Kokemattomuuden kierrettä ei voi rikkoa ja olen ansainnut kohtaloni

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä aina käy aluksi, ennen kuin hommasta tulee luontevaa. Täytyy ensin mokailla, jotta oppii. Pää ylös ja kohti uusia kokemuksia. Tsemppiä.

Minä kerroin melki heti että olen tumpelo, miksi sitä alkaisin peitellä, olispa ollut naiselle iso pettymys todeta touhutessa etten mitään osaa.

Tämä nainen (hyvä ystävä nykyään) sanoi että kyllä hän mulle temput näyttää ja opastaa.

Onko toisille herkkua tämä kun saa tumpelon korkata ja kouluttaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin neitsyt 30-vuotiaaksi asti, kukaan mies ei ikinä lähestynyt. Minua ei ikinä pyydetty ulos. Oman mieheni kanssa tutustuimme töissä. Missään kohtaa ei flirttailtu, oltiin vain ystäviä vuoden verran. Olin ihastunut, mies myös, mutta kumpikaan ei huomannut toisen tunteita. Sitten mies kysyi, käytäisiinkö elokuvissa. Siellä hän otti minua kädestä jännittävässä kohdassa. Siitä se lähti. Ei mitään uusia vaihteita silmiin, ei mitään pelimiesesityksiä.

Tämä olisi ideaali. Tuntuisi luonnollisemmalta ja ehkä pidemmän tutustumisen aikana toinen ymmärtäisi, että eivät mun jutut aina niin huonoja olekaan. Mun tuurilla tosin valitsisin jonkun huonon elokuvan ja orastava rakkaustarina kuihtuisi huonon romanttisen komedian jälkeiseen syyssateeseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä aina käy aluksi, ennen kuin hommasta tulee luontevaa. Täytyy ensin mokailla, jotta oppii. Pää ylös ja kohti uusia kokemuksia. Tsemppiä.

Ei, näin mulle käy aina. Koko elämäni näin on käynyt. En osaa flirtata tai olla naisten mielestä kiinnostava. En ole seksuaalisesti haluttava. En osaa toimia kuten miehen pitää.

Näin on aina ollut ja en tiedä miksi edes enää yritän. Kolmekymppisenä nämä pitää osata. Ja vielä kun taustalla on epävarmuus ja itseluottamuksen puute omasta kokemattomuudesta johtuen niin tilanne on aivan kauhea. 

ap

Aloittaja, kokemattomuus on kiinnostavaa.

Eivät läheskään kaikki naiset halua kiusallista kutisevaa tautia joltain huoripukilta. 

Ehdotan sinulle seurustelua terassipokailun sijaan.

N

Minäkin ehdottaisin itselleni seurustelua. En vain tiedä mistä sitä löytäisin baarien ja Tinderin ulkopuolelta.

ap

Täällä joku väitti että seksuaalinen kanssakäyminen on elämän keskiössä jokaisella. Taidat nyt kyllä kirjoitella vain omasta näkökulmasta ja julistaa sitä ainoana totuutena. Se että sinulla seksuaalisuus on elämän keskiössä ei tarkoita että vaikkapa naapurillasi se on. Se hyvä puoli näissä keskusteluissa on että sinäkin voit oppia näkemään maailmaa laajemmin kuin vain omasta näkökulmasta. 

Aloittajalle vielä että ei sinun tarvitse tuntea huonommuutta ja koettaa olla jotakin mitä et oikeasti ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin neitsyt 30-vuotiaaksi asti, kukaan mies ei ikinä lähestynyt. Minua ei ikinä pyydetty ulos. Oman mieheni kanssa tutustuimme töissä. Missään kohtaa ei flirttailtu, oltiin vain ystäviä vuoden verran. Olin ihastunut, mies myös, mutta kumpikaan ei huomannut toisen tunteita. Sitten mies kysyi, käytäisiinkö elokuvissa. Siellä hän otti minua kädestä jännittävässä kohdassa. Siitä se lähti. Ei mitään uusia vaihteita silmiin, ei mitään pelimiesesityksiä.

Tämä olisi ideaali. Tuntuisi luonnollisemmalta ja ehkä pidemmän tutustumisen aikana toinen ymmärtäisi, että eivät mun jutut aina niin huonoja olekaan. Mun tuurilla tosin valitsisin jonkun huonon elokuvan ja orastava rakkaustarina kuihtuisi huonon romanttisen komedian jälkeiseen syyssateeseen.

ap

Olen eri kirjoittaja, mutta mä kävin myös leffassa ensitreffeillä. Mies valitsi kauhean action-elokuvan, mutta ei se haitannut. Yritä tutustua ihmiseen ystävänä, älä ota paineita ja sääli itseäsi. Mä en ollut koskaan puhunut miesten kanssa ennen kuin tapasin mieheni harrastuksessa 32 vuotiaana. Ystävänä mentiin, ei heti mitään iskujuttuja, ne on inhottavia.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koolla tai muodolla väliä - kaikissa on jotain seksuaalisesti haluttavaa. Se on katsojasta vaan kiinni. Ujous tai sosiaalinen kömpelyys on monen naisenkin mielestä jopa ihan suloista. Ole siis rohkeasti vaan oma itsesi.

Ainakin osa ongelmaasi taitaa piillä juuri siinä, että katsot itseäsi jonkin (omasta mielestäsi) yleisesti hyväksytyn miehen muotin läpi. Tosiasiassa parempi olisi pyrkiä siihen, että tiedostat omat vahvuutesi ja todella arvostat niitä. :) (Heikkoudet on hyvä tietysti tiedostaa myös, ja niihin suhtautua ymmärtäväisesti.)

Kenen naisen mielestä? Oletan että miehen pitää olla komea että tämä toimisi..

En mä baarissa miehen kanssa jutellessani edes ajattele, että koska nyt jutellaan, vietetään myös yö yhdessä. En oikein tajua, miten et osaa. En odota miehen toimivan jollain tietyllä tavalla, heittävän flirttiä jne. Jos mies herättää muutakin kuin kaverillista kiinnostusta, se tapahtuu ilman mitään maneereja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on pelkkää harhaa, että 99 %:lle miehistä tulisi nämä asiat luonnostaan. Varmaan 20 % on luonnostaan supliikkeja ja heistäkään puolet eivät osaa flirttailla. Loppujen on mahdollista kehittyä paljon ihan vaan sillä että yrittää, erehtyy ja oppii.

Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että naistenkin pitäisi opetella tulemaan vähän vastaan, eikä olla niin tuomitsevia.

No, mä oon ollut kymmenien kavereiden ja puolituttujen mukana noissa tilanteissa ja heille se ainakin tulee. Ovat opetelleet asiat jo nuorena ja nyt naisten kanssa toimiminen on heille hyvin luonnollista. Ehkä feikkaavat osan, mutta silti eivät koskaan näytä itseluottamuksen puutetta julkisesti ja osaavat jatkuvasti viedä juttua oikeaan suuntaan.

ap

Mä voin tulla harrastamaan sun kanssa seksiä, ap, jos se jotenkin helpottaa oloasi ja saa sinut tuntemaan itsesi itsevarmemmaksi. 

N40

Miksi vapaaehtoiseksi tarjoutuvat naiset ovat aina ikäloppuja?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin neitsyt 30-vuotiaaksi asti, kukaan mies ei ikinä lähestynyt. Minua ei ikinä pyydetty ulos. Oman mieheni kanssa tutustuimme töissä. Missään kohtaa ei flirttailtu, oltiin vain ystäviä vuoden verran. Olin ihastunut, mies myös, mutta kumpikaan ei huomannut toisen tunteita. Sitten mies kysyi, käytäisiinkö elokuvissa. Siellä hän otti minua kädestä jännittävässä kohdassa. Siitä se lähti. Ei mitään uusia vaihteita silmiin, ei mitään pelimiesesityksiä.

Hienoa, että asia ikäänkuin vaan tapahtui miehen toimesta sinulle. Miehenä samaa naiselta saisi odotella hautaan saakka, eli kyllä senverran pelimies pitää kuitenkin olla että pyytää vaikka leffaan hiplattavaksi, ei se kenellekään kolemattomalle luontaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle vielä että ei sinun tarvitse tuntea huonommuutta ja koettaa olla jotakin mitä et oikeasti ole. 

En tiedä onko huonommuus sana jota käyttäisin. Lähinnä kai kyseessä on pettymys, turhautuminen ja epäusko. 

Enkä tietenkään haluaisi olla muu kuin olen. Se olisi huijausta. Haluaisin vain, että tämä minäni riittäisi jollekin myös kumppaniksi asti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin neitsyt 30-vuotiaaksi asti, kukaan mies ei ikinä lähestynyt. Minua ei ikinä pyydetty ulos. Oman mieheni kanssa tutustuimme töissä. Missään kohtaa ei flirttailtu, oltiin vain ystäviä vuoden verran. Olin ihastunut, mies myös, mutta kumpikaan ei huomannut toisen tunteita. Sitten mies kysyi, käytäisiinkö elokuvissa. Siellä hän otti minua kädestä jännittävässä kohdassa. Siitä se lähti. Ei mitään uusia vaihteita silmiin, ei mitään pelimiesesityksiä.

Tämä olisi ideaali. Tuntuisi luonnollisemmalta ja ehkä pidemmän tutustumisen aikana toinen ymmärtäisi, että eivät mun jutut aina niin huonoja olekaan. Mun tuurilla tosin valitsisin jonkun huonon elokuvan ja orastava rakkaustarina kuihtuisi huonon romanttisen komedian jälkeiseen syyssateeseen.

ap

Olen eri kirjoittaja, mutta mä kävin myös leffassa ensitreffeillä. Mies valitsi kauhean action-elokuvan, mutta ei se haitannut. Yritä tutustua ihmiseen ystävänä, älä ota paineita ja sääli itseäsi. Mä en ollut koskaan puhunut miesten kanssa ennen kuin tapasin mieheni harrastuksessa 32 vuotiaana. Ystävänä mentiin, ei heti mitään iskujuttuja, ne on inhottavia.

Hienoa. Olen onnellinen puolestasi.

Tuo mun juttu huonosta elokuvasta oli lähinnä yritys vitsiksi ja ehkä kertoo miksi en ole naisten suosiossa.

ap

Onko AP velho?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on pelkkää harhaa, että 99 %:lle miehistä tulisi nämä asiat luonnostaan. Varmaan 20 % on luonnostaan supliikkeja ja heistäkään puolet eivät osaa flirttailla. Loppujen on mahdollista kehittyä paljon ihan vaan sillä että yrittää, erehtyy ja oppii.

Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että naistenkin pitäisi opetella tulemaan vähän vastaan, eikä olla niin tuomitsevia.

No, mä oon ollut kymmenien kavereiden ja puolituttujen mukana noissa tilanteissa ja heille se ainakin tulee. Ovat opetelleet asiat jo nuorena ja nyt naisten kanssa toimiminen on heille hyvin luonnollista. Ehkä feikkaavat osan, mutta silti eivät koskaan näytä itseluottamuksen puutetta julkisesti ja osaavat jatkuvasti viedä juttua oikeaan suuntaan.

ap

Mä voin tulla harrastamaan sun kanssa seksiä, ap, jos se jotenkin helpottaa oloasi ja saa sinut tuntemaan itsesi itsevarmemmaksi. 

N40

Miksi vapaaehtoiseksi tarjoutuvat naiset ovat aina ikäloppuja?

Noh, kyllä ne vanhemmatkin naiset voi olla hyvinsäilyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle vielä että ei sinun tarvitse tuntea huonommuutta ja koettaa olla jotakin mitä et oikeasti ole. 

En tiedä onko huonommuus sana jota käyttäisin. Lähinnä kai kyseessä on pettymys, turhautuminen ja epäusko. 

Enkä tietenkään haluaisi olla muu kuin olen. Se olisi huijausta. Haluaisin vain, että tämä minäni riittäisi jollekin myös kumppaniksi asti.

ap

Varmaan seriittäisikin, mutta sitähän ei vastapuoli saa koskaan tietää, kun et ikinä kerro etkä anna ymmärtää että olisit kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle vielä että ei sinun tarvitse tuntea huonommuutta ja koettaa olla jotakin mitä et oikeasti ole. 

En tiedä onko huonommuus sana jota käyttäisin. Lähinnä kai kyseessä on pettymys, turhautuminen ja epäusko. 

Enkä tietenkään haluaisi olla muu kuin olen. Se olisi huijausta. Haluaisin vain, että tämä minäni riittäisi jollekin myös kumppaniksi asti.

ap

Varmaan seriittäisikin, mutta sitähän ei vastapuoli saa koskaan tietää, kun et ikinä kerro etkä anna ymmärtää että olisit kiinnostunut.

Niin, tämähän oli koko ketjun premissi. 

En osaa ja ahdistaa. En osaa ja siksi olen tässä tilanteessa.

Osaan toki avata suuni ja sanoa jotain, mutta ei se ole se sosiaalinen normi, jota noissa tilanteissa noudatetaan. Se on matka, jossa lopulta päädytään lopputulokseen, mutta siihen harvoin on oikoteitä.

Lisäksi näin kuriositeettinä: olen joillekin kertonut tunteistani, mutta ne kertomukset eivät ole satumaiseen loppuun johtaneet.

ap

Mitä, jos olisit ap kuules...rehellinen. Kerrot, jos nainen kiinnostaa sua. Mieti vaikka etukäteen, mitä sanot, esim.:"Sä oot tosi mielenkiintoinen ja tosi kaunis". Sitten suollat ulos sen, kuinka paljon sua jännittää, ja kuinka kokematon ja tumpelo olet naisten kanssa. Jos nainen ei ole täysi k-pää, ainakin hän kuuntelee sua. Ja siitä se tunnelma vapautuu, kun sanot asiat ääneen niin kuin ne on.

Jep ja sitren kun löydät naisen joka haluaa kanssasi sitoutua, alat nähdä vain uhkia siitä mitä menetät kun sitoudut.

Mitä tarkoittaa että et ole seksuaalisesti haluttava? Paino 150kg? Kö?

Mua ei haittaa kokemattomuus, eikä se jos ei osaa olla hauska. Mua haittaa pinnallisuus, itsekkyys tunnekylmyys. Et milloin treffataan ? 🤔😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä aina käy aluksi, ennen kuin hommasta tulee luontevaa. Täytyy ensin mokailla, jotta oppii. Pää ylös ja kohti uusia kokemuksia. Tsemppiä.

Ei, näin mulle käy aina. Koko elämäni näin on käynyt. En osaa flirtata tai olla naisten mielestä kiinnostava. En ole seksuaalisesti haluttava. En osaa toimia kuten miehen pitää.

Näin on aina ollut ja en tiedä miksi edes enää yritän. Kolmekymppisenä nämä pitää osata. Ja vielä kun taustalla on epävarmuus ja itseluottamuksen puute omasta kokemattomuudesta johtuen niin tilanne on aivan kauhea. 

ap

Kuulostaa siltä että sinulla on päässäsi tietty kaava miltä pariutuminen ja iskeminen näyttää. On vaikea täyttää rooli joka ei tule luontevasti ja joka on (todennäköisesti) myös kirjoitettu väärin.

Minä ja mieheni ovat molemmat totaalisia sosiaalisia urveloita ja tämä natsasi kun olimme molemmat omat itsemme. Puhuimme ekoilla treffeillä muistaakseni tappelulajeista, neuroplastisuudesta ja mustan huumorin teemoista joita en täällä voi sensuroimatta mainita. En odottanut tietynnäköistä kosiotanssia eikä hänkään odottanut törröhuulista blondia.

Asiat menevät omalla painollaan jos oikeasti natsaa. Jos aloitat suhteen teeskentelyllä, missä kohti voit vaihtaa omaan persoonallisuuteesi? Seuraavana aamuna? Viikon jälkeen? Ei ihme ettei naista kiinnostanut kun teit käytöksen muutoksellasi selväksi että halusit vain sen pöksyihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos olisit ap kuules...rehellinen. Kerrot, jos nainen kiinnostaa sua. Mieti vaikka etukäteen, mitä sanot, esim.:"Sä oot tosi mielenkiintoinen ja tosi kaunis". Sitten suollat ulos sen, kuinka paljon sua jännittää, ja kuinka kokematon ja tumpelo olet naisten kanssa. Jos nainen ei ole täysi k-pää, ainakin hän kuuntelee sua. Ja siitä se tunnelma vapautuu, kun sanot asiat ääneen niin kuin ne on.

Olen hieman hitaasti lämpiävää sorttia. Monesti ihminen kiinnostaa, eikä niinkään se ulkonäkö. Siksi tuollainen kuulostaa mulle sopimattomalta toiminnalta vaikka varmaan ihan hyvä idea olisikin. Kokisin sen valehteluksi, jos kyseessä on ihminen, jonka olen juuri tavannut.

Ja tuo kirjoituksesi jälkimmäinen osio kuulostaa melkoiselta sosiaaliselta itsemurhalta. Tietenkin sen voi sanoa humoristisesti, mutta en usko, että se toimii, kun kyseessä onkin kohdallani totinen tosi.

ap

Itse menetin neitsyyteni 34 vuotiaana. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asian eteen jotain. Sitä ennen minulla ei ollut ollut kymmeneen vuoteen mitään nais kontakteja. Olin aikasemmin vain suudellut tyttöjä.  

 Huonoja nais kokomuksia minulla on kyllä ollut. Ensimmäinen tyttöystäväni 17 vuotiaana hakkui minut ikineitsyeksi ja tuppimunaksi kun en hänen kanssaan harrastanut seksiä ja jätin hänet 3 viikon seurustelun jälkeen. Yritettiin humalassa harrastaa seksiä, mutta minulla ei seisonut. Sillä oli varmaa vaikutusta asioihin. Sen jälkee ei ollut muut kun jotain suutelua naisten kanssa baareissa. 

 Siintä eteenpäin syrjäydyin. Käytin paljon alkoholia ja polttelin pilveä, olin näin jälkikäteen varmaa myös masentunut.  Ajattelin että en edes halua olla toisen sukupuolen kanssa tekemisessä koska ei kukaan tälläistä ihmistä rinnallensa ansaitse. Seksi ei merkinyt oikeastaan mitään, koska pystyin tyydyttämään itseni pornoa katsellen. 

 Kun olin 28 vuotias aloin saamaan paniikkikohtauksia. Sillon päätin, että nyt saa alkoholia jäädä. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Siintä puoli vuotta eteenpäin lopetin myös pilvenpolton ja luovuin myös tupakasta. Aloin pikkuhiljaa muuttumaan. Minusta rupesi tulemaan sosiaalisempi, aloin nauttimaan lenkkeilystä ja muista urheiluharrastuksista. Rupesin laittamaan itselleni tavoitteita. En kyllä edelleenkään ajatellut, että koskaan rupeaisin seurustelemaan. 

 Kului joitain vuosia ja olin 33 vuotias kun yksi kaverini oli muttamassa omakotitaloon vuokralla. Talossa oli ongelmia joita menin kunnostamaan. Hänen vuokranantaja oli minu vuoden nuorempi eronut nainen. ihastuin melkein välittömästi melkein välittömästi häneen. En kuitenkaa uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta tai muutenkaa näyttää mielenkiintoani häntä kohtaan. Ajattelin vain etten osaa, olen ollut liian kauan yksin ja ei minua kukaan halua. 

 Noh. Kävin muutaman päivän ajan auttelemassa asunnolla ja kaverini kertoi, että nainen oli kysellyt, kuka oikein olin ja olinko mikälainen tyyppi jne. Noh en välittänyt asiasta vaikka ajattelin että hänellä voi jotain kiinnostusta olla. Sitten yhtenä päivänä häneltä tuli viesti. Olin aivan onneni kukkuloilla, mutta sitten mokasin asiat....