Lue keskustelun säännöt.
Yli kaksikymppinen opiskelijapoikani änkeää kotiin asumaan kesälomaksi
17.05.2019 |
Olen sanaton. Reilusti parikymppinen lapseni on alivuokrannut opiskelijaboxinsa ja tulee nyt kotiin ”asumaan” kesäksi. Opiskelee yliopisossa. Minulla ei ole mitään lasta vastaan, mutta kyllähän tämä nyt oudolta tuntuu että yhä mamman helmoihin valutaan. Aivan itsestäänselvyytenä ilmoitti. En tiedä kuinka suhtautuisin. Olen odottanut aikuisempaa käytöstä.
Kommentit (247)
Mikäs tossa, kunhan pistät tekemään jotain työtä, osallistumaan kotitöihin tai maksamaan vuokraa. Jotenkin outo ajatattelutapa, että 20v. on raja jossa lapsuudenkoti ei saa tuntua enää omalta kodilta. Oma äitini pyytää välillä vieläkin pitkiksi ajoiksi luokseen. Olen 30v. enkä tietenkään pysty työn ja etäisyyksien takia samalla tavalla kuin 20v. Nauti perheenjäsenistäsi niin kauan kun he haluavat ja pystyvät olemaan läheisiä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, täällä on ilmeisesti joku jäänyt vaille äidinrakkautta kommenteista päätellen. Ei tunnu ymmärtävän normaalia äitien ja aikuisten lapsien välisiä suhteita, missä tosiaan on ihan normaalia viettää aikaa ja olla riitelemättä.
No huh, nyt meni taas keittiöpsykologiaksi. 😀 Lue tätä palstaa vähän aikaa, noin joka kolmas aloitus koskee valitusta hankalasta äidistä, anopista, puolisosta, lapsesta jne. On myös sanottu, että esim. äidin ja tyttären suhde on yksi vaikeimpia. Ei ole minun keksintöäni.
Nyt on kyse omista lapsista. Jos itse tietää, että välit on hyvät, niin kyllä saman katon alla mahtuu olemaan. Ymmärrän toki, miten jo ajatus on joillekin mahdoton, kun ei tule kenenkään kanssa toimeen.
Miten niin kenenkään kanssa? Kuka täällä on niin sanonut?
Itsehän sinä luettelit äidit, anopit, puolisot, lapset ja vielä erikseen tyttäret.
Sisälukutaito?
En sanonut, etten ITSE tule heidän kaikkien kanssa toimeen, vaan että tällä palstalla on paljon aloituksia, jotka koskevat sitä, ettei tulla toimeen kyseisten henkilöiden kanssa. Se tuntuu siis olevan kovin yleistä. Minussa tässä ei ole kysymys.
Minä justiin eilen itkeä tirautin, kun oma poika on nyt jo lukion ekalla ja ei mene enää kuin pari vuotta, kun lentää pesäsätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, täällä on ilmeisesti joku jäänyt vaille äidinrakkautta kommenteista päätellen. Ei tunnu ymmärtävän normaalia äitien ja aikuisten lapsien välisiä suhteita, missä tosiaan on ihan normaalia viettää aikaa ja olla riitelemättä.
No huh, nyt meni taas keittiöpsykologiaksi. 😀 Lue tätä palstaa vähän aikaa, noin joka kolmas aloitus koskee valitusta hankalasta äidistä, anopista, puolisosta, lapsesta jne. On myös sanottu, että esim. äidin ja tyttären suhde on yksi vaikeimpia. Ei ole minun keksintöäni.
Nyt on kyse omista lapsista. Jos itse tietää, että välit on hyvät, niin kyllä saman katon alla mahtuu olemaan. Ymmärrän toki, miten jo ajatus on joillekin mahdoton, kun ei tule kenenkään kanssa toimeen.
Miten niin kenenkään kanssa? Kuka täällä on niin sanonut?
Itsehän sinä luettelit äidit, anopit, puolisot, lapset ja vielä erikseen tyttäret.
Sisälukutaito?
En sanonut, etten ITSE tule heidän kaikkien kanssa toimeen, vaan että tällä palstalla on paljon aloituksia, jotka koskevat sitä, ettei tulla toimeen kyseisten henkilöiden kanssa. Se tuntuu siis olevan kovin yleistä. Minussa tässä ei ole kysymys.
Omat lapset ovat mukavia tyyppejä, heidän kanssa on kiva olla. Tiedän sen, koska olen asunut heidän kanssa yhdessä 20 vuoden ajan. Ei he ole parissa vuodessa muuttuneet minulle vieraiksi, joista on vain haittaa. Minusta on vain mukavaa, jos he tulevat käymään lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi. Tuota ei kaikki tunnu ymmärtävän. Kai heillä on sattunut jotain, kun omista lapsista on tullut niin vastenmielisiä.
Täällä ilmoittautuu yksi äiti, jolla ei lapsen isän kanssa ollut mitään sitä vastaan, että 23-25 -vuotias opiskelija tuli kotipaikkakunnalle kesätöihin ja asui luonamme. Töissähän tuota kaikki oltiin ja jokaisella omat harrastuksensa. Välillä nähtiin vasta illalla, jos silloinkaan. Kesälomalla reissattiin ja olipahan talonmies omasta takaa.
Järjetöntähän se olisi maksaa vuokraa sekä opiskelupaikkakunnan asunnosta (ei niitä voi aina eteenpäin vuokrata) että kämpästä kesäduunipaikkakunnalla. Enkä äitinä tosiaankaan koskaan ole seissyt hellan vieressä odottelemassa muita kotiin. Jokainen meistä osaa laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, leikata ruohoa jne. Näistä asioista pitää tietysti olla selvät pelisäännöt.
Opiskelijalle oli tärkeä paitsi säästää rahaa seuraavaa lukuvuotta varten että myös tavata lukioaikaisia kavereita. Baareissa eivät kaikki nuoret "rymyä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä justiin eilen itkeä tirautin, kun oma poika on nyt jo lukion ekalla ja ei mene enää kuin pari vuotta, kun lentää pesäsätä
Mites terapia? Läheisriippuvuuteen ja narsismiin? Onko seksuaalisia fiiliksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä justiin eilen itkeä tirautin, kun oma poika on nyt jo lukion ekalla ja ei mene enää kuin pari vuotta, kun lentää pesäsätä
Mites terapia? Läheisriippuvuuteen ja narsismiin? Onko seksuaalisia fiiliksiä?
Tee sinä jotain tuolle äititraumallesi. Taidat vihata äitiäsi ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme jo omillaan asuvaa tulevat kesäksi kotiin. Ja vaikka ahdasta onkin ( kotona vielä lapsia) niin olen iloinen kun tulevat. Mukavaa, kun on edes hetken taas perhe koossa.
Mun 23-vuotias naisserkku opiskelee yliopistossa kotipaikkakunnallaan ja hänellä on vuokrayksiön. Silti hän viettää ehkä n. 80% ajastaan vanhempiensa luona. Esim. Viime vuoden marras-joulukuun aikana hän oli ollut ainoastaan muutaman yön omassa asunnossa. Mun mielestä siinä tilanteessa olisi parempi luopua vuokra-asunnosta ja säästää nekin rahat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mieskin on tosi hukassa lapsien lähdettyä kotoa. Koko laumahan siinä hajoaa, ja jäljelle jää kulahtanut eukko. Minäkin odotan koko ajan että raavaat aikamiespoikani tulevat kyläilemään.
Vierailija kirjoitti:
Moni mieskin on tosi hukassa lapsien lähdettyä kotoa. Koko laumahan siinä hajoaa, ja jäljelle jää kulahtanut eukko. Minäkin odotan koko ajan että raavaat aikamiespoikani tulevat kyläilemään.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpas törkeä. Onneksi mun vanhemmat eivät ajattele noin.
Onneks mulla ei oo tollasta äitiä joka ei edes suvaitse nähdä omaa lastaan kotiinpaluun merkeissä. Menis välit heti.
Ei se oo merkki mistään huonoudesta tai epäonnistumisesta, huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minusta olisi ihanaa, jos tuon ikäinen lapseni haluaisi tulla vielä kesäksi takaisin kotiin! Poikasi luulee varmaan sinun olevan iloinen hänen tulostaan. Ja onhan se pojalle mukavaa vaihtelua päästä välillä pois opiskelijaboksistaan.
Tuon ikäisen kuuluu olla töissä ja parisuhteessa. Vähintään omillaan.
Ei ihme että Suomessa on niin paljon masentuneita ja syrjäytyneitä kun omat vanhemmatkin potkivat pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Ootpas törkeä. Onneksi mun vanhemmat eivät ajattele noin.
Tai kerro sitä sinulle - kermapyllerihyväksikäyttäjä. Tuskin ap:kaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootpas törkeä. Onneksi mun vanhemmat eivät ajattele noin.
Tai kerro sitä sinulle - kermapyllerihyväksikäyttäjä. Tuskin ap:kaan.
Sullapas on omituinen käsitys perheestä jos perheen kanssa asuminen on hyväksikäyttöä.
Meidän perheeseen kuuluu toisten auttaminen, puolin ja toisin. Sinun perheeseesi sitä ei ole tainnut kuulua kun olet noin katkera.
Pakko kysyä näiltä astetta kylmemmiltä äideiltä, että pidittekö te lapsistanne kun he vielä asuivat kotona? Vai olivatko nulikat vain tiellä ja pakkohankinta kun kuuluu olla perhe?
En tajua. Omat lapseni ovat ihan huipputyyppejä, joiden kanssa on kiva viettää aikaa kun se suinkin vaan onnistuu. Omien vanhempieni kanssa saatan myös istua iltaa ja jopa yöpyä useamman yön heidän luonaan, koska välimatka on pitkä. Ja minä olen tällainen lähes nelikymppinen perheenäiti.
Kun omat teinini tuosta omilleen muuttavat, saavat se silti koska tahansa tulla kotiin. Eihän minun täällä sen takia tarvitse päivystää, en tee niin nytkään. Omat elämät jokaisella, silti on mukava tulla yhteiseen ruokapöytään jakamaan päivän tapahtumat ja olemaan yhdessä. Hirveä ripustautujamutsi, eikö?
Kyllä kotiin on aina tervetullut. Tulee vielä aika kun ei lapsia näe useinkaan. AP on itsekäs ja outo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootpas törkeä. Onneksi mun vanhemmat eivät ajattele noin.
Tai kerro sitä sinulle - kermapyllerihyväksikäyttäjä. Tuskin ap:kaan.
Sullapas on omituinen käsitys perheestä jos perheen kanssa asuminen on hyväksikäyttöä.
Meidän perheeseen kuuluu toisten auttaminen, puolin ja toisin. Sinun perheeseesi sitä ei ole tainnut kuulua kun olet noin katkera.
Aikuisen ihmisen jatkuva tukeutuminen vanhempiinsa on juurikin hyväksikäyttöä. Samat mahdollisuudet sinulla - ja paremmat nuoruutesi vuoksi- on tehdä töitä, maksaa asumisesi ja elämäsi. Mutta laiskoina paskoina lusitaan vanhenpien vaivoina.
Jotenkin huvittava aloitus kun vanhemmat yleensä mielellään majoittaa lapsena. Minunkin äiti kysyy kesäksi kotiin.
Opiskelija