Riita miehen kanssa: kumpi on rankempaa, olla töissä vai hoitovapaalla pienen lapsen / vauvan kanssa

Meillä oli lapsi ja äiti melkein taukoamatta kipeenä ensimmäiset 1,5v.Voin kyllä sanoa,että mies pääsi töissä miljoona kertaa helpommalla,kuin minä kotona sairaan lapsen kanssa itsekin sairaana hoitaen ja yöt valvoen.Lisäksi toki hoidin kodin,pyykit ruoat ja muut lapset,mies ei juurikaan auttanut/auta,ei edes vapaapäivänä/lomalla tms.Ja voin sanoa että töissä pääsin miljardi kertaa helpommalla,kuin tuon keskosena syntyneen kanssa.

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kanssa kotona olo on lomaa. Tämä on minun mielipiteeni. Saa alapeukuttaa.

Miksi tätä "loma oikeutta" niin harva mies sitten jaksaa, vaikka usein lapset ovat isompia.

Ja siksi uusi laki on enemmän kuin tervetullut, jotta myös miehet pääsevät "lorvimaan" kotiin ja hoitamaan lapsia. Jos miehet eivät saa oikeutta, se pitäisi tehdä lailla.

Ainakin meillä kun mies oli vuoden 2v kotona, niin hänen aikansa meni lapsen kanssa jatkuviin arkirutiineihin ja jatkuvaan aterioiden ja välipalijen laittamiseen, ulkoiluun, virikkeisiin jne.

Ja perusasioiden ja kädentaitojen opettaminen jäi minulle esim. siisteyskasvatus, hampaidenpesu, itse syöminen, pukeminen, pyörlläajo, hiihtäminen jne. Lapsihan oppii nämä taidot vain jos joku ne opettaa.

On aivan naurettavaa väittää, että olet opettanut lapsesi syömään, jos miehesi kerran oli kotona lapsen aterioilla. Lapsi alkaa ihan itse ottaa lusikan käteen ja harjoitella, kun näkee isän niin tekevän. Pukemisenkin oppivat samalla kun heitä puetaan. Yhdellekään lapselle en ole mitään pukeutumis- tai syöntikoulua pitänyt. Enkä varsinkaan laittanut kaksivuotiasta huolehtimaan hammaspesusta.

Jo vanhakansa sanoi, kun lapselta puuttui kotikasvatus ja käytöstavat, niin "lapset elävät kuin pellossa" ja siinä olet oikeassa, lapsi oppii jo pienestä pitäen joten kuten selviämään, vaikka ei häntä kasvateta ja opeteta ja ikävä kyllä, yhä useampi lapsi joutuu elämään nykyään kuin pellossa, kun vanhemmilla ei ole aikaa, eikä halua kotikasvatukseen, kun lapsi joutuu hankkimaan tietonsa ja taitonsa matkimalla muita.

Vierailija kirjoitti:

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Aloittajn mies pitää omaa työssäkäyntiään raskaana ja ap:n kotona oloa helppona, joten miksei mies sitten halua itselleen helppoa elämää ja jää kotiin? Noinkin pienelle lapselle olisi hyvä olla vielä muutama kuukausi kotona. Joskus lapsen hyvinvointi pitää laittaa kaiken edelle, sitä ap:n mies ei tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona oli henkisesti raskaampaa, mutta töissä fyysisesti raskaampaa. Ehkä mies puhuu fyysisestä väsymyksestä ja sä henkisestä? Voit yrittää ymmärtää miehen väsymystä ja kertoo hänelle vähän tarkemmin mikä sua väsyttää kotona, ei se välttämättä ymmärrä että jatkuva läsnäolo, tarpeisiin vastaaminen ym henkinen työ lapsen kanssa väsyttää oikeasti vaikka eri tavalla kuin miehen työ vaikka kyllä sekin todellisesti väsyttää.

Minua aina kummastuttaa tuo kotona lapsensa kanssa olemisen henkinen kuormittavuus. Sen oman lapsensa kanssahan voi juuri olla rennoimmillaan ja aivan oma itsensä. Ei tarvitse ponnistella ja päteä kuten töissä. Oma lapsi ei arvostele tai vaadi, kuten töissä. Kotona ei ole muiden asettamia aikatauluja tai pakkoja. Kaiken voi tehdä rauhallisessa aikataulussa. Lapsi vaan liinaan, kantoreppuun tai jalkoihin pyörimään. Vuorovaikutus lapsen kanssa on niin palkitsevaa,että sydän pakahtuu.

En nyt kovin palkitsevaksi koe sitä, kun uhmaikäiselle selittää joka päivä uudestaan 100 kertaa, miksi ei saa tehdä sitä eikä saa tehdä tätä ja täytyy tehdä tuota. Eikä se lapsi pyöri jaloissa, heti kun selkänsä kääntää, lapsi tekee jotain sellaisita mitä ei saisi.

Mielestäni tuo juuri oli palkitseva vaihe. Toisella lapsistamme oli todella kova uhmaikä. Luin oppaita, miten toimia ja säännönmukaisesti kokeilin ohjeita. Aina kun selvisin tilanteesta (esim. kauppareissu, pukeminen), oli ihan voittajaolo. "Hitsi kun mä olen hyvä äiti!" Ja se hetki, kun lapsi alkoi ekan kerran sanoittamaan omia tunteitaan ja rauhoittamaan itseään. Vau!

Omille aivoillekin tuli hommaa, kun keksi kikkoja pitää lapsi poissa pahanteosta kun itse teki muuta. Yhdessä tekeminen tietenkin oli parasta, vaikka hidasta.

T. 112

Vierailija kirjoitti:

Totta kait kotona lapsen kanssa on rankempaa, jos alle 3v, sillä tuon ikäinen tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa ja eikä hetkeksikään voi jättäå yksin.

Olen sh ja olin lapsen ensimmäiset kaksi vuotta kotona ja kyllä se kävi työstå ja koti oli usein kuin pommin jäljiltä ja kaipasin työelämän kahvi- ja ruokataukoja ja aikuisia ympärille.

Ja sitten kun mies jäi kotiin, kun lapsi oli 2v ja hän myös koki koti-isävuoden henkisesti rankaksi, joskin antoisaksi, vaikka on yläkoulun ope.

Yleensä kun tulin kotiin, hoitovastuu välittömästi siirtyi minulle ja mies halusi olla hetken yksin, kävi lenkillä tai kaupassa ja kotityöt tehtiin yhdessä, myös silloin kun olin kotona.

Tuohan riippuu ihan työpaikasta. Ennen äitiyslomaa työskentelin päiväkodin pienten ryhmässä, jossa minulla oli vastuullani vähintään 4 alle 3-vuotiasta. Koen, että kotona on paljon helpompaa. Saan syödäkin lämpimän ruoan rauhassa, kun lapsi nukkuu. Töissä meillä ei ole ruokataukoa, vaan ruoka syödään (yleensä kylmänä ja hotkimalla) sen jälkeen, kun on saanut oman ryhmän lapset syötettyä ja he malttavat hetken aikaa leikkiä leivänmuruilla.

Vessaankin pääsen kotona juuri silloin kun siltä tuntuu (vaikka sitten se ovi auki), eikä tarvitse odottaa puolta tuntia, että työkaveri tulee töihin, tai pyytää työkaverilta "lupaa", että voinko käydä nopeasti vessassa. Lapsen vaippaa vaihtaessa voin keskittyä höpöttelemään hänen kanssaan, eikä tarvitse samalla silmät selässä vahtia, yrittääkö joku toinen lapsi mennä samaan aikaan uittamaan käsiään vessanpöntössä ja kolmas tunkemaan käsipaperia lavuaariin, samalla kun neljäs roikkuu lahkeessa ja itkee päästä syliin. Ja tämä x 4, koska kaikilta ne vaipat on vaihdettava.

Tykkään työstäni valtavasti, eikä tarkoitukseni ole missään nimessä valittaa. Mutta onhan tämä kotona yhden kanssa paljon helpompaa :D

Riippuu ihan työstä. Kyllä oma työni on ainakin fyysisesti paljon rankempaa kun lapsen kanssa kotona oleminen. Mutta henkistä jaksamista on vaikeampi mitata, ja siihen liittyy myös se unen vähyys. Me ratkaistiin sitä sillä, että vaikka vaimo oli kotona lapsen kanssa ja minä töissä, niin minä kuitenkin hoidin yöheräämiset.

Onko raskasta vai ei, riippuu pitkälti millaiset eväät ja kotikasvatuksen haluaa lapselleen antaa, sillä 1,5v lapsi on vielä täysin vanhempien armoilla tai sitten oman onnensa nojassa. Ja nämä vaihtelevat suuresti lapsilla ja on sattumaa saako ne lapsi kotoa vai ei ja on riippuvainen vanhemmista.

Jos kotona opetetaan alkeellisimmat käytöstavat ja kotikasvatus, luetaan paljon, opetetaan kädentaitoja, ulkoillaan ja liikutaan, piirretään, tutustutaan luontoon ja eläimiin, pidetään ruokailusuosituksesta kiinni, annetaan lapselle virikkeitä, huolehditaan siisteyskasvatuksesta ja hygeniasta, annetaan syliä, hellyyttä ja turvaa jne. niin kyllä hän se vie aikaa ja voimavaroja.

Jos lapsi elää oman onnensa nojassa ja välipalat noukkii pöydästä tai ei ulkoile, niin onhan sitä aikaa, tehdä vaikka kotitöitä.

Jo tuon ikäisen ulkoiluun pitäisi varata aikaa 2-3h päivässä, joka on yli yksi kolmannes työpäivästä ja ne muutamat tunnit jää muuhun hoivaan, joka ei ole paljon.

Ja kyllähän noita lapsia näkee, miten on lapsia kotona hoidettu ja kasvatettu, kun ei edes osata tervehtiä, kiusataan muita ja kiroillaan ja haistatellaan päiväkodissa ja koulussa ja varastellaan.

Vierailija kirjoitti:

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Kuka tämän maksaa. Vai onko kuormasta syönti itsestään selvää ja hyväksyttävää.

Tuollaisen 1.5v lapsen hoito msksaa yhteiskunnalle n. 1700-2200€/kk

Onko siihen Suomella varaa, kun sinäkin pidät veronmaksajien pussilla loisimista hyväksyttävänä.

Kyllä vastuu lapsesta on vanhempien, myös isän.

Vierailija kirjoitti:

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Miksi se lapsi on ylipäätään hankittu, kun kondomit on keksitty, jos molemmat lapsen vanhemmat eivät ole sitoutuneita lapsen hyvinvointiin ja oikeuksiin, vaan sysätään se mahdollisimman aikaisin toisten riesaksi ja yhteiskunnan maksettavaksi. Tuon ikäisen päivähoito maksaa veronmaksajille lähes 2000€/kk.

Ei ihme jos Suomi velkaantuu, näiden hulttio vanhempien takia, kun ei haluta kantaa vastuuta. Näissäkin kommenteissa huokuu ap. miehen kannustaminen ja hyväksyminen vapaamatkustajana, pienintään vastuuta lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Joo koska vanhemmat ensijaisesti hoitavat lapsensa sen mukaan mikä heille itselleen on helpointa, ketään ei kiinnosta yhtään mikä on parhaaksi lspselle, jep jep.

Minun eksä aina sössötti miten kotona on niin helppoa lomailla kahden lapsen kanssa ja tästä syystä hänen ei tarvitse ikinä herätä öisin tai muutenkaan juuri osallistua mihinkään. Kerran jäi viikonlopuksi lasten kanssa kun minä lähdin kauas hautajaisiin, ei kuulemma enää ikinä aio jäädä noiden riiviöiden kanssa, ei ehtinyt syödä itse koko viikonloppuna eikä kuulemma nukkua tuntiakaan kun ”koko ajan jompi kumpi itki!” Toki tarvitsi palautuakseen pari päivää omaa aikaa. Kun kysyin että no, sehän oli vain lomailua, eksä raivostui, koska normaalisti minun kanssani lapset ovat enkeleitä mutta jostain syystä juuri tämän viikonlopun olivat hirveitä enkä minä voi ymmärtää kun en ollut paikalla!

Olihan se rankkaa olla kotona, kun tulot olivat pienet.

Me muutettiin ollessani raskaana, olin kesälomalla jo karsinut tavaraa. Uudessa asunnossa irtaimisto löysi paikkansa nopeasti.

Asumme hyvien kulkeyhteyksien kohdassa, kaupungissa paljon harrastuksia.

Me lapsen kanssa kävimme vaikka missä päivittäin, tulimme kotiin, lapsi meni päikkäreille , minä tein ruuan. Leikittiin, ulkoiltiin lisää. Ehdottomasti elämäni parasta aikaa.

Rahan vähyys oli arjessa mukana, muuten oli todella mukavaa, sekä äidillä että lapsella.

No jos mietitään että ilman rahaa ei voi elää, niin työ on aina se rankempi. Jos rahantulo loppuu, loppuu kaikki muukin.

Teillä kummallakin on uusi ja rankka elämänvaihe menossa, eikä rankkuuden vertaileminen luultavasti vie asiaa yhtään eteenpäin. Työelämä ON rankempaa siinä vaiheessa, kun kotona onkin pieni lapsi ja pitää jaksaa tehdä paljon enemmän asioita myös kotona töiden jälkeen ja unet voivat jäädä vähemmälle. Kotona lapsen kanssa oleminen voi olla hyvinkin rankkaa, erityisesti täysin uudenlaisen henkisen paineen vuoksi. Lapseen sidoksissa oleminen aiheuttaa tuntemuksia, joita voi olla vaikea kuvitella ilman että on sitä kokenut. Myös lapsen luonne vaikuttaa paljon asiaan, nukkumiset jne. 

Kumpikin teistä luultavasti katsoo vain sitä asiaa, joka omassa arjessa on rankinta ja joka toisen elämässä on tällä hetkellä helpompaa. Pitäisi ymmärtää, että teillä on rankkaa eri syistä. Toisinaan myös asiat ovat siinä mielessä epäreiluja, että rankkuus ei jakaudu tasaisesti. Sinulle työelämän paineet ovat vanhoja tuttuja, joten toisinaan saatat ajatella, että ne olisi helpompaa kestää kuin tämä uusi outo tilanne? Miehen taas on vaikea kuvitella sinun paineita, kun ei ole samassa tilanteessa koskaan ollut. Vaikka mies ei tällä hetkellä kotiin haluakaan jäädä, niin kai hän silti esimerkiksi viikonloppuina kantaa vastuun lapsesta täysin yksin, niin että sinä esimerkiksi poistut kotoa muutamaksi tunniksi?

Kummallakin kuitenkin pitäisi olla sallittua kumppanille toisinaan kertoa siitä, miten tänään oli rankkaa ja saada siihen kumppanilta tukea. Selvitä yhdessä kuormittavasta elämänvaiheesta. Pikkulapsiarki kuitenkin on rankkaa, vaikka lapsi olisi ollut miten toivottu tahansa.

Kotona oleminen on rankempaa. Sinähän olet koko vuorokauden töissä, kun mies on vain 8 tuntia. Käsitin siis aloituksesta, että mies ei joudu heräilemään öisin eikä välttämättä muutenkaan juurikaan hoitamaan lasta töiden jälkeen.

Lisäksi tuo ettei ole taukoja, ei voi käydä missään yksin, eikä ole kunnon yöunia lisää kuormittavuutta entisestään.

Vierailija kirjoitti:

No jos mietitään että ilman rahaa ei voi elää, niin työ on aina se rankempi. Jos rahantulo loppuu, loppuu kaikki muukin.

Omasta lapsesta huolehtiminen ei todellakaan lopu siihen, jos työ loppuu. Töiden loppumista varten voi hommata vakuutuksen, jolloin rahaa tulee edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Onko raskasta vai ei, riippuu pitkälti millaiset eväät ja kotikasvatuksen haluaa lapselleen antaa, sillä 1,5v lapsi on vielä täysin vanhempien armoilla tai sitten oman onnensa nojassa. Ja nämä vaihtelevat suuresti lapsilla ja on sattumaa saako ne lapsi kotoa vai ei ja on riippuvainen vanhemmista.

Jos kotona opetetaan alkeellisimmat käytöstavat ja kotikasvatus, luetaan paljon, opetetaan kädentaitoja, ulkoillaan ja liikutaan, piirretään, tutustutaan luontoon ja eläimiin, pidetään ruokailusuosituksesta kiinni, annetaan lapselle virikkeitä, huolehditaan siisteyskasvatuksesta ja hygeniasta, annetaan syliä, hellyyttä ja turvaa jne. niin kyllä hän se vie aikaa ja voimavaroja.

Jos lapsi elää oman onnensa nojassa ja välipalat noukkii pöydästä tai ei ulkoile, niin onhan sitä aikaa, tehdä vaikka kotitöitä.

Jo tuon ikäisen ulkoiluun pitäisi varata aikaa 2-3h päivässä, joka on yli yksi kolmannes työpäivästä ja ne muutamat tunnit jää muuhun hoivaan, joka ei ole paljon.

Ja kyllähän noita lapsia näkee, miten on lapsia kotona hoidettu ja kasvatettu, kun ei edes osata tervehtiä, kiusataan muita ja kiroillaan ja haistatellaan päiväkodissa ja koulussa ja varastellaan.

Uskoisin, että moni niistä vanhemmista, jotka panostavat lapsen kasvatukseen myös nauttivat kotonaolosta erityisen paljon, eivätkä pidä sitä niin raskaana. Jos vain makaa sohvalla lapsen kiljuessa tyytymättömänä vieressä, niin päähän siinä hajoaa.

Tuota en ymmärrä, etteikö kotitöitä ja lapseen panostamista/kasvatusta voisi tehdä samanaikaisesti. Esim. pyykkihuollossa opetellaan värejä, vaatekappaleiden nimiä, voidaan laskea asioita, etsiä samanlaisia, opitaan auttamaan ja kiittämään avusta. Kaiken lisäksi tämä on yleensä kivaa lapsen mielestä, samoin kuin lähes kaikki kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Hm, helppo ratkaisu. Jos nimittäin hoitovapaalla olisi oikeasti raskasta niin silloin äiti voisi jättää tenavat ammattilaisten hoidettavaksi ja mennä päiväksi töihin. Eli siis hoitovapaalla ei ole raskasta. 

Ai olisi helppo ratkaisu? Siis mä heräilisin öisin puolen tunnin välein ja veisin sitten lapset aamulla hoitoon ja siitä jatkaisin sitten töihin jakamaan lääkkeitä vanhuksille? Kuule jos sen tekisin niin kohta lööpeissä lukisi että hoitaja antoi vanhukselle vahingossa liikaa insuliinia mikä johti potilaan kuolemaan. Meidän kuopus alkoi nukkumaan vasta 2 vuotiaana kunnon öitä. Ei olisi tullut mitään töihin lähdöstä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko raskasta vai ei, riippuu pitkälti millaiset eväät ja kotikasvatuksen haluaa lapselleen antaa, sillä 1,5v lapsi on vielä täysin vanhempien armoilla tai sitten oman onnensa nojassa. Ja nämä vaihtelevat suuresti lapsilla ja on sattumaa saako ne lapsi kotoa vai ei ja on riippuvainen vanhemmista.

Jos kotona opetetaan alkeellisimmat käytöstavat ja kotikasvatus, luetaan paljon, opetetaan kädentaitoja, ulkoillaan ja liikutaan, piirretään, tutustutaan luontoon ja eläimiin, pidetään ruokailusuosituksesta kiinni, annetaan lapselle virikkeitä, huolehditaan siisteyskasvatuksesta ja hygeniasta, annetaan syliä, hellyyttä ja turvaa jne. niin kyllä hän se vie aikaa ja voimavaroja.

Jos lapsi elää oman onnensa nojassa ja välipalat noukkii pöydästä tai ei ulkoile, niin onhan sitä aikaa, tehdä vaikka kotitöitä.

Jo tuon ikäisen ulkoiluun pitäisi varata aikaa 2-3h päivässä, joka on yli yksi kolmannes työpäivästä ja ne muutamat tunnit jää muuhun hoivaan, joka ei ole paljon.

Ja kyllähän noita lapsia näkee, miten on lapsia kotona hoidettu ja kasvatettu, kun ei edes osata tervehtiä, kiusataan muita ja kiroillaan ja haistatellaan päiväkodissa ja koulussa ja varastellaan.

Uskoisin, että moni niistä vanhemmista, jotka panostavat lapsen kasvatukseen myös nauttivat kotonaolosta erityisen paljon, eivätkä pidä sitä niin raskaana. Jos vain makaa sohvalla lapsen kiljuessa tyytymättömänä vieressä, niin päähän siinä hajoaa.

Tuota en ymmärrä, etteikö kotitöitä ja lapseen panostamista/kasvatusta voisi tehdä samanaikaisesti. Esim. pyykkihuollossa opetellaan värejä, vaatekappaleiden nimiä, voidaan laskea asioita, etsiä samanlaisia, opitaan auttamaan ja kiittämään avusta. Kaiken lisäksi tämä on yleensä kivaa lapsen mielestä, samoin kuin lähes kaikki kotityöt.

En tiedä että minkälaisia lapsia sulla on mutta esikoiseni roikkui lahkeessa kiinni ap:n lapsen ikäisenä kun laitoin ruokaa. Pyykkejä kun laitoin kuivumaan niin saman tien kiskoi niitä alas. Kun koneeseen pisti pyykkiä niin heti kiskoi niitä pois jos selkäni käänsin. Pesuohjelma piti tietysti myös sammuttaa kesken ohjelman. Imuria pelkäsi ihan hysteerisesti. Isin syliin piti päästä turvaan jotta sain imuroitua. Kaikki kirjat piti ottaa hyllystä alas vähintään kerran päivässä ja lelulaatikon piti mielellään kumota nurin kanssa. Haarukan ja lusikan käyttö oli sillä asteella että ruokaa löytyi kaikkialta syöttötuolin ympäriltä. Ihannetilanne olisi tietysti se että lasta voisi opettaa samalla kun tekee kotitöitä mutta kuinka monen 1.5 vuotias on niin rauhallinen että se onnistuu?

Olen vanhempi joka panostaa varhaiskasvatukseen jo koulutuksen ja työkokemuksenkin takia mutta ei se mikään nautinto ole. Se mikä on ihanaa on ne hetket kun kerkee istumaan sinne sohvalle ja lapsi tulee syliin ja halaamaan.