Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe vaatii huomiota
Aloitus
15.05.2019 |
Olen kolmisen vuotta taistellut lastensuojelun ja päättäjien kanssa.
Lastensuojelussa ei tule kuunnelluksi ainoastaan tulet kuulluksi, joka kirjataan tarkkaan.
Paljon on tapahtunut epäkohtia lapsieni kustannuksella, jotka sattuivat olemaan hieman vilkkaampia lapsia. Hain apua perheen tilanteen vuoksi ja ainoa apu mitä saimme oli lasten huostaanotto laitokseen.
Tuntuu niin epäreilulta eikä sossu auta ollenkaan.
Onko muilla kokemuksia lasusta, kirjauksista ja huostaanotoista?
Jaetaan tätä kautta tietoa niin tulee jotenkin mediaan.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.
Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.
Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.
Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.
Kiitos yhteiskunta.No mitä muuta yhteiskunta voi tehdä, jos lapsen toinen vanhempi on kuollut ja toinen ei jaksa lapsesta huolehtia?
Kunnilla on velvollisuus tarjota kotiapua lapsiperheille, joissa on uupumusta tai juuri vastaavanlainen tilanne, että toinen vanhempi on kuollut ja jäljellejäänyt vanhempi tarvitsee apua lapsenhoidossa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tietavatko-lapsiperheet-tarpeeksi-o…
Meidän perheen pelasti kotiapua, kun olin itse uupumuksen vallassa ja mieheni on reissutöissä ja viikot pois kotona. Lastensuojelun tehtävä on tarjota kotiapua perheille, joissa on vaikeaa. Pelkäsin itse aikoinani, kun otin yhteyttä terveydenhuoltoon kun en vain enää jaksanut. Mikäli sen takia lapseni olisi viety, kirjoittaisin samanlaisen tekstin lainanottamisesta hoitoapuun, kuin aikasempi kirjoittaja. Tsemppiä sinulle kovasti vaikeina aikoina. T. Ex-uupunut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on asia johon on pakko pikaisesti tarttua. Sos toimen virka henkilöt tekevät virheitä ja käyttävät perusteluina jopa muunneltua totuutta (valheita) joita ei kuitenkaan kirjata mihinkään, vaan esitetään suullisesti. Tehdään kaikista mahdollisista tapauksista päätöksiä mahdollisimman nopeasti, että saadaan oma työmäärä näyttämään suurelta
Ihmisillä todella suuri luottamus virkamiesten toimintaan, ja ongelmat käännetään yleensä virkamiehen virheen uhrin syyksi.
Oikeasti nämä asiat kannattaisi tutkia, sillä huostaanotto on niin kallis toimenpide, että sen tulisi olla aina viimeinen vaihtoehto. Ensisijaisesti tulisi aina pyrkiä tarjoamaan apu perheelle. Ihan jo taloudellisista syistä, vaikka yksittäisten ihmisten hätä ja murheet eivät kiinnostaisi.
Esim. Oulussa on ollut julkisuudessa tapaus, jossa sairaalaan leikkaukseen menossa ollut äiti pyysi apua siksi aikaa kun on sairaalassa. Hänelle annettiin ainoaksi vaihtoehdoksi laittaa lapset lastenkotiin sairaalassa olon ajaksi, vaikka huomattavasti edullisempaa olisi ollut tarjota hoitoapua kotiin. Myös virkamiehet ovat sanoneet, että edullisempaa olisi ollut se hoitoavun tarjoaminen, mutta käytäntö nyt vaan on se, että hoitoapua ei anneta. Sitä en muista miten tuo leikkaukseen joutunut äiti tilanteen sai hoidettua, mutta lastensuojelun tarjoama ratkaisu oli sydämetön ja toteutuessaan aiheuttaisi stressiä ja psyykkistä oireilua niin vanhemmille kuin lapsillekin. Ja tulisi todella kalliiksi.
Tuollainen tilanne voi tulla eteen ihan kenelle tahansa. Tarvitsee apua syystä tai toisesta, mutta apua ei saa, vaan lapset viedään laitokseen.
Silloin kun perhe itse hakee apua, on perhe erittäin todennäköisesti myös motivoitunut ottamaan apua vastaan.
Myös vanhuspuolella on pahoja ongelmia.
Yksi ongelma on aviopuolisoiden erottaminen. On tapauksia, joissa kumpikin puolisoista on kunnallisessa vanhainkodissa, mutta eivät pääse samaan vanhainkotiin vaan joutuvat asumaan eri paikoissa.
En uskalla edes kuvitella kuinka suurta surua tämä vanhuksissa aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.
Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.
Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.
Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.
Kiitos yhteiskunta.No mitä muuta yhteiskunta voi tehdä, jos lapsen toinen vanhempi on kuollut ja toinen ei jaksa lapsesta huolehtia?
Kunnilla on velvollisuus tarjota kotiapua lapsiperheille, joissa on uupumusta tai juuri vastaavanlainen tilanne, että toinen vanhempi on kuollut ja jäljellejäänyt vanhempi tarvitsee apua lapsenhoidossa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tietavatko-lapsiperheet-tarpeeksi-o…
Meidän perheen pelasti kotiapua, kun olin itse uupumuksen vallassa ja mieheni on reissutöissä ja viikot pois kotona. Lastensuojelun tehtävä on tarjota kotiapua perheille, joissa on vaikeaa. Pelkäsin itse aikoinani, kun otin yhteyttä terveydenhuoltoon kun en vain enää jaksanut. Mikäli sen takia lapseni olisi viety, kirjoittaisin samanlaisen tekstin lainanottamisesta hoitoapuun, kuin aikasempi kirjoittaja. Tsemppiä sinulle kovasti vaikeina aikoina. T. Ex-uupunut äiti
Kunnalle on paljon edullisempaa tarjota hoitoapua kotiin kuin lähteä suorittamaan huostaanottoa.
En ymmärrä miksi usein valitaan juuri se kallein "auttamismuoto". Herää epäilys, että joku päättävässä asemassa oleva (tai päättäjien toimintaa rahoittava taho) hyötyy niistä huostaanotoista.
Käyttäjä28472 kirjoitti:
Uskon tuohon "lailliseen" korruptioon. Faktoja vaan kun saisi, mut kun ei saa. Mainitsemani Maria Syvälän teoksen tapauskertomuksista suorastaan löyhkää läpi se, että monet sijoitukset / huostat ovat tilaustöitä. Joku pikkutyttö oli sijoitettu heppoisin perustein äidiltään pariskunnalle, josta myöhemmin selvisi että olivat toivoneet adoptoitaviksi pientä tyttöä. Etsimällä etsittiin kaikkea mahdollista puutetta bioäidin äitiydestä, ja kun ei muuta enää keksitty niin jopa niin omituinen oletus, että lapsi saa jotain merkillistä ihottumaa äitinsä lähellä! Sijoitushan voidaan laillistaa adoptioksi myöhemmin. Ja tilaustyö haisee läpi myös niissä kuuluisissa "ennakoivissa lastensuojeluilmoituksissa", kun vaikkapa yksinhuoltajaäiti, jolla on monikkoraskaus, laitetaan jo raskausaikana tai viimeistään synnärillä syyniin. Tyrkytetään ensikotia huostaanoton uhalla, koska äitiparka on niin lujilla. Äiti saattaa tuen toivossa lähteä hyväuskoisesti ensikotiin, jotka pahimmillaan ovat vain vanhemmuuden arviointilaitoksia. Sinne mennään siis vakoiltavaksi. Samoin äidit, joilla on menneisyydessä törppöilyjä / päihdeongelmia, joutuvat ennakoivalla lasuilmolla merkityiksi, vaikka olisivat parantaneet tapansa eikä mitään vanhemmuuden kannalta epäilyttävää löytyisi nykyhetkestä. Sitä sosiaalityön resurssipulaa kun aina huudetaan ongelmien syyksi, niin mitäpä mieltä olette tästä, kun Maria kommentoi facessa erään julkisen päivityksen kommenttiketjussa: "Yksi yö lastensuojelulaitoksessa on sviitin hintainen. Laadulle ei ole takeita. Sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta 2500 e kk josta kolmannes verotonta. Päälle tulee km-korvaukset, lomatuki, lomitus, koti-apuakin saa ja voimavaroja jaksamiseen. Moni köyhä perhe jos saisi murto-osankin tästä tuesta voisi hoitaa lastaan kotona vahvasti tuettuna ja huostaanotolta vältyttäisiin."
Meistä teki yhden lapsen opettaja kasan lastensuojeluilmoituksia. Selitti niissä mm. että näkee kotikäynnin aiheelliseksi.
Lapsi ei aiheuttanut ongelmia koulussa. Hän käyttäytyi hyvin ja sai kokeista hyviä numeroita. Opettajan mukaan hänellä oli hyvät kognitiiviset taidot, eikä hän aiheuttanut tunneilla tai välitunneilla ongelmia.
Opettajalla oli kuitenkin huoli.
Lapsella on krooninen sairaus, ja opettajaa harmitti (ja huoletti) se, että lapsi ei parantunut. Opettaja epäili, että kotona on jotain vialla kun lapsi ei parane parantumattomasta sairaudesta.
Lastensuojelu oli kuitenkin selvästi perheemme puolella, ja lopulta kielsi niiden ilmoitusten tehtailun.
He näkivät selvästi, että opettajan motiivi ilmoitusten tekemiselle ei ollut aivan asiallinen. Hyvä niin. Jos tapauksemme olisi päätynyt jollekin toiselle virkailijalle, olisi tilanne saattanut päättyä hyvinkin ikävästi perheeni kannalta.
Lastensuojeluviranomaiset kyselivät tapaamisissamme välillä varsin erikoisia kysymyksiä. Esim sitä olemmeko matkustelleet ilman lapsia ja haluaisimmeko matkustella ilman lapsia. Olin aika hämmentynyt siitä, että sitä kysymystä käsiteltiin todella syvällisesti. Siinä tuli jo sellainen olo, että onko minussa jotain vialla kun en halua käydä matkoilla ilman lapsia, vaan haluan lapset mukaan lomille. Lopulta sitten sanoin (jo vähän puolustuskannalla) että lapseni osaavat käyttäytyä hyvin ja heidän kanssaan voi hyvin käydä vaikka museioissa ilman että tarvitsee pelätä että rikkoisivat jotain tai alkaisivat häiriköimään.
Ihme on, jos joku toimittaja uskaltaa tämän asian avata julkisuuteen!
Nopealla perehtymiselläkin tajuaa, mikä valtava saastaviemäri tämä kaikkine bisnes-kytköksineen on.
Tästä tulee mainetta ja kunniaa tavallisilta perheiltä, jotka ovat ovat tulleet näiden sossunoitien kiroamaksi. Rohkeutta vastustaa pahaa, onko sitä enää kenelläkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia en tiennyt mitä ihmettä mieheni teki, lapsi tuloillaan ja psykiatrisen vanha täti sanoi, ettei saa sanoa sanaa "raiskaus"...
Tilannehan oli täysin väkivaltaa, mies ja terapeutti minua kohtaan.
Ohjeesta hain apua lasusta.
Nämä ne vasta hirviöitä ovat, ainakin oli mun tapaamisten henkilöt. Ne mitätöivät minut täysin, kirjaukset eivät mitenkään tulleet minulle, mutta asenne näkyi selvästi; minua kohdeltiin äitinä halveksuvastakin huonommin, koska he uskoivat ihan kaikki mitä mieheni kertoi.
He tykästyivät "huoli puheisiinsa", siitä "konseptien" suoltamisesta ei tullut loppua. Se siirtyi ensin kasvatuksellisesti haitallisesti vaikuttavasta vanhemmasta sitten ihan suoraan huutoon minua kohtaan teoista, joita en ollut tehnyt ja mies keksi niitä itse uskoen tarinoihinsa.
Minua oli mies ja Sossu perhetöineen myllypyöritellyt vuosia, että aloin jo uskoa niihin , tehneeni mitä en tehnyt, sillä ne viranomaiset olivat jo hommaamassa minua ulos kotoa ilman lasta. Olin toistellut, että "isä riepottelee lasta ja minua". Minähän se hullu olin kaikkien mielestä.
Loppua en tarkemmin kerro, kuin totean vaan; (oliko lastensuojelu ammatin mukaisesti aina suojelemassa lasta? Miksi ne eivät koskaan tukeneet vanhemmuutta? )
Kun tilanne oli se, että Sossu täti kertoi sitten lapselle "isän olevan väkivaltainen, mutta me haetaan apua ja sinä menet vain isän luona asumaan" , samassa lauseessa!!!
Voitte kuvitella mikä viha on lapsella nyt viimeistään isää kohtaan, joka ei ole ollut koskaan turvallinen vanhempi muutenkaan hänelle. Tänä päivänä lapsi on täysin isällään ja jatkuvasti tämä tilanne on vaikuttanut vielä. Kun viimein sain olla mukana, hän on vähentänyt itsensä tuhoavaa käytöstä!
Kuka on vahingollinen; äiti, isä, lasu vai poliisi joka ei tutki koska sossu puolustaa isää?
Lastensuojeluviranomaisilla on hämmästyttävän vähän tietoa esimerkiksi narsismista. On ikävää, jos he eivät huomaa esimerkiksi sitä, miten häiriintynyt vanhempi kieputtaa kaikkia lyöttäytymään sitä toista vastaan, vaikka päivänselvää näyttöäkin olisi tuosta häiriintyneisyydestä. Tietysti pelottavampi eikä lainkaan aiheeton epäilys on se, että he näkevät, oivaltavat ja tietävät, mutta eivät välitä. Tai lähtevät juoneen mukaan...sitä altavastaajaa alistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauhoituksesta ei tarvitse mainita, asiakas saa nauhoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Nauhoituksesta ei tarvitse mainita, asiakas saa nauhoittaa.
Sossun kirjauksien kannalta hyvä asia, vääristelyt todistettavissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä samainen Kirsi myönsi myöhemmin, että hänellä oli tuolloin huumeongelma ja että huostaan oli täysin aiheellinen. Nyt hän on kuivilla ja hänellä on toinen lapsi, jota ei olla huostaanottamassa.
Ja samanlaisia tapauksia löytyy paljonkin. Mitä suurempi meteli, niin sitä aiheellisempi on huostaanotto.
Lauri vietiin Kirsiltä kun asuivat ensikodissa. Minulle tuli yllätyksenä että ensikodissakin pystyy vetämään huumeita? Sain nimittäin sen käsityksen että valvonta on tiukkaa, että Kirsiä vahdittiin koko ajan. Siis siinä kuuden neliön kopissa missä vauvan kanssa oli asunut, vailla mitään yksityisyyttä. Oli miten oli, jos netissä on ryhmä "autetaan yhdessä Lauria ja äitiä", on melko asiatonta tulla sinne solvaamaan lastaan menettänyttä vanhempaa, jolla on kamala tuska ja ikävä.
Ai mitä aiheellisempi huosta sitä isompi meteli? Ei varmana. Ne vanhemmat jotka sitä amfetamiinia oikeasti rännittävät, tuskin ovat täällä kirjoittamassa näitä aiheellisia ja ihan selväpäisiä kommentteja. Mitä rakastavampi ja huolehtivaisempi vanhempi, sitä enemmän taistelee lapsensa saamiseksi takaisin kotiin. Palstoilla ja oikeussalissa. Luku sinänsä tietenkin ne rikki uupuneet vanhemmat, jotka rakastavat mutta eivät enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtiin sijoituspäätös. Lapsi ja vanhempi vastustivat sijoitusta liian vähäisen ennaltaehkäisevän työn takia.
Valitus meni hallinto-oikeuteen ja nyt lapsen sijoitus on kiireellinen sijoitus. Puoli vuotta odoteltu. Lapsi on kyllä laitoksessa.
Vanhempi haki sijoittamisen purkua muttei niin voi tehdä koska on päätettävänä haossa.
Perintäpäätös lapsilisistä ja muista tuli heti. Ja elatusmaksumääräys.
Nämä päätökset tulee nopeasti mutta lasta koskevat kestää.
Niin epäreilua.
Meillä poika huostattuna laitokseen. Ollut viime kuukaudet kotona ja hyvin menee. Silti sossu ei lopeta sijoitusta.
Minä nautin lapsen kanssa menetetystä ajasta, vaikkakin hieman ristiriitaisin tuntein.
Pojan huone on laitoksessa tyhjillään varattuna pojalle, kun joku muu sitä kipeästi tarvitsisi.
Rahastukselta vaikuttaa. Poika saa perhe-eläkettä joka menee tähän ”hoitoon”. Lisäksi lapsilisät ja elatusmaksu minulta menee laitokselle.
Joku osa kertyy onneksi pojalle ja saa sen kun täyttää 25 vuotta.
Mutta näin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä on mm se että törkeistä pahoinpitelyistä ehdonalaiseen ja lopulta yhdyskuntapalveluun joutunut isä voi määräillä. Eikö ne sossut pääse mihinkään rekisteriin vai palvovatko jänniä hakkaavia miehiä? Vai ovatko vain yksinkertaisesti niitä rumia naisia jotka haluavat kyykyttää?
Sossut tekee päätöksiä mutu tuntumalla eivätkä muuta päätöstään.
Ei näissä päätöksissä ole mitään logiikkaa. Sen takia vaatisi isosti huomiota.
Sossut ovat siinä uskossa ettei kukaan tule julkisuuteen omalla tarinalla.
Paitsi surullinen Erika-tapaus, jossa sossut jäivät tuomiotta, koska olivat kärsineet tarpeeksi eivätkä pystyneet enää töihin.
Tässä ensimmäinen ennakkotapaus missä sossu ruodittu julkisesti. Muita tapauksia ei taida olla.
Olisiko aika?
Vierailija kirjoitti:
Ei näissä päätöksissä ole mitään logiikkaa. Sen takia vaatisi isosti huomiota.
Sossut ovat siinä uskossa ettei kukaan tule julkisuuteen omalla tarinalla.
Paitsi surullinen Erika-tapaus, jossa sossut jäivät tuomiotta, koska olivat kärsineet tarpeeksi eivätkä pystyneet enää töihin.
Tässä ensimmäinen ennakkotapaus missä sossu ruodittu julkisesti. Muita tapauksia ei taida olla.
Olisiko aika?
NYT on tullut sen aika!
Vierailija kirjoitti:
Äänittäkää puhelimella kaikki tapaamiset ja puhelut.jättäkää mainitsematta että äänitätte,teillä on siihen oikeus.viette epäasialliset toimet käräjäoikeuteen ja valviraan yms jokaisesta epäkohdasta selkeä valitus.joka ainoasta.koko ajan.
Miten pätee heidän muistiinpanoihin?
Kyllähän tämä kaikki julkisuuteen tulee ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään sitten kun ne kymmenettuhannet sijoitetut, erotrauman kokeneet lapset kasvavat aikuisiksi ja avaavat suunsa. Pelkään vaan pahoin että silloinkin joku viisas tietää kertoa heitä paremmin, että lasten etu oli sittenkin kasvaa muualla kuin siellä ikiomassa kodissa, vaikka nämä lapsiraukat eivät itse sitä ymmärtäneetkään....koska se vanhemmuus vaan oli - sen kummemmin määrittelemättä - niin hiton riittämätöntä. Vanhemmuus oli "hukassa". Tai arki ei ole ollut tarpeeksi "aikuisjohtoista". Tai lasten "kasvu ja kehitys vaarantui". Tai lapsia "vastuutettiin". Tai arjesta puuttui "struktuuri". Tätä hienoutta tavoittelevaa psykoslangia, aina voi noista sloganeista valita tilanteeseen sopivan. Mutta joo. Likasanko on silloin jo yli tursuava, olisi mukavampi jos näitä tarinoita nousisi esiin jo aiemmin.
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja kommentoinut oikein urakalla ja tiuhaan, puhunut omalta osaltani oikeastaan kaiken polttavimman mitä mielen päällä on. Olen nimittäin lähdössä matkalle ja netin ulottumattomissa muutaman viikon ajan, siksi halusin vyöräyttää nämä patoumat nopeasti ulos. Toivottavasti keskustelu jatkuu täällä vilkkaana. Puhukaa, avautukaa! Tämä meno ei voi tällaisena jatkua, "this is the road to hell." Tällaisenaan koko lastensuojelun joutaisi lopettaa kokonaan. Vähintään perusteellinen remontti tarvitaan kyseisellä ammattikentällä.