Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Jo Wanha Cansa tiesi, että kommunisti ei osaa laskea! Jos se osaisi, se ei olisi kommunisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Siitä on useampikin tutkimus, että mitä vasemmistolaisempi, sen älykkäämpi, mutta eipä nämä "musta tuntuu"- päättelijät lue muuta kuin veroilmoitustaan.
Ja missähän niitä tutkimuksia olisi sitten nähtävillä? Äläkä sano että ne oli jotain lehtien galluppeja tai "kysyttiin vasemmistolta itseltään onko ne älykkäitä omasta mielestään" tason tutkimuksia.
Jännä mihin suuntiin tämäkin ketju lähtee venymään ja vanumaan kun on päivänkin poissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Kommunistisen puolueen jäsenkirja isäni jäämistöstä. Oli vasemmalle kallellaan, mutta en ikinä olisi voinut kuvitella että olisi nuorena ollut jäsen....
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Kyllä. Ajattelin minäkin jättää jotain erikoista jäämistöä.: hopeinen sokerikko ja kermakko. Sitten joku ihmettelee, hän kittasi kahvia mustana, mihin on tarvinnut noita? Terv. juuriltaan temmattu. Rahaa kaikki tahtovat, mikään erikoinen niin paljoa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Henkilö arvioi muita ihmisiä useimmiten oman itsensä mukaan.
Vanha, tunnettu tosiasia on, että poliittinen vakaumus korreloi äo:n kanssa.
Koska viherpunikit ja räyhävasemmisto tunnetusti käyvät hieman hitaalla ja heidän ymmärryksensä, itsehillintänsä ja yleistietonsa ovat vajavaiset, he labiileina persoonallisuuksina luulevat muidenkin olevan yhtä epävakaita ja taipuvaisia väkivaltaan ja henkirikoksiin kuin he itse ovat.
Kaikenlaiset aseet vaikuttavat olevan heikäläisille jonkinlainen oman sielun ja tahdon omaava fetissi, jolla on yhtä paha tahto ja ilkeä mieli kuin heillä itselläänkin.
Parikin tuollaista tietämätöntä jankkaajaa ovat tässä ketjussa kieltämättä olleet psynekologisessa mielessä kiintoisia seurattavia!
Kyllä. Ajattelin minäkin jättää jotain erikoista jäämistöä.: hopeinen sokerikko ja kermakko. Sitten joku ihmettelee, hän kittasi kahvia mustana, mihin on tarvinnut noita? Terv. juuriltaan temmattu. Rahaa kaikki tahtovat, mikään erikoinen niin paljoa kiinnosta.
Hm. minulla on just tuollaiset ja en käytä sen paremmin sokeria kuin kermaakaan koskaan. Sain ne itse perinnöksi ihmiseltä joka ei myöskään ainakaan minun nähteni koskaan käyttänyt sokeria eikä kermaa. Ehkä perilliseni jatkaa perinnettä.
Itse kyllä mietin että jätän jonnekin kaappiin esim. kansiollisen kuvia isoista afrikkalaisukoista isoine... letkuineen ja hyllylle vielä rivin jättikokoisia silikoniapuvälineitä, toki kaikki mustia ja sopivasti hiekkapaperilla erittäin käytetyn näköiseksi kulutettuja. Olis perillisillä jotain ihmettelemistä.
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oliko sen irtaimiston arvo muka 4000 euroa? Ei pidä suostua tuollaiseen, että annetaan tyypillinen könttäsumma, jos se ei vastaa millään tavalla todellista arvoa. Kuulostaa, että kaatopaikkatavaroille on nyt annettu arvoa, jota niillä ei ole. Jos on köyhä ihminen, nimenomaan silloin kannattaa tehdä omaisuusluettelo, se tehdään perukirjaa varten. Siinä voidaan jättää ilman arvoa esineet, jotka on kaatopaikkakunnossa. Sohva 0 euroa.
Perintövero maksetaan koko loppusummasta, joka ylittää perintöveron rajan. Teillä on ollut asunto se arvokkain, mutta jokainen euro myös irtaimistosta nostaa loppusummaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän veljen (noin 50-vuotias kuollessaan) asunnosta löytyi myös noita aiemmin mainittuja avaamattomia lahjoja. Siis avaamattomia niin, ettei edes lahjapaperia ollut otettu pois. Aika surullista. Asui yksin ja oli kaikenlaisia ongelmia. Silti ihmetytti, ettei ollut edes katsonut mitä lahjoissa oli.
Keittiiöpykologi huvikseen aamukahvin lomassa spekuloi tällaista (ihan mutuilua):
Koki ehkä itsensä ja oman elämänsä jollain tapaa toissijaiseksi, alamittaiseksi, arvottomaksi.
Ehkä lahjat edustivat hänelle jotain sellaista mitä hän ei itsestään saavuttanut. Sellaista hyvää, oikeaa ja oikeutettua elämää mikä oli vain hänen itsensä ulkopuolella.
Jos hän olisi avannut ne, hän olisi ikäänkuin pilannut ne, ja samalla pilannut sen olemassa olevan hyvän. Vähän kuin antimidas, kaikki mihin koskee muuttuu kakkaksi.
Yksi syy voi tietysti olla jonkinlainen katkeruus ym "mulle mitään vitn armopaloja tartte"
Ehkä voi olla vaikeudet yleisesti ihmisyydessä: lahjan vastaanottaminen nostaa tunteita joita ei osaa/halua jotenkin palauttaa tai vuorovaikuttaa (yhteenkuuluvuus, tovetuus, kiitollisuus, vastavuoroisuus jne).
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Elämään kuuluu myös kärsimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
Herää todellisuuteen. Irtaimiston arvo voi olla nolla, eli kyse on siitä, mikä on irtaimiston markkina-arvo. Ei tunne-. Joillain lastulevyhyllyillä ei ole mitään hintaa. Katsoo vaikka Tori.fi ja hämmästyy. Siellä niitä yritetään antaa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
Herää todellisuuteen. Irtaimiston arvo voi olla nolla, eli kyse on siitä, mikä on irtaimiston markkina-arvo. Ei tunne-. Joillain lastulevyhyllyillä ei ole mitään hintaa. Katsoo vaikka Tori.fi ja hämmästyy. Siellä niitä yritetään antaa ilmaiseksi.
Nyt puhe oli perukirjoituksesta. Sinne ilmoitetaan sitten vaikka se rannekello 10 euroa, jos ei mitään muuta ole. Sillä ei ole mitään tekemistä, onko se oikeasti myytävissä 10 eurolla. Miten ihmiset on niin tietämättömiä. Jos irtaimistolle on ilmoitettu 0 euroa, sen arvo arvioidaan keskiarvon mukaan verotukseen verotusarvoksi. Ei sillä mitään väliä ole, jos muuta omaisuutta ei ole, niin ei perintöveroakaan tarvitse maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oliko sen irtaimiston arvo muka 4000 euroa? Ei pidä suostua tuollaiseen, että annetaan tyypillinen könttäsumma, jos se ei vastaa millään tavalla todellista arvoa. Kuulostaa, että kaatopaikkatavaroille on nyt annettu arvoa, jota niillä ei ole. Jos on köyhä ihminen, nimenomaan silloin kannattaa tehdä omaisuusluettelo, se tehdään perukirjaa varten. Siinä voidaan jättää ilman arvoa esineet, jotka on kaatopaikkakunnossa. Sohva 0 euroa.
Perintövero maksetaan koko loppusummasta, joka ylittää perintöveron rajan. Teillä on ollut asunto se arvokkain, mutta jokainen euro myös irtaimistosta nostaa loppusummaa.
Oikeastaan irtaimisto on erikseen verovapaata 4000 asti siitä riippumatta miten paljon muuta omaisuutta on. Eli turhaa säätämistä sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
Herää todellisuuteen. Irtaimiston arvo voi olla nolla, eli kyse on siitä, mikä on irtaimiston markkina-arvo. Ei tunne-. Joillain lastulevyhyllyillä ei ole mitään hintaa. Katsoo vaikka Tori.fi ja hämmästyy. Siellä niitä yritetään antaa ilmaiseksi.
Nyt puhe oli perukirjoituksesta. Sinne ilmoitetaan sitten vaikka se rannekello 10 euroa, jos ei mitään muuta ole. Sillä ei ole mitään tekemistä, onko se oikeasti myytävissä 10 eurolla. Miten ihmiset on niin tietämättömiä. Jos irtaimistolle on ilmoitettu 0 euroa, sen arvo arvioidaan keskiarvon mukaan verotukseen verotusarvoksi. Ei sillä mitään väliä ole, jos muuta omaisuutta ei ole, niin ei perintöveroakaan tarvitse maksaa.
Kukaan mitään kympin kelloa Ilmoita... herää jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Kuka vastasi perukirjoituksesta? Vaikea uskoa, että olisi hyväksytty 0 euroa, jos nyt eivät ihan sillan alla asuneet. Aina sinne pieniä summia ilmoitetaan, enkä ole ikinä kuullut, että jollain ei olisi mitään tavaraa. Jos on ollut kännykkä, ainakin sille tulee muutama euro, jos ei ole rikki. Televisio myös usein arvioidaan ihan kymppien arvoiseksi, vaikka ei niitä vanhoja telkkareita kukaan osta. Tietysti jos on jokin putki-tv, niin ei kai niillä ole edes kympin arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
No ihan varmasti on mahdollista. Isäni kuoli tammikuussa 2023 ja huhtikuun perunkirjoituksessa koti-irtaimiston arvoksi laitettiin 0€. Ihan mukava koti ja kivat noin viisi vuotta vanhat sohvat ja uudet mööpelit. Ostettiin uudet napakat huonekalut pikkurempan jälkeen. Näistä vanhemmat ihmiset pääsevät paremmin ylös kuin vanhoista laiskanlinnoista. Äiti jää luonnollisesti taloa asumaan, mutta mitään jälleenmyyntiarvoa ei huonekaluilla tule olemaan. Ei myöskään runkosängyillä, hyllyillä, ruokapöydän kalusteilla ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
No ihan varmasti on mahdollista. Isäni kuoli tammikuussa 2023 ja huhtikuun perunkirjoituksessa koti-irtaimiston arvoksi laitettiin 0€. Ihan mukava koti ja kivat noin viisi vuotta vanhat sohvat ja uudet mööpelit. Ostettiin uudet napakat huonekalut pikkurempan jälkeen. Näistä vanhemmat ihmiset pääsevät paremmin ylös kuin vanhoista laiskanlinnoista. Äiti jää luonnollisesti taloa asumaan, mutta mitään jälleenmyyntiarvoa ei huonekaluilla tule olemaan. Ei myöskään runkosängyillä, hyllyillä, ruokapöydän kalusteilla ym.
Ja ihan asianajalalla teetettiin perunkirjoitus. Muuta omaisuutta sitten onkin, mutta vanhan kodinirtaimiston arvoksi asianajajakin ehdotti tuon 0€, vaikka jonkin verran Aaltoa ym. kotimaista suunnittelijaa irtaimistosta edelleen löytyy.
Alue: Aihe vapaa
Tässä mainittiin, että mitä vasemmistolaisempi, sitä älykkäämpi. Äärimmäisenä vasemmalla ovat maltillisempien kanssa riitautuneet änkyrät ja jos katsot kuntavaalien ehdokkaita, ei äärivasemmistossa paljoa veronmaksajia, ainakaan duunareita löydy: työttömiä, nuoria tai vanhoja eläkeläisiä, vaihtoehtoihmisiä. Persuihin ja edeltäjäänsä valui muuten paljon väkeä juuri vasemmistosta (SKDL, vastemmistoliitto), toki valui poiskin, kun kannatus oli murto-osa nykyisestä.
Kai sinulla itselläsi on sitten jokin taulukko esittää, että juuri perussuomalaiset eivät olisi töissä.