Arka aihe vaatii huomiota

Toki aiheella on kaksi puolta, mutta olisi molempien etu, että vanhempien oikeusturva paranisi ja luottamus sossuun kasvaisi!

Itse olen ollut tukihenkilönä. Ihmettelen, kuinka sovitut asiat ovat seuraavalla kerralla yksipuolisesti sossun puolelta päätetty toisin. Se tuo asiakkaalle aika pompoteltavan olon. Odotat mitä on sovittu ja saatiin muuta. Ja se että asukasta ei kuulla. Vaikuttaa ettei prosessi ole yksilöllinen, vaan menee tietyn kaavan mukaan kaikilla.

Minulla lastensuojelusossu kertoi asioita i eri tahoille. Kysyin häneltä miksi. Hän sanoi että puhun itse niistä niin avoimesti??? (Siis hänelle ainoastaan). Sen jälkeen hän sanoi, etten ole kieltänyt häntä puhumasta??? Meni kyllä luottamus henkilöön täysin.

Totuus on se, ettei laitos turvaa mitään.

Kaverini hyppäsi pohjois-Helsingissä sijaitsevan laitoksen ikkunasta. Seitsemän metrin pudotus. Ihmeen kaupalla vain kantapäät kipeytyivät pitkäksi aikaa.

Siellä oli kaveri palautettua hatkoilla ja laitettu yksin olojensa kanssa huoneeseen. Kauan sai touhuta että sai ikkunan auki.

Toinen kaveri oli kaksi kuukautta hatkoilla. Palasi itse laitokseen ja pääsi kotiharjoitteluun jo seuraavana viikonloppuna.

Kotona olisi parempi olla. Ja välillä kertovat kuinka laitoksessa on ahdistavaa olla vain huoneessa ja yrittää olla nätisti ettei kukaan suutu ja ota kiinnipitoon.

Lasussa on laki mitä pitää noudattaa, mutta se taitaa olla tosi vanha.

Senkin takia tämä asia pitäisi saada julkisuuteen. Ja päättäjien tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Toki aiheella on kaksi puolta, mutta olisi molempien etu, että vanhempien oikeusturva paranisi ja luottamus sossuun kasvaisi!

Samaa mieltä, tämä olisi paras tilanne. Kuitenkin on huomioitava ensisijaisesti lapsen oikeudet vanhempien oikeusturvan rinnalla. He ovat aina heikompia osapuolia suhteessa täysivaltaisiin aikuisiin. He eivät voi ajaa omaa asiaansa vaan ovat aina muiden armoilla. Tämähän on lastensuojelun ydin, näiden oikeuksien toteutumisessa on ristiriitaa, jota niissä ei pitäisi olla.

Mielivaltainen toiminta on pahinta. Huostaanotto on aika kriisi ja sen vaiheet pitäisi käsitellä. Näin ei vaan tehdä. Lunta tulee tupaan huolella ja sossu joka pitäisi olla tukena pahentaa tilannetta entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Mielivaltainen toiminta on pahinta. Huostaanotto on aika kriisi ja sen vaiheet pitäisi käsitellä. Näin ei vaan tehdä. Lunta tulee tupaan huolella ja sossu joka pitäisi olla tukena pahentaa tilannetta entisestään.

Juuri näin, tuttu kuvio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelut ja tapaamiset, joiden perusteella päätös tehdään, pitäisi automaattisesti aina nauhoittaa viranomaisen puolesta ja kolmannen henkilön tarkastaa ne.

Tässä tulee vastaan tietoturvaongelmat. Jos keskusteluja nauhoitetaan, niin kuinka varmistetaan ettei nauhoitus päädy vääriin käsiin?

Asiakashan voi omasta puolestaan nauhoitella jos haluaa, hän on silloin itse vastuussa nauhoitteesta ja siitä ettei se päädy vääriin käsiin.

Kai paperitkin voi päätyä vääriin käsiin, miksi nauhoite olisi jotenkin helpommin vääriin käsiin joutuva asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki aiheella on kaksi puolta, mutta olisi molempien etu, että vanhempien oikeusturva paranisi ja luottamus sossuun kasvaisi!

Samaa mieltä, tämä olisi paras tilanne. Kuitenkin on huomioitava ensisijaisesti lapsen oikeudet vanhempien oikeusturvan rinnalla. He ovat aina heikompia osapuolia suhteessa täysivaltaisiin aikuisiin. He eivät voi ajaa omaa asiaansa vaan ovat aina muiden armoilla. Tämähän on lastensuojelun ydin, näiden oikeuksien toteutumisessa on ristiriitaa, jota niissä ei pitäisi olla.

Miten vanhempien oikeusturvan paraneminen ja kasvava luottamus sosiaalitoimeen heikentäisi lasten oikeuksia??

Siis vaikkapa se, että kaikki kanssakäynti sossun kanssa olisi lähtökohtaisesti videolle dokumentointua ja siitä päätösten oikeellisuuden voisi puolueettomasti tarkistaa.

Hyötyä olisi yhtä lailla sekä lapselle, sossulle että vanhemmille.

Järki jo sanoo, että sossulla on aivan liikaa valtaa verrattuna e. todistusvelvollisuuteen. Pelkkä sana painaa liikaa. Helppo vedota johonkin sossujen "moraaliin" ja "erehtymättömään virka-asemaan", kun haluaa sulkea silmät, mutta kuka oikeasti uskoo, ettei alalle hakeutuisi ollenkaan ihmisiä, jotka vaikka vaan haluavat käyttää valtaa tai jotka eivät tekisi kiireessä stressin sumentamia virhetulkintoja?

Minulla ei mitään kokemusta ole sossun kanssa toimimisesta, ihan vaan sivusta keskustelua seuranneena ja hoitoalalla työskentelevänä asia kiinnostaa. Ja usempaa sivullista nimen omaan täytyisi asia kiinnostaa, sillä sossukeskustelu pyörii liian herkästi vain kahdessa ääripäässä: 1) viranomaisten itsensä puolustelussa ja 2) niiden asiakkaiden kritiikissä, jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluksi (edelleen, heidänkin leimaamisensa "toisen luokan kansalaisiksi", joiden sanomalla ei ole arvoa, tapahtuu jo pelkästään sen seurauksena, että ovat lastensuojelun asiakkaita, mikä tietenkin on lähtökohtaisesti väärin).

Tarvitaan ensinnäkin lisää keskustelun avoimmuutta, järjen käyttöä, motivaatiota kehittää osapuolten välistä luottamusta, sekä tietysti myös niitä resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun tehtävä on yhdistää perheet. Missä tämä lupaus toteutuu?

Tavallinen yritys olisi jo pulassa jos tekisi näin katteettomia lupauksia.

Ei ole, jos tämä yhdistäminen ei ole lapsen edun mukaista.

Minusta kaikki pitäisi nauhoittaa niin lastensuojelussa kuin terveydenhoidossakin esim. psykiatrian puolella, näet sielläkin sitä mielivaltaa esiintyy ja potilaan sanoja vääristellään ja tulkitaan väärin. Tätähän ei koskaan tunnusteta vaan yhden ihmisen mielivallan uhrina usein ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun tehtävä on yhdistää perheet. Missä tämä lupaus toteutuu?

Tavallinen yritys olisi jo pulassa jos tekisi näin katteettomia lupauksia.

Ei ole, jos tämä yhdistäminen ei ole lapsen edun mukaista.

Lapsen etu ei ole mikään tieteellisesti määritelty asia vaan usein täysin subjektiivinen mielipide.

Kuntaliitosta on narsisteja jotka luo uraa nöyryyttämällä heikoimmassa asemassa olevia. Samoin hovioikeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielivaltainen toiminta on pahinta. Huostaanotto on aika kriisi ja sen vaiheet pitäisi käsitellä. Näin ei vaan tehdä. Lunta tulee tupaan huolella ja sossu joka pitäisi olla tukena pahentaa tilannetta entisestään.

Juuri näin, tuttu kuvio

Kyllä. Sossut kriisiyttävät tilanteita jopa tahallaan. Provosoivat. Tekevät vanhemman elämästä sellaista että saisivat oikeutettua huostaanoton.

Minä muistan sanoja joita edes psykopaatti ei sanoisi.

Lapsen etu on mainittu monessa paikassa muttei missään ole kirjattu auki mitä se tarkoittaa.

Samoin kuin ehdot esim. kotiuttamiselle. Osaston arjen pitää sujua. Sitten onkin seuraava lause ettei sijoitusta voi purkaa koska se ei ole lapsen edun mukaista tehdä muutosta. Niin tai näin. Älkää antako lastanne lasun kouriin. Sieltä ei pääse pois.

Kaikki muu apu paljon parempaa.

Mikä tahansa apu on parempi. Ja lasulle ei kannata kertoa mitään, koska paluupostissa tulee lisät päälle. Tapana suurennella asiaa.

Sosiaalityöntekijöillä virkamiesvastuu jonka mukaan joutuvat petoksesta vastaamaan.

Onko yhtään ennakkotapausta lukuunottamatta surullista Erika tapausta? Siinäkin taisivat päästä pälkähästä?

Onko minkäänlaista oikeusturvaa tätä instanssia vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta voitaisiin haastatella myös meitä tavallisia ihmisiä, jotka emme tunne yhtäkään lasta, joka olisi otettu huostaan laittomin perustein. Naapurissa on 5 lapsen äiti, joka kiljuu joka paikassa tätä "minua ei ole autettu, sossu vei lapset", mutta hän ei koskaan muista kertoa sitä, että huumepäissään saattoi jättää 4 kk ikäisen 12 tunniksi yksin kotiin.

Tämä. Itse tunnen vain yhden perheen jossa lapset huostaanotettu, ja kyseisessä tapauksessa syyt on olleet painavat. Silti tässäkin on syytetty lastensuojelua aiheettomasta huostaanotosta. Kuulemma sijaisvanhempien parissa varsin yleinen tilanne, että vanhemmat ovat räikeissäkin laiminlyöntitapauksissa kykenemättömiä näkemään omissa toimissaan mitään väärää, tai ainakin laiminlyöntiä vähätellään ja lastensuojelun toimet nähdään ylireagointina ja kiusantekona. Kun on läheltä nähnyt tämän puolen, niin alkaa väkisinkin kyseenalaistamaan nämä yhden osapuolen kertomukseen perustuvat tarinat ilkeistä sossuista. Toki on mahdollista että ylilyöntejäkin tapahtuu, mutta joskus on niinkin että nyyhkytarinan kertoja jättää aika paljon sanomatta. Perheen tilannetta läheltä tuntematta on vaikea olla varma totuudesta - eikä sitä aina tiedä ne läheisetkään.

Lapset ovat hienosti ja ikäisensä tasolla. Heistä ei ole huolta.

Joudun menemään sossujen takia purkamaan oloani, että jaksan olla töissä ja saan pidettyä asunnon koko porukalle.

Sellainen nyyhkytarina.

Helpompi olisi juoda tai poltella pilveä. Lopettaa hommat, mutta siihen ei sisu anna periksi.