Lue keskustelun säännöt.
Miehen nettiriippuvuus
Ahdistuja
16.05.2019 |
Miehelläni on selkeästi nettiriippuvuus. 90-95% kotona olo ajasta kuluu jonkun ruudun ääressä. Alan henkisesti väsyä tähän. Kaikki vastuu oikeasta elämästä jää minulle.
Haluaisin muuttaa lasten kanssa omaan asuntoon ja hän voisi asua koneidensa kanssa missä haluaa. Mutta pelottaa miten pärjään. Tarvitsen autoa ja nykyinen on miehen nimissä. Olis pakko ostaa se.
En uskalla ehdottaa eroa, jos se onkin miehelle ok, niin miten saan kaiken rullaamaan. Talo pitäisi myydä, löytää sopiva asunto, maksaa lasten kuluja..
Siltikin olis helpompi hengittää.
Ahdistaa.
Kommentit (43)
No etkö voi vain elää elämääsi, kuin asuisit yksin, kerran mies oleilee rakkaimpansa kanssa sohvannurkassa? Saisit molempien elämien parhaat puolet; mies maksaa yhä puolet kuluista samalla kun hengittää samaa ilmaa siellä omassa maailmassaan, mutta sinä luovut kaikista oletuksista ja odotuksista häntä kohtaan, alat elää ja harrastaa oman halusi mukaisesti?
"En uskalla ehdottaa eroa, jos se onkin miehelle ok, niin miten saan kaiken rullaamaan" - tätä en ymmärrä? Eli haluaisitko ensin uhkailla erolla herätelläksesi miestä, mutta et halua kuitenkaan erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se mies häiritsee ettet voisi elää omaa itsenäistä elämääsi?
Meillä oli myös. Erosin ja ihan ok pärjään. Mutta nyt esikoisella sama riippuvuus ☹
Jos vastuu oikeasta elämästä on oikeasti sinulla niinkuin sanoit, niin sinä ilmeisesti tuot sataprosenttisesti elannon perheeseen? Silloinhan taloudellisesti ero on sinulle helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se mies häiritsee ettet voisi elää omaa itsenäistä elämääsi?
No kun mamma ei katsos saa tarpeeksi huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös. Erosin ja ihan ok pärjään. Mutta nyt esikoisella sama riippuvuus ☹
Ja se on miehen vika?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös. Erosin ja ihan ok pärjään. Mutta nyt esikoisella sama riippuvuus ☹
Esikoisen ikä? Eli onko sinulla häneen vielä kasvatusvelvollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se on miehen vika?Kaikki on uusfeministien mielestä miehen syytä, ihan perussettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se mies häiritsee ettet voisi elää omaa itsenäistä elämääsi?
No kun mamma ei katsos saa tarpeeksi huomiota.
Aivan. Unohtu, että itsenäistä rohkeaa nykynaista pitää palvoa toisena päivätyönään ja tämän tulisi saada seistä miehen selän takana piiska kourassa vaatimassa tältä kaikkea miehen aikaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies on sanonut, kun tästä on keskusteltu?
Huomiota saan kyllä hetkittäin, seksi on ihan ok, mutta halut alkaa mulla hiipua väsymyksestä ja ahdistuksesta.
Haluaisin, että välillä keskusteltaisiin asioista, mutta ei pysty, kun miehen elämä on siellä koneella. Isä ei kuuntele lapsiaan, kun on jokun tärkeän jutun lukeminen foorumilla kesken.
Saan kyllä parempaa palkkaa, kun mies. Huolehdin kodin siivot, ruoat kotiin, lasten kouluasiat jne. Olis kiva jakaa nämä asiat sen toisen aikuisen kanssa.
En siis aio uhkailla erolla, haluaisin kai vain tietää, että pärjään oikeasti ennen, kun tuon asian esille.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut. Mulle ei riitä kämppiksinä olo. Mieluumin asun yksin, kolme huolehdittava lasta riittää mulle. Kämppiksetkin kuitenkin jakaa asioita ja tekemisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun tästä on keskusteltu?
Hetken tsemppaa ja luisuu pian takaisin samaan. Niin monta kertaa on luvannut parantaa tapansa, mutta riippuvuudesta ei pääse, jos ei oikeasti halua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se mies häiritsee ettet voisi elää omaa itsenäistä elämääsi?
No kun mamma ei katsos saa tarpeeksi huomiota.
Aivan. Unohtu, että itsenäistä rohkeaa nykynaista pitää palvoa toisena päivätyönään ja tämän tulisi saada seistä miehen selän takana piiska kourassa vaatimassa tältä kaikkea miehen aikaa itselleen.
No, jos te näin haluatte ajatella. Itseäni en tunnista kuvauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös. Erosin ja ihan ok pärjään. Mutta nyt esikoisella sama riippuvuus ☹
Ja se on miehen vika?
Ei suorastaan, mutta kyllä sillä on osansa että lapsi on tottunut siihen, että on normaalia istua koneella kaikki vapaa-aika.
Voisi olla eri lailla jos hänellä olisi ollut osallistuva isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös. Erosin ja ihan ok pärjään. Mutta nyt esikoisella sama riippuvuus ☹
Esikoisen ikä? Eli onko sinulla häneen vielä kasvatusvelvollisuus?
On jo aikuinen. Mutta ei se huolta vie pois.
Aloittaja kirjoitti:
Huomiota saan kyllä hetkittäin, seksi on ihan ok, mutta halut alkaa mulla hiipua väsymyksestä ja ahdistuksesta.
Haluaisin, että välillä keskusteltaisiin asioista, mutta ei pysty, kun miehen elämä on siellä koneella. Isä ei kuuntele lapsiaan, kun on jokun tärkeän jutun lukeminen foorumilla kesken.
Saan kyllä parempaa palkkaa, kun mies. Huolehdin kodin siivot, ruoat kotiin, lasten kouluasiat jne. Olis kiva jakaa nämä asiat sen toisen aikuisen kanssa.En siis aio uhkailla erolla, haluaisin kai vain tietää, että pärjään oikeasti ennen, kun tuon asian esille.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut. Mulle ei riitä kämppiksinä olo. Mieluumin asun yksin, kolme huolehdittava lasta riittää mulle. Kämppiksetkin kuitenkin jakaa asioita ja tekemisiään.
Oletteko ottaneet aikaa sille keskustelulle ilman lapsia ja nettiä?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ottaneet aikaa sille keskustelulle ilman lapsia ja nettiä?
Joskus kyllä. Meillä ei oikein ole ketään kuka ottaisi lapsia. Mutta tällöin mies on siis luvannut parantaa tapaansa.
En vaadi täysin netitöntä elämää, mutta toivoisin, että olisi välillä läsnä oikeassakin elämässä.
Ehkä mä yritän. Elää kämppiksinä.
Tiedän, että mies kuitenkin tykkää perheestään ja kaikesta huolimatta lapset on tärkeitä hänelle ja kai minäkin, ehkä.
Mulla ei oo sydäntä riistää niitä häneltä.
Elän oman ahdistukseni kanssa tai opettelen elämään.
Vois olla helpompaa, jos vois puhua jonkun kanssa, purkaa ajatuksia, mutta joudun pitää kaiken sisälläni. Siksi ahdistus käy välillä ylitsepääsemättömäksi.
Ehkä tämäkin aloitus oli vain väylä purkaa sitä.
Eikö sulla ole sellaisia läheisiä ystäviä, joille purkautua, tästä asiasta ja muutenkin keskusteluapuna? Monella naisella on asiat niin, että miehen kanssa jaetaan arki (tosin teillä ei ilmeisesti sitäkään juurikaan...), lomat, rahat, lapsiin liittyvät jutut jne. mutta ystävien kanssa sitten aidosti keskustellaan.
Lisään vielä, että rakastan kyllä miestäni. Sitä joka hetkittäin on läsnä kotona.