Onko tää jo keskusteltu: Aleksin kaksi raskautta Aleksi elää kolmen miehen perheessä. Hän on synnyttänyt lapsen molemmille kumppaneilleen......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka ihmettelee, että mitä se muille kuuluu, haluaako olla synnyttävä mies vai cis-bis-non-binäärinen yksisarvisoletettu, niin kai nyt ihmiset voi olla esim. lapsista huolissaan? Miten tuo vaikuttaa lapsiin, kun isä onkin ollut ensin nainen, sitten juridisesti mies, sitten raskaana eli naisena ja sitten haluaa taas olla mies ja isä? Miten tuo sekava kuvio selitetään lapselle? Koulun bilsan/terveystiedon tunnilla opetetaan sitten oikeaoppisesti, että naiset, äidit synnyttää ja sitten lapsi ihmettelee, että missähän se mun äiti on? Sitten saakin kuulla, että yksi lukuisista isistä onkin ollut äiti, mutta kuitenkin mies. Ja vielä polyamoriasekoilut päälle. Kun aikuisillakin menee tuossa ymmärrys, niin mitä tuo tekee lapselle? Ja en ole homoseksuaalisuutta vastaan, lähipiirissäni on naispari, jolla on perheessä kaksi lasta, kumpaisenkin biologinen lapsi. Lapset ovat hyvinvoivia ja fiksuja koulussa. Perhe on vakaalla pohjalla ja äitien suhde jykevä. Polyamoriahörhöilyssä kumppanit voi vaihtua kuin säätila ja lapset tarvii vakautta elämään, ei tiuhaan vaihtuvia isiä/äitejä/äiti-isiä/isä-äitejä. Ja kun lapselle pitäisi opettaa, että olet hyvä juuri omana itsenäsi, niin tekeehän tuo nainen-mies-taas nainen-taas mies -soutaminen ja huopaaminen opetuksen tyhjäksi.

Sinä itse ajattelet tämän omituisesti. Jutun Aleksi on ollut mies koko ajan, myös ollessaan raskaana. Sinä jotenkin väännät sen aivoissasi niin, että hän olisi ollut raskauden aikana nainen. Mutta se on se sinun ideasi. Ei hän ole muuttunut miksikään tuossa. Sama ihminen. En ymmärrä miksi lapsista tuossa pitäisi olla huolissaan. 

Ihan mielenkiinnosta esitän kysymyksen, tähän saavat vastata kaikki, joiden mielestä sukupuoli palautuu nimenomaan kykyyn lisääntyä ja synnyttää ja siittää:

Entä nainen, jolla ei ole koskaan ollut kohtua, mutta hänellä on vulva ja muut ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit ja hän identifioituu naiseksi:  pitäisikö hänen sukupuolensa muuttaa ei-naiseksi? Entä mies, jolta poistetaan kivekset kivessyövän takia, eikä hän siis pysty lisääntymään, poistetaanko häneltä juridinen sukupuolimerkintä, koska lisääntymiskyky menee? Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat, ovatko he edelleen heteropari, vai kaksi sukupuoletonta? Miksi se raja menee juuri tuossa? 

Tämä kuulostaa nyt niin vahvasti rentoryhmäläiseltä, ettei mitään rajaa. Logiikka ja argumentointi tasoa pieru. Mutta ei siinä, pitäkää hauskaa kuplassanne, ainakin on hauska seurata keskusteluja "ryhmäläisenä" ;)

Sairas friikkisirkus. Ei voi muuta sanoa. En edes yritä leikkiä suvaitsevaista, mieluummin olen ahdasmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle edelliselle pitkästi kommentoineelle transihmiselle:

en minä eikä moni muu välttämättä pidä jutussa kuvattuja ihmisiä minään "hulluina friikkeinä", emmehän pidä sellaisina mitään masentuneita, ahdistuneita, bipoja tai skitsofreenikkojakaan. Ei, vaan ajattelemme että mielenterveyshäiriöihin saa kyllä asianmukaista hoitoa jos sitä hakee. Sukupuolenvaihdoksen pitäisi olla ihan vihoviimeinen juttu joka on korkean kynnyksen takana ja mieluiten jo aikuiselle ihmiselle eikä millekään vasta teini-iän ylittäneelle identiteettishoppailijalle.

En minä edes ole mikään transihminen jos sitä tarkoitit, kun en ole siis missään prosessissa ollut. En tiedä luitko viestiäni lainkaan. Siinä käsittelin transasiaa ihan yleisesti. En minäkään kannata sitä, että ihminen vaihtaa kokoajan mielipidettään tai kannata sitä, että  haluaa olla "mies" ja silti synnyttää.  Kerroin, että minulla on tuttuja, jotka ovat tyytyväisiä, että ovat päässeet prosessiin ja ovat tavallaan sitten "pysyneet" päätöksessään eivätkä jahkaa enää mitään ja ovat käyneet ne kaikki hoidot loppuun. Sellaisille tämä on suuri apu. Minusta sinä tässä tavallaan itse sitten tuomitset kaikki transihmiset hulluiksi, koska ajattelet sen olevan mielenterveydellinen häiriö johon täytyy hakea hoitoa. Kun asia ei ole aina näin ja transsukupuoliset eivät ole niitä sairaita monestikaan. Ja tässä en siis käsittele lehtijutun tapausta ja puhun niistä, jotka oikeasti hyötyvät prosessista ja eivät halua lapsia ja tavallaan menevät siihen prosessiin jos pääsevät ihan sillä ajatuksella, että siitä on oikeasti hyötyä heidän elämäänsä. En siis tarkoita sitä, että jutun kaltaiset "miehet" saisivat lapsia ja eläisivät missään suhteessa monien kanssa vaan ihan niitä ihmisiä, jotka normaalista jatkavat elämäänsä prosessiin jälkeen ja ovat tyytyväisiä siihen ja vievät sen  loppuun.  

Ja mikä on pienin / vähin asia, mitä TÄYTYY olla kokeakseen itsensä esim. naiseksi? Rinnat? Lantio? Jonkinlainen vaginan tyyppinen juttu? Vähäisempi karvaisuus? Aataminomenan näkymättömyys? Katu-uskottavuus hame ja korkkarit päällä? Meikki? Mikä?

Mulla on naispuolinen ystävä, jolla on 4 lasta.  Erosi miehestään, kun lapset olivat 10 vuoden molemmin puolin. Hän rupesi käymään "tansseissa" ja meni aika usein sieltä lempimään...Ja toivoi kovasti vakituisen seurustelukumppanin löytymistä. Hänellä oli myös 1-2 vakihoitoa joten sukupuolielämää oli.

Aina, kun hän lähti bilettämään löytääkseen pysyvän kumppanin, hän totesi "haluan tuntea itseni naiseksi".

Ihmettelin itsekseni, mitä häneltä puuttui naiseksi tuntemisessaan. Ei riittänyt äitinä olo neljälle, ei riittänyt vakipa*ot, ei riittänyt varsin kaunis ja naisellinen ulkonäkö.

Olen ihan sekaisin. En osaa enää sanoa, mitä ihmisessä vähintään pitää olla, että ON nainen ja mitä pitää olla KOKEAKSEEN itsensä naiseksi.

Itse näkisin, että nainen on se, jolla on xx-kromosomisto ja mies xy. Lisäksi suurella valtaosalla on normaalin rajoissa olevat ulkoiset sukupuoliominaisuudet eikä mitään määritysongelmaa ole.

Kromosomipoikkeavuudet luokitellaan miehiksi ja naisiksi ulkoisten merkkien mukaan.

Pienen pieni osuus jää ilman lopullista määritystä sekä kromosomiston että ulkoisten merkkien perusteella. Heiltä voidaan kysyä omaa mielipidettä.

Kehodysmorfiaa tulisi hoitaa terapialla. Leikkaushoitoja ei pitäisi kustantaa verovaroista, mutta omalla kustannuksella voi popsia lääkkeitä ja leikellä itsestään vaikka kissan.

Mielenkiintoinen keskustelunaihe, joka näyttää täällä herättäneenkin paljon debattia ja väittelyä puoleen jos toiseenkin.

Minusta olisi kyllä yleisesti ottaen paljon mielenkiintoisempaa tietää  pyrkiä tietämään tai yrittää määritellä se , mitkä ne ovat ne halutut,ns. suvaitsevaisuuden, rajat.

Olkoon sitten toivotussa mielessä , tai sen yleisiä, sovinnaisia rajoja ja rajoituksia luodaten. 

Yksinkertaisemmin ilmaistuna: mitä kaikkea olemme puolestamme olemme valmiit hyväksymään ja mitä emme ? 

 Näin siis tätä , sanokaamme vaikka ' mieheyden ja naiseuden rajat ja ulottuvuudet yhteiskunnassamme '-teemaista keskusteluamme ajatellen . 

Siis esim. että mies ottaa 'miesten aiheisen' tatuoinnin, nainen ottaa 'naisten aiheisen tatuoinnin', sitten on niin miehiä ja naisia jotka ovat vain ajatelleet ottaa  itselleen tatuoinnin (...mutta eivät koskaan kuitenkaan ota) ja  niitä joille koko asia on heille aivan mielenkiinnoton ja lopuksi niitä jotka periaatteessa vastustavat ihmisten  tatuoimisia jo sinänsä .

Tai : mies käyttää miesten tuoksuparfyymia (kuten esim. partavettä esim. 'havumetsä' tai 'vuoristoilma') ja nainen käyttää naisten tuoksua esim. 'kesäniitty' tai 'kukkaketo'' .

Ja sitten on niitäkin jotka ovat allergisia kaikille,  niin miesten ,kuin naistenkin parfyymien  tuoksuille ja pitävät niitä täysin turhina lisäkkeinä ja turhakkerina, ehkä jopa vastustavat niiden käyttöä, ja haluaisivat saada siihen (itseään ajatellen) kaikkia muita koskevia rajoituksia.

Julkaistunko tätä juttua koskaan paperilehdessä? Vai onko liikaa lehden konservatiivilukijoille? Mietin vaan että varmaan aika monella mummolla ja paapalla menisi kyllä kahvit väärään kurkkuun ja voisi Hesarin tilaus loppua.