Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemattomuuden kierrettä ei voi rikkoa ja olen ansainnut kohtaloni
19.05.2019 |
Tämä oli se viikko, kun uskaltauduin ulos kolostani. Aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia ja minunkin oli pakko lähteä liikkeelle. Ei mulla tietenkään mitään odotuksia ollut, mutta salaa toivoin parasta, odotin ihmettä. Muutama olut ja ihmisten sekaan. Ei tämä voi olla niin vaikeaa.
Kiertelyä, kaartelua. Sitten löysin paikan. Hetki siinä ja seuraani liittyi jopa naisihmisä. Keskustelua, juttelua. Kerroin muutaman vitsin. Minulla oli hauskaa, toivottavasti hänelläkin. Sitten ilta eteni ja omassa kokemattomassa päässänikin tajusin, että nyt odotetaan jotain muuta. Yritin vaihtaa vaihdetta, muuttua kiinnostavaksi mieheksi. Flirtata ja johdattaa keskustelua.
Ja roskat.
Olen itseni pahin vihollinen. En osaa sitä. Nainen oli pettynyt ja katsoi mua kuin pientä lasta, joka ei tiedä miten pyörällä ajetaan. Mä olin pettynyt, koska olen epämies, joka on häpeäksi koko miessukupuolelle. Hän lähti, minä lähdin. Elämäni tarina.
Miksi olen tällainen? Miksi pelkään naisia? Onko tässä elämässä mitään järkeä?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kaikki mahdolliset neuvot ja avut ja kirjaehdotukset, niin kerro mitä aiot tehdä?
En tiedä, koska se ei ollut tämän ketjun tarkoitus.
Helpoin rooli elämässä on neuvoa toista miten elää. Siinä on aina oikeassa.
Mä en loputtomiin voi muuttaa itseäni, joten mun on joko opittava pelaamaan peliä paremmin, etsittävä seuraa paikoista, jossa peliä ei pelata, muutettava taktiikkaa täysin tai sitten toivoa onnenlaukausta.
ap
Mutta valitset jankata asiasta täällä ja laukoa nenäkkäitä vastauksia. Joko kirjoitustyylisi on todella yleinen kokemattomille miehille tai sitten olet aloittanut useita ketjuja tästä aiheesta ennekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ainoa vika on siinä, ettet osaa näyttää olevasi kiinnostunut. Vähän lisää avoimuutta. Älä pelkää mokaavasi, ja jopa yritä mokata. Virheet on inhimillisiä ja inhimillisyys vetää puoleensa.
Varmasti tässä on osatotuus. Osa totuutta on myös se., että kun en osaa niin kukaan ei ole minustakaan kiinnostunut. Olen niin monta kertaa nähnyt pettymyksen ja epäuskon vastapuolen kasvoilta, kun en osaa toimia siten kuin mieheltä odotetaan, että ne katseet ovat pysyvästi porautuneet aivokuoreeni.
Mokata osaan. Mokannut olen. Se mitä en enää halua on nöyryytys.
ap
Miehillä on omituinen kuvitelma itsestään sankareina, jotka hoitavat tilanteen jotenkin enemmän kuin vastapuoli. Panostavat enemmän, ottavat riskejä enemmän, haavoittuvat enemmän. Määrätietoisesti viedään asioita tiettyyn suuntaan, kasvot tuskan irvistykseen jähmettyneenä.
No mitä se sitten on, jos miehen n. 80% tapauksista pitää tehdä se aloite ja ottaa enemmän tai vähemmän itsetunnoille käyvä (epä)kohtelias hylkäys vastaan, koska naiset nyt vaan sattuu tykkäämään kun mies on mies eikä mikään uliseva raukka kuten kaikki palstamiehet?
Oletatko että vastaan sinulle jotain hatusta vetämääsi faktaan? Milloin sinä olit viimeksi treffeillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sinulla on päässäsi tietty kaava miltä pariutuminen ja iskeminen näyttää. On vaikea täyttää rooli joka ei tule luontevasti ja joka on (todennäköisesti) myös kirjoitettu väärin.
Minä ja mieheni ovat molemmat totaalisia sosiaalisia urveloita ja tämä natsasi kun olimme molemmat omat itsemme. Puhuimme ekoilla treffeillä muistaakseni tappelulajeista, neuroplastisuudesta ja mustan huumorin teemoista joita en täällä voi sensuroimatta mainita. En odottanut tietynnäköistä kosiotanssia eikä hänkään odottanut törröhuulista blondia.
Asiat menevät omalla painollaan jos oikeasti natsaa. Jos aloitat suhteen teeskentelyllä, missä kohti voit vaihtaa omaan persoonallisuuteesi? Seuraavana aamuna? Viikon jälkeen? Ei ihme ettei naista kiinnostanut kun teit käytöksen muutoksellasi selväksi että halusit vain sen pöksyihin.
Mun kaava on muodostunut siitä, kun olen nähnyt miten muut miehet toimivat. Olen myös nähnyt mikä toimii ja olen nähnyt miten itse toimin. Ja se ei toimi.
Arvostaisin myös, että et tekisi oletuksia minusta. En muuttanut käytöstäni, koska halusin hänen pöksyihinsä. Mä oon jumankauta aikuinen kokematon mies. Tuollainen käytös on musta todella kaukana. Yritin viedä keskustelua hieman eri suuntaan ja muuttaa käytöstäni, koska niin tuossa ympäristössä toimitaan. Mutta en osannut.
ap
Jos minä alkaisin toimia kuten naiset toimivat, olisin puhunut, nauranut ja flirttaillut ihan hirveästi. Olisin blondannut hiukset ja käyttänyt kirkkaan värisiä vaatteita. Olisin esittänyt miehille rohkeita henkilökohtaisia kysymyksiä huumorin varjolla. Tämä on näkemäni mukaan toiminut muilla naisilla.
Jos kuuntelisin palstamiehiä (mitä en tee koska en ole idi ootti) olisin istunut baarissa yksin ja valinnut parhaan päältä kaikista kymmenistä minua iskemään tulevista miehistä. Istuin kyllä joskus yksin kun en uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään. Ihan rauhassa sain olla.
En siis ottanut mallia muista vaan käyttäydyin kuten luonteeseeni kuuluu. (Kyllä, naisilla on todellakin erilaisia luonteita ja kaikki toimivat deittailussakin oman luonteensa mukaan.) Katsoin siis kiinnostavaa miestä silmiin ja kysyin: Haluatko vaikka lähteä kahville joku päivä? Joskus hän lähti, joskus tuli pakit. Se on elämää. Ja joskus kiinnostava mies kysyi minulta mennäänkö joskus kahville. Ihan noin vain suoraan, ilman "tuon ympäristön toimintamalleja".
Aivan. Olen tässä ketjussa ilmaissut, että haluaisin löytää onnistumisen olemalla oma itseni. Se ei vain ole toiminut, koska olen tässä tilanteessa. Halusin asiaan muutosta ja kun haetaan muutosta yleensä hylätään vanha, toimimaton käytösmalli ja otetaan käyttöön malli, jonka toimivuus on käytännössä todistettu. Tämä malli on siis tuo normaali kanssakäyminen, flirttailu ja niin edelleen. Ongelmana mun kohdalla on, että omana itsenäni oleminen ei ole toiminut ja sitten se mikä muilla toimii on sellaista, jota en osaa ja joka ei ole mulle luonnollista.
Toki varmaankin voisin mennä kysymään kiinnostavilta suoraan, mutta siinä saan kyllä ottaa kohdalleni aika paljon pettymyksiä. Ja kuten sanoin mulla ihastuminen tai kiinnostuminen vaatii yleensä pidempiaikaisen yhteyden. Ei tuo tietenkään sitä estä, mutta on vain mulle epäsopiva tyyli toimia.
ap
No kuule, ei se omana itsenäni oleminen toiminut minullakaan ennen kuin olin melkein 3-kymppinen. Satun kuitenkin pitämään itsestäni, joten en alkanut tehdä mitään ihme temppuja saadakseni huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jos nyt ei ihan noloimpia teini-iän juttuja lasketa.
Pettymyksiä tulee kaikille. Pahoja. Sinun on opittava kestämään niitä jos aiot ikinä kumppanin löytää.
Kahville pyytäminen on muuten pelkkää kahville pyytämistä. Sinun ei tarvitse olla korviasi myöten ihastunut pyytäksesi joku treffeille. Teet tästä liian vaikeaa.
Mikä pointti siinä kahville pyytämisessä sitten on, ellei ole ihastunut? Jos sitä vaikka sattuisi ihastumaan vähän myöhemmin niin ihan varuilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ainoa vika on siinä, ettet osaa näyttää olevasi kiinnostunut. Vähän lisää avoimuutta. Älä pelkää mokaavasi, ja jopa yritä mokata. Virheet on inhimillisiä ja inhimillisyys vetää puoleensa.
Varmasti tässä on osatotuus. Osa totuutta on myös se., että kun en osaa niin kukaan ei ole minustakaan kiinnostunut. Olen niin monta kertaa nähnyt pettymyksen ja epäuskon vastapuolen kasvoilta, kun en osaa toimia siten kuin mieheltä odotetaan, että ne katseet ovat pysyvästi porautuneet aivokuoreeni.
Mokata osaan. Mokannut olen. Se mitä en enää halua on nöyryytys.
ap
Miehillä on omituinen kuvitelma itsestään sankareina, jotka hoitavat tilanteen jotenkin enemmän kuin vastapuoli. Panostavat enemmän, ottavat riskejä enemmän, haavoittuvat enemmän. Määrätietoisesti viedään asioita tiettyyn suuntaan, kasvot tuskan irvistykseen jähmettyneenä.
No mitä se sitten on, jos miehen n. 80% tapauksista pitää tehdä se aloite ja ottaa enemmän tai vähemmän itsetunnoille käyvä (epä)kohtelias hylkäys vastaan, koska naiset nyt vaan sattuu tykkäämään kun mies on mies eikä mikään uliseva raukka kuten kaikki palstamiehet?
Oletatko että vastaan sinulle jotain hatusta vetämääsi faktaan? Milloin sinä olit viimeksi treffeillä?
En oleta, koska tiedän etteivät naiset voi tietää millaista se on olla miehenä treffirintamalla vaan näkevät kaiken pelkästään omasta easy mode-perspektiivistään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sitten oli ketjusi tarkoitus?
Kertoa ettet saa naista?
En tiennyt, että tällä palstalla ketjuilla pitää olla joku tarkoitus. Olen pahoillani, jos tämä loukkasi sinua, muita lukijoita ja palstan kirjoittamatonta sääntöä tarkoituksellisista ketjuista.
Kai tämä oli vain tämmöinen purkautumisketju. Turhautti, ahdisti, ja oli vähän epäonnistunut olo. Sitten päätin tyhjentää sen olon tälle palstalle. Parempi kai tämä kuin huutaa samat jutut parvekkeelta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sinulla on päässäsi tietty kaava miltä pariutuminen ja iskeminen näyttää. On vaikea täyttää rooli joka ei tule luontevasti ja joka on (todennäköisesti) myös kirjoitettu väärin.
Minä ja mieheni ovat molemmat totaalisia sosiaalisia urveloita ja tämä natsasi kun olimme molemmat omat itsemme. Puhuimme ekoilla treffeillä muistaakseni tappelulajeista, neuroplastisuudesta ja mustan huumorin teemoista joita en täällä voi sensuroimatta mainita. En odottanut tietynnäköistä kosiotanssia eikä hänkään odottanut törröhuulista blondia.
Asiat menevät omalla painollaan jos oikeasti natsaa. Jos aloitat suhteen teeskentelyllä, missä kohti voit vaihtaa omaan persoonallisuuteesi? Seuraavana aamuna? Viikon jälkeen? Ei ihme ettei naista kiinnostanut kun teit käytöksen muutoksellasi selväksi että halusit vain sen pöksyihin.
Mun kaava on muodostunut siitä, kun olen nähnyt miten muut miehet toimivat. Olen myös nähnyt mikä toimii ja olen nähnyt miten itse toimin. Ja se ei toimi.
Arvostaisin myös, että et tekisi oletuksia minusta. En muuttanut käytöstäni, koska halusin hänen pöksyihinsä. Mä oon jumankauta aikuinen kokematon mies. Tuollainen käytös on musta todella kaukana. Yritin viedä keskustelua hieman eri suuntaan ja muuttaa käytöstäni, koska niin tuossa ympäristössä toimitaan. Mutta en osannut.
ap
Jos minä alkaisin toimia kuten naiset toimivat, olisin puhunut, nauranut ja flirttaillut ihan hirveästi. Olisin blondannut hiukset ja käyttänyt kirkkaan värisiä vaatteita. Olisin esittänyt miehille rohkeita henkilökohtaisia kysymyksiä huumorin varjolla. Tämä on näkemäni mukaan toiminut muilla naisilla.
Jos kuuntelisin palstamiehiä (mitä en tee koska en ole idi ootti) olisin istunut baarissa yksin ja valinnut parhaan päältä kaikista kymmenistä minua iskemään tulevista miehistä. Istuin kyllä joskus yksin kun en uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään. Ihan rauhassa sain olla.
En siis ottanut mallia muista vaan käyttäydyin kuten luonteeseeni kuuluu. (Kyllä, naisilla on todellakin erilaisia luonteita ja kaikki toimivat deittailussakin oman luonteensa mukaan.) Katsoin siis kiinnostavaa miestä silmiin ja kysyin: Haluatko vaikka lähteä kahville joku päivä? Joskus hän lähti, joskus tuli pakit. Se on elämää. Ja joskus kiinnostava mies kysyi minulta mennäänkö joskus kahville. Ihan noin vain suoraan, ilman "tuon ympäristön toimintamalleja".
Aivan. Olen tässä ketjussa ilmaissut, että haluaisin löytää onnistumisen olemalla oma itseni. Se ei vain ole toiminut, koska olen tässä tilanteessa. Halusin asiaan muutosta ja kun haetaan muutosta yleensä hylätään vanha, toimimaton käytösmalli ja otetaan käyttöön malli, jonka toimivuus on käytännössä todistettu. Tämä malli on siis tuo normaali kanssakäyminen, flirttailu ja niin edelleen. Ongelmana mun kohdalla on, että omana itsenäni oleminen ei ole toiminut ja sitten se mikä muilla toimii on sellaista, jota en osaa ja joka ei ole mulle luonnollista.
Toki varmaankin voisin mennä kysymään kiinnostavilta suoraan, mutta siinä saan kyllä ottaa kohdalleni aika paljon pettymyksiä. Ja kuten sanoin mulla ihastuminen tai kiinnostuminen vaatii yleensä pidempiaikaisen yhteyden. Ei tuo tietenkään sitä estä, mutta on vain mulle epäsopiva tyyli toimia.
ap
No kuule, ei se omana itsenäni oleminen toiminut minullakaan ennen kuin olin melkein 3-kymppinen. Satun kuitenkin pitämään itsestäni, joten en alkanut tehdä mitään ihme temppuja saadakseni huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jos nyt ei ihan noloimpia teini-iän juttuja lasketa.
Pettymyksiä tulee kaikille. Pahoja. Sinun on opittava kestämään niitä jos aiot ikinä kumppanin löytää.
Kahville pyytäminen on muuten pelkkää kahville pyytämistä. Sinun ei tarvitse olla korviasi myöten ihastunut pyytäksesi joku treffeille. Teet tästä liian vaikeaa.
Olen ohittanut kolmenkympin rajapyykin useita vuosia sitten. Olen oma itseni ja sinut itseni kanssa. Ei siinä ole ongelmaa yleensä. On vain tämä yksi (mutta tärkeä) osa-alue, jossa omana itsenäni oleminen ei ole toiminut, eikä ole toiminut muuntautuminen muuksikaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kaikki mahdolliset neuvot ja avut ja kirjaehdotukset, niin kerro mitä aiot tehdä?
En tiedä, koska se ei ollut tämän ketjun tarkoitus.
Helpoin rooli elämässä on neuvoa toista miten elää. Siinä on aina oikeassa.
Mä en loputtomiin voi muuttaa itseäni, joten mun on joko opittava pelaamaan peliä paremmin, etsittävä seuraa paikoista, jossa peliä ei pelata, muutettava taktiikkaa täysin tai sitten toivoa onnenlaukausta.
ap
Mutta valitset jankata asiasta täällä ja laukoa nenäkkäitä vastauksia. Joko kirjoitustyylisi on todella yleinen kokemattomille miehille tai sitten olet aloittanut useita ketjuja tästä aiheesta ennekin.
En edelleenkään ymmärrä vihamielistä suhtautumista. Tämä on yksi ketju tuhansien ja tuhansien joukossa. Ei ole pakko lukea, ei ole pakko tykätä. En tietenkään pyri ketään loukkaamaan tai vihastumaan, koska se ei ole olleenkaan tyyliäni, mutta tietenkin vastaan ihmisille rehellisesti ja avoimesti. Sinä pidät vastauksiani nenäkkäinä, mikä on ikävää, mutta se ei ole ollut tarkoitus. Keskustelussa on mielipiteitä, eikä vastakkainen mielipide ole loukkaus vastakeskutelijaa kohtaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seksikettusetä kirjoitti:
Minulla taas tärppää vaikken haluaisi että tärppää. Ikävä olla perheen iskä jota naiset molesteroi kiimoissaan, heti kun silmä välttää.
Myöhemmin iskee kamalat morkkikset kun vain noudatti luontoaan ja ehkä minä oikein hehkun sisäistä sex appealia, kun otan kevyen nojan seinään ja sytytän savukkeen lohduttoman surullisen suloisille huulilleni. Teen kulmakarvoistani räystäät. Osaan avata tölkin yhdellä kädellä, enkä liho vaikka joisin joka päivä.
Juon suruuni. Haluaisin olla yksin, mutta olen aina haluttua seuraa. Nytkin puhelimessani on 7 vastaamatonta viestiä, jossa kysellään missä olen ja mitä teen ja haluanko...
Minkä mies luonnolleen voi kun haluan ja haluan lisää elämää.
Miksi annatte sitä elämää minulle ja ette suo minulle kunniallisen perheen isän roolia?
Häpäisette minut pikkushortseissanne :(
Miksi toisille on ylitarjontaa ja toisille ei lainkaan yhtään mitään tarjontaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sinulla on päässäsi tietty kaava miltä pariutuminen ja iskeminen näyttää. On vaikea täyttää rooli joka ei tule luontevasti ja joka on (todennäköisesti) myös kirjoitettu väärin.
Minä ja mieheni ovat molemmat totaalisia sosiaalisia urveloita ja tämä natsasi kun olimme molemmat omat itsemme. Puhuimme ekoilla treffeillä muistaakseni tappelulajeista, neuroplastisuudesta ja mustan huumorin teemoista joita en täällä voi sensuroimatta mainita. En odottanut tietynnäköistä kosiotanssia eikä hänkään odottanut törröhuulista blondia.
Asiat menevät omalla painollaan jos oikeasti natsaa. Jos aloitat suhteen teeskentelyllä, missä kohti voit vaihtaa omaan persoonallisuuteesi? Seuraavana aamuna? Viikon jälkeen? Ei ihme ettei naista kiinnostanut kun teit käytöksen muutoksellasi selväksi että halusit vain sen pöksyihin.
Mun kaava on muodostunut siitä, kun olen nähnyt miten muut miehet toimivat. Olen myös nähnyt mikä toimii ja olen nähnyt miten itse toimin. Ja se ei toimi.
Arvostaisin myös, että et tekisi oletuksia minusta. En muuttanut käytöstäni, koska halusin hänen pöksyihinsä. Mä oon jumankauta aikuinen kokematon mies. Tuollainen käytös on musta todella kaukana. Yritin viedä keskustelua hieman eri suuntaan ja muuttaa käytöstäni, koska niin tuossa ympäristössä toimitaan. Mutta en osannut.
ap
Jos minä alkaisin toimia kuten naiset toimivat, olisin puhunut, nauranut ja flirttaillut ihan hirveästi. Olisin blondannut hiukset ja käyttänyt kirkkaan värisiä vaatteita. Olisin esittänyt miehille rohkeita henkilökohtaisia kysymyksiä huumorin varjolla. Tämä on näkemäni mukaan toiminut muilla naisilla.
Jos kuuntelisin palstamiehiä (mitä en tee koska en ole idi ootti) olisin istunut baarissa yksin ja valinnut parhaan päältä kaikista kymmenistä minua iskemään tulevista miehistä. Istuin kyllä joskus yksin kun en uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään. Ihan rauhassa sain olla.
En siis ottanut mallia muista vaan käyttäydyin kuten luonteeseeni kuuluu. (Kyllä, naisilla on todellakin erilaisia luonteita ja kaikki toimivat deittailussakin oman luonteensa mukaan.) Katsoin siis kiinnostavaa miestä silmiin ja kysyin: Haluatko vaikka lähteä kahville joku päivä? Joskus hän lähti, joskus tuli pakit. Se on elämää. Ja joskus kiinnostava mies kysyi minulta mennäänkö joskus kahville. Ihan noin vain suoraan, ilman "tuon ympäristön toimintamalleja".
Aivan. Olen tässä ketjussa ilmaissut, että haluaisin löytää onnistumisen olemalla oma itseni. Se ei vain ole toiminut, koska olen tässä tilanteessa. Halusin asiaan muutosta ja kun haetaan muutosta yleensä hylätään vanha, toimimaton käytösmalli ja otetaan käyttöön malli, jonka toimivuus on käytännössä todistettu. Tämä malli on siis tuo normaali kanssakäyminen, flirttailu ja niin edelleen. Ongelmana mun kohdalla on, että omana itsenäni oleminen ei ole toiminut ja sitten se mikä muilla toimii on sellaista, jota en osaa ja joka ei ole mulle luonnollista.
Toki varmaankin voisin mennä kysymään kiinnostavilta suoraan, mutta siinä saan kyllä ottaa kohdalleni aika paljon pettymyksiä. Ja kuten sanoin mulla ihastuminen tai kiinnostuminen vaatii yleensä pidempiaikaisen yhteyden. Ei tuo tietenkään sitä estä, mutta on vain mulle epäsopiva tyyli toimia.
ap
No kuule, ei se omana itsenäni oleminen toiminut minullakaan ennen kuin olin melkein 3-kymppinen. Satun kuitenkin pitämään itsestäni, joten en alkanut tehdä mitään ihme temppuja saadakseni huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jos nyt ei ihan noloimpia teini-iän juttuja lasketa.
Pettymyksiä tulee kaikille. Pahoja. Sinun on opittava kestämään niitä jos aiot ikinä kumppanin löytää.
Kahville pyytäminen on muuten pelkkää kahville pyytämistä. Sinun ei tarvitse olla korviasi myöten ihastunut pyytäksesi joku treffeille. Teet tästä liian vaikeaa.
Mikä pointti siinä kahville pyytämisessä sitten on, ellei ole ihastunut? Jos sitä vaikka sattuisi ihastumaan vähän myöhemmin niin ihan varuilta?
No etsiä sitä ihmistä johon voisi ihastua. Jos ei tämä käy, aloittaja on nesteessä. Hän nimittäin ei ihastu nopeasti eikä osaa pitää yllä keskustelua niin pitkään että voisi ihastua. Tuo on ainut keino. Vastasin siis VAIN aloittajan kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kaikki mahdolliset neuvot ja avut ja kirjaehdotukset, niin kerro mitä aiot tehdä?
En tiedä, koska se ei ollut tämän ketjun tarkoitus.
Helpoin rooli elämässä on neuvoa toista miten elää. Siinä on aina oikeassa.
Mä en loputtomiin voi muuttaa itseäni, joten mun on joko opittava pelaamaan peliä paremmin, etsittävä seuraa paikoista, jossa peliä ei pelata, muutettava taktiikkaa täysin tai sitten toivoa onnenlaukausta.
ap
Mutta valitset jankata asiasta täällä ja laukoa nenäkkäitä vastauksia. Joko kirjoitustyylisi on todella yleinen kokemattomille miehille tai sitten olet aloittanut useita ketjuja tästä aiheesta ennekin.
En edelleenkään ymmärrä vihamielistä suhtautumista. Tämä on yksi ketju tuhansien ja tuhansien joukossa. Ei ole pakko lukea, ei ole pakko tykätä. En tietenkään pyri ketään loukkaamaan tai vihastumaan, koska se ei ole olleenkaan tyyliäni, mutta tietenkin vastaan ihmisille rehellisesti ja avoimesti. Sinä pidät vastauksiani nenäkkäinä, mikä on ikävää, mutta se ei ole ollut tarkoitus. Keskustelussa on mielipiteitä, eikä vastakkainen mielipide ole loukkaus vastakeskutelijaa kohtaan.
ap
Onko sinusta ihmeellistä että ihmiset ärsyyntyvät hyödytömästä jankutuksesta, jota olet jatkanut täällä varmaan vuosia? Haudot samoja aisoita sen sijaan että tekisit jotain. Ja hermostut kun ihmiset eivät antaisi sinun jatkaa hautomista vaan pidät sitä vihamielisyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ainoa vika on siinä, ettet osaa näyttää olevasi kiinnostunut. Vähän lisää avoimuutta. Älä pelkää mokaavasi, ja jopa yritä mokata. Virheet on inhimillisiä ja inhimillisyys vetää puoleensa.
Varmasti tässä on osatotuus. Osa totuutta on myös se., että kun en osaa niin kukaan ei ole minustakaan kiinnostunut. Olen niin monta kertaa nähnyt pettymyksen ja epäuskon vastapuolen kasvoilta, kun en osaa toimia siten kuin mieheltä odotetaan, että ne katseet ovat pysyvästi porautuneet aivokuoreeni.
Mokata osaan. Mokannut olen. Se mitä en enää halua on nöyryytys.
ap
Miehillä on omituinen kuvitelma itsestään sankareina, jotka hoitavat tilanteen jotenkin enemmän kuin vastapuoli. Panostavat enemmän, ottavat riskejä enemmän, haavoittuvat enemmän. Määrätietoisesti viedään asioita tiettyyn suuntaan, kasvot tuskan irvistykseen jähmettyneenä.
No mitä se sitten on, jos miehen n. 80% tapauksista pitää tehdä se aloite ja ottaa enemmän tai vähemmän itsetunnoille käyvä (epä)kohtelias hylkäys vastaan, koska naiset nyt vaan sattuu tykkäämään kun mies on mies eikä mikään uliseva raukka kuten kaikki palstamiehet?
Oletatko että vastaan sinulle jotain hatusta vetämääsi faktaan? Milloin sinä olit viimeksi treffeillä?
En oleta, koska tiedän etteivät naiset voi tietää millaista se on olla miehenä treffirintamalla vaan näkevät kaiken pelkästään omasta easy mode-perspektiivistään.
Eli et koskaan. Et siis tiedä mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on kurjaa että nainen on ap:lle pelkkä p***u. Ap tutustu naisiin ensin kavereina, siitä se lähtee. Mikään ei tule pakottamalla ja on inhottavaa että nainen on sulle pelkkä poikuudesta pääsemisen itsetarkoitus. Ällöä!
En ole AP, mutta ensimmäiset kymmenen vuotta (15-25v) olin naisille pelkkä kaveri. Suhtauduin naisiin tasaveroisina ja kohtelin heitä sen mukaan. Olin jopa suosittu ja monet miehet ihmettelivät miten minun on niin helppo olla naisten kanssa.
Minä olin se mukava kaveri, jonka kanssa ruodittiin miten lähestyä mielenkiintoisia miehiä (siis ei minua), mikä edellisessä meni pieleen ja tietysti olkapää, johon nojata kun kaikki meni pieleen. Naiskaverini olivat tietysti kaikki erilaisia ja suhteeni jokaiseen oli hieman erilainen. Ainoa yhdistävä piirre oli, ettei kukaan nähnyt minua "sillä tavalla". Joskus pyysin neuvoakin, mitä minun pitäisi tehdä löytääkseni oman. Paras ohje oli "sä nyt et vaa oo sellanen".
25-vuotiaani minun elämäni suistui ihan muista syistä raiteiltaan. Huomasin, että kukaan näistä "ystävistäni" ei ollut halukas tukemaan minua. Eivät he olleetkaan ystäviä. Minua oli käytetty hyväksi vuosikaudet. Minä olin antanut käyttää itseäni hyväksi vuosikaudet. Siitä alkoi kipeä muutos. Tärkeintä oli löytää itsekunnioitus.
Luulen, että AP:nkin pitäisi alkaa arvostamaan itseään. Jos hän ei itse arvosta itseään niin miten kukaan nainenkaan voisi nähdä hänessä mitään arvokasta? Nainen haluaa kuitenkin miehen, jota arvostaa – naiselle ei riitä pelkkä ki**eli.
Tässä on nyt kuitenkin pitkä lista AP:n kirjoituksia, joiden ydin on se, että hän on huono, kelpaamaton. En tiedä miten AP:ta voisi auttaa, etenkään näin etänä. Ainoa toivo on, että hän tajuaa nykyisen käytöksensä pitävän hänet umpikujassaan. Naisia hän ei voi muuttaa, hän voi muuttaa vain itseään.
Ai niin, miten minulle kävi? Olin pari vuotta poissa treffirintamalta. Lähempänä kolmeakymmentä sitten yht'äkkiä olinkin mitä mainiointa poikaystäväainesta. Ehkä se oli vain se ikä. Naisia polttelivat tulevat 30v-synttärit, jolloin pitäisi jo olla naimisissa. Olin minäkin muuttunut. En antanut kohdella itseäni miten vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on kurjaa että nainen on ap:lle pelkkä p***u. Ap tutustu naisiin ensin kavereina, siitä se lähtee. Mikään ei tule pakottamalla ja on inhottavaa että nainen on sulle pelkkä poikuudesta pääsemisen itsetarkoitus. Ällöä!
En ole AP, mutta ensimmäiset kymmenen vuotta (15-25v) olin naisille pelkkä kaveri. Suhtauduin naisiin tasaveroisina ja kohtelin heitä sen mukaan. Olin jopa suosittu ja monet miehet ihmettelivät miten minun on niin helppo olla naisten kanssa.
Minä olin se mukava kaveri, jonka kanssa ruodittiin miten lähestyä mielenkiintoisia miehiä (siis ei minua), mikä edellisessä meni pieleen ja tietysti olkapää, johon nojata kun kaikki meni pieleen. Naiskaverini olivat tietysti kaikki erilaisia ja suhteeni jokaiseen oli hieman erilainen. Ainoa yhdistävä piirre oli, ettei kukaan nähnyt minua "sillä tavalla". Joskus pyysin neuvoakin, mitä minun pitäisi tehdä löytääkseni oman. Paras ohje oli "sä nyt et vaa oo sellanen".
25-vuotiaani minun elämäni suistui ihan muista syistä raiteiltaan. Huomasin, että kukaan näistä "ystävistäni" ei ollut halukas tukemaan minua. Eivät he olleetkaan ystäviä. Minua oli käytetty hyväksi vuosikaudet. Minä olin antanut käyttää itseäni hyväksi vuosikaudet. Siitä alkoi kipeä muutos. Tärkeintä oli löytää itsekunnioitus.
Luulen, että AP:nkin pitäisi alkaa arvostamaan itseään. Jos hän ei itse arvosta itseään niin miten kukaan nainenkaan voisi nähdä hänessä mitään arvokasta? Nainen haluaa kuitenkin miehen, jota arvostaa – naiselle ei riitä pelkkä ki**eli.
Tässä on nyt kuitenkin pitkä lista AP:n kirjoituksia, joiden ydin on se, että hän on huono, kelpaamaton. En tiedä miten AP:ta voisi auttaa, etenkään näin etänä. Ainoa toivo on, että hän tajuaa nykyisen käytöksensä pitävän hänet umpikujassaan. Naisia hän ei voi muuttaa, hän voi muuttaa vain itseään.
Ai niin, miten minulle kävi? Olin pari vuotta poissa treffirintamalta. Lähempänä kolmeakymmentä sitten yht'äkkiä olinkin mitä mainiointa poikaystäväainesta. Ehkä se oli vain se ikä. Naisia polttelivat tulevat 30v-synttärit, jolloin pitäisi jo olla naimisissa. Olin minäkin muuttunut. En antanut kohdella itseäni miten vain.
Naiset käyttivät sinua hyväksi 25 vuoden ikääsi asti. Tilanteelle on "tikapuuteorian" piirissä termi, joka ei taida mennä tämän palstan filttereistä läpi, mutta etsivä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä tarvii flirtata. Toki jos ihan tuntematonta koittaa ensimmäisen kerran puhuessa heti iskeä, niin vähän vaikeaahan se on jos flirttiä ei osaa. Mutta jos se ei taivu, niin sanoisin että lakkaa yrittämästä niin kauheasti. Jos se nainen kerta tykkäsi keskustelusta ja vitseistä ennen kuin aloit yrittää mitään muuta. Ala tutustumaan ihmisiin yleensä enemmän. Tutustu naisiin ensin kavereina. Sellaisiinkin, jotka eivät viehätä heti tai myöhemminkään. Ihan ihmisiä mekin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sinulla on päässäsi tietty kaava miltä pariutuminen ja iskeminen näyttää. On vaikea täyttää rooli joka ei tule luontevasti ja joka on (todennäköisesti) myös kirjoitettu väärin.
Minä ja mieheni ovat molemmat totaalisia sosiaalisia urveloita ja tämä natsasi kun olimme molemmat omat itsemme. Puhuimme ekoilla treffeillä muistaakseni tappelulajeista, neuroplastisuudesta ja mustan huumorin teemoista joita en täällä voi sensuroimatta mainita. En odottanut tietynnäköistä kosiotanssia eikä hänkään odottanut törröhuulista blondia.
Asiat menevät omalla painollaan jos oikeasti natsaa. Jos aloitat suhteen teeskentelyllä, missä kohti voit vaihtaa omaan persoonallisuuteesi? Seuraavana aamuna? Viikon jälkeen? Ei ihme ettei naista kiinnostanut kun teit käytöksen muutoksellasi selväksi että halusit vain sen pöksyihin.
Mun kaava on muodostunut siitä, kun olen nähnyt miten muut miehet toimivat. Olen myös nähnyt mikä toimii ja olen nähnyt miten itse toimin. Ja se ei toimi.
Arvostaisin myös, että et tekisi oletuksia minusta. En muuttanut käytöstäni, koska halusin hänen pöksyihinsä. Mä oon jumankauta aikuinen kokematon mies. Tuollainen käytös on musta todella kaukana. Yritin viedä keskustelua hieman eri suuntaan ja muuttaa käytöstäni, koska niin tuossa ympäristössä toimitaan. Mutta en osannut.
ap
Jos minä alkaisin toimia kuten naiset toimivat, olisin puhunut, nauranut ja flirttaillut ihan hirveästi. Olisin blondannut hiukset ja käyttänyt kirkkaan värisiä vaatteita. Olisin esittänyt miehille rohkeita henkilökohtaisia kysymyksiä huumorin varjolla. Tämä on näkemäni mukaan toiminut muilla naisilla.
Jos kuuntelisin palstamiehiä (mitä en tee koska en ole idi ootti) olisin istunut baarissa yksin ja valinnut parhaan päältä kaikista kymmenistä minua iskemään tulevista miehistä. Istuin kyllä joskus yksin kun en uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään. Ihan rauhassa sain olla.
En siis ottanut mallia muista vaan käyttäydyin kuten luonteeseeni kuuluu. (Kyllä, naisilla on todellakin erilaisia luonteita ja kaikki toimivat deittailussakin oman luonteensa mukaan.) Katsoin siis kiinnostavaa miestä silmiin ja kysyin: Haluatko vaikka lähteä kahville joku päivä? Joskus hän lähti, joskus tuli pakit. Se on elämää. Ja joskus kiinnostava mies kysyi minulta mennäänkö joskus kahville. Ihan noin vain suoraan, ilman "tuon ympäristön toimintamalleja".
Aivan. Olen tässä ketjussa ilmaissut, että haluaisin löytää onnistumisen olemalla oma itseni. Se ei vain ole toiminut, koska olen tässä tilanteessa. Halusin asiaan muutosta ja kun haetaan muutosta yleensä hylätään vanha, toimimaton käytösmalli ja otetaan käyttöön malli, jonka toimivuus on käytännössä todistettu. Tämä malli on siis tuo normaali kanssakäyminen, flirttailu ja niin edelleen. Ongelmana mun kohdalla on, että omana itsenäni oleminen ei ole toiminut ja sitten se mikä muilla toimii on sellaista, jota en osaa ja joka ei ole mulle luonnollista.
Toki varmaankin voisin mennä kysymään kiinnostavilta suoraan, mutta siinä saan kyllä ottaa kohdalleni aika paljon pettymyksiä. Ja kuten sanoin mulla ihastuminen tai kiinnostuminen vaatii yleensä pidempiaikaisen yhteyden. Ei tuo tietenkään sitä estä, mutta on vain mulle epäsopiva tyyli toimia.
ap
No kuule, ei se omana itsenäni oleminen toiminut minullakaan ennen kuin olin melkein 3-kymppinen. Satun kuitenkin pitämään itsestäni, joten en alkanut tehdä mitään ihme temppuja saadakseni huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jos nyt ei ihan noloimpia teini-iän juttuja lasketa.
Pettymyksiä tulee kaikille. Pahoja. Sinun on opittava kestämään niitä jos aiot ikinä kumppanin löytää.
Kahville pyytäminen on muuten pelkkää kahville pyytämistä. Sinun ei tarvitse olla korviasi myöten ihastunut pyytäksesi joku treffeille. Teet tästä liian vaikeaa.
Mikä pointti siinä kahville pyytämisessä sitten on, ellei ole ihastunut? Jos sitä vaikka sattuisi ihastumaan vähän myöhemmin niin ihan varuilta?
No etsiä sitä ihmistä johon voisi ihastua. Jos ei tämä käy, aloittaja on nesteessä. Hän nimittäin ei ihastu nopeasti eikä osaa pitää yllä keskustelua niin pitkään että voisi ihastua. Tuo on ainut keino. Vastasin siis VAIN aloittajan kommenttiin.
Aloittajan kannattaisi aloittaa hankkimalla enemmän ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on kurjaa että nainen on ap:lle pelkkä p***u. Ap tutustu naisiin ensin kavereina, siitä se lähtee. Mikään ei tule pakottamalla ja on inhottavaa että nainen on sulle pelkkä poikuudesta pääsemisen itsetarkoitus. Ällöä!
En ole AP, mutta ensimmäiset kymmenen vuotta (15-25v) olin naisille pelkkä kaveri. Suhtauduin naisiin tasaveroisina ja kohtelin heitä sen mukaan. Olin jopa suosittu ja monet miehet ihmettelivät miten minun on niin helppo olla naisten kanssa.
Minä olin se mukava kaveri, jonka kanssa ruodittiin miten lähestyä mielenkiintoisia miehiä (siis ei minua), mikä edellisessä meni pieleen ja tietysti olkapää, johon nojata kun kaikki meni pieleen. Naiskaverini olivat tietysti kaikki erilaisia ja suhteeni jokaiseen oli hieman erilainen. Ainoa yhdistävä piirre oli, ettei kukaan nähnyt minua "sillä tavalla". Joskus pyysin neuvoakin, mitä minun pitäisi tehdä löytääkseni oman. Paras ohje oli "sä nyt et vaa oo sellanen".
25-vuotiaani minun elämäni suistui ihan muista syistä raiteiltaan. Huomasin, että kukaan näistä "ystävistäni" ei ollut halukas tukemaan minua. Eivät he olleetkaan ystäviä. Minua oli käytetty hyväksi vuosikaudet. Minä olin antanut käyttää itseäni hyväksi vuosikaudet. Siitä alkoi kipeä muutos. Tärkeintä oli löytää itsekunnioitus.
Luulen, että AP:nkin pitäisi alkaa arvostamaan itseään. Jos hän ei itse arvosta itseään niin miten kukaan nainenkaan voisi nähdä hänessä mitään arvokasta? Nainen haluaa kuitenkin miehen, jota arvostaa – naiselle ei riitä pelkkä ki**eli.
Tässä on nyt kuitenkin pitkä lista AP:n kirjoituksia, joiden ydin on se, että hän on huono, kelpaamaton. En tiedä miten AP:ta voisi auttaa, etenkään näin etänä. Ainoa toivo on, että hän tajuaa nykyisen käytöksensä pitävän hänet umpikujassaan. Naisia hän ei voi muuttaa, hän voi muuttaa vain itseään.
Ai niin, miten minulle kävi? Olin pari vuotta poissa treffirintamalta. Lähempänä kolmeakymmentä sitten yht'äkkiä olinkin mitä mainiointa poikaystäväainesta. Ehkä se oli vain se ikä. Naisia polttelivat tulevat 30v-synttärit, jolloin pitäisi jo olla naimisissa. Olin minäkin muuttunut. En antanut kohdella itseäni miten vain.
Naiset käyttivät sinua hyväksi 25 vuoden ikääsi asti. Tilanteelle on "tikapuuteorian" piirissä termi, joka ei taida mennä tämän palstan filttereistä läpi, mutta etsivä löytää.
Minä en haaveillut näiden ystävieni ja kaverieni panemisesta. Minulla on pikkusisko ja suhtauduin näihin kaverinaisiin vähän samalla tavalla: veljellisesti, auttaen ja vähän suojellen.
Ajatus naisten kanssa hengailusta oli, että heillä on kavereita ja kavereiden kavereita, joista jonkun kanssa sitten natsaisi "sillä tavalla". Kymmeneen vuoteen mahtui aika monta kohtaamista ja uutta ihmistä. Kertaakaan vain ei natsannut. Minun on vaikea uskoa, että kyse olisi ollut vain huonosta onnesta.
- 133
No eihän aloitttaja tartu saatuihin treffiehdotuksiin edes täällä niin turhaa valittaa
Itse aloin tapailla 37v miestä, jolla ei oo 10v ollut seksiä ja muutenki kaikki suhteet lyhyitä. Ajattelin että hän varmasti arvostaa sitä että on joku joka välittää ja jonka kanssa jakaa arki yms. Väärin ajateltu, tulin jätetyksi koska halusin kuulemma liikaa.
Samaa mieltä kanssasi, en myöskään ymmärrä mitä siinä menettää kun sitoutuu, ilmeisesti joittenkin mielestä parisuhde vie enemmän kuin antaa.
Mutta mä olin ihan tosissaan, mennään treffeille.
Mitä menetän, kun sitoudun? En keksi mitään tärkeää?
En ole seksuaalisesti haluttava, koska olen kokematon yli 30-vuotias mies. Ei ole mahdollista, jos omaisin edes hiukan seksuaalista vetovoimaa tai vetävyyttä. Pakostakin se olisi jossain vaiheessa tapahtunut. Vaikka vahingossa.
ap[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 hutia , yksi ehkä osuma, ja yksi pääsi karkuun case, ja sitten tulee se scoreeee.
Niin se elämä vaan menee. Toiset korostaa sitä maalia, toiset lisää omiaan,
toiset on hiljaa.
Mutta lopulta kaikille natsaa joku, ainakin kerran, ehkä.
Elämän tarkoitus ei ole matka eikä päämäärä, vaan molemmat yhtä aikaa.
:)
Satoja huteja, ei yhtään osumaa.
Kyllä se pitää itselleen myöntää, että en ole sellainen mies, josta naiset kiinnostuvat.
En ollut sitä nuorempana enkä varsinkaan nyt vanhempana, kokemattomana, hapuilevana epämiehenä.
ap
Miksi ihmeessä aloit "teeskennellä kiinnostavaa", kun olit sellainen omana itsenäsi (koska sait seuraa)?????
Teennäisyys naiset karkottaa. Me huomataan, kun mies alkaa touhuta oudosti.
Alue: Aihe vapaa
No mitä se sitten on, jos miehen n. 80% tapauksista pitää tehdä se aloite ja ottaa enemmän tai vähemmän itsetunnoille käyvä (epä)kohtelias hylkäys vastaan, koska naiset nyt vaan sattuu tykkäämään kun mies on mies eikä mikään uliseva raukka kuten kaikki palstamiehet?