Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.
Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.
En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.
Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.
Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoisempaa, mitä ei löydetty. En minäkään ole löytänyt mitään outoa, mutta kummallista on ollut se, mitä ei löytynyt.
Isälleni soitti joku naapuri ambulanssin, kun hän sai sairauskohtauksen yksin omassa kodissaan, oletettavasti. Minä en tunne ketään siitä taloyhtiöstä ja tuokin oli vain sairaalasta saatu tieto, että naapuri mennyt katsomaan, kun ei isääni näkynyt yhtenä päivänä ja löytänyt hänet tuupertuneena,. Isälläni oli tapana pitää rivitalon ovea aina päivisin auki ja kaikki ystävät ja sukulaiset sen tiesi. Isäni kuoli sairaalassa myöhemmin aivoverenvuotoon, jolle ei voitu tehdä mitään.
Mitä ei löytynyt, niin lompakkoa. Isäni oli vanhanaikainen mies ja nosti 400 euroa kerran kuussa, oletettavasti maksoi ruuat ja bensat käteisellä. Hän oli pari päivää ennen kuolemaansa jälleen nostanut 400, kuten monena kuukautena sitä ennen, ja niitä rahoja ei löytynyt mistään. En tiedä, oliko lompakon vienyt se naapuri, joka soitti ambulanssin, oliko se kenties pudonnut maahan siirron yhteydessä tai ambulanssin lattialle vai oliko joku sairaalassa joko varastanut sen tai epähuomiossa kadottanut. Perunkirjoihin olisi pitänyt merkitä käteisvarat ja minä nostin ison metelin, koska ikinä en euroakaan niitä käteisvaroja nähnyt.
Onhan toi tietty vähän epäilyttävää, mutta jos ei käteisvaroja kerran ollut missään niin eihän niitä voi sinne perukirjaan keksiä ja silloin tässä teidän tapauksessa käteisvarat = 0. Vai mitä tarkoitit?
En ole sama, mutta se on kuulkaa ihmeellinen maailma, miten keksitään asioita, joita ei ole. Isäni perukirjassa: rannekello 10 euroa, partakone 10 euroa jne. Siis kuka ostaa jonkin rannekellon 10 eurolla! Ei sitä pysty myymään, kun ei ketään jokin vanhan miehen kello kiinnosta. En tunne sellaistakaan, joka käytettyjä partakoneita ostaa 10 eurolla. Partasieni leviää. Sen sijaan kirjoista katsottiin, ettei niille merkitä minkäänlaista arvoa, mutta sain myöhemmin divariin myydessään parista ensipainosteoksesta kymppejä.
Sanoin perukirjaa laadittaessa, että seuraavaksi varmaan tekohampaatkin arvioidaan. Jos huutokauppaan ilmestyy vanhojen pappojen ja mummeleiden tekareita, ne on sitten jonkun suusta otettu perintöä jaettaessa. Tuo viimeinen kommentti oli vitsi.
Onko tuore perunkirjoitus? Jos, kuulostaa vähän kummalliselta. Parissa viimeaikaisessa perunkirjoituksessa (2015, 2018) on laitettu vain yleisesti "Vainajan koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten esineiden arvo alittaa 4000 euroa". Tällöin veroa ei mene (tästä summasta). Ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmeellistä kotonaan. Päästään myös rannekellojen luetteloimisesta jne. Ehkä perunkirjoittaja käytti jotain vanhaa mallia?
Meillä taisi lukea jotain tuollaista että irtaimiston arvo alle 4000 (tai mikä se raja olikaan silloin) eikä sitä eritelty. Irtaimistossa oli jotain lastulevyhyllyjä, sohva joka meni kaatopaikalle, ikivanha telkkari ja radio ja sekalaista muuta sälää, hyllyssä kirjoja ja jotain muuta satunnaista arvokkaampaa kuten hopealusikoita yms. Jotain koruja muttei mitään erityisen arvokasta. Eipä kukaan perään kysellyt. Asuntohan siinä se merkittävin omaisuus oli ja hieman käteistä tilillä.
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Ei ole mahdollista! Irtaimiston arvo ei voi olla 0 euroa, ihan keksitty juttu.
No ihan varmasti on mahdollista. Isäni kuoli tammikuussa 2023 ja huhtikuun perunkirjoituksessa koti-irtaimiston arvoksi laitettiin 0€. Ihan mukava koti ja kivat noin viisi vuotta vanhat sohvat ja uudet mööpelit. Ostettiin uudet napakat huonekalut pikkurempan jälkeen. Näistä vanhemmat ihmiset pääsevät paremmin ylös kuin vanhoista laiskanlinnoista. Äiti jää luonnollisesti taloa asumaan, mutta mitään jälleenmyyntiarvoa ei huonekaluilla tule olemaan. Ei myöskään runkosängyillä, hyllyillä, ruokapöydän kalusteilla ym.
Ja ihan asianajalalla teetettiin perunkirjoitus. Muuta omaisuutta on, mutta vanhan kodinirtaimiston arvoksi asianajajakin ehdotti tuon 0€, vaikka Aaltoa ym. kotimaista suunnittelijaa irtaimistosta löytyykin.
Keski-ikäisenä syöpään kuolleelta isältä löytyi kasa homoeroottisia nakukuvia hänestä ja muista miehistä nuoruuden ajalta. En usko, että hän muisti moisten olemassaolon. Selitti kyllä monta asiaa.
Valokuvia Mannerheimin Käthy hevosesta sekä samaisella hevosella jalassa olleet kengät ja tukko häntäjouhia letiettynä. Mummoni rakasti hevosia ja ihaili erirtyisesti Käthya.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa löydettiin avaamattomia ja käyttämättömiä lahjoja, sekä rakkauskirjeitä ihailijalta sodan ajalta. Kiinnostavaa oli, että kirjeiden lähettäjä ei ilmeisesti koskaan saanut vastakaikua yksipuoliseen viestittelyynsä, mutta jaksoi silti vuosikausia kirjoitella.. Ja mummoni säilyttää nämä kirjeet. En tiedä miksi ei vastannut, miksi säilytti ja kuka lähettäjä oli.
Kävi panemassa mummoasi aika-ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.
Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.
En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.
Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.
Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔
Siihen miksi tapaamiset on määritelty valvotuiksi, on ollut painavat syynsä.
Mun vanhempien irtaimiston arvo oli negatiivinen. 4 lavallista kaatopaikalle maksoi aika paljon. Ja se siivousurakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Isän jatkosodan aikaiset päiväkirjat😭. Kolme sotilaspassia, yksi isän ja kaksi tyhjää. En ymmärrä oliko ne kaksi jonkun varalle...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman vanhemman kohdalla perukirjaan laitettiin maininta "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi nolla.
Meillä laitettiin "tavanomainen koti-irtaimisto" ja arvoksi 4000. Isän perunkirjoitukseen meni 2000 euroa, äidin muutama vuosi myöhemmin 2000. Eipä se tavanomaisessa perinnössä (asunto, kesämökki, vanha auto ja muutama tonni tilillä) mitään paina. Ihan pienen perinnön kanssa (muutama tonni) ei taas se ole ongelma, koska pienestä perinnöstä ei tarvitse maksaa veroa.
Kenellekään ei tietysti kerrottu siitä Järnefeltin maalauksesta ja taidelasista, jota isä keräili 60-luvulla... ;)
Vierailija kirjoitti:
Valokuvia Mannerheimin Käthy hevosesta sekä samaisella hevosella jalassa olleet kengät ja tukko häntäjouhia letiettynä. Mummoni rakasti hevosia ja ihaili erirtyisesti Käthya.
Oi, ihanaa! Käthyyn liittyy itselläkin paljon lämpimiä tunteita. Enimmäkseen ehkä siksi, että sukuni on päämajakaupungista ja aloitin ratsastamisen tallilla, jossa Käthy asui (sotavuosina?). Siellähän on sen muistolaatta edelleenkin.
Myös itselläni on aarrearkussa pätkä nuoruuden oman hepan häntää. Siellä aarrearkussa se on ollut pian 40 vuotta. Ei raaski vieläkään heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.
Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.
En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.
Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.
Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔Siihen miksi tapaamiset on määritelty valvotuiksi, on ollut painavat syynsä.
Tavallaan, tosin mainituksi painavaksi syyksi riittävät äidin valheelliset väitteet, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa saatikka näyttöä tuekseen.
Sitä sitten saa mitä tilaa; lapset kärsivät, mutta siitähän äidit viis veisaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.
Ymmärrän toki elektroniikkaharrastajana ettei suurimalla osalla tavarasta ole samaa jälleenmyyntiarvoa kuin sillä on ollut uutena, mutta seurailen paljon myytävää tavaraa ja olen kohtuullisen hyvin tietoinen realistisista jälleenmyyntiarvoista. Esimerkiksi uudehkosta 4000€ videotykistä saa edelleen Torissa 1500-2000€, iPhone 14 pro maxista saa hyvinkin 1200€ ja uudehkosta 65" älytelevisiosta päälle tonnin varsinkin takuukuitin kanssa, tehokkaista pelinäytönohjaimista maksetaan komponenttikriisin takia jopa enemmän kuin uutena jne.
Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei sukulaisia kiinnosta tai eivät ymmärrä arvoa. Ehkäpä fiksuinta antaa vara-avain elektroniikan päälle ymmärtävälle tuttavalle ja ohjeistaa hakemaan tavarat pois jos minusta aika jättää, ei ainakaan mene lähes kympitonnin edestä tavaraa kaatopaikalle jos näin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.
Ymmärrän toki elektroniikkaharrastajana ettei suurimalla osalla tavarasta ole samaa jälleenmyyntiarvoa kuin sillä on ollut uutena, mutta seurailen paljon myytävää tavaraa ja olen kohtuullisen hyvin tietoinen realistisista jälleenmyyntiarvoista. Esimerkiksi uudehkosta 4000€ videotykistä saa edelleen Torissa 1500-2000€, iPhone 14 pro maxista saa hyvinkin 1200€ ja uudehkosta 65" älytelevisiosta päälle tonnin varsinkin takuukuitin kanssa, tehokkaista pelinäytönohjaimista maksetaan komponenttikriisin takia jopa enemmän kuin uutena jne.
Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei sukulaisia kiinnosta tai eivät ymmärrä arvoa. Ehkäpä fiksuinta antaa vara-avain elektroniikan päälle ymmärtävälle tuttavalle ja ohjeistaa hakemaan tavarat pois jos minusta aika jättää, ei ainakaan mene lähes kympitonnin edestä tavaraa kaatopaikalle jos näin käy.
Raha ei oo tärkeintä kaikille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.
Ymmärrän toki elektroniikkaharrastajana ettei suurimalla osalla tavarasta ole samaa jälleenmyyntiarvoa kuin sillä on ollut uutena, mutta seurailen paljon myytävää tavaraa ja olen kohtuullisen hyvin tietoinen realistisista jälleenmyyntiarvoista. Esimerkiksi uudehkosta 4000€ videotykistä saa edelleen Torissa 1500-2000€, iPhone 14 pro maxista saa hyvinkin 1200€ ja uudehkosta 65" älytelevisiosta päälle tonnin varsinkin takuukuitin kanssa, tehokkaista pelinäytönohjaimista maksetaan komponenttikriisin takia jopa enemmän kuin uutena jne.
Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei sukulaisia kiinnosta tai eivät ymmärrä arvoa. Ehkäpä fiksuinta antaa vara-avain elektroniikan päälle ymmärtävälle tuttavalle ja ohjeistaa hakemaan tavarat pois jos minusta aika jättää, ei ainakaan mene lähes kympitonnin edestä tavaraa kaatopaikalle jos näin käy.
Raha ei oo tärkeintä kaikille ihmisille.
Ei toki, varsinkaan niille joilla rahaa on jo riittävästi. Itselläni on kuitenkin pienempipalkkaisia tuttavia joille 10 000 euroa olisi iso raha, joten mielummin haluaisin sen heidän elämäänsä helpottamaan kuin kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen hankkima oli, emaloitu litran astia jossa letku ja jonka päässä ventiilillä varustettu pyöreäpäinen suutin.
Olisko peräruiskeita 🙊 annettu, mitään muuta en keksi mitä sillä voisi tehdä.
Voisiko tämä olla ehkäisyväline, jälkiehkäisyyn siis. Kirjassa Garpin maailma taisi olla jotain vastaavia huuhtelukannuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintövero pieneksi kirjoitti:
Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.
En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.
Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.
LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣
Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.
Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?
Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa.
Onhan sillä eroa, onko kuollut reipas keski-ikäinen vai vuosia hoivakodissa asunut 9-kymppinen vanhus. Oman vanhemman perukirjaan laitettiin koti-irtaimiston arvoksi nolla, koska ne huonekalut on käytännössä nollan arvoisia. Sohvakalusto oli 1980-luvulta, korjattu jesarilla, pieni kirjahylly 1990-luvulta ja muut huonekalut 1970-luvun alusta tai vanhempia.
Ostettaessa tonnin puhelin ei ole sen arvoinen muutaman vuoden kuluttua. Jos omistaa esineitä, jotka on vakuutettu erikseen, niin niillähän on arvoa ja ne merkitään perukirjaan.
Alue: Aihe vapaa
Matkalukullinen 1940- ja 1950 -luvun paperimarkkoja ja Puna-armeijan piippakki sekä ruplia. Lisäksi valokuvakehys jossa Mannerheim, Stalin ja Hitler sekä teksti "TAISTELUNI".