Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 2-vuotias ei tottele MITÄÄN?
01.10.2023 |
Alkaa väsyttää. Kaikki pyynnöt, kehotukset ja käskyt kaikuu kuuroille korville, aina. Lapsi puhuu hyvin ja ymmärtää kyllä, mutta ei tottele. Uhmaa on, sen toki ymmärrän kuuluvan asiaan. Kaikki yhteinen tekeminen päättyy kiukkukohtauksiin. Sanotaan että ota lapsi mukaan kaikkeen tekemiseen. Tänään ollaan tapeltu mm. tiskikoneen tyhjennyksestä ja autoa pestessä, kun lapsi saa hirveän raivarin ja huutaa puoli tuntia jos ei tehdä niin kuin hän haluaa. Ei huvittaisi lähteä yhtään mihinkään, ei edes ulos, kun pukeminen on aina hirveä show. Lapsi vastustelee viimeiseen asti jokaista vaatekappaletta. Jaksaisin sen jos tämä liittyisi jotenkin vaikka huonoihin päiviin tai hetkiin, mutta kun se on jokaisella pukemiskerralla työn ja tuskan takana saada ne vaatteet päälle. En tiedä mitä teen väärin? Olen mielestäni onnistunut luomaan läheisen suhteen lapseen ja meillä on kivaa kun vain olemme yhdessä kotona, mutta kaikki tilanteet missä minun pitää ohjata tai rajata toimintaa ovat tosi vaikeita. En ole mikään tossukka vanhempi, yritän olla jämpti mutta lempeä. Miksi se ei toimi. Etenkin pukemisen vastustelu on jatkunut siitä asti kun lapsi oppi liikkumaan, koko ajan vaan pahentuen. Help? :(
Kommentit (11)
Ulkovaatteet saattaa tuntua lapsesta epämukavilta ja siksi vastustelee?
Tai eivät ole lapsen mieleen. Auttaisko jos lapsi saisi valita itselleen mieluisan värin/kuosin?
Meillä ainakin helpotti kun lapsi sai itse valita. Mä annoin jo kaupassa sovittaa. Jos tuntui epämukavilta niin ei kelvannut.
Eipä sen jälkeen itketty ja raivottu uloslähtiessä joka kerta, eikä edes joka päivä.
Jos lapsi joutuu kuuntelemaan jatkuvasti ei ja älä ym niin silloin käy helposti niin ettei lapsi enää tottele, eikä edes kuule vaan jopa "hurjautuu" lisää.
Voi olla myös 2 vuotiaan normaalia uhmaa seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvät oireet, kohta diagnoosia pukkaa tuollekin. Tuleva tukien nauttija.
Vierailija kirjoitti:
Ulkovaatteet saattaa tuntua lapsesta epämukavilta ja siksi vastustelee?
Tai eivät ole lapsen mieleen. Auttaisko jos lapsi saisi valita itselleen mieluisan värin/kuosin?
Meillä ainakin helpotti kun lapsi sai itse valita. Mä annoin jo kaupassa sovittaa. Jos tuntui epämukavilta niin ei kelvannut.
Eipä sen jälkeen itketty ja raivottu uloslähtiessä joka kerta, eikä edes joka päivä.
Jos lapsi joutuu kuuntelemaan jatkuvasti ei ja älä ym niin silloin käy helposti niin ettei lapsi enää tottele, eikä edes kuule vaan jopa "hurjautuu" lisää.
Voi olla myös 2 vuotiaan normaalia uhmaa seassa.
Ei meillä mistään sovittamisesta voi edes puhua. Yhtäkään vaatetta ei saa lapsen päälle ilman että väkisin pitää sylissä kaikin voimin riuhtovaa lasta. Ei lasta kiinnosta valita itse vaatteita, on kokeiltu. Hän ei yksinkertaisesti halua pukea. Eikä tämä pukeminen nyt on ainoa juttu, on kaikessa vastaan. Aina ensin kokeillaan hyvällä moneen kertaan, mutta tilanteet päättyy joka kerta huutoon ja itkuun kun asiat pitää tehdä väkisin. Ap
LUKEKAA kirjoja. Vanhempien tulisi ymmärtää lapsen TASO. Eihän 2-vuotiaan kanssa voi hoitaa kotitöitä normaalisti. Koittakaa tutkia asioita edes vähän.
Kerran ulos lapsen valitsemassa asusteessa, eli ilman vaatteita. Sitten puuhastelet itse täysin tyynesti siinä ulkona jotain. Alkaa ne vaatteet kiinnostamaan hetken päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä kysymys. Onko lapsen käytös samanlaista riippumatta siitä, kenen aikuisen kanssa ollaan? Jos on, tarvitaan erilaista tukea perheelle kuin siinä tapauksessa jos kyseessä on vuorovaikutsuongelma.
Ootteko kokeilleet, että lapsi pukisi itse. 2-vuotiaat voivat olla jo taitavia tekijöitä, mutta tekemiset pitää pilkkoa osiin. Eli ulkovaatteet ojennellaan yksi kerrallaan. Lapsi yrittää pukea itse ja ne, mitä ei osaa, vanhempi pukee. Yhden lapseni puin aika ulkona, oli kuumakalle ja vasta viileässä ilmassa tajusi, että se pukeminen ei olekaan niin paha juttu. Pukemiseen voi koittaa ottaa myös musiikkia tai jonkin pukemislaulun/-leikin. Nyt teillä on tainnut tulla tavaksi, että pukeminen hoidetaan väkisin ja lapsi inhoaa ja ehkä pelkääkin pukemista siksi, että se on ymmärrettävästi hyvin ikävää hänen mielestään. Eli tuo kierre pitäisi saada katkaistua.
Itse pikkulasten äitinä kuulin sanonnan "valitse taistelusi". Jos tiesin jonkin tekemisen olevan joka kerta taistelua, ei tehty sitä tekemistä kovin usein. Saatettiinpa jättää joskus menemättä uloskin, jos pukeutuminen ei sujunut eikä itseänikään niin ulkoilu kiinnostanut (vaikka tällainen varmaan jonkun kasvattajan mielestä on kamalaa vallan siirtämistä lapselle). Toki pakolliset jutut hoidettiin aina, vaikka ne eivät olisi sujuneet, mutta esim. mitään perinteisiä "2 kertaa päivässä ulkoilua"-sääntöjä ei välttämättä noudatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaat lässyttäsmästä. Ihan "koirakoulua" NYT lähdetään ulos. Laita housut, takki, kengät ja sitten mennään! Ei mitää pukisitko laittaisitko valitsisitko, ihan komennat!
Sama kun illalla pitäs nukkumaan niin NYT loppuu leikki, mennään pesulle, sitten sänkyyn! Toki pilkot yksi käsky kerrallaan!
EI siinä auta lässytys eikä kaunis pyyntö, vaan NYT ja se mitä pitää tehdä.
JA hei, sitä jatkuu hamaan aikuisuuteen saakka!
(Esimerkki: Sun ukkos tulee ja sanoo että pitäs sinne hammaslääkäriin sun nyt lähtee...lähdetkö kun on kiva juttu kesken...)
Voiko lapselle jutella muuta mukavaa kun pukee tai olla hiljaa rauhassa. Vaikka onpas pihalla ollut kivoja lintuja, se ja se. Muistatkos kun nähtiin sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapselle jutella muuta mukavaa kun pukee tai olla hiljaa rauhassa. Vaikka onpas pihalla ollut kivoja lintuja, se ja se. Muistatkos kun nähtiin sitä ja tätä.
Tämä on yksi parhaimmista keinoista. Saada lapsen mielenkiinto johonkin erikoiseen, silloin pukeminenkin menee siinä sivussa.
Toinen juttu onkin, jaksaako vanhemmat koko ajan, se on nimittäin kokoaikaista että jaksaa keksiä jotain.
Lohdutukseksi voisi sanoa, että kyllä se menee ohi, mutta ei taida oikein lohduttaa.
On normaalia. On todella pieni lapsi, muisti ei ole kehittynyt. Aikuinen ohjaa vielä ja auttaa, juttelee kivasti. Lapsi muistaa ehkä "ei" ja "joo". Lapsi pitää huomioida ja olla lapsen kanssa, ei hylätä nurkkaan ja aikuisten tekeminen ei saa jyrätä lasta. Ei saa tapella pikkulapsen kanssa, aikuinen ei saa antaa riitaista esimerkkiä yleensäkään minkään ikäisille lapsille. Lapsi heijastaa aikuisen käytöstä kuin peili. Toinen aikuinen tekee arkihommia, toinen on lapsen kanssa. Lapsi ei ole pikkuaikuinen, eikä toimi aikuisten tavoin perheessä. L
apsen tehtävä on leikkiä, olla iloinen, on omissa maailmoissaan vielä. Uhmaikä on jossain vaiheessa 3v. Lapsen kanssa leikin ja mielikuvituksen kautta edetään ja ei pidetä kiirettä, ajoissa aloitetaan. Ei olla kireä kiireinen aikuinen. Joskus vaikuttaa sää, lämpötila, ilman ionit, valaistus, verensokeri, väsymys, tunnetila jne. Lapsi opettelee vielä tunteita ja ilmaisua. Mikä on ylilyönti, silloin voi kiinnittää huomion välillä pois ikävästä asiasta tai kuulla asian. Lapsen tuntemuksilla on väliä. Vaikka olisi jämpti.