Arka aihe vaatii huomiota
Olen kolmisen vuotta taistellut lastensuojelun ja päättäjien kanssa.
Lastensuojelussa ei tule kuunnelluksi ainoastaan tulet kuulluksi, joka kirjataan tarkkaan.
Paljon on tapahtunut epäkohtia lapsieni kustannuksella, jotka sattuivat olemaan hieman vilkkaampia lapsia. Hain apua perheen tilanteen vuoksi ja ainoa apu mitä saimme oli lasten huostaanotto laitokseen.
Tuntuu niin epäreilulta eikä sossu auta ollenkaan.
Onko muilla kokemuksia lasusta, kirjauksista ja huostaanotoista?
Jaetaan tätä kautta tietoa niin tulee jotenkin mediaan.
Kommentit (171)
Voiko eduskunnan oikeusasiamiehelle valittaa epäkohdista?
Pohjolakoti ratsattiin eduskunnan toimesta. Saivat muistutuksen.
Heh. Jatkavat toimintaansa edelleen. Sama Lohjan outamo. Ei pahemmin resursseja enempää olla nuorten tukena.
Otetaan lapsi huostaan ja heti ekana viikonloppuna kotiharjoitteluun.
Ei mitään järkeä.
Ap, älä luovuta, koska Suomessa otetaan lapsia huostaan usein väärin perustein, tyyliin naama ja tatskat ei miellytä, kun itse ollaan jotakin olevinaan.
Suurin osa sossuista voisi katsoa peiliinsä, jos heillä sellaista on.
Jos ei ole, kipinkapin lähimpään peilejä myyvään liikkeeseen!
Kiitos tsempistä. En luovuta. Kallis hinta tällä on muttei voi jatkua näin.
Uusimpia tilastoja en tiedä, mutta vuonna 2011 (vähän sen jälkeen kun itse olin päässyt tutustumaan tähän hyvin erikoiseen lastensuojelun "apuun" rankassa elämäntilanteessani) oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna yli 17 400 lasta tai nuorta, yli kaksi kertaa enemmän kuin 1990-luvun alussa. Siis hyvin haratalta tuntuu väite, että huostaanottoja tehtäisiin vähän. Monia huostaanottoja on oikeusprosessien pohjalta myös purettu laittomina (vaikkakin tämä on harvinaista, koska hallinto-oikeus pitää sossujen sanaa virheettömänä). Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa langettamat tuomiot osoittavat vakavien oikeusturvaongelmien olemassaoloa, kuten varatuomari Leeni Ikonen toteaa teoksessaan Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (Radiumkirjat 2013). Saahan täällä toki saarnata omia uskomuksiaan ("aiheettomia huostaanottoja ei ole" yms), mutta uskomuksilla ei tässä keskusteluketjussa ole enää painoarvoa. Faktat puhukoot puolestaan, ja tuhannet lastensuojelun mielivaltaan pettyneet. Ja tosiaan, tämä aihe vaatii erittäin pikaista nostoa mediassa. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Käyttäjä28472 kirjoitti:
Uusimpia tilastoja en tiedä, mutta vuonna 2011 (vähän sen jälkeen kun itse olin päässyt tutustumaan tähän hyvin erikoiseen lastensuojelun "apuun" rankassa elämäntilanteessani) oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna yli 17 400 lasta tai nuorta, yli kaksi kertaa enemmän kuin 1990-luvun alussa. Siis hyvin haratalta tuntuu väite, että huostaanottoja tehtäisiin vähän. Monia huostaanottoja on oikeusprosessien pohjalta myös purettu laittomina (vaikkakin tämä on harvinaista, koska hallinto-oikeus pitää sossujen sanaa virheettömänä). Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa langettamat tuomiot osoittavat vakavien oikeusturvaongelmien olemassaoloa, kuten varatuomari Leeni Ikonen toteaa teoksessaan Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (Radiumkirjat 2013). Saahan täällä toki saarnata omia uskomuksiaan ("aiheettomia huostaanottoja ei ole" yms), mutta uskomuksilla ei tässä keskusteluketjussa ole enää painoarvoa. Faktat puhukoot puolestaan, ja tuhannet lastensuojelun mielivaltaan pettyneet. Ja tosiaan, tämä aihe vaatii erittäin pikaista nostoa mediassa. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Täyttä asiaa tämä kirjoitus. Mutta miten tähän ei puututa??
Olen tuonut joka taholla kansanedustajia myöten nämä epäkohdat, muttei kukaan tee mitään.
2020 tulee muutoksia lakiin, jossa laitoksen ohjaajat lähtevät heti hakemaan hatkalaisia ja että kohtelun pitää olla hyvää laitoksessa.
Tämähän todistaa näiden olevan nyt epäkohtia. Ja että lapsia kohdellaan huonosti laitoksissa.
Päättäjät hoi. Vaikka luottamus on mennyt jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä luovuta, koska Suomessa otetaan lapsia huostaan usein väärin perustein, tyyliin naama ja tatskat ei miellytä, kun itse ollaan jotakin olevinaan.
Suurin osa sossuista voisi katsoa peiliinsä, jos heillä sellaista on.
Jos ei ole, kipinkapin lähimpään peilejä myyvään liikkeeseen!
No jo on nasevaa!
Nyt kun on tullut näitä epäuskoisia kommentteja (ja tulee taatusti lisää) niin esitän kysymyksen: MIKSI kaivataan niitä iänikuisia viranomaiskommentteja (joita siis ei voi edes saada), miksi kaivataan jotakin asiantuntija-armeijaa kertomaan asiat "oikeammin ja uskottavammin" kuin lastensuojeluperheet? Tätä lasuperheiden epäuskottavuuden stigmaa käsittelee toimittaja-kirjailija Maria Syvälä teoksessaan "Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä" (Radiumkirjat 2013): "Olisi absurdia kieltäytyä uskomasta toimittajaa, joka olisi joutunut Sudanissa vankilaan ja tulisi myöhemmin kertomaan kauheista kokemuksistaan. Uskoisimme korkeintaan, kun saisimme sudanilaisen vankilanjohtajan kommentoimaan uhrin kärsimyksiä, kiistämään vääryydet omalta osaltaan ja väittämään uhrinsa henkilökohtaiset kokemukset toisiksi kuin mitä tämä itse olisi kertonut: "En epäile kertomusten uskottavuutta sinänsä, mutta..."
Miksi lastensuojeluperheiden tarinat eivät lähtökohtaisesti ole uskottavia? Eivät edes silloin, kun perheet avaavat toimittajalle asiakirjansa, salatun viranomaiskannan, jossa ainutkaan asiakkaan kannalta raskauttava seikka ei jää mainitsematta."
Suosittelen tutustumaan Syvälän teokseen. Hän on teostaan varten haastatellut lukemattomia lastensuojeluperheitä, lukenut tuhansia sivuja lastensuojelun asiakirjoja ja tutkinut muut tapauskohtaiset materiaalit, ylipäätään pöyhinyt haastattelemiensa perheiden tapaukset perinpohjin. Ennen kuin tulee lisää vanhempien syyttelyyn liittyvää mutua ja intuitiivista höpinää, suosittelen tutustumaan faktoihin.
Samaa ihmettelen minäkin, että miksi mitään ei tapahdu, vaikka näitä tuodaan jatkuvasti päättäjien tietoon?? Huomautuksia tulee, mutta mikään ei muutu. Ja media on ollut tosi nihkeä julkaisemaan reportaaseja tai dokumentteja näistä asioista. Joku tässä haisee. Kuka hyötyy ja mistä? Miten niitä sijaisbisneksessa liikkuvia isoja rahoja ja lupauksia siksakkaillaan ja pyöritellään?
Käyttäjä28472 kirjoitti:
Samaa ihmettelen minäkin, että miksi mitään ei tapahdu, vaikka näitä tuodaan jatkuvasti päättäjien tietoon?? Huomautuksia tulee, mutta mikään ei muutu. Ja media on ollut tosi nihkeä julkaisemaan reportaaseja tai dokumentteja näistä asioista. Joku tässä haisee. Kuka hyötyy ja mistä? Miten niitä sijaisbisneksessa liikkuvia isoja rahoja ja lupauksia siksakkaillaan ja pyöritellään?
Voihan se olla, että raha liikkuu aina isompaan käteen? Tämä saarraa olla sellaista "laillista" korruptiota? Onko näin?
Uskon, että suurin osa sossuista tekee työnsä hyvin, ja huostaanottoihinkin on yleensä oikea syy. Silti virheitä tapahtuu. Ja niiden pimittämistä jopa valheilla.
Itse olen törmännyt keissiin, jossa oikeudessa todistettiin monien asioiden olevan räikeitä valheita. Silti sossu piti kiinni omasta päätöksestään, ovat siis joskus mielestään lainkin yläpuolella.
Toisessa tapauksessa ei ollut kyse huostaanotosta, vaan lasten siirtämisestä isälle asumaan (lasten vanha koti). Sossut olivat jostain syystä väkivaltaisen ja mielenterveysongelmista kärsivän äidin puolella. Vaikka ilmoituksia tuli ulkopuolisiltakin, esim. päiväkodista (henkilökunta näki äidin mm. hakkaavan lasta), sossut eivät voineet myöntää olleensa väärässä. Onneksi asia päättyi hyvin, mutta pari vuotta! siihen meni.
Eikä siitäkään ole kovin kauaa, kun jonkun kunnan asiat olivat tapetilla. Turhia huostaanottoja tehtiin, koska bisnesten piti pyöriä.
Äänittäkää puhelimella kaikki tapaamiset ja puhelut.jättäkää mainitsematta että äänitätte,teillä on siihen oikeus.viette epäasialliset toimet käräjäoikeuteen ja valviraan yms jokaisesta epäkohdasta selkeä valitus.joka ainoasta.koko ajan.
Uskon tuohon "lailliseen" korruptioon. Faktoja vaan kun saisi, mut kun ei saa. Mainitsemani Maria Syvälän teoksen tapauskertomuksista suorastaan löyhkää läpi se, että monet sijoitukset / huostat ovat tilaustöitä. Joku pikkutyttö oli sijoitettu heppoisin perustein äidiltään pariskunnalle, josta myöhemmin selvisi että olivat toivoneet adoptoitaviksi pientä tyttöä. Etsimällä etsittiin kaikkea mahdollista puutetta bioäidin äitiydestä, ja kun ei muuta enää keksitty niin jopa niin omituinen oletus, että lapsi saa jotain merkillistä ihottumaa äitinsä lähellä! Sijoitushan voidaan laillistaa adoptioksi myöhemmin. Ja tilaustyö haisee läpi myös niissä kuuluisissa "ennakoivissa lastensuojeluilmoituksissa", kun vaikkapa yksinhuoltajaäiti, jolla on monikkoraskaus, laitetaan jo raskausaikana tai viimeistään synnärillä syyniin. Tyrkytetään ensikotia huostaanoton uhalla, koska äitiparka on niin lujilla. Äiti saattaa tuen toivossa lähteä hyväuskoisesti ensikotiin, jotka pahimmillaan ovat vain vanhemmuuden arviointilaitoksia. Sinne mennään siis vakoiltavaksi. Samoin äidit, joilla on menneisyydessä törppöilyjä / päihdeongelmia, joutuvat ennakoivalla lasuilmolla merkityiksi, vaikka olisivat parantaneet tapansa eikä mitään vanhemmuuden kannalta epäilyttävää löytyisi nykyhetkestä. Sitä sosiaalityön resurssipulaa kun aina huudetaan ongelmien syyksi, niin mitäpä mieltä olette tästä, kun Maria kommentoi facessa erään julkisen päivityksen kommenttiketjussa: "Yksi yö lastensuojelulaitoksessa on sviitin hintainen. Laadulle ei ole takeita. Sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta 2500 e kk josta kolmannes verotonta. Päälle tulee km-korvaukset, lomatuki, lomitus, koti-apuakin saa ja voimavaroja jaksamiseen. Moni köyhä perhe jos saisi murto-osankin tästä tuesta voisi hoitaa lastaan kotona vahvasti tuettuna ja huostaanotolta vältyttäisiin."
Hei muistakaa, että kun tänne ilmestyy tunteettomia, empatiakyvyttömiä ja kylmiä kommentteja, ne saattavat olla juuri tietyn ammattikunnan edustajien tuotosta. Sossuthan pääsevät näille sivuille nimettöminä sabotoimaan ja mitätöimään lasuvanhempien kokemuksia.
Kirsi Viitanen tuli avoimesti nimellään ja kasvoillaan julkisuuteen poikansa huostaanoton jälkeen (huosta 2012). Kirsille ja Laurille perustettiin internettiin tukisivusto, jonka loi ja ylläpiti helsinkiläinen pastori Raisa Lehtomäki. Hän perusti someen ryhmän, jonka tarkoitus oli auttaa yhdessä Lauria ja äitiä. Ryhmä keräsi yli 5000 jäsentä. Sitten sivulle ilmestyi äänekkäitä, Kirsiä solvanneita henkilöitä. Sen jälkeen Lehtomäki perusti uuden sivun, joka keräsi lähes 6700 tukijaa.
Vastaäänet tässä someprojektissa olivat selkeät: Kirsiä mitätöitiin ja sosiaalitoimea puolusteltiin. Erään tällaisen aktiivikirjoittajan ip-osoite jäljitettiin sivuton ylläpitäjän toimesta. Jäljet johtivat erääseen valtion virastoon ; kymmeniä viestejä oli lähetetty virkamiehen työaikana.
Hyvä, että saamme tänne näitä juttuja julki.
Korruptio on aika selkeää tässä asiassa.
Kovasti säästetään rahaa esim. terapiapuolella, mutta huostaanotot lisääntyvät ja siellä ei valitettavasti saa mitään apua.
Äskettäin tuttavani tytär sai päätöksen psykiatriselta päihdeklinikalta ettei saa terapialausuntoa. Ja syynä oli lapsen epävakaa toiminta. Seulat olivat puhtaita ja nyt tarvitsisi apua että saa elämänsä raiteilleen.
Mutta elämä pitää olla ensin kunnossa ja sitten vasta terapiaa. Kovin on ristiriitaista.
Ja tyttö itse haluaa terapiaa.
Tämä. Näillä omilla vikinöillä ei ole mitään todistusarvoa.