Olen huomannut että ihmiset eivät tarvitse ystäviä ollakseen onnellisia. Hyvin pärjää ilmankin.
Harvemmin niistä ystävistä mitään hyötyä on. Ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin vaan puukottavat selkään. Parempi olla ilman niin säästyy pettymyksistä ja draamasta, ja elämä on helpompaa.
Harrastukset, luonto, elokuvat, musiikki, kirjat ja p*** tuovat paljon enemmän iloa elämään. Lisäksi yksinäisyydessä voi löytää rauhaa ja ajatella asioita läpi ilman häiriötekijöitä.
Kommentit (20)
Yksin kotona pirin kanssa on hauskempaa. Jos menee stadiin, niin menee yli satku että saa kännit ja sit joutuu yrittämään jotain ylimielisiä nirppanokkia jos haluu jotain edes pienii mahiksii saada pilua. Senkin puolin helpompi vetää käteen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Yksin kotona pirin kanssa on hauskempaa. Jos menee stadiin, niin menee yli satku että saa kännit ja sit joutuu yrittämään jotain ylimielisiä nirppanokkia jos haluu jotain edes pienii mahiksii saada pilua. Senkin puolin helpompi vetää käteen kotona.
Surullista-todella surullista :(
No jos ap:n mielestä ystävät ovat sitä varten, että niistä pitäisi jotenkin hyötyä, niin olen ap kanssasi samaa mieltä: hyvä, että pärjäät yksin, ja vielä parempi se, ettei kukaan ole kuvitellut, tai halunnut olla kaltaisesi ystävä 😌
Onnellisuus tapahtuu ihmisen sisällä, ei siihen tarvi ulkoisia asioita, kuten ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin kotona pirin kanssa on hauskempaa. Jos menee stadiin, niin menee yli satku että saa kännit ja sit joutuu yrittämään jotain ylimielisiä nirppanokkia jos haluu jotain edes pienii mahiksii saada pilua. Senkin puolin helpompi vetää käteen kotona.
Surullista-todella surullista :(
Pihtarimuijien ja ahneitten yrittäjien syytä toikin.
Onpas kummaa kun tää ketju aina poistuu. Liian controversial mielipide mammoille?
Vierailija kirjoitti:
Onpas kummaa kun tää ketju aina poistuu. Liian controversial mielipide mammoille?
Jos aloitat ystävyydestä ja pian päädytään haukkumaan naisia niin onhan se ketju sit ihan pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas kummaa kun tää ketju aina poistuu. Liian controversial mielipide mammoille?
Jos aloitat ystävyydestä ja pian päädytään haukkumaan naisia niin onhan se ketju sit ihan pilalla.
Ei se oo ketjun aloittajan vika että päädytään haukkumaan naisia.
Kyllä itse ainakin olen onnellinen kun olen taakse jättänyt "ystävät" jotka pilkkasivat minua. Parempi yksin kuin huonossa seurassa
Itse olen kärsinyt ujoudesta koko elämäni. Mutta nyt olen päässyt siitä eroon (ikä auttoi) ja luulin että jotenkin ystävyyssuhteeni paranevat yms.
Lopputuloksena olikin että viihdyn paremmin ilman ihmisiä.
Ja nyt *voin paremmin* ihmisten seurassa kun ujous ei vaivaa. Tavallaan selviän niistä.
Juu, peräkammarin poikana on hyvä olla. Ainakin siihen asti kunnes mutsi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus tapahtuu ihmisen sisällä, ei siihen tarvi ulkoisia asioita, kuten ystäviä.
Noh, kyllä se elämää rikastaa, että näkee edes tuttavia silloin tällöin- pääse pois oman päänsä sisältä ja mahdollisista ahdistuksistaan-edellyttäen toki, että tuttavasi/ystäväsi ymmärtää tulokulmasi tähän elämään.
Riittää, että joskus harvoin voi kommunikoida toisen ihmisen kanssa.
Muuten yksinolo on ihan jees.
Onhan se ottanut aikansa rakentaa ystävyyssuhteita, mutta nyt kun niitä on, ei ole väliä kuinka usein ollaan yhteyksissä, kun tietää, että tarvittaessa he ovat tavoitettavissa. Puolin ja toisin.
Aika yksinäistä olisi ainakin minun elämäni, jos ei olisi yhtään ystävää kenen kanssa jakaa ilot ja surut. Olen ystävistäni kiitollinen, he ovat kultaakin kalliimpia.
Minä olin ihan tyytyväinen elämääni ilman ystäviä. Nyt minä olen ajautunut tilanteeseen, jossa olen saanut uuden ystävän. Hän onkin osoittautunut ihan omituiseksi tyypiksi, enkä ole pitkään aikaan ollut yhtä onneton, kuin tähän ihmiseen tutustumisen jälkeen.
Omat jutut on parhaimpia. Omat leivokset ovat herkullisempia. Oma kirjoittama kirja paras.
Omissa oloissa tehty jumppahetki säästää aikaa ja rahaa.
Omana ittenä tuottaa parhautta.