Lue keskustelun säännöt.
Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla
20.05.2019 |
Tuli mieleen tuosta pappapuoliketjusta. Minulla on ystävätär, jolla on kolme lasta. Vanhin on seuraus yhden sekavan yön suhteesta, eikä ystäväni luullakseni tiedä, kuka lapsen isä on (sanoo aina, ettei vaan halua kertoa).
Jo raskausaikana hän tapasi miehen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta lisää. Nyt aviomiehen äiti halusi avata keskimmäiselle ja nuorimmalle lapselle (eli ainoille biologiselle lapsenlapsillleen) pankkitilit, johon olisi laittanut pienen pesämunan ja jatkossa merkkipäivinä pienen summan rahaa.
Ystävättäreni kimpaantui siitä, että anoppinsa laittaa lapset eriarvoiseen asemaan, hänen mielestään myös vanhin lapsi (joka ei siis ole mitään sukua muille kuin äidilleen ja sisaruspuolilleen) tarvitsee saada oman pankkitilin mummopuoleltaan. Ystävätär päätti, että jos myös vanhin ei saa, eivät saa muutkaan ja anoppi ei saa tavata ketään lapsista, koska on niin epätasa-arvoinen.
Anoppi oli varovasti ehdottanut, että jospa toinen mummo, joka siis on vanhimman lapsen biologinen mummo, avaisi hänelle tilin, mutta se ei kuulemma tule kuuloonkaan. Epätasa-arvoinen kohtelu ei ratkea sillä vaan kuulemma korostuu.
Ystävättäreni mielestä hän on täysin oikeassa ja toisin ajattelevat väärässä. Minä kyllä saatan kallistua anopin puolelle, etenkin, jos ajattelen itseni anopin asemaan ja tiedän tuon vanhimman lapsen hieman "haastavaksi" käytökseltään (vaikkei se saisi mihinkään vaikuttaakaan).
Mitä mieltä olette? Etenkin te, joilla on eri isien lapsia?
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi antaa vanhimmalle lapselle viestin, että se ei ole yhtä arvokas tai tervetullut, koska sen äiti on tehnyt jotain tyhmää. Eli isovanhempi dissaa lasta lapsen äidin elämänvalintojen vuoksi. Ei se lapsi valinnut isäänsä tai sitä, että syntyykö maailmaan.
Kauniita ajatuksia. Kuitenkin jos se ei-toivottu lapsi on vaikka ikuinen kiusaaja, leikinrikkoja, haistattelija jne, on aika vaikeaa pitää hänestä samalla tavalla kuin iloisista, kivasti juttelevista lapsista. Näin se vaan oikeasti menee, vaikka tässä kaikki muuta väittävät.
Ja silti aikuisen pitää olla aikuinen eikä lähteä kiusaamaan takaisin tai kostamaan sillä perusteella että LAPSI on käyttäytynyt epäreilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se ystäväsi mummo sanoisi, jos poikansa adoptoisi tämän vaimonsa vanhimman lapsen?
Olisi muuten lasten kannalta kaikkein paras vaihtoehto.
Ei tule tapahtumaan, liitto on sen verran kriisissä muista syistä.
Ap
Eli isoäiti ei pian enää edes tapaa tuota vanhinta ei-biologista lasta?
Kai se lapsi itse tietää että "isä" ei ole isä, nyt olisi kyllä aika kertoa.
Meidän suvussa on aina kaikkia ns. bonuslapsia kohdeltu ihan samalla tavalla kuin muitakin. Esim. yksi serkuistani ei ole biologista sukua minulle, vaan hän oli jo 1-vuotias, kun setäni alkoi seurustella äitinsä kanssa. Bioisä ei ollut kuvioissa. Itsestäänselvästi mummot ja papat kohtelivat tätä lasta samalla lailla kuin liittoon myöhemmin syntyneitä lapsia. Setäni adoptoi vielä myöhemmin tämän lapsen omakseen, ja kun aikanaan tuli ero, setäni jäi lähivanhemmaksi niin biolapsille kuin adoptoidulle.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isoäitipuoli (tullut papan elämään kun lapset oli kummallakin aikuisia) oli kyllä tasa-arvoinen, mutta eipä sieltä kukaan mitään rahaa saanut kun ei ollut, riisipuuro on kyllä keitetty kaikille lapsenlapsille.
Omaa perhettäni kun ajattelee, niin veljelläni niitä tyttökaverin lapsia oli aikoinaan nurkissa pariin kolmeen otteeseen ja sitten ne hävisivät/vaihtuivat.... Ei äitini niille mitään tilejä perustellut enkä minkäkään laittanut kuin pienen lahjan jos syntymäpäiville menin. Veljen biologiset lapset on saaneet enemmän, myös nyt kun nekin on jo päätyneet uusioperheeseen.
Elämässä piipahtaneen seurustelukumppanin lapset ovat eri asia kuin oman lapsen perhe ja lapset jotka ovat kuuluneet siihen aina. En voi käsittää näitä mummoja jotka nauttivat kun pääsevät jouluna syyllistämään lapsiaan tai heidän rakastettujaan valinnoista tai kohtaloista kiusaamalla lasten kautta ja jättämällä osan mielenosoituksellisesti tyhjin käsin. Miten pikkusieluinen ja ilkeä on ihminen.
Gonamies kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että tuo vanhin lapsi on "haastava".
Kuinkahan paljon hän on joutunut kokemaan ulkopuolisuutta tuossa kuviossa. Se nyt on vain niin, että aikuiset eivät voi asettaa samassa perheessä asuvia lapsia eriarvoiseen asemaan. Tuossa käännetään se vanhin lapsi myös puolisisaruksiaan vastaan, sillä katkeruutta tuo lapsessa herättää.
Mun mielestä taas vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa ymmärtämään, että jos on eri sukua, ei voi olettaa saavansa toisen suvun oikeuksia. Ei mun lapsillani ole ollut mitään ongelmaa hyväksyä tätä asiaa. Esikoisen isä on kuollut ja esikoinen saanut aika merkittävänkin perinnön, mutta ei mun kuopukseni ole tästä ollut millään tavalla kateellinen tai katkera. Tuttavaperheessä teeskenneltiin, että kaikki uusperheen lapset olisivat samalla viivalla. Kun perheen kahden lapsen etävanhempi kuoli, oli kahdelle muulle (yhteiselle ja naisen ensimmäisestä liitosta olevalle teini-ikäiselle) katkera pettymys, kun he eivät saaneetkaan perintöä, vaikka kaksi muuta sisarusta saivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isoäitipuoli (tullut papan elämään kun lapset oli kummallakin aikuisia) oli kyllä tasa-arvoinen, mutta eipä sieltä kukaan mitään rahaa saanut kun ei ollut, riisipuuro on kyllä keitetty kaikille lapsenlapsille.
Omaa perhettäni kun ajattelee, niin veljelläni niitä tyttökaverin lapsia oli aikoinaan nurkissa pariin kolmeen otteeseen ja sitten ne hävisivät/vaihtuivat.... Ei äitini niille mitään tilejä perustellut enkä minkäkään laittanut kuin pienen lahjan jos syntymäpäiville menin. Veljen biologiset lapset on saaneet enemmän, myös nyt kun nekin on jo päätyneet uusioperheeseen.
Elämässä piipahtaneen seurustelukumppanin lapset ovat eri asia kuin oman lapsen perhe ja lapset jotka ovat kuuluneet siihen aina. En voi käsittää näitä mummoja jotka nauttivat kun pääsevät jouluna syyllistämään lapsiaan tai heidän rakastettujaan valinnoista tai kohtaloista kiusaamalla lasten kautta ja jättämällä osan mielenosoituksellisesti tyhjin käsin. Miten pikkusieluinen ja ilkeä on ihminen.
Eli eivät ole perhettä eikä sukua, eli ei kohdella samoin. Montako vuotta pitää olla avoliitossa, jotta lasket perheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi antaa vanhimmalle lapselle viestin, että se ei ole yhtä arvokas tai tervetullut, koska sen äiti on tehnyt jotain tyhmää. Eli isovanhempi dissaa lasta lapsen äidin elämänvalintojen vuoksi. Ei se lapsi valinnut isäänsä tai sitä, että syntyykö maailmaan.
Kauniita ajatuksia. Kuitenkin jos se ei-toivottu lapsi on vaikka ikuinen kiusaaja, leikinrikkoja, haistattelija jne, on aika vaikeaa pitää hänestä samalla tavalla kuin iloisista, kivasti juttelevista lapsista. Näin se vaan oikeasti menee, vaikka tässä kaikki muuta väittävät.
Kurjaa, jos susta lapsen/nuoren huono käytös antaa isovanhemmalle oikeuden vuorostaan kiusata sulkemalla lapsi ulkopuolelle suvusta ja perheestä. Kato kiusaamista on monenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuvio menee niin, että omat lapseni ovat isoisänsä biologisia jälkeläisiä, mutta serkkunsa ei ole. Eli mieheni siskolla on eri isä, joka ei ole kuvioissa.
Mieheni siskon lapsen isä ei ole myöskään kuvioissa, joten mieheni isä oli pitkään lapselle ainoa miespuolinen roolimalli, enkä ole koskaan huomannut että hän kohtelisi kyseistä lasta eriarvoisesti näihin biologisen poikansa lapsiin verrattuna, kaikki kutsuvat häntä myös pappaksi.
Tässä aloittajan tapauksessakin mies on ilmeisesti ollut kuvioissa jo ei-biologisen lapsen odotusaikana, joten mielestäni ratkaisevaa on, pitääkö kyseinen mies itseään lapsen isänä? Jos pitää niin mielestäni mummon tulisi tätä poikansa "toivetta" kunnioittaa, ja jos ei pysty niin parempi jättää pesämunat keräämättä...
Joskaan äidillä ei ole sen enempää oikeutta ruveta moisia vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi antaa vanhimmalle lapselle viestin, että se ei ole yhtä arvokas tai tervetullut, koska sen äiti on tehnyt jotain tyhmää. Eli isovanhempi dissaa lasta lapsen äidin elämänvalintojen vuoksi. Ei se lapsi valinnut isäänsä tai sitä, että syntyykö maailmaan.
Kauniita ajatuksia. Kuitenkin jos se ei-toivottu lapsi on vaikka ikuinen kiusaaja, leikinrikkoja, haistattelija jne, on aika vaikeaa pitää hänestä samalla tavalla kuin iloisista, kivasti juttelevista lapsista. Näin se vaan oikeasti menee, vaikka tässä kaikki muuta väittävät.
Kurjaa, jos susta lapsen/nuoren huono käytös antaa isovanhemmalle oikeuden vuorostaan kiusata sulkemalla lapsi ulkopuolelle suvusta ja perheestä. Kato kiusaamista on monenlaista.
Sinulla on selkeästi lapsia monelle eri miehelle ja haluat ottaa heidän sukulaisistaan ja -eisukulaisistaan kaiken irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen adoptiolapsi, jota kohdeltiin eri tavalla kuin muita. Olin perheeni ainoa lapsi, mutta serkkuihini nähden toisen luokan kansalainen. Äitini ei tehnyt mitään puolustaakseen minua, joten katselin ja kuuntelin vierestä kun serkuille perustettiin tilit ja heidän juhliin osallistuttiin.
Kyllä minä olen ystäväsi puolella. Kaikki ne lapset ovat hänen, eikä hän halua yhden joutuvan eri asemaan. Lapsihan siinä kärsii eniten.
Sinä nyt et selkeästikään osaa katsoa tätä kenenkään muun näkökulmasta kuin omastasi. Kaikki lapset ovat tosiaan tämän ap:n ystävän mutta tämä ystävä ei olekaan niitä tilejä perustamassa vaan kahden nuorimmaisen isoäiti, ap:n ystävän oma äiti on kuitenkin esikoisen isoäiti ja täysin vapaa perustamaan tyttärensä lapselle tilin.
Yksikään mies ei omasta tahdostaan adoptoi toisen miehen lasta. Sen biologia kieltää, vieraan uroksen poikanen on uhka. Kaikki nämä adoptiojutut on sen naisen painostuksen, pakotuksen, erollauhkailun ym. tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isoäitipuoli (tullut papan elämään kun lapset oli kummallakin aikuisia) oli kyllä tasa-arvoinen, mutta eipä sieltä kukaan mitään rahaa saanut kun ei ollut, riisipuuro on kyllä keitetty kaikille lapsenlapsille.
Omaa perhettäni kun ajattelee, niin veljelläni niitä tyttökaverin lapsia oli aikoinaan nurkissa pariin kolmeen otteeseen ja sitten ne hävisivät/vaihtuivat.... Ei äitini niille mitään tilejä perustellut enkä minkäkään laittanut kuin pienen lahjan jos syntymäpäiville menin. Veljen biologiset lapset on saaneet enemmän, myös nyt kun nekin on jo päätyneet uusioperheeseen.
Elämässä piipahtaneen seurustelukumppanin lapset ovat eri asia kuin oman lapsen perhe ja lapset jotka ovat kuuluneet siihen aina. En voi käsittää näitä mummoja jotka nauttivat kun pääsevät jouluna syyllistämään lapsiaan tai heidän rakastettujaan valinnoista tai kohtaloista kiusaamalla lasten kautta ja jättämällä osan mielenosoituksellisesti tyhjin käsin. Miten pikkusieluinen ja ilkeä on ihminen.
Eli eivät ole perhettä eikä sukua, eli ei kohdella samoin. Montako vuotta pitää olla avoliitossa, jotta lasket perheeksi?
Väittäisin että se oman lapsen kokemus on aika olennainen. On eri asia asutaanko perheenä ja puhuuko lapsi kumppanin lapsista "meidän" lapsina ja vietetäänkö ne joulut yhdessä, vai onko kyseessä jonkun tapailukumppanin lapset joita on ehkä tavattu kerran jätskillä tai asuivat luona kolme viikkoa kylppärirempan vuoksi.
Ja sisarusten välistä eriarvoisuutta en omalla toiminnallani ruokkisi vaikka lapseni perheessä tällainen asetelma olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Olen adoptoitu ulkomailta ja olen kyllä ystävättären puolella tässä.
Toki, jos sillä vanhemmalla lapsella on yhteys biosukuun niin sitten asia on vähän eri, mutta jos kännisekoilun tulos, niin todennäköisesti ei ole. Eli jos "mummopuoli" ei ota häntä omakseen, hänellä ei ole ketään tilalle. Itselläni myös tilanne jossa en tule koskaan tietämään mitään biosuvustani: minut on vauvana äiti hylännyt synnytyslaitokselle ja sitten sitä kautta päätynyt adoptoitavaksi.
Onneksi minua on kohdeltu ihan samoin kuin vanhempieni biologista lasta, pikkuveljeäni, myös suvun toimesta. Ainoa mitä tulee mieleen on että joku vähän häijyn luontoinen täti joskus tuppasi aina kommentoimaan minua kriittisesti sillä, että "sellaisia ne sen maalaiset on". Esim. jos leikin äänekkäästi tai liian riehakkaasti, niin kaikki johtui aina siitä minkä maan perimää minussa on, ja aina se oli huono asia jotenkin, kun ei ole sellainen tavallinen suomalainen rauhallinen lapsi.
Niin siis tällä lapsella on äiti jolla on äiti, eli hänellä on kyllä yhteys biosukuunsa ei vain molempien vanhempien puolelta, kaikki tämä käy selväksi aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meidän suvussa taas appivanhemmille adoptiolapset ovat aivan jotain speciaalia ja heitä pidetään monta vertaa parempina kuin muita lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen adoptiolapsi, jota kohdeltiin eri tavalla kuin muita. Olin perheeni ainoa lapsi, mutta serkkuihini nähden toisen luokan kansalainen. Äitini ei tehnyt mitään puolustaakseen minua, joten katselin ja kuuntelin vierestä kun serkuille perustettiin tilit ja heidän juhliin osallistuttiin.
Kyllä minä olen ystäväsi puolella. Kaikki ne lapset ovat hänen, eikä hän halua yhden joutuvan eri asemaan. Lapsihan siinä kärsii eniten.
Sinä nyt et selkeästikään osaa katsoa tätä kenenkään muun näkökulmasta kuin omastasi. Kaikki lapset ovat tosiaan tämän ap:n ystävän mutta tämä ystävä ei olekaan niitä tilejä perustamassa vaan kahden nuorimmaisen isoäiti, ap:n ystävän oma äiti on kuitenkin esikoisen isoäiti ja täysin vapaa perustamaan tyttärensä lapselle tilin.
Pointti olikin se eriarvoinen kohtelu. Mikä on väärin, koska ne lapset on täysin syyttömiä osaansa, olivat sitten eri isän tai äidin tai adoptoituja.
Suomessa osataan kyllä erottelu meihin ja muihin, eikä se vähene varmaan koskaan, kun itsepintaisesti ajatellaan oman navan kautta. Ei sen lapsen navan, joka kyllä vaistoaa että ei kuulu joukkoon.
Pojallani on ollut kolme (!) eri naisystävää, joilla kaikilla lapsia ennestään. Samoin kaikki nuo naiset lapsineen ovat vuoden, parin jälkeen häipyneet kaikki suoraan uuteen suhteeseen. Poikani on aivan rikki etenkin kahteen lapseen katkenneiden siteiden takia, exät eivät halua lasten tapaavan poikaani paitsi silloin, kun tarvitsevat lapsenvahtia. Tästä viisastuneena en edes uskalla kiintyä muiden lapsiin, niin monet itkut olen ikävääni ja lasten kohtaloa (päihdeperheeseen joutumista) itkenyt.
Gonamies kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että tuo vanhin lapsi on "haastava".
Kuinkahan paljon hän on joutunut kokemaan ulkopuolisuutta tuossa kuviossa. Se nyt on vain niin, että aikuiset eivät voi asettaa samassa perheessä asuvia lapsia eriarvoiseen asemaan. Tuossa käännetään se vanhin lapsi myös puolisisaruksiaan vastaan, sillä katkeruutta tuo lapsessa herättää.
Geeneillähän ei voi olla mitään vaikutusta luonteeseen. Silkkaa sattumaa, että j*nnämiehen lapsi käyttäytyy j*nnästi lapsesta saakka.
Äiti ei halua kertoa kuka lapsen biologinen isä on. Hän tai joku on riistänyt näin lapselta biologisen mummin ja papan ja mahdollisesti isän. Ehkä sieltä tulisi rahaa ja aikaa lapselle.
Nyt kun tilanne on näin ikävästi, niin olisi reilua, että äiti kompensoisi tuon rahallisen vaillejäämisen avaamalla tilin kolmannellekin lapselle ja sinne laittaisi sitten saman verran rahaa kuin nämä muutkin saavat. Kaikki saisivat sitten saman.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies ei omasta tahdostaan adoptoi toisen miehen lasta. Sen biologia kieltää, vieraan uroksen poikanen on uhka. Kaikki nämä adoptiojutut on sen naisen painostuksen, pakotuksen, erollauhkailun ym. tulosta.
Yllä oleva kommentti kertoo, miksi niin moni nainen nykyään elää mieluummin yksin kuin miehen kanssa. Karseaa paskaa. Onneksi lähipiirissäni on usean sukupolven ajalta niin miehiä kuin naisiakin, jotka ovat ottaneet (puoli)orpoja ja/tai hylättyjä lapsia sydämeensä, ja kasvattaneet ominaan. Hyviä miehiä on olemassa, vaan harvemmin tuntuvat eksyvän tänne.
Minulta ei tippuisi mitään ei biologiselle lapsenlapselle.