Elätättekö vielä yli 18-vuotiasta?
Asiahan ei tietty vielä minulle kuuluisi, mutta ärsyttää katsoa sivusta. Miesystävälläni on kaksi lasta. Toinen 20-vuotias, joka on valmistunut vuosi sitten lukiosta. Hakee jatko-opiskelupaikkoja, mutta ei ole saanut. Töissä käy muutamia pv kk. Hänelle mies maksaa joka kk rahaa.
Toinen lapsi on 18,5-v, haki muutamaa kesätyöpaikkaa, ei saanut. Valmistuu tän kk lopussa. Hänelle äiti maksaa kk rahaa ja miesystäväni elättää hänet muuten. Pojan ei tarvitse tehdä kotona mitään, vaan ruoatkin tehdään valmiiksi. Valvoo yöt ja nukkuu päivät.
Mää en ymmärrä tommosta nuorten kasvatusta. Eikö 18-vuotiaana pitäis jo ruveta ottamaan itsestä vastuuta? Jos rahat riittää ryyppäämiseen ja matkusteluun, eikö vois olettaa, että silloin ei vanhempien enää tartteis avustaa? Vai oonko mää se, joka ajattelen erilailla, kun muut?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle nyt eikä myöhemminkään.
Nyt ei kuulu ja vielä olen osannut pitää suuni kiinni. Mutta ollaan puhuttu yhteen muutosta ja siinä vaiheessa minun mielestä alkaa kuulumaan myös minulle. Miehellä on kuitenkin aina ennen tilipv rahat loppu, joten elää itsekkin tiukilla. Ap
No mutta sittenhän muuton jälkeen tilanne paranee ja miehelle jää enemmän rahaa, koska sinä aikuisena maksat osuutesi teidän yhteisistä menoista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa vanhemmista elätä lapsiaan, kun koulut on käyty ja saatu ammatti. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä.
Ja sitä kutsutaan vastuulliseksi vanhemmuudeksi. Tietysti luuserit on erikseen.Näin tekee myös mieheni, kun edell.liitosta 23v lapsi.
Vai meinaatko ap. että muut veronmaksajat elättävät tai naapurinReiska.
Mikähän tuttavapiiri sinulla on?
Kyllä lukion jälkeiset opinnot yleensä rahoittaa nuori itse, vanhempien ehkä jonkin verran avustaessa. Hyvin harvalla vanhemmalla on varaa maksaa yksiö ja omaehtoinen elämä monellekin toiselle aikuiselle.
Nämä todellakaan silti mitään luusereita ole. Veronmaksajat osallistuvat opintotuen muodossa. Muuten nuoret käyvät töissä ja ottavat ehkä opintolainaa. Näin Helsingissä suurimmaksi osin.
Ilmeisesti tuttavapiirisi koostuu amiksista. On selvä, että peruskoulun jälkeisissä opinnoissa vielä vanhemmat elättävät ainakin kotona asuvaa nuorta. Ei todellakaan yliopistolaisia. Onhan toki näitäkin, mutta ehdoton vähemmistö.
Onneksi sinulla ei ole omia lapsia. Kuulostat hyvin sydämettömältä ihmiseltä. Ei vanhemmuus pääty siihen, kun lapsi täyttää 18, vaan jatkuu loppuelämän. Siihen kuuluu tarvittaessa myös taloudellisen avun antaminen. Isä maksoi vuokrani ja avusti muutenkin siihen saakka, kunnes valmistuin yliopistosta ja sain töitä. Olin silloin 25. Ihan omillani toimeentuleva työssäkäyvä aikuinen minusta silti tuli. Samalla tavoin aion omia lapsiani auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle nyt eikä myöhemminkään.
Nyt ei kuulu ja vielä olen osannut pitää suuni kiinni. Mutta ollaan puhuttu yhteen muutosta ja siinä vaiheessa minun mielestä alkaa kuulumaan myös minulle. Miehellä on kuitenkin aina ennen tilipv rahat loppu, joten elää itsekkin tiukilla. Ap
Aikuinen saa itse päättää, mihin käyttää omalla työllään ansaitsemansa rahat. Tilanne ei muutu avoliiton tai edes avioliiton myötä. Eli sinulle ei missään vaiheessa tule kuulumaan, auttaako mies lapsiaan rahallisesti vai ei.
Täh??? Todellakin. Laps asuu vielä kotona. On ahkera, ja on ihanaa tukea häntä, että saa rauhassa hakea paikkaansa. Elämä kun on nuorilla nykyään tosi vaativaa ja stressaavaa. Isänsä tukee myös. Ja varaudun jo nyt siihen, että voin tukea häntä opiskelujen lomassa. Samoin isänsä. Aika kamalaa, jos vanhempi ei haluaisi tukea lastaan! Laiskistumista ei ainakaan täällä ole ollut havaittavissa. Mun äitini tuki mua, minäkin haluan kaikin tavoin tukea lapsiani. Ylimääräistä ei pahemmin ole, joten piloille hemmottelu ei onnistu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle nyt eikä myöhemminkään.
Nyt ei kuulu ja vielä olen osannut pitää suuni kiinni. Mutta ollaan puhuttu yhteen muutosta ja siinä vaiheessa minun mielestä alkaa kuulumaan myös minulle. Miehellä on kuitenkin aina ennen tilipv rahat loppu, joten elää itsekkin tiukilla. Ap
Niin kauan kuin hoitaa oman osuutensa yhteisistä menoista, ei kuulu pätkääkään sinulle, mitä palkkarahoillaan tekee. Avoliitto ei tee sinusta miehesi edunvalvojaa eikä mies menetä avoliiton myötä oikeuttaa päättää omien palkkatulojensa käyttökohteista.
Täytin 18 vuotta niin siitä lähtien piti maksaa vuokraa kotiin. En saanut kesätöitä niin opintolainalla rahoitin asumisen. Hieman otti päähän kun kaverit saivat asua ilmaiseksi. Mutta oikeassa minun äitini ja isäni oli koska mikään ei ole ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Mää ehkä ajattelen sit jotenkin itse vanhanaikaisesti. Mun oma lapsi rupesi tekemään töitä 17-vuotiaana välillä vkl ja koulujen loma-ajoilla. Sitä ennen oli tehnyt jo kesätöitä. 17-vuotiaana rupesi maksamaan itse vaateostoksia yms nuorten juttuja. Maksoin hänelle ns. perusvaatteet ja kaikki muut pakolliset mitä nuori tarvitsee. 18,5 vuotiaana muutti pois kotoa ja silloin rupesi myös elättämään itsensä koulun ohessa.
Pyydän häntä kotia syömään välillä ja vien esim. jotain leipää tms, jos itse käyn vaikka leipomomyymälässä, mutta muuten selviää jo itsenäisesti.
Hänkin valmistuu nyt ja hänellä oli vara valita mihin työpaikkaan meni. Hänelle on kertynyt työkokemusta jo paljon ikäisekseen ja koulutodistuskin on hyvä.Mää en ymmärrä, miten nuo nuoret joita elätetään jopa 25-vuotiaaksi oppivat kantamaan vastuuta itsestään, saatika toisesta ihmisestä, jos kaikki tulee valmiina. Mutta ehkä mää oon sit se joka ajattelen väärin. Ap
Sää et ymmärrä, että harva nykyisin saa töitä 17-vuotiaana. Etkä näköjään sitäkään, että moni opiskelee korkeakoulututkinnon. Silloin ei voi mennä töihin elättääkseen itsensä. Opintorahalla taasen ei kukaan elä ja kaikki eivät ole niin onnekkaita, että saisivat osa-aikatyön opintojen ohelle. Aina se ei ole edes järkevää, koska opinnot tietyillä aloilla ovat hyvin vaativia, jos ne haluaa suorittaa tosissaan. Vastuuta voi opetella muutenkin kuin elättämällä itsensä heti täysi-ikäistyttyä. Esimerkiksi se on suurta vastuunottoa, että hoitaa opintonsa kunnialla loppuun. Siitä ei rahallista palkkaa saa, mutta se takaa jatkossa sen toimeentulon paremmin kuin opintojen keskeyttäminen.
Ei lapsia ulos heitetä, vaikka miten olisivat täysi-ikäisiä. Yo:ksi päästessä pojat täytti 19v lakkiaisvuonna. Toisella meni armeijassa 2 talvea ja ehti täyttää 21, kun lähti syksyllä opiskelemaan. Toinen oli vielä 19v, kun yliopistoon lähti ja täytti loppuvuodesta 20v.
Se oman huushollin pyöritys piti opetella sitt opiskelijaboxissa. Töitä kumpikin teki eikä opintolainaa kai kumpikaan tarvinnut. Tietysti annettiin bensarahaa yms. että joskus kotonakin kävisivät. En tiedä olisivatko vielä kotona passattavana, jos eivät olisi saaneet opiskelupaikkaa. Nyt ovat jo valmistuneet ja töitäkin riittää ainakin pätkissä.
Ehkä olet siinä oikeassa, ettei täysin saa päästää jätkiä laiskistumaan vaan jotain pitää tehdä, töitä tai opiskella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa vanhemmista elätä lapsiaan, kun koulut on käyty ja saatu ammatti. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä.
Ja sitä kutsutaan vastuulliseksi vanhemmuudeksi. Tietysti luuserit on erikseen.Näin tekee myös mieheni, kun edell.liitosta 23v lapsi.
Vai meinaatko ap. että muut veronmaksajat elättävät tai naapurinReiska.
Mikähän tuttavapiiri sinulla on?
Kyllä lukion jälkeiset opinnot yleensä rahoittaa nuori itse, vanhempien ehkä jonkin verran avustaessa. Hyvin harvalla vanhemmalla on varaa maksaa yksiö ja omaehtoinen elämä monellekin toiselle aikuiselle.
Nämä todellakaan silti mitään luusereita ole. Veronmaksajat osallistuvat opintotuen muodossa. Muuten nuoret käyvät töissä ja ottavat ehkä opintolainaa. Näin Helsingissä suurimmaksi osin.
Ilmeisesti tuttavapiirisi koostuu amiksista. On selvä, että peruskoulun jälkeisissä opinnoissa vielä vanhemmat elättävät ainakin kotona asuvaa nuorta. Ei todellakaan yliopistolaisia. Onhan toki näitäkin, mutta ehdoton vähemmistö.
Miksi opintotuki pitäisi käyttää elämiseen, jos sen voi käyttää säästämiseen ja sijoittamiseen? En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että vanhemmat keräävät mammonaa rahakirstuunsa ja lapset saavat sen perinnöksi vasta eläkeiässä. Menee enemmän verojakin kuin jos siirtää tulevaa perintöä jo elinaikanaan lapsilleen.
Mulla oli lukiossa kaveri, jonka vanhemmat potkivat pois kotoa heti kun hän täytti 18. Kokivat, että silloin oli tultava toimeen omillaan, koska oli täysi-ikäinen. Kaveri sitten teki kolmea työtä lukion ohella saadakseen kasaan elämiseen ja lukiokirjoihin ym. tarvittavat rahat. Huonostihan siinä lopulta kävi. Kaveri on ollut työkyvytön jo monta vuotta masennuksen ym. mielenterveysongelmien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa vanhemmista elätä lapsiaan, kun koulut on käyty ja saatu ammatti. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä.
Ja sitä kutsutaan vastuulliseksi vanhemmuudeksi. Tietysti luuserit on erikseen.Näin tekee myös mieheni, kun edell.liitosta 23v lapsi.
Vai meinaatko ap. että muut veronmaksajat elättävät tai naapurinReiska.
Mikähän tuttavapiiri sinulla on?
Kyllä lukion jälkeiset opinnot yleensä rahoittaa nuori itse, vanhempien ehkä jonkin verran avustaessa. Hyvin harvalla vanhemmalla on varaa maksaa yksiö ja omaehtoinen elämä monellekin toiselle aikuiselle.
Nämä todellakaan silti mitään luusereita ole. Veronmaksajat osallistuvat opintotuen muodossa. Muuten nuoret käyvät töissä ja ottavat ehkä opintolainaa. Näin Helsingissä suurimmaksi osin.
Ilmeisesti tuttavapiirisi koostuu amiksista. On selvä, että peruskoulun jälkeisissä opinnoissa vielä vanhemmat elättävät ainakin kotona asuvaa nuorta. Ei todellakaan yliopistolaisia. Onhan toki näitäkin, mutta ehdoton vähemmistö.
Miksi opintotuki pitäisi käyttää elämiseen, jos sen voi käyttää säästämiseen ja sijoittamiseen? En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että vanhemmat keräävät mammonaa rahakirstuunsa ja lapset saavat sen perinnöksi vasta eläkeiässä. Menee enemmän verojakin kuin jos siirtää tulevaa perintöä jo elinaikanaan lapsilleen.
Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa kenenkään säästö- tai sijoitustoimintaa? Opintoraha on nimenomaan tarkoitettu elämiseen (vaikka se ei siihen riitäkään). Monilla vanhemmilla ei ole mitään mammonoita rahakirstuissa haudottaviksi. Ja vaikka olisi, heillä on oikeus käyttää se ihan itseensä jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää ehkä ajattelen sit jotenkin itse vanhanaikaisesti. Mun oma lapsi rupesi tekemään töitä 17-vuotiaana välillä vkl ja koulujen loma-ajoilla. Sitä ennen oli tehnyt jo kesätöitä. 17-vuotiaana rupesi maksamaan itse vaateostoksia yms nuorten juttuja. Maksoin hänelle ns. perusvaatteet ja kaikki muut pakolliset mitä nuori tarvitsee. 18,5 vuotiaana muutti pois kotoa ja silloin rupesi myös elättämään itsensä koulun ohessa.
Pyydän häntä kotia syömään välillä ja vien esim. jotain leipää tms, jos itse käyn vaikka leipomomyymälässä, mutta muuten selviää jo itsenäisesti.
Hänkin valmistuu nyt ja hänellä oli vara valita mihin työpaikkaan meni. Hänelle on kertynyt työkokemusta jo paljon ikäisekseen ja koulutodistuskin on hyvä.Mää en ymmärrä, miten nuo nuoret joita elätetään jopa 25-vuotiaaksi oppivat kantamaan vastuuta itsestään, saatika toisesta ihmisestä, jos kaikki tulee valmiina. Mutta ehkä mää oon sit se joka ajattelen väärin. Ap
Sää et ymmärrä, että harva nykyisin saa töitä 17-vuotiaana. Etkä näköjään sitäkään, että moni opiskelee korkeakoulututkinnon.
Tiedän, että työpaikan saaminen ei ole aina helpppoa, mutta töitä on aina tarjolla ja tietty nöyryys, kun on niin helpompi on myös töitä saada. Työharjoittelut, kun hoitaa kunnialla, niin monesti myös töitä löytyy. Mutta täähän ei tietty koske näitä korkeakoulututkintoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää ehkä ajattelen sit jotenkin itse vanhanaikaisesti. Mun oma lapsi rupesi tekemään töitä 17-vuotiaana välillä vkl ja koulujen loma-ajoilla. Sitä ennen oli tehnyt jo kesätöitä. 17-vuotiaana rupesi maksamaan itse vaateostoksia yms nuorten juttuja. Maksoin hänelle ns. perusvaatteet ja kaikki muut pakolliset mitä nuori tarvitsee. 18,5 vuotiaana muutti pois kotoa ja silloin rupesi myös elättämään itsensä koulun ohessa.
Pyydän häntä kotia syömään välillä ja vien esim. jotain leipää tms, jos itse käyn vaikka leipomomyymälässä, mutta muuten selviää jo itsenäisesti.
Hänkin valmistuu nyt ja hänellä oli vara valita mihin työpaikkaan meni. Hänelle on kertynyt työkokemusta jo paljon ikäisekseen ja koulutodistuskin on hyvä.Mää en ymmärrä, miten nuo nuoret joita elätetään jopa 25-vuotiaaksi oppivat kantamaan vastuuta itsestään, saatika toisesta ihmisestä, jos kaikki tulee valmiina. Mutta ehkä mää oon sit se joka ajattelen väärin. Ap
Sää et ymmärrä, että harva nykyisin saa töitä 17-vuotiaana. Etkä näköjään sitäkään, että moni opiskelee korkeakoulututkinnon.
Tiedän, että työpaikan saaminen ei ole aina helpppoa, mutta töitä on aina tarjolla ja tietty nöyryys, kun on niin helpompi on myös töitä saada. Työharjoittelut, kun hoitaa kunnialla, niin monesti myös töitä löytyy. Mutta täähän ei tietty koske näitä korkeakoulututkintoja. Ap
Töitä ei ole aina tarjolla. Piste. Kaikki eivät saa töitä. Piste. Vaikka hoitaisi harjoittelut kuinka kunnialla töitä ei löydy monesti, niitä löytyy joskus. Tervetuloa vuoteen 2019 sieltä 70-80-luvulta, jolloin vain mentiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Elättämisestä ei tarvitse maksaa edes lahjaveroa.
Eikä perintöveroa. Lapset ne rahat saa joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Ei elätetä. Me kasvatettiin oma lapsi pärjäämään. Kävi amiksen, sai töitä ja asuu omillaan . On 19v.
Meillä lapsille on maksettu 500 e kuukausiraha sekä tarjottu ilmainen yksiö opiskelukaupungissa siihen asti kunnes valmistuu ja menee töihin tai muuttaa yhteen tyttö/poikakaverin kanssa. Elämä helpottuu, kun ei joudu miettimään rahaa ja lainan voi laittaa sijoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs siivua se sulle kuuluu kuinka paljon mies antaa omalle lapselleen rahaa. Sulle ne vissiin pitäisi antaa, vai? Ihme gold digger. Mä saan vanhemmilta vieläkin toisinaan rahaa (pyytämättä) ja olen jo yli 30v. Tottakai itse jeesaan vanhempia kaikessa missä voin. Perhe toimii niin.
Minäkin saan vielä, olen 46 -vuotias ja vanhempiani moninkertaisesti varakkaampi.
Nyt ei kuulu ja vielä olen osannut pitää suuni kiinni. Mutta ollaan puhuttu yhteen muutosta ja siinä vaiheessa minun mielestä alkaa kuulumaan myös minulle. Miehellä on kuitenkin aina ennen tilipv rahat loppu, joten elää itsekkin tiukilla. Ap