Elätättekö vielä yli 18-vuotiasta?

Vierailija kirjoitti:

Täytin 18 vuotta niin siitä lähtien piti maksaa vuokraa kotiin. En saanut kesätöitä niin opintolainalla rahoitin asumisen. Hieman otti päähän kun kaverit saivat asua ilmaiseksi. Mutta oikeassa minun äitini ja isäni oli koska mikään ei ole ilmaista.

Joo, ei ole. Maailma on kova ja julma paikka. Onneksi itse olen saanut kasvaa tietäen, että jos joskus tulee siipeen ja asiat menee huolella päin sitä v-sanaa, mulla on aina, vaikka 40-vuotiaana, paikka minne mennä ja perhe joka auttaa. Ja itse tietenkin autan aina perhettä, jos joku apua tarvii. Turvaverkoiksi kai jotkut niitä kutsuvat. Ihan ahkeria, työssäkäyviä ihmisiä kaikki ollaan. Jos joskus lapsia saisin, niin haluaisin heidän kasvavan ajatukseen, että parhaansa täytyy tehdä ja yrittää. Mutta perhe on turvaverkko, joka suojaa kaikkia jäseniään.

Meillä asuu työssäkäyvä 20v puolet ajasta kotona ja puolet poikakaverin luona. On pitänyt lukion jälkeen välivuotta ja hakee nyt jatko-opiskelupaikkaa. Maksetaan ruuat ym ja katto pään päälle, itse maksaa muut menonsa. On säästänyt omaa asuntoa varten. Saa nähdä miten käy kun lähtee opiskelemaan.

Toinen lapsi 18v on vielä lukiossa. Hänelle maksetaan kaikki. On kesäisin ollut töissä.

Elätän. Tuolla hän lorvii ilman työtä ja koulutusta.

Olen ihmetellyt tätä kuviota kun lapsi on vauva niin kukaan ei saa katsoa tai koskea ja kun se on 18 niin eikun kenkää p*rseeseen.

Mitä tulee työn tekoon olettaen, että saisi duunia niin ei niiden sovittaminen opiskelun lomaan , jos haluat valmistuakin , ole helppoa. Ja sitten maksat ne opintotuet takaisin kun olet saanut ansiotuloja.

Minä sain kuukausirahaa vielä opintojen aikana ja nyt kolmekymppisenä saadaan mies sekä minä molempien vanhemmilta pesämuna omaa asuntoa varten. Aion todellakin huolehtia myös omista lapsistani niin kauan kun minussa henki pihisee. Maksan ilomielin kaiken opiskeluun liittyvän. Mieheni vanhemmat panttasivat talonsa, että saivat poikansa yliopistoon (ei Suomessa), mitäs siihen sanot :) 

Kotona kaikki osallistuvat kodin töihin, mutta se ei minusta nyt liity tähän. 

Ei varmaan kannattaisi tehdä lapsia jos kokee heidät rasitteena. 

Ajat on erilaiset kuin vuosikausia sitten, perheet on pienempiä ja varakkaampia. Sitä kun oli rahaton ja vailla omaa huonetta/rauhaa oli ihan itsestään selvää,että lennettiin pesästä heti kun kynnelle kykeni. Itse annoin ainokaiseni pitää majaa kotona pitkälle aikuisuuteen.

Seitsemän lapsen äitinä sanon, että lukion loppuun saakka kyllä.

Sen jälkeen kaikki on vuorollaan aloittaneet yliopiston lainalla, opintotuilla jne. sekä kesätyörahoilla.

Neljä-kuusi vuotta opiskelivat ja heti sen jälkeen töihin.

Osaavat arvostaa rahaa, omalla työllä ansaittua.

Tiesivät kyllä, että puoleemme voi kääntyä jos tiukka paikka tulee.

Vierailija kirjoitti:

Elätän. Tuolla hän lorvii ilman työtä ja koulutusta.

Tottakai kun sallit häneltä lorvimisen. Miksi hän mutään tekisi kun sinä kustannat kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa vanhemmista elätä lapsiaan, kun koulut on käyty ja saatu ammatti. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä.

Ja sitä kutsutaan vastuulliseksi vanhemmuudeksi. Tietysti luuserit on erikseen.

Näin tekee myös mieheni, kun edell.liitosta 23v lapsi.

Vai meinaatko ap. että muut veronmaksajat elättävät tai naapurinReiska.

Mikähän tuttavapiiri sinulla on?

Kyllä lukion jälkeiset opinnot yleensä rahoittaa nuori itse, vanhempien ehkä jonkin verran avustaessa. Hyvin harvalla vanhemmalla on varaa maksaa yksiö ja omaehtoinen elämä monellekin toiselle aikuiselle. 

Nämä todellakaan silti mitään luusereita ole. Veronmaksajat osallistuvat opintotuen muodossa. Muuten nuoret käyvät töissä ja ottavat ehkä opintolainaa. Näin Helsingissä suurimmaksi osin. 

Ilmeisesti tuttavapiirisi koostuu amiksista. On selvä, että peruskoulun jälkeisissä opinnoissa vielä vanhemmat elättävät ainakin kotona asuvaa nuorta. Ei todellakaan yliopistolaisia. Onhan toki näitäkin, mutta ehdoton vähemmistö. 

Miksi opintotuki pitäisi käyttää elämiseen, jos sen voi käyttää säästämiseen ja sijoittamiseen? En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että vanhemmat keräävät mammonaa rahakirstuunsa ja lapset saavat sen perinnöksi vasta eläkeiässä. Menee enemmän verojakin kuin jos siirtää tulevaa perintöä jo elinaikanaan lapsilleen. 

Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa kenenkään säästö- tai sijoitustoimintaa? Opintoraha on nimenomaan tarkoitettu elämiseen (vaikka se ei siihen riitäkään). Monilla vanhemmilla ei ole mitään mammonoita rahakirstuissa haudottaviksi. Ja vaikka olisi, heillä on oikeus käyttää se ihan itseensä jos haluavat. 

Niinpä. Itse kun aloitin jatko-opinnot 80-luvun lopulla, yksi tyyppi nosti syyslukukauden opintolainan ja lähti viikoksi Floridaan. Opintolaina oli tuolloin vielä niin pienikorkoista, että olisi käänyt voitolle makuuttamalla sitä tavallisella pankkitilillä.

Noh itsehän en saanut asuntoa, joten jouduin käymään ensimmäisen lukuvuoden kotoa käsin. Mikä tarkoitti, etten saanut myöskään opintorahaa täysimääräisenä (koska asuin kotona) joten käytännössä olin sen opintolainan varassa. (Matkustaminen maksoi kuukaudessa saman kuin opiskelija-asunnon vuokra, johon olisi vielä saanut asumislisääkin, toisin kuin kotona asuessa)

Eli ei se kotona ”lousiminen” ole todellakaan aina se halvin vaihtoehto.

Mulla on 18, 14 ja 9 v lapset. Perusjutut saavat kotoota, bussiliput, puhelimet, ruuat ja opiskeluun tarvittavat kirjat jne sekä perus vaatteet. Kaksi vanhinta käyvät töissä 1-3 kertaa viikossa valmennusta ja sillä ostavat kalliimmat merkkivaateet ja käyvät kavereiden kanssa ulkona jne. Vanhin on kaksi kesää ollut töissä ja nyt taas menee, keskimmäinen on myös menossa pariksi viikoksi töihin. Joutuvat säästämään ja miettimän mihin rahansa käyttävät, oppivat myös.arvostamaan omaa tienattua rahaa

No itse en kysele rahaa, mutta veljeni sairastui vaikeaan psyykkiseen sairauteen. Käytännössä työkyvytön.  Vanhemmat ovat huolehtineet perustarpeista. On omaisuuttakin toki mistä ottaa, muutenhan se olisi perintöä. 

Kyllä me kämppä ja ruoka maksetaan. Itse saa maksaa muut. Hän on työelämässä siis, maksaa kotiin ylläpidostaan. Laitan sen rahan talteen ja sitten, kun muuttaa omilleen ostellaan ne kodinkoneet, sohvat yms. niillä rahoilla. (säästää aps tilille itse) Ei tarvii kiirehtiä minnekään. Käykööt intin tms rauhassa.

Jos ei olisi duunia, niin tekis enemmän kotitöitä ja satunaisesti vois jotain keikkalippuja ostella. En mä sen rientoja isosti makselis.

Jossain määrin on hyvä avustaa, mutta minulle äitini teki tavallaan karhunpalveluksen, kun auliisti jakoi rahaa opiskeluaikanani. Hän varmaan ajatteli, että kun vaan opiskelen pitkälle, saan sitten töitä melkein automaattisesti eli opiskelun tukeminen kannattaa. No eihän se niin mennyt. Tein opistotason tutkinnon lukion jälkeen, pääsin yliopistoon, vaihdoin siellä alaa, valmistuin humanistisesta tiedekunnasta ilman työkokemusta, enkä halunnut opettajaksi... Pannukakkuhan siitä tuli. Olen ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tosi arka hakemaan töitä. Olisin tarvinnut rohkaisua ja potkun persauksiin parikymppisenä, jotta olisin saanut edes kesätöitä, enkä sitä, että osin äitini tukemana opiskelin myös kesäisin. (Siivoustöitä tosin tein jossain välissä.) En missään vaiheessa rällästänyt tms., mutta saatoin elellä aika mukavasti. Nykyisin kymmeniä vuosia myöhemmin olen esimerkiksi paljon nuukempi vaatteiden ostaja kuin tuolloin opiskelijana! Eli liika tukeminenkaan ei kannata, vaikkei nyt vielä mistään vanhempien ostamista asunnoista puhuta, mutta elämisen pitäisi alkaa tuntua sen verran kituuttamiselta, että töiden hakeminen peloista huolimatta alkaisi tuntua pienemmältä pahalta...