainakin sokeudun omille vaatteille. Käytän kotona samoja vuodesta toiseen enkä huomaa, kun ne alkaa olla liian kulahtaneita. Jos joku tulee yllättäen kylään, niin tajuan asian vasta sitten. Sama taitaa koskea niitäkin vaatteita, joilla kuljen kodin ulkopuolella. Vaatteiden ostaminen on välttämätön paha, en tykkää käydä vaatekaupoissa enkä seuraa muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Mistä tuo käsitys on peräisin? Kyllä aseet on olleet armeijan omaisuutta, joka on luovutettu kotiin lähtiessä tai pikemminkin palveluksesta vapautettaessa. Miten se on tarkastuksesta edes päässyt läpi jonkin aselaatikon kanssa? Kaikki tavarat siellä entisaikaan pengottiin, ettei rosvot ota mukaansa mitään heille kuulumatonta. Ja jos tässä on kyseessä rintamakarkuri, niin eikös ne lusimaan joutuneet karkuruudesta? Kovasisuinen rosvo on pitänyt olla, jos ei kuulusteluissa myönnä missä ase on.
Niitä saatettiin ottaa venäläisiltä kaatuneilta tai sotavangeilta. Asekätkennässä sotien jälkeenkin on jäänyt monia aseita kadoksiin. Kaukopartiomiehille annettiin aseet mukaan kotiin rauhan tultua varmuuden vuoksi ja näin heistä tuli asekätkijöitä ja saivat tuomioitakin siitä. Ovatkohan nämäkin aseet kaikki löytyneet?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kultahampaita pussillinen. Tarina ei kertonut, että kenen suussa ne olivat olleet.
Ehkä sotarosvon tai haudankaivajan jäämistöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Mistä tuo käsitys on peräisin? Kyllä aseet on olleet armeijan omaisuutta, joka on luovutettu kotiin lähtiessä tai pikemminkin palveluksesta vapautettaessa. Miten se on tarkastuksesta edes päässyt läpi jonkin aselaatikon kanssa? Kaikki tavarat siellä entisaikaan pengottiin, ettei rosvot ota mukaansa mitään heille kuulumatonta. Ja jos tässä on kyseessä rintamakarkuri, niin eikös ne lusimaan joutuneet karkuruudesta? Kovasisuinen rosvo on pitänyt olla, jos ei kuulusteluissa myönnä missä ase on.
Niitä saatettiin ottaa venäläisiltä kaatuneilta tai sotavangeilta. Asekätkennässä sotien jälkeenkin on jäänyt monia aseita kadoksiin. Kaukopartiomiehille annettiin aseet mukaan kotiin rauhan tultua varmuuden vuoksi ja näin heistä tuli asekätkijöitä ja saivat tuomioitakin siitä. Ovatkohan nämäkin aseet kaikki löytyneet?.
Ei, kyllä niitä on vielä varalla, hyvässä tallessa ja rasvattuina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut isovanhempani vaan setäni. Aivan järjetön määrä pornoa. Olin vielä päättänyt kierrättää mutta muutaman kymmenen levyn ja kotelon irroituksen jälkeen hävetti muiden sukulaisten kanssa niitä perkaa. Päätyivät riskalavalle. Satoja dvd- levyjä piilotettuina sinne sun tänne. Lisäksi oli vanha amerikkalainen kivääri. Siinä olikin hauska ajaa poliisiasemalle ja kaivaa kivääri takakontista. Onneksi itä- suomen poliisit ovat lupsakoita.
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Tai hankkia sille asianmukaiset luvat jos vain mahdollista. Se on kuitenkin osa lähisuvun historiaa.
Ei löytöaseisiin saa enää lupia niin kuin ennen. Parasta olla edes kysymättä, ettei saa sakkoja, rikosrekisterimerkintää ja poliisi ryöstä muistoesinettä. Mitä se kenellekkään ulkopuoliselle kuuluu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Eivät ne nyt toki noin arvokkaita ole, mutta mukavia muistoja urasta kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
En siis todellakaan tiedä.
Faija oli insinööri taistelusukeltaja. Itse kasvoin ilman Freudia ja kumppaneita aseistakieltäytyjäksi ja pasifistiksi. Kasvoin varikkoalueella, näin armeijan ns. sisältäpäin - vastustan Natoa ja dca-sopimusta.
Pidän Pekka Haaviston diplomaatisesta linjasta - presidenttiainesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Mistä tuo käsitys on peräisin? Kyllä aseet on olleet armeijan omaisuutta, joka on luovutettu kotiin lähtiessä tai pikemminkin palveluksesta vapautettaessa. Miten se on tarkastuksesta edes päässyt läpi jonkin aselaatikon kanssa? Kaikki tavarat siellä entisaikaan pengottiin, ettei rosvot ota mukaansa mitään heille kuulumatonta. Ja jos tässä on kyseessä rintamakarkuri, niin eikös ne lusimaan joutuneet karkuruudesta? Kovasisuinen rosvo on pitänyt olla, jos ei kuulusteluissa myönnä missä ase on.
Olet väärässä. Upseerit ja sinne tiellä olleet pitivät omaa pistoolia mukana sodassa.
Sellaista ei tietenkään luovutettu pois. Se oli omaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Upseeri- ja aliupseerimiekkojen m/22 hinnat näyttävät olevan tasolla 200 - 500 euroa.
Tuollainen on mukava muisto sukulaisestasi, ripusta se vaikka hänen muotokuvansa tai kehystetyn valokuvansa viereen seinällesi. Omani riippuu eteisaulani tokonomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultahampaita pussillinen. Tarina ei kertonut, että kenen suussa ne olivat olleet.
Ehkä sotarosvon tai haudankaivajan jäämistöä?
Jossakin Tyynellemerelle sijoittuneessa sotaromaanissa kerrottiin yhdysvaltalaisesta sotilaasta, jolla oli tapana väännellä pistimellä kaatuneilta japanilaissotilailta kultahampaat talteen. Hänellä oli niitä kirjan mukaan jo oiva pussillinen, kun hän sattui jäämään japanilaisten vangiksi. Tuo pussi herätti varmasti siellä ihastusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
En tiedä tarkasti protokollasta, mutta sen tiedän näin militarisesta suvusta tulevana, että mitään sääntöjä puolustusvoimissa ei olla koskaan noudatettu. itsekin synnyin ja kasvoin varikkoalueella. Oli joo mukelona siistiä olla merillä, tai Santiksessa.
Faijani oli joo insinööri ja upseeri.
Itsestäni tuli ilman Freudia ja kumppaneita pasifisti ja aseistakieltäytyjä. Vastustan Natoa ja Dca - sopimusta. Silti tämä miekka on aika hienon näköinen.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Eivät ne nyt toki noin arvokkaita ole, mutta mukavia muistoja urasta kuitenkin!
Yhdellä tutulla on jonkun venäjän vallan aikaisen (1800-luvun) esivanhempansa virkamiekka perintönä. En tiedä mihin virkaan noita liittyi mutta ilmeisesti muihinkin kuin poliisiin tai armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Huutelen sivusta, että maassamme yleisin henkirikoksessa käytetty ase on leipäveitsi, sellainen kun löytyy joka taloudesta ja on heti käsillä. Joko olet luovuttanut omasi poliisille?
Pelkäätkö veitsiä, pulloja, kirveitä, muovipusseja, sähköjohtoja ja keittöjakkaroita myös?
Oireesi viittaavat selvästi hoplofobiaan.
Jos nyt vaikka lopettaisit tuon turhan trollaamisen aiheella.
Tämä asiahan ei minulle kuulu, mutta jospa sinä itse herkeäisit jankkaamasta mummosi dildoista ja vaarisi pervopornokokoelmasta, niin vitjan laatu paranisi! Kenen sinä oikein luulet haluavan lukea rutsaisista fantasioistasi? Jos kuvittelet, ettei vanhemmillasi tai isovanhemmillasi ollut intiimiä kanssakäymistä, niin kuinka kuvittelet tähän maailmaan tulleesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Huutelen sivusta, että maassamme yleisin henkirikoksessa käytetty ase on leipäveitsi, sellainen kun löytyy joka taloudesta ja on heti käsillä. Joko olet luovuttanut omasi poliisille?
Pelkäätkö veitsiä, pulloja, kirveitä, muovipusseja, sähköjohtoja ja keittöjakkaroita myös?
Oireesi viittaavat selvästi hoplofobiaan.
Jos nyt vaikka lopettaisit tuon turhan trollaamisen aiheella.
Tämä asiahan ei minulle kuulu, mutta jospa sinä itse herkeäisit jankkaamasta mummosi dildoista ja vaarisi pervopornokokoelmasta, niin vitjan laatu paranisi! Kenen sinä oikein luulet haluavan lukea rutsaisista fantasioistasi? Jos kuvittelet, ettei vanhemmillasi tai isovanhemmillasi ollut intiimiä kanssakäymistä, niin kuinka kuvittelet tähän maailmaan tulleesi?
Tuossa keskusteluketjussa puhutaan aseista eikä noista muista värkeistä jotka näemmä on sinulle läheisiä kun ne on aina ensimmäisenä mielessä. Eli pysyhän itse asiassa äläkä jaksa trollata.
Vierailija kirjoitti:
Jengi kirjoittelee tänne noista mummojen dildoista. Ihan oikeesti. Olis kiva lukea ihan oikeita tapahtumia.
Juuri näin!
Mistä tuo käsitys on peräisin? Kyllä aseet on olleet armeijan omaisuutta, joka on luovutettu kotiin lähtiessä tai pikemminkin palveluksesta vapautettaessa. Miten se on tarkastuksesta edes päässyt läpi jonkin aselaatikon kanssa? Kaikki tavarat siellä entisaikaan pengottiin, ettei rosvot ota mukaansa mitään heille kuulumatonta. Ja jos tässä on kyseessä rintamakarkuri, niin eikös ne lusimaan joutuneet karkuruudesta? Kovasisuinen rosvo on pitänyt olla, jos ei kuulusteluissa myönnä missä ase on.