Arka aihe vaatii huomiota

Sen huomioiden, miten on valitettu mediassakin työntekijöiden työmäärää ja epäpätevien työntekijöiden suurta määrää, olisi todella sinisilmäistä uskoa, että väärin perustein tapahtuvia huostaanottoja ei tehdä.

Asia todella tarvitsee enemmän huomiota.

Hyvä huomata, että aiheesta nousee keskustelu.

On huonoja vanhempia ja huonoja lapsia ja niitä jotka tuomitsevat - kaikki huostaanotot aiheellisia. Turhia huostaanottoja ei ole.

Mutta sossuilla on liikaa työtä eivätkä ehdi tavata lapsia tai vanhempia.

Jotain asialle on tehtävä.

Laitos kirjaa mitä kirjaa lapsen käytöksestä. Ohjaajan provosointia pöydän pyyhkimisestä ei kirjoiteta vaan murrosikäisen hermostuminen kirjataan huonona käytöksenä.

Ja sossu lukee pelkät kirjaukset ja sijoitus jatkuu..

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.

Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.

Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.

Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.

Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.

Kiitos yhteiskunta.

No mitä muuta yhteiskunta voi tehdä, jos lapsen toinen vanhempi on kuollut ja toinen ei jaksa lapsesta huolehtia?

Keskustelut ja tapaamiset, joiden perusteella päätös tehdään, pitäisi automaattisesti aina nauhoittaa viranomaisen puolesta ja kolmannen henkilön tarkastaa ne.

Vierailija kirjoitti:

Sen huomioiden, miten on valitettu mediassakin työntekijöiden työmäärää ja epäpätevien työntekijöiden suurta määrää, olisi todella sinisilmäistä uskoa, että väärin perustein tapahtuvia huostaanottoja ei tehdä.

Asia todella tarvitsee enemmän huomiota.

Huostaanottopäätöksen tekee hallinto-oikeus, ei epäpätevä (tai edes pätevä) sosiaalityöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei ole vanhempia varten. Se ei ole vanhempia avustava instituutio, joka toimii vain vanhempien oikeuksien takaajana. Toki varmasti pyritään tukemaan vanhemmuutta, mutta jos edellytykset eivät sillä hetkellä täyty, pitää miettiä jotain muuta. Tarkoitus ei ole turvata ensisijaisesti vanhemman oikeutta toteuttaa vanhemmuutta, vaan suojella lapsia. Se, ettei tämä aina toteudu vanhempien toimesta, on ja tulee olemaan tabu. Silti se on totta.

Vanhempien ego on usein vahvasti läsnä näissä keskusteluissa ja samalla se voi olla syy, miksi lapsen etu ei alun alkaenkaan toteudu. Lopettakaa tappelu instituutioita kohtaan ja keskittykää parantamaan perheenne tilannetta, niillä resursseilla mitä on käytettävissä. Jos niitä ei ole lainkaan, ei niitä kukaan pysty teille tuosta noin taikomaan, se on fakta. Jokaisen kotiin ei voida laittaa heinkilökohtaista avustajaa, siivoajaa ja lastenhoitajaa kokopäiväisesti. Lapsenne eivät ole teitä varten, vaan te heitä. Ja myös lasu heitä varten. Te olette niitä aikuisia ja teillä on aivan erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänne kuin lapsillanne, se on myös ensisijaisesti teidän vastuullanne.

Lastensuojelulla on velvollisuus tukea vanhemmuutta ja käyttää avohuollon palveluja ennen mitään sijoituksen valmistelua. Toteutuukohan avohuollon palvelujen tarjoaminen hyvin? Pitääkö lastensuojelu huolta, että apu järjestyisi mahdollisimman nopeasti ja aikaisessa vaiheessa?

Lastensuojelun asiakkailta puuttuu oikeusturva.

Hallinto-oikeuteen menevät jutut kestää puoli vuotta ja lapsi ja perhe odottaa tuomiota löyhässä hirressä. Lapsi toki sijoitetaan ja turvalliseen ympäristöön laitokseen, jossa ehtii tutustua teinien alamaailmaan ja silloin kun päätös tulee on sossulle tullut jo todellinen huoli lapsesta.

Totta kai. Seura tekee kaltaisekseen.

Ja hao leimaa sossun ehdotuksen.

Lastensuojelun tehtävä on yhdistää perheet. Missä tämä lupaus toteutuu?

Tavallinen yritys olisi jo pulassa jos tekisi näin katteettomia lupauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.

Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.

Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.

Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.

Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.

Kiitos yhteiskunta.

No mitä muuta yhteiskunta voi tehdä, jos lapsen toinen vanhempi on kuollut ja toinen ei jaksa lapsesta huolehtia?

Tarjota lapsiperheiden kotipalvelua, perhetyötä, terapiaa, taloudellista apua, voidaan myös esimerkiksi myöntää harkinnanvaraisena myös vaikka maksusitoumus siivoojan tai korjausmiehen yksittäiseen käyntiin. Miksi olisi ensimmäinen keino aiheuttaa lapselle uusi trauma siirtämällä eloonjääneeltäkin vanhemmalta pois?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelut ja tapaamiset, joiden perusteella päätös tehdään, pitäisi automaattisesti aina nauhoittaa viranomaisen puolesta ja kolmannen henkilön tarkastaa ne.

Tässä tulee vastaan tietoturvaongelmat. Jos keskusteluja nauhoitetaan, niin kuinka varmistetaan ettei nauhoitus päädy vääriin käsiin?

Asiakashan voi omasta puolestaan nauhoitella jos haluaa, hän on silloin itse vastuussa nauhoitteesta ja siitä ettei se päädy vääriin käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.

Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.

Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.

Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.

Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.

Kiitos yhteiskunta.

Jos ajattelet sitä lasta, niin ensin häneltä kuolee vanhempi. Sitten se jäljelle jäävä romahtaa. Lapsi on jo valmiiksi ensimmäisen kuolemasta pahoin traumatisoitunut ja sitten se romahtanut vanhempi puuhaa ties mitä. Jotkut alkaa juoda, toiset masentuvat ihan petipotilaiksi. ( kyllä, olen leski itsekin, jotain tiedän tästä) Se lapsi tarvitsee kiivaasti apua, keskusteluapua, hoitoa, huolenpitoa, mutta hänellä ei ole ainuttakaan vanhempaa, joka sen pystyy tarjoamaan. Toisinaan pyritään läheisverkostosijoitukseen. Jos vaikka mummo pystyy huolehtimaan lapsesta. Toisilla ei ole mummojakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää sijoitus kunnes vanhempi saa itsensä jaloilleen. Jos ei saa, niin eihän sitä lasta voi palauttaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei ole vanhempia varten. Se ei ole vanhempia avustava instituutio, joka toimii vain vanhempien oikeuksien takaajana. Toki varmasti pyritään tukemaan vanhemmuutta, mutta jos edellytykset eivät sillä hetkellä täyty, pitää miettiä jotain muuta. Tarkoitus ei ole turvata ensisijaisesti vanhemman oikeutta toteuttaa vanhemmuutta, vaan suojella lapsia. Se, ettei tämä aina toteudu vanhempien toimesta, on ja tulee olemaan tabu. Silti se on totta.

Vanhempien ego on usein vahvasti läsnä näissä keskusteluissa ja samalla se voi olla syy, miksi lapsen etu ei alun alkaenkaan toteudu. Lopettakaa tappelu instituutioita kohtaan ja keskittykää parantamaan perheenne tilannetta, niillä resursseilla mitä on käytettävissä. Jos niitä ei ole lainkaan, ei niitä kukaan pysty teille tuosta noin taikomaan, se on fakta. Jokaisen kotiin ei voida laittaa heinkilökohtaista avustajaa, siivoajaa ja lastenhoitajaa kokopäiväisesti. Lapsenne eivät ole teitä varten, vaan te heitä. Ja myös lasu heitä varten. Te olette niitä aikuisia ja teillä on aivan erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänne kuin lapsillanne, se on myös ensisijaisesti teidän vastuullanne.

Lastensuojelulla on velvollisuus tukea vanhemmuutta ja käyttää avohuollon palveluja ennen mitään sijoituksen valmistelua. Toteutuukohan avohuollon palvelujen tarjoaminen hyvin? Pitääkö lastensuojelu huolta, että apu järjestyisi mahdollisimman nopeasti ja aikaisessa vaiheessa?

Ei toteudu. Pääosin, koska vanhemmat kieltäytyvät avusta tai tieto lapsen tilanteesta tulee lasuun niin myöhään, että tilanne vaatii jo voimakkaita keinoja. Käytännössä kaikkialla on niin mieletön resurssivajaus, että aikaisessa vaiheessa ei kukaan pääse apujen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei ole vanhempia varten. Se ei ole vanhempia avustava instituutio, joka toimii vain vanhempien oikeuksien takaajana. Toki varmasti pyritään tukemaan vanhemmuutta, mutta jos edellytykset eivät sillä hetkellä täyty, pitää miettiä jotain muuta. Tarkoitus ei ole turvata ensisijaisesti vanhemman oikeutta toteuttaa vanhemmuutta, vaan suojella lapsia. Se, ettei tämä aina toteudu vanhempien toimesta, on ja tulee olemaan tabu. Silti se on totta.

Vanhempien ego on usein vahvasti läsnä näissä keskusteluissa ja samalla se voi olla syy, miksi lapsen etu ei alun alkaenkaan toteudu. Lopettakaa tappelu instituutioita kohtaan ja keskittykää parantamaan perheenne tilannetta, niillä resursseilla mitä on käytettävissä. Jos niitä ei ole lainkaan, ei niitä kukaan pysty teille tuosta noin taikomaan, se on fakta. Jokaisen kotiin ei voida laittaa heinkilökohtaista avustajaa, siivoajaa ja lastenhoitajaa kokopäiväisesti. Lapsenne eivät ole teitä varten, vaan te heitä. Ja myös lasu heitä varten. Te olette niitä aikuisia ja teillä on aivan erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänne kuin lapsillanne, se on myös ensisijaisesti teidän vastuullanne.

Lastensuojelulla on velvollisuus tukea vanhemmuutta ja käyttää avohuollon palveluja ennen mitään sijoituksen valmistelua. Toteutuukohan avohuollon palvelujen tarjoaminen hyvin? Pitääkö lastensuojelu huolta, että apu järjestyisi mahdollisimman nopeasti ja aikaisessa vaiheessa?

Määräaikainen sijoitus on nimenomaan avohuollon tukitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen huomioiden, miten on valitettu mediassakin työntekijöiden työmäärää ja epäpätevien työntekijöiden suurta määrää, olisi todella sinisilmäistä uskoa, että väärin perustein tapahtuvia huostaanottoja ei tehdä.

Asia todella tarvitsee enemmän huomiota.

Huostaanottopäätöksen tekee hallinto-oikeus, ei epäpätevä (tai edes pätevä) sosiaalityöntekijä.

Sossu tekee ne merkinnät ja kirjaukset, jotka ovat hänen tulkintansa, mutta käsitellään totuutena. Palvelutarpeen arvioinnissa meillä oli sossu ja minä kahdestaan, ei työtovereita tai tukihenkilöitä enkä tosiaan tajunnut nauhoittaa mitään. Jälkikäteen ei silloin ole mahdollista mitenkään selvittää, sanoinko noin tai näin vai väitänkö vaan jälkeenpäin, että sossu vääristelee. Sossun sana on se, mikä jää voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen huomioiden, miten on valitettu mediassakin työntekijöiden työmäärää ja epäpätevien työntekijöiden suurta määrää, olisi todella sinisilmäistä uskoa, että väärin perustein tapahtuvia huostaanottoja ei tehdä.

Asia todella tarvitsee enemmän huomiota.

Huostaanottopäätöksen tekee hallinto-oikeus, ei epäpätevä (tai edes pätevä) sosiaalityöntekijä.

Mutta päätös perustuu kuitenkin edellä mainittujen epäpätevien ja liian suuren työtaakan alla olevien työntekijliden lausuntoihin, eikös totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin aloittaa alusta en olisi ikinä ottanut lasuun yhteyttä. Pyysin apua ja sitähän tuli laitoksen muodossa.

Avohuollon sijoitus vaihtui nopeasti kiltin lapsen kohdalla pitkäaikaiseen kun sossulle tuli HUOLI lapsesta.

Älkää ottako lasuun yhteyttä jos ette itse jaksa lapsen kanssa esim. toisen vanhemman kuollessa.

Ottakaa vaikka lainaa, että saatte lapselle hoitajan ja tai tarvittaessa terapiaa.

Väärinkäsitystä alusta asti ja nyt ymmärrän tämän kiemuran enkä eroon pääse ja lapsi pysyy huostassa koska laitoksella ja sossulla on huoli lapsesta.

Kiitos yhteiskunta.

Jos ajattelet sitä lasta, niin ensin häneltä kuolee vanhempi. Sitten se jäljelle jäävä romahtaa. Lapsi on jo valmiiksi ensimmäisen kuolemasta pahoin traumatisoitunut ja sitten se romahtanut vanhempi puuhaa ties mitä. Jotkut alkaa juoda, toiset masentuvat ihan petipotilaiksi. ( kyllä, olen leski itsekin, jotain tiedän tästä) Se lapsi tarvitsee kiivaasti apua, keskusteluapua, hoitoa, huolenpitoa, mutta hänellä ei ole ainuttakaan vanhempaa, joka sen pystyy tarjoamaan. Toisinaan pyritään läheisverkostosijoitukseen. Jos vaikka mummo pystyy huolehtimaan lapsesta. Toisilla ei ole mummojakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää sijoitus kunnes vanhempi saa itsensä jaloilleen. Jos ei saa, niin eihän sitä lasta voi palauttaakaan.

No tietysti jos jäljelle jäänyt vanhempi käyttää päihteitä tai romahtaa täysin niin, ettei pysty toimimaan. Monia kuitenkin on, jotka ei romahda vaan jaksaa/jaksaisi arkea lapsen kanssa tuen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei ole vanhempia varten. Se ei ole vanhempia avustava instituutio, joka toimii vain vanhempien oikeuksien takaajana. Toki varmasti pyritään tukemaan vanhemmuutta, mutta jos edellytykset eivät sillä hetkellä täyty, pitää miettiä jotain muuta. Tarkoitus ei ole turvata ensisijaisesti vanhemman oikeutta toteuttaa vanhemmuutta, vaan suojella lapsia. Se, ettei tämä aina toteudu vanhempien toimesta, on ja tulee olemaan tabu. Silti se on totta.

Vanhempien ego on usein vahvasti läsnä näissä keskusteluissa ja samalla se voi olla syy, miksi lapsen etu ei alun alkaenkaan toteudu. Lopettakaa tappelu instituutioita kohtaan ja keskittykää parantamaan perheenne tilannetta, niillä resursseilla mitä on käytettävissä. Jos niitä ei ole lainkaan, ei niitä kukaan pysty teille tuosta noin taikomaan, se on fakta. Jokaisen kotiin ei voida laittaa heinkilökohtaista avustajaa, siivoajaa ja lastenhoitajaa kokopäiväisesti. Lapsenne eivät ole teitä varten, vaan te heitä. Ja myös lasu heitä varten. Te olette niitä aikuisia ja teillä on aivan erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänne kuin lapsillanne, se on myös ensisijaisesti teidän vastuullanne.

Tässä jutussa onkin kysymys siitä miten lasu tekee vääriä kirjauksia ja mielivaltaisia päätöksiä kun lapsi on huostassa oman toilailun takia.

Totta kai jokainen vanhempi on vastuussa lapsestaan ja tekee parhaansa, mutta jokainen joka ollut lasun kanssa tekemisissä tietää mistä tässä puhutaan.

Monta tarinaa on selkeästä kiusanteosta ja näistä ei kukaan ota vastuuta.

Uskon että kaikki tilanteet eivät mene täydellisesti ja epäoikeudenmukaisuuttakin tapahtuu. Silti tämä keskustelu on aina hyvin yksipuolista. On olemassa ideaali ja sitten todellisuus. Ideaalihan olisi, ettei lastensuojelua tarvittaisi. Se olisi se lähtökohta. Mutta kun tarvitaan, on huomioitava mihin on mahdollisuuksia.

Vastakkainasettelu on ymmärrettävää, alalla puututaan ihmisten elämän kaikkein yksityisimpään alueeseen, perheeseen. Siinä on tietyt reunaehdot jonka pohjalta toimitaan. Työntekijöiden vika ei kuitenkaan ole perheiden vaikeat tilanteet, resurssit ja palvelujärjestelmä. He kärsivät epäkohdista siinä missä asiakkaatkin. Työn ei pitäisi olla koko elämä, myös työntekijöillä on oikeus tehdä parhaansa ja mennä kotiin elämään muuta elämäänsä tulematta vainotuiksi. Työstä tekee varmasti hyvin raskasta se, että sitä tehdään ihmissuhdetyönä omalla persoonalla jota kohtaan on helppo hyökätä. Muistakaa, että se on vain työ, ei kenenkään harrastus ja elämäntehtävä (tämä huomiona tarkoituksellisen kiusaamisen syytöksiin). Eihän sitä muuten jaksaisi. Idealistit väsyvätkin työn reunaehtojen alla. Haasteena vielä pysyä pehmeänä jatkuvien hyökkäyksien alla.

Vielä viestiin vastauksena. Se, ettei vanhemmilla ole keinoja puuttua nuoren toilailuun, on ongelma nuoren turvallisuuden kannalta. Sitten täytyy miettiä, kuinka turvallisuus turvataan jos vanhemmat keinottomia ja nuori ei tietenkään voi itse täysin vastuussa vielä olla, vaan tarvitsee rajoja.

En työskentele lastensuojelussa, mutta saan seurata alaa hyvin läheltä toisessa toimessa ja näen sen molemmat puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelut ja tapaamiset, joiden perusteella päätös tehdään, pitäisi automaattisesti aina nauhoittaa viranomaisen puolesta ja kolmannen henkilön tarkastaa ne.

Tässä tulee vastaan tietoturvaongelmat. Jos keskusteluja nauhoitetaan, niin kuinka varmistetaan ettei nauhoitus päädy vääriin käsiin?

Asiakashan voi omasta puolestaan nauhoitella jos haluaa, hän on silloin itse vastuussa nauhoitteesta ja siitä ettei se päädy vääriin käsiin.

Voitaisiin myös vähintään tehdä pakolliseksi asiakkaalle ohjeistus siitä, että alusta lähtien tapaamiset kannattaa itse kuvata.

Lain mukaan on oikeus nauhoittaa keskustelut ja käyttää niitä jälkeenpäin todisteena. Kunhan mainitsee nauhoittavansa.

Tämä jopa suositeltavaa.

Meillä vaan laitoksen porukka ei suostunut puhumaan mitään. Sekin kertoo jo ettei ole puhtaat jauhot pussissa.

Käydään nykyään kaikki keskustelut tekstiviestillä jollei ole virallinen neuvottelu.

Jää todisteet.

Todella vähän virallista tietoa miten sossujen kanssa toimitaan ja he pimittävät tietoa.

Suomessa on vertaistukiryhmiä joissa jaetaan hyvää tietoa. Voikukkia sivuilta saa jotain tietoa.