Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita miehen kanssa: kumpi on rankempaa, olla töissä vai hoitovapaalla pienen lapsen / vauvan kanssa
18.05.2019 |
Joka viikko tuntuu tulevan samasta asiasta riitaa :( . Mies on meillä tällä hetkellä se, joka käy töissä. Minä olen 1v 3kk ikäisen kanssa hoitovapaalla. Minun mielestä kotona lapsen kanssa on paljon paljon rankempaa, lapsi vaatii jatkuvaa huomiota, taukoja ei juurikaan ole, öisin joutuu heräämään lapsen vuoksi, kaikkialle minne menisi pitää ottaa se vauva ja nytten taapero mukaan, edes vessassa ei koskaan saa käydä rauhassa, plus ei ole työkavereita eikä sellaista kivaa. Ennen lasta tein vuosia täyttä työpäivää, joten minulla on mihin verrata. Töissä oli paljon helpompaa ja kevyempää. Mies taas väittää että saan suunnilleen lomailla joka päivä vain ja hänellä on paljon rankempi elämä kun joutuu käymään töissä. Ratkaistaa tämä riita, koska me emme osaa. Mies ei usko minua että minulla on rankkaa, ei millään suostu itse kokeilemaan hoitovapaata mutta hermostuu jos joskus vähän sanon, että oli rankka päivä tänään (koska kuulemma hänellä oli paljon rankempi koska joutui olemaan töissä eikä kotona).
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Minusta töissä oli rankempaa vaikka hoisin kaksosia sen 3 vuotta kotona.
Kotona on vaan se vaara että passivoituu ja sitten kaikki tekeminen alkaa tuntua rankalta.
Jos ajattelisit, että olisit töissä kotonasi ja työnäsi olisi yhden lapsen ja kodin hoito, niin kuvailisitko työtä rankaksi?
Nuvittele että olet työssä 24/7, saat ehkä parina iltana tunnin pari käydäksesi kaupassa tai salilla, kaveritapaamiseen otat työsi mukaan.
Yksi ehkä nautittavimpia asioita töihinpaluussa oli 25 min autossa hiljaisuudessa aivan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin töissä on helpompaa, ja teen kuitenkin hoitotyötä. Mutta tosi paljon riippuu eri tekijöistä nää jutut, eikä oikein arvaa yleistää tässä mitään. Silloin kun meillä oli vielä yksi lapsi, tein yötöitä ja hoidin lasta päivät kotona. Oli ajoittain rankkaa väsymyksen vuoksi, mutta muutoin ei juuri ongelmaa.
Joka tapauksessa mies jaksoi meilläkin länkyttää miten mulla on niin paljon helpompaa kun oon päivät kotona. Vielä sittenkin kun lapsia oli neljä alle kouluikäistä. Tajusi vasta eron jälkeen millaista se arki heidän kanssaan on, kun viimein täytyi vetää showta yksin. Ei hän kestä sitä kotonaolon "leppoisuutta" kuin max vuorokauden kerrallaan :D
Vierailija kirjoitti:
Minusta töissä oli rankempaa vaikka hoisin kaksosia sen 3 vuotta kotona.
Kotona on vaan se vaara että passivoituu ja sitten kaikki tekeminen alkaa tuntua rankalta.
Jos ajattelisit, että olisit töissä kotonasi ja työnäsi olisi yhden lapsen ja kodin hoito, niin kuvailisitko työtä rankaksi?
Ennen kun ei ollut pitkiä perhevapaita, niin usein palkattiin kotiin kotiapulainen, niin ei kyllä tullut kuuloonkaan, jos kotiapulaiselta olisi vaatinut lapsenhoidon ohella vielä kotitöiden tekemistä, vaan olisi pian ollut raastuvassa. Jopa ruuat piti tehdä valmiiksi, joita hän vain lämmitti lapsille, samoin välipalat. Pyykinpesut ja siivoukset oli tietenkin vanhempien tehtävä.
Ja tosiaan, Sinun kannattaa ajatella, mitä esim. kotiapulaisen tai lastenhoitajan työkuvaan kuuluu, jos työpaikkana on jonkun koti.
Ja mitä nämä tämän päivän isät tekevät vapaa-ajalla, jos eivät hoida lapsiaan ja tee kotitöitä.
Vai onko ne niitä "miesten töitä" kun pari kertaa vuodessa vaihdetaan auton renkaat 2x 15min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta töissä oli rankempaa vaikka hoisin kaksosia sen 3 vuotta kotona.
Kotona on vaan se vaara että passivoituu ja sitten kaikki tekeminen alkaa tuntua rankalta.
Jos ajattelisit, että olisit töissä kotonasi ja työnäsi olisi yhden lapsen ja kodin hoito, niin kuvailisitko työtä rankaksi?
Nuvittele että olet työssä 24/7, saat ehkä parina iltana tunnin pari käydäksesi kaupassa tai salilla, kaveritapaamiseen otat työsi mukaan.
Yksi ehkä nautittavimpia asioita töihinpaluussa oli 25 min autossa hiljaisuudessa aivan yksin.
Niin, kun se loma ja vapaa-aika, jota ihmiset yleensä odottaa, ON sitä kotona lasten kanssa oloa. Pitäisikö siis vielä saada lomasta lomaa?
Meillä väännettiin joskus täysin samasta ja vaimon mielestä kuulemma sain aina lepäillä päivät töissä. Ensimmäisellä hoitovapaalla, joka oli suunnilleen elämäni parasta aikaa, sainkin kuulemma levätä kotona. :)
Nyttemmin ymmärtää, että työssäni stressitaso (kuten myös palkka) on jotain ihan muuta kuin hänen työssään ja on huomannut, että minulle kaikki hoitovapaajaksot myös useamman lapsen kanssa ovat aina olleet työntäyteisyydessään rennompia kuin työssäkäynti.
Voisiko siis olla, että teilläkin mies tekee stressaavampaa työtä perheen elintason ylläpitääkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä miehenä jäin hoitovapaale vaikka parempaa palkkaa saan. Minä tykkään hoitaa lapsia.Vaimolla niin lyhyt pinna että en hänen ois antanutkaan jäädä kotia lasten kanssa.
En osaa oikein sanoa, kumpi olisi ollut rankempaa... Ehkä työssäolo, kun se alkoi muutenkin kiristää hermoja, kun oli niin erikoisia juttuja siellä viimeisen vuoden ajan ennen hoitovapaata... Olen sairaanhoitaja isolla vuodeosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu työstä ja tilanteesta. Mutta mitä jos sopisitte, että on yhtä rankkaa molemmilla, vaikkakin eri tavalla. Ja työpäivän jälkeen hoitovastuu puoliksi.
Niin se menee sitten silloinkin kun molemmat olette työssä taas. Vetäkää yhtä köyttä, älkääkä tapelko kummalla on raskaampi taakka. Helpottaa huomattavasti, kun molemmat myöntävät että toinenkin voi olla väsynyt.
Kaikella rakkaudella, kahden lapsen työssäkäyvät vanhemmat:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis, että sanomme miehesi olevan väärässä?
Enhän minä sitä kysynyt vaan kysyin mitä mieltä te muut oikeasti olette asiasta. Koska minun mielestä ihan aidosti töissä oli todella paljon kevyempää kuin nyt kotona hoitovapaalla. Ap
No mene takaisin töihin niin sinulla on helpompaa ja mieskin voi lopettaa vertailun.
Mutta mihinkä 1,5v lapsi? Ja miksi niitä lapsia edes hankitaan, jos lapsen isä ei välitä lapsen hyvinvoinnista tai halua opettaa lapselle perustaitoja esim. pukeutumista, pottaamista, ruokailua jne.
Vai haluavatko tämän päivän isät ulkoistaa jopa oman lapsensa.
Eikö parempi vaihtoehto olisi jäädä lapsettomaksi, eikä sysätä lasta yhteiskunnan hoidettavaksi.
Eikö olisi parempi jo synnytyssairaalasta luovuttaa lapset laitoksern, niin kuin tehtiin 70-luvun Neuvostoliitossa ja Romaniassa ja yhteiskunta kasvattaisi lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kanssa kotona olo on lomaa. Tämä on minun mielipiteeni. Saa alapeukuttaa.
Miksi tätä "loma oikeutta" niin harva mies sitten jaksaa, vaikka usein lapset ovat isompia.
Ja siksi uusi laki on enemmän kuin tervetullut, jotta myös miehet pääsevät "lorvimaan" kotiin ja hoitamaan lapsia. Jos miehet eivät saa oikeutta, se pitäisi tehdä lailla.
Ainakin meillä kun mies oli vuoden 2v kotona, niin hänen aikansa meni lapsen kanssa jatkuviin arkirutiineihin ja jatkuvaan aterioiden ja välipalijen laittamiseen, ulkoiluun, virikkeisiin jne.
Ja perusasioiden ja kädentaitojen opettaminen jäi minulle esim. siisteyskasvatus, hampaidenpesu, itse syöminen, pukeminen, pyörlläajo, hiihtäminen jne. Lapsihan oppii nämä taidot vain jos joku ne opettaa.
On aivan naurettavaa väittää, että olet opettanut lapsesi syömään, jos miehesi kerran oli kotona lapsen aterioilla. Lapsi alkaa ihan itse ottaa lusikan käteen ja harjoitella, kun näkee isän niin tekevän. Pukemisenkin oppivat samalla kun heitä puetaan. Yhdellekään lapselle en ole mitään pukeutumis- tai syöntikoulua pitänyt. Enkä varsinkaan laittanut kaksivuotiasta huolehtimaan hammaspesusta.
Vierailija kirjoitti:
Kotona oli henkisesti raskaampaa, mutta töissä fyysisesti raskaampaa. Ehkä mies puhuu fyysisestä väsymyksestä ja sä henkisestä? Voit yrittää ymmärtää miehen väsymystä ja kertoo hänelle vähän tarkemmin mikä sua väsyttää kotona, ei se välttämättä ymmärrä että jatkuva läsnäolo, tarpeisiin vastaaminen ym henkinen työ lapsen kanssa väsyttää oikeasti vaikka eri tavalla kuin miehen työ vaikka kyllä sekin todellisesti väsyttää.
Minua aina kummastuttaa tuo kotona lapsensa kanssa olemisen henkinen kuormittavuus. Sen oman lapsensa kanssahan voi juuri olla rennoimmillaan ja aivan oma itsensä. Ei tarvitse ponnistella ja päteä kuten töissä. Oma lapsi ei arvostele tai vaadi, kuten töissä. Kotona ei ole muiden asettamia aikatauluja tai pakkoja. Kaiken voi tehdä rauhallisessa aikataulussa. Lapsi vaan liinaan, kantoreppuun tai jalkoihin pyörimään. Vuorovaikutus lapsen kanssa on niin palkitsevaa,että sydän pakahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä töissä on helpompaa! Tai siis mulle ollut, molempia olen kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta jos lapsen kanssa oleminen on noin rankkaa, niin miksi teit lapsia?
Naurettava kommentti. Eihän sitä tiedä ennalta. Ei maailmassa olisi yhtään lasta, jos tietäisi.
Olen eri mieltä. Siitä rankkuudesta ja vaativuudesta annetaan nykyään ylimitoitettu kuva. Itse olin vähällä jättää lapset hankkimatta sen takia. Vaikka oli välillä rankkaa, olin yllättynyt siitä, että jopa minä selvisin ihan hyvin. Ap kysymykseen, se rankkaus vaihtelee tosi paljon. Vauva-aika on raskasta. Sen jälkeen jos lapsi on terve ja asiat sujuvat hyvin, kotona on aika helppoa. Mutta jos lapsi sairastaa tai on jotain ongelmia, töissä käyminen on siihen verrattuna lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeksan vuotta vuorotyötä, vähiä yöunia, kiireisiä päiviä ilman taukoja.
Työmatka 70km/suunta. Ainiin ja viikonloppuvapaita hyvällä tuurilla 1x 3vko, huonommalla 1x 5 vko.
Nyt kotielämä lapsien kanssa on yhtä luksusta. Ehkä sulla oli vaan liian löysä ja helppo duuni tai aika kultaa muistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona oli henkisesti raskaampaa, mutta töissä fyysisesti raskaampaa. Ehkä mies puhuu fyysisestä väsymyksestä ja sä henkisestä? Voit yrittää ymmärtää miehen väsymystä ja kertoo hänelle vähän tarkemmin mikä sua väsyttää kotona, ei se välttämättä ymmärrä että jatkuva läsnäolo, tarpeisiin vastaaminen ym henkinen työ lapsen kanssa väsyttää oikeasti vaikka eri tavalla kuin miehen työ vaikka kyllä sekin todellisesti väsyttää.
Minua aina kummastuttaa tuo kotona lapsensa kanssa olemisen henkinen kuormittavuus. Sen oman lapsensa kanssahan voi juuri olla rennoimmillaan ja aivan oma itsensä. Ei tarvitse ponnistella ja päteä kuten töissä. Oma lapsi ei arvostele tai vaadi, kuten töissä. Kotona ei ole muiden asettamia aikatauluja tai pakkoja. Kaiken voi tehdä rauhallisessa aikataulussa. Lapsi vaan liinaan, kantoreppuun tai jalkoihin pyörimään. Vuorovaikutus lapsen kanssa on niin palkitsevaa,että sydän pakahtuu.
Ehkä asiaan vaikuttaa se että toisilla on enemmän kuormittavia tekijöitä esim omasta lapsuudestaan tai lapseen liittyvät tekijät, jolloin joutuu käyttämään henkisiä voimavaroja enemmän siihen että kasvattaa oman lapsensa hyvin ts. asia ei ole kaikille niin mutkaton kuin sulle, eikä se tarkoita ettei silti nauttisi lapsen kanssa olemisesta vaikka joutuukin panostamaan asiaan enemmän.
Kotona oli tavallaan kyllä leppoisampaa, silloinkin kun toinen syntyi ja hoidin molemmat kotona (ikäeroa 2v). Työni on stressaavaa sekuntiaikatauluineen ja hyvä jos ehtii päivän aikana vessaan tai syömään. Eri asia jos työ olisi erilaista. Eli aika paljon riippuu työstä ja myös lapsesta/lapsista.
Ongelma ei ole kumpi on oikeassa tai väärässä, vaan miehesi asennevamma, joka ei lupaa parisuhteelle hyvää tulevaisuutta, jos puolison arvostus ja kunnioitus puuttuvat.
Asennevamma on vaikeasti hoidettavissa. Ja teit niin tai näin, arvostusta ja kunnioitusta tuskin tulet saaman häneltä, vaan vähättelyä ja arvostelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona oli henkisesti raskaampaa, mutta töissä fyysisesti raskaampaa. Ehkä mies puhuu fyysisestä väsymyksestä ja sä henkisestä? Voit yrittää ymmärtää miehen väsymystä ja kertoo hänelle vähän tarkemmin mikä sua väsyttää kotona, ei se välttämättä ymmärrä että jatkuva läsnäolo, tarpeisiin vastaaminen ym henkinen työ lapsen kanssa väsyttää oikeasti vaikka eri tavalla kuin miehen työ vaikka kyllä sekin todellisesti väsyttää.
Minua aina kummastuttaa tuo kotona lapsensa kanssa olemisen henkinen kuormittavuus. Sen oman lapsensa kanssahan voi juuri olla rennoimmillaan ja aivan oma itsensä. Ei tarvitse ponnistella ja päteä kuten töissä. Oma lapsi ei arvostele tai vaadi, kuten töissä. Kotona ei ole muiden asettamia aikatauluja tai pakkoja. Kaiken voi tehdä rauhallisessa aikataulussa. Lapsi vaan liinaan, kantoreppuun tai jalkoihin pyörimään. Vuorovaikutus lapsen kanssa on niin palkitsevaa,että sydän pakahtuu.
En nyt kovin palkitsevaksi koe sitä, kun uhmaikäiselle selittää joka päivä uudestaan 100 kertaa, miksi ei saa tehdä sitä eikä saa tehdä tätä ja täytyy tehdä tuota. Eikä se lapsi pyöri jaloissa, heti kun selkänsä kääntää, lapsi tekee jotain sellaisita mitä ei saisi.
Itse olen nyt hoitovapaalla ja minulle tämä on miljoona kertaa helpompaa kuin töissä käyminen sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta, vaikka lapsen isä on töissä pitkälti kellon ympäri eli minulle jää kaikki lapsen hoito sekä kodinhoito.
Lapsi on kuitenkin helppo tapaus, ehkä sen takia tämä on mulle mieluisampaa kuin työssäköyminen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä vein paremmalla mielellä hoitoon 2,5v joka jo puhui, käveli, kävi potalla ja söi itse kuin 10kk joka on vielä ihan vauva.
Se jonka lapsen isä ei saanut hoitovapaalla nauttia päikkäreistä.