Onko muita jotka halusi ensisijaisesti lapsia eikä parisuhdetta?

No minä ainakin odotan vielä

Niin niin, että elatusmaksumiestä lapsilles vaan haluat.

Isättömiä lapsi ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Ensisijaisesti tulee ajatella lasta ja lapsen pitäisi mennä itsensä edelle, joten minulla ei ole lasta eikä tule vaikka sen parisuhteen vielä löytäisikin. 

Lisääntymisvietti voi olla hyvin voimakas, mutta eikö ole itsekästä toivoa lasta siitä huolimatta, että tämä ei välttämättä tule edes tuntemaan isäänsä?

Ajattelin, että lapsi saa tulla, koska olin mielestäni aika vanha jo. Halusin lapsen ja parisuhteen, myöhemmin parisuhde kariutui.

Elämässä ei ole yhtä polkua mennä. Lapsi on kuitenkin parasta, mitä minulle on tapahtunut.

Lapsen myötä olen parempi ihminen, ja näin myös parempi kumppani seuraavalle miehelleni. Lapsi on myös herättänyt minussa hoivavietin: olen onnellinen, kun saan hoivata muita. Tunnen itseni hyödylliseksi.

En olisi koskaan uskonut, että minusta tälläinen kuoriutuu.

Vierailija kirjoitti:

Isättömiä lapsi ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Kannatat sitten varmaan pakkoavioliittoa?

Monesta kylmästä urakeskeisesta suorittajasta kuoriutuu kelpo kanaemo lapsen myötä.

Faith kirjoitti:

Lisääntymisvietti voi olla hyvin voimakas, mutta eikö ole itsekästä toivoa lasta siitä huolimatta, että tämä ei välttämättä tule edes tuntemaan isäänsä?

Silloin kannattaa varmistaa, että ei myöskään äiti tule tuntemaan lapsen isää.

Minä ainakin halusin lapsia, mutta vain oikean miehen kanssa. Siis sen elämäni rakkauden. Ei tullut silti kiire, tapasin mieheni olessamme 19-vuotiaita. Mutta olisin voinut odottaa pidempäänkin. Uskonpa, että olisi ehtinyt suuri rakkaus tulla kohdalle ilman mitään kiirettä vielä lapsentekoikäisenä joka tapauksessa.

Kyllä sen miehen pitää olla oikea, jolle lapsia tekee, muuten elämä jää vajaaksi tai joutuu rikkomaan perheensä jos oikea tuleekin myöhemmin vastaan. Onhan sekin elämää tietysti ja harvoin siihen vielä kuolee.

Tarkoitan siis, että "mikä ei tapa, se vahvistaa" tuohon viimeiseen horinaani liittyen. /10

Mun ex-mies. Jossain vaiheessa selvisi että päätti tyytyä suhteeseemme, koska olin ensimmäinen nainen, joka halusi lapsia hänen kanssaan. Oli jopa ajatellut niin että hankkii ja kasvattaa lapset kanssani ja miettii sitten, olisiko hänellä vielä mahdollisuus löytää se oikea.

No erosin miehestä, lapsi oli 1v silloin. Muutettiin lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, mikä harmittaa miestä, kun ei joka päivä voi nähdä . Mutta mulle parempi asua siellä missä haluan ja rakentaa omalle pikku perheellemme uusi elämä.

Minulla näin. En ollut yhtä rakastunut kuin mies eikä hänen kanssaan kokenut sellaista vavahduttavaa jalat alta rakastumista, mutta kiinnitin miehessä huomiota mm. vastuullisuuteen, lempeyteen, ahkeruuteen, elämäntapoihin jne. Mies oli sellainen tyyppi josta ajattelin alusta asti että olisi varmaan hyvä isä ja hyvät geenit. Oikeassa olin. Noiden edellämainittujen ominaisuuksien pohjalta oli helppo rakentaa kunnioitusta ja luottamusta ja nyt 18 yhteisen vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voin sanoa että rakastan miestäni enemmän kuin ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen miehen pitää olla oikea, jolle lapsia tekee, muuten elämä jää vajaaksi tai joutuu rikkomaan perheensä jos oikea tuleekin myöhemmin vastaan. Onhan sekin elämää tietysti ja harvoin siihen vielä kuolee.

Uskot siis, että jokaiselle on olemassa "se oikea"? Ja juuri samassa maassa? Vai onko niitä useampi? Ja että sen ehtii löytää ennen kuin täyttää 40?

Faith kirjoitti:

Lisääntymisvietti voi olla hyvin voimakas, mutta eikö ole itsekästä toivoa lasta siitä huolimatta, että tämä ei välttämättä tule edes tuntemaan isäänsä?

Miksi ihmeessä ei tulisi tuntemaan? Kyllä minä ainakin olen lasten isän kanssa yhdessä edelleen, 14 vuoden jälkeenkin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isättömiä lapsi ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Kannatat sitten varmaan pakkoavioliittoa?

Avioliitto ei takaa (hyvää) isää. Hyvää parisuhdetta ennen lapsi, varmaan tuo vastaaja tarkoitti.

Itse olen sitä mieltä, että saa toki haluta lapsia ensisijaisesti, mutta siinäkään ei saisi satuttaa ketään. Itselleni olisi ollut melkoinen pommi huomata, että vaimoni olisi halunnut elää minun kanssasi lasten vuoksi, ei minun. Eli jos haluaa ensisijaisesti perheen, niin sen suhteen olisi syytä olla avoin.

No jaa. Mutta on se kyllä totta että itsekin olen saanut kuulla viime aikoina paljon kavereilta ja sukulaisnaisilta kuinka sääli on, etteivät koskaan saaneet lapsia ja nyt se juna meni jo. On heillä kaikilla kuitenkin parisuhteita ollut moniakin.

Miesten nyt tietty vaikeempi käsittää kun hehän voivat odotella sitä täydellistä naista vaikka koko elämänsä ja silti saada vielä perheen.

Liittykää kumppanuusvanhemmuus sivustolle Facebookissa. 

Mun miesserkun ex-tyttöystävä oli 30-vuotias kun hän tapasi serkkuni ja hänellä oli jo kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta. Silti nainen halusi lapsen, jonka voisi kasvattaa ihan itse. Niinpä hän sai miesserkkuni kanssa lapsen ja he erosivat parin vuoden päästä ja nainen on siitä lähtien kasvattanut lapsen yh:na täysin yksin.