Onko tää jo keskusteltu: Aleksin kaksi raskautta Aleksi elää kolmen miehen perheessä. Hän on synnyttänyt lapsen molemmille kumppaneilleen......
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei paranna transsukupuolisuudesta. Ainoa toimiva hoitokeino on nykyinen hormoniKehokuvahäiriö johtaa itsetuhoisuuteen, omatoimiseen väkivaltaan ja silpomiseen. Tutkittu tieto kertoo meille, että ainoa toimiva hoitomuoto joka johtaa onnelliseen elämään ja parantumiseen on sukupuolenvaihdos.
Ja ainoa keino transsukupuoliselle tehdä lapsia on tehdä ne vielä biologisessa sukupuolessaan. Toivottavasti viestini lisää ymmärrystä ihmisten välillä ja auttaa vähentämään ennakoluuloja.
Insuliini- ja sähköshokit oli pitkään ainoa toimiva hoitokeino psykooseihin.
Se, että tällä hetkellä on olemassa pelkästään helvetin huono hoito joka ei oikeasti paranna potilasta ei tarkoita etteikö pitäisi ponnistella paremman löytämiseksi.
Terapia on niin tehotonta transihmisten kohdalla siksi, että heillä ei ole todellista motivaatiota parantua. Ihan samoin kuin anorektikoilla usein. Samantyyppisesti kehodysforiastahan on kyse. Jostain syystä heiltä puuttuu sairauden tunne ja halua parantua. Silti kukaan ei ajattele että tehdäänpä anorektiolle mahalaukun ohitusleikkaus niin sen on kivampi olla kun ruumis alkaa muistuttaa sitä mitä pään sisällä on.
Terveen ruumiin vahingoittaminen siksi että mieli on sairas on äärimmäisen epäeettistä.
Miksei miehet muka voisi hameita käyttää.
Ihan normaalia.
Se taas ei ole tervettä milläänlailla että leikkautetaan penis pois, että uskalletaan pukea hame.
Vaatetuksen takia aletaan muokata kehoa, sairasta. Vaatteet on joutavia rättejä, ei niin vakava asia. Millon ihmiset oppivat että ihminen voi sukupuolesta huolimatta pukeutua mihin vaatteeseen haluaa, kun trans-sukupuoliset (konservatiivien ohella) väittävät että naisen pitää pukeutua näin, ja miehen pitää pukeutua noin. Jos nainen haluaa pukeutua kuin mies, hänen on mentävä vaihtamaan sukupuoli. Järjenvastaista kaikin tavoin.
Toi on ihan pelleilyä. Sukupuoli on biologinen asia. Jos kuitenkin kokee kehonsa olevan eri sukupuolta kuin mieli on, niin sitten voi mennä leikkaukseen, mutta kyllä sen myös pitää tarkoittaa sitä ettei enää ole toimivia alkuperäisen sukupuolen sukuelimiä. Muuten kuka tahansa voi sanoa olevansa mies tai nainen ihan oman mielensä mukaan, mikä taas johtaa sekaannuksiin yhteiskunnassa.
Sukupuoli ei ole mikään "musta tuntuu että olen mies mutta haluan kuitenkin synnyttää" -läppä.
Iltalehden jutusta saa ainakin sen kuvan että aika heppoisin perustein noihin korjaushoitoihin pääsee.
Miten yleensä edes sukupuolen korjausta voi raskauksien jälkeen jatkaa, noin niinkun lääketieteen näkökulmasta?
Muuten tuo on lähinnä surullista. Ihan kuin sukupuolishoppailua jossa halutaan oman terveyden kustannuksella kokeilla vaan molempia sukupuolia. Eikä siltikään osata päättää.
En voi kyllä ymmärtää miksi ihminen ei saisi olla trans jos hän sellaiseksi itsensä kokee? Mitä muiden täytyy määritellä hänen puolestaan mitä hän pitää olla tai mitä hän saa olla? Minua ei ainakaan haittaa pätkääkään jos "Matti" onkin "Maija" tai toisin päin ja en ymmärrä miten sellaisen ihmisen jonka elämää ei mitenkään tämä transasia kosketa pitää puuttua muiden asioihin. Tiedän sen, että on niitä jotka katuvat tai arpovat niinkuin tämä jutun henkilö, mutta on niitäkin jotka hyötyvät prosessista. Joillakin saattaa olla mielenterveysongelmia, mutta nämäkin asiat usein kartoitetaan tarkasti ennen kuin prosessiin pääsyä edes harkitaan. Monet transmiehet eivät myöskään edes kestäisi ajatusta raskaaksi tulosta ja siinä mielessä koen jutun henkilön poikkeustapaukseksi.
Itselle tuttuja asiota nämä ja en kyllä ainakaan tunnusta olevani mikään hullu, vaikka mies tahtoisinkin olla. Mitä se edes muille kuuluu mitä elämälläni tekisin jos en siis edes lapsia koskaan tahtoisi. Minä ne virheet sitten kärsisin jos en olisikaan tyytyväinen lopputulokseen. En kuitenkaan varmaan koskaan lähde "muuttamaan" itseäni osin juuri sen takia, kun en halua muiden ajattelevan minun olevan sitten se hullu friikki niinkuin monet näyttävät täälläkin asiasta ajattelevan. Niinpä on turvallisempaa sitten olla se mahdollisemman tavallinen, vaikka muuten ei olisikaan onnellinen. Tämä ei tarkoita, että kaikkien täytyy silti tyytyä siihen ja ajatella mitä muut minusta sanovat ja olenko sitten vapaata riistaa muiden pilkata jos olenkin erilainen. Tulen aina surulliseksi toisaalta kun luen näitä ketjuja, kun en vaan voi tajuta sitä mitä se liikuttaa muiden mieltä jos joku tähän prosessiin mukaan lähtee. Ja tässä haluan käsitellä asiaa yleisesti enkä tuon lehtijutun perusteella. Pitäisikö jonkun ihmisen luopua prosessista ( jos siihen yleensä edes pääsee) vaan sen takia, kun joku "ihana" ihminen sanoo kaikkein transihmisten olevan sairaita päästään. Mitä se kenellekään kuuluu. Ja tietenkin joku vetää sen rahan vielä tähän, mutta kyllä minä keksin monta turhempaakin asiaa. Nyt poistun, kun en oikeastaan jaksa enää tätä. Monet ihmiset saisivat oikeasti ajatella toisten kannalta ja ymmärtää sen, että joku voi saada oikeasti apua ja tavallaan pelastaa elämänsä jos prosessiin pääsee. Voin olla se hullu teidän mielestänne ja ei se minua haittaa ja saa alapeukuttaa vapaasti. Itse en vaan halua tuomita ketään ja täällä Suomessakin on paljon oikeita "hulluja" ja pahoja ihmisiä. Transihmisistä löytyy myös ihan tavallisia normaaleita ihmisiä, kuten tuttunikin. Joku voisi kertoa minulle mitä se hänen elämäänsä liikuttaa jos joku ihminen lähtee siihen prosessiin? Ja tällä tarkoitan muuten kuin sen rahapuolen takia. Mitä väliä sillä on jos joku onkin trans?
Sairasta.
When there's no more room in hell, the dead will walk the earth:
Nämä jotka ihmettelee, että mitä se muille kuuluu, haluaako olla synnyttävä mies vai cis-bis-non-binäärinen yksisarvisoletettu, niin kai nyt ihmiset voi olla esim. lapsista huolissaan? Miten tuo vaikuttaa lapsiin, kun isä onkin ollut ensin nainen, sitten juridisesti mies, sitten raskaana eli naisena ja sitten haluaa taas olla mies ja isä? Miten tuo sekava kuvio selitetään lapselle? Koulun bilsan/terveystiedon tunnilla opetetaan sitten oikeaoppisesti, että naiset, äidit synnyttää ja sitten lapsi ihmettelee, että missähän se mun äiti on? Sitten saakin kuulla, että yksi lukuisista isistä onkin ollut äiti, mutta kuitenkin mies. Ja vielä polyamoriasekoilut päälle. Kun aikuisillakin menee tuossa ymmärrys, niin mitä tuo tekee lapselle? Ja en ole homoseksuaalisuutta vastaan, lähipiirissäni on naispari, jolla on perheessä kaksi lasta, kumpaisenkin biologinen lapsi. Lapset ovat hyvinvoivia ja fiksuja koulussa. Perhe on vakaalla pohjalla ja äitien suhde jykevä. Polyamoriahörhöilyssä kumppanit voi vaihtua kuin säätila ja lapset tarvii vakautta elämään, ei tiuhaan vaihtuvia isiä/äitejä/äiti-isiä/isä-äitejä. Ja kun lapselle pitäisi opettaa, että olet hyvä juuri omana itsenäsi, niin tekeehän tuo nainen-mies-taas nainen-taas mies -soutaminen ja huopaaminen opetuksen tyhjäksi.
Ei siinä mitään, ainahan näitä välimallin mutantteja on ollut, mutta kun yhtälöön lisätään tuo kaksi miestä ja lasta odottava transu kolmiosuhteessa niin ollaan kyllä degeneratiivisen kehityksen aallon harjalla. Eikä siinäkään mitään, jokainen toki edelleenkin tyylillään - vaikka sitten tällaisessa vasemmiston ihanneskenaariossa...
Minua ihmetyttää tämä huomiohuoraus, joka tuntuu transihmisille olevan melkein pakollista. PAKKO päästä mediaan, pakko tuoda joka välissä esiin että on trans tai vähintään blogata transitioprosessistaan.
Jos olisi oikeasti tyytyväinen siihen uuteen elämäänsä, miksei vaan eläisi sitä?
Itsemurhaluvut on muuten "hoidetuillakin" aika tavalla korkeampia kuin muulla väestöllä. Ei taida leikkely sittenkään olla tie onneen...
Mietin myös miten hormonien kanssa puljaaminen mahtaa sekoittaa pään? Sukupuolihormonit kun vaikuttaa todella, todella paljon mielialaan ja käytökseen.
Tuolle edelliselle pitkästi kommentoineelle transihmiselle:
en minä eikä moni muu välttämättä pidä jutussa kuvattuja ihmisiä minään "hulluina friikkeinä", emmehän pidä sellaisina mitään masentuneita, ahdistuneita, bipoja tai skitsofreenikkojakaan. Ei, vaan ajattelemme että mielenterveyshäiriöihin saa kyllä asianmukaista hoitoa jos sitä hakee. Sukupuolenvaihdoksen pitäisi olla ihan vihoviimeinen juttu joka on korkean kynnyksen takana ja mieluiten jo aikuiselle ihmiselle eikä millekään vasta teini-iän ylittäneelle identiteettishoppailijalle.
Tiedän yhden sukupuoltaan korjaavan ja häntä on lapsuudessa hyväksikäytetty. Nainen, joka haluaa osittain miehen ruumiin. Ennen oli vain lesbo. En tiedä mitä mieltä tästä pitäisi olla vai kuuluuko minun olla mitään mieltä. Muuten ihan perusfiksu ihminen, jonka luulisi osaavan käsitellä tuollaisia ahdistuksen tunteita. Että sen puolesta voisi olla oikeassa hoidossakin. Toisaalta on aiemmin ollut itsetuhoinen ja se varmaan johtuu paljon oman kehon aiheuttamasta ahdistuksesta. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että siinä olisi oikeasti vikaa, veikkaan että syy on siinä mitä hänelle on tehty. Kunhan vain tulisi sinuiksi itsensä kanssa, ei ole minulta pois vaikka se vaatisi sukupuolen vaihtamista. Pelkään vain, ettei riitä avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden sukupuoltaan korjaavan ja häntä on lapsuudessa hyväksikäytetty. Nainen, joka haluaa osittain miehen ruumiin. Ennen oli vain lesbo. En tiedä mitä mieltä tästä pitäisi olla vai kuuluuko minun olla mitään mieltä. Muuten ihan perusfiksu ihminen, jonka luulisi osaavan käsitellä tuollaisia ahdistuksen tunteita. Että sen puolesta voisi olla oikeassa hoidossakin. Toisaalta on aiemmin ollut itsetuhoinen ja se varmaan johtuu paljon oman kehon aiheuttamasta ahdistuksesta. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että siinä olisi oikeasti vikaa, veikkaan että syy on siinä mitä hänelle on tehty. Kunhan vain tulisi sinuiksi itsensä kanssa, ei ole minulta pois vaikka se vaatisi sukupuolen vaihtamista. Pelkään vain, ettei riitä avuksi.
Jestas, järkyttävää. Joo, ei todellakaan ole sukupuolenvaihdos mikään ratkaisu tuohon! Siis hyväksikäyttäjä on saanut hänet vihaamaan omaa kehoaan ja sitten hän "antaa periksi" tälle ihmissaastalle muuttamalla omaa kehoaan. Ei ei ja ei. Hyvää terapiaa tuo ihminen tarvitsee jotta pääsee takaisin ehjäksi itsekseen.
Pelkäänpä että tällaisia tarinoita on enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ihmettelee, että mitä se muille kuuluu, haluaako olla synnyttävä mies vai cis-bis-non-binäärinen yksisarvisoletettu, niin kai nyt ihmiset voi olla esim. lapsista huolissaan? Miten tuo vaikuttaa lapsiin, kun isä onkin ollut ensin nainen, sitten juridisesti mies, sitten raskaana eli naisena ja sitten haluaa taas olla mies ja isä? Miten tuo sekava kuvio selitetään lapselle? Koulun bilsan/terveystiedon tunnilla opetetaan sitten oikeaoppisesti, että naiset, äidit synnyttää ja sitten lapsi ihmettelee, että missähän se mun äiti on? Sitten saakin kuulla, että yksi lukuisista isistä onkin ollut äiti, mutta kuitenkin mies. Ja vielä polyamoriasekoilut päälle. Kun aikuisillakin menee tuossa ymmärrys, niin mitä tuo tekee lapselle? Ja en ole homoseksuaalisuutta vastaan, lähipiirissäni on naispari, jolla on perheessä kaksi lasta, kumpaisenkin biologinen lapsi. Lapset ovat hyvinvoivia ja fiksuja koulussa. Perhe on vakaalla pohjalla ja äitien suhde jykevä. Polyamoriahörhöilyssä kumppanit voi vaihtua kuin säätila ja lapset tarvii vakautta elämään, ei tiuhaan vaihtuvia isiä/äitejä/äiti-isiä/isä-äitejä. Ja kun lapselle pitäisi opettaa, että olet hyvä juuri omana itsenäsi, niin tekeehän tuo nainen-mies-taas nainen-taas mies -soutaminen ja huopaaminen opetuksen tyhjäksi.
Sinä itse ajattelet tämän omituisesti. Jutun Aleksi on ollut mies koko ajan, myös ollessaan raskaana. Sinä jotenkin väännät sen aivoissasi niin, että hän olisi ollut raskauden aikana nainen. Mutta se on se sinun ideasi. Ei hän ole muuttunut miksikään tuossa. Sama ihminen. En ymmärrä miksi lapsista tuossa pitäisi olla huolissaan.
Ihan mielenkiinnosta esitän kysymyksen, tähän saavat vastata kaikki, joiden mielestä sukupuoli palautuu nimenomaan kykyyn lisääntyä ja synnyttää ja siittää:
Entä nainen, jolla ei ole koskaan ollut kohtua, mutta hänellä on vulva ja muut ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit ja hän identifioituu naiseksi: pitäisikö hänen sukupuolensa muuttaa ei-naiseksi? Entä mies, jolta poistetaan kivekset kivessyövän takia, eikä hän siis pysty lisääntymään, poistetaanko häneltä juridinen sukupuolimerkintä, koska lisääntymiskyky menee? Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat, ovatko he edelleen heteropari, vai kaksi sukupuoletonta? Miksi se raja menee juuri tuossa?
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä huomiohuoraus, joka tuntuu transihmisille olevan melkein pakollista. PAKKO päästä mediaan, pakko tuoda joka välissä esiin että on trans tai vähintään blogata transitioprosessistaan.
Jos olisi oikeasti tyytyväinen siihen uuteen elämäänsä, miksei vaan eläisi sitä?
Itsemurhaluvut on muuten "hoidetuillakin" aika tavalla korkeampia kuin muulla väestöllä. Ei taida leikkely sittenkään olla tie onneen...
Mietin myös miten hormonien kanssa puljaaminen mahtaa sekoittaa pään? Sukupuolihormonit kun vaikuttaa todella, todella paljon mielialaan ja käytökseen.
Eli cis.hetero, joka puhuu lehdessä elämästään, ei ole huomiohuoraaja, mutta transihminen on? Kyllähän tämä juttu kiinnostaa ihmisiä, ja se on kirjoitettu sen takia, että perhelainsäädäntöä saataisiin fiksummaksi. Tuon perheen lapset kärsivät vain siinä suhteessa, että meidän valtiomme ei salli heille tasavertaisia laillisia suhteita kaikkiin vanhempiinsa, ja siihen olisi hyvä saada muutos. Heterot taas ovat lehdissä vain kertoakseen heteroelämästään, kuinka kiinnostavaa onkaan kun rempataan taloa ja ostellaan autoa, kuten 200 000 muutakin tismalleen samanlaista perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän ohis, mutta pisti mietityttämään.
Olen naiseksi syntynyt ja olen aina kokenut olevani nainen. Nyky(huuhaa)termistön mukaan olen siis "cisnainen."
Kuviteltu henkilö Pertti on mieheksi syntynyt mutta kokeekin olevansa nainen ja transitioituu. Hän on "nainen."
Transnaisiahan ei nykyään saa ilmeisesti kutsua transnaisiksi, vaan he ovat NAISIA. Mutta minä, joka olen ikäni ollut nainen ja naiseksi itseni kokenut, olenkin CISnainen. Miksi?
Jos minusta saa käyttää sanaa cis, jonka koen turhaksi ja jopa alentavaksi, niin mielestäni minäkin saan kutsua transnaisia heille sopivalla nimellä - transnainen.
Voisiko joku transnainen selventää tätä? Siis koetteko, että trans-etuliite on huono tai väärä? Kutsutteko te naisiksi syntyneitä ja naisiksi itsensä kokevia ihan vain naisiksi, vai käytättekö cis-etuliitettä?
Kutsun naisia ihan naisiksi, tai valtaväestöstä kun puhutaan sekä miehistä että naisista.
En jaksa käyttää mitään cis, cös-liitteitä kun en itsekään ole näistä kaikista ihan perillä koska ei voisi vähempää kiinnostaa. En ota loukkauksena trans-etulitettä.. miksi ihmeessä ottaisin koska mä olen transnainen?
Tuota etuliitettä nyt ei arkielämässä joudu paljoa käyttämään kun en jaksa enkä koe tarvetta jauhaa omasta elämästä tai sukupuolesta 24/7
Valittettavasti nämä nykyiset transaktivistit ja kaikenmaailman muut sukupuoleltaan "kirjavat" ovat äänekästä sakkia ja suoltavat sellaista legendaa suustaan että ei mitään rajaa.
Mua oikeasti ahdistaa nämä kyseiset ihmiset jo senkjn takia koska saattavat kaikki transsukupuoliset huonoon valoon sekoiluillaan.
En kyllä ymmärrä tuota "Aleksia" alkuunkaan ja olen todellakin huolissani tuosta lapsesta ja tuosta julkisuudesta jota he saavat... en oikein voi positiivisesti suhtautua.
Kaikesta huolimatta toivon heille onnea ja voimia. Sitä voi tarvita tulevaisuudessa..
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse ajattelet tämän omituisesti. Jutun Aleksi on ollut mies koko ajan, myös ollessaan raskaana. Sinä jotenkin väännät sen aivoissasi niin, että hän olisi ollut raskauden aikana nainen. Mutta se on se sinun ideasi. Ei hän ole muuttunut miksikään tuossa. Sama ihminen. En ymmärrä miksi lapsista tuossa pitäisi olla huolissaan.
Ihan mielenkiinnosta esitän kysymyksen, tähän saavat vastata kaikki, joiden mielestä sukupuoli palautuu nimenomaan kykyyn lisääntyä ja synnyttää ja siittää:
Entä nainen, jolla ei ole koskaan ollut kohtua, mutta hänellä on vulva ja muut ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit ja hän identifioituu naiseksi: pitäisikö hänen sukupuolensa muuttaa ei-naiseksi? Entä mies, jolta poistetaan kivekset kivessyövän takia, eikä hän siis pysty lisääntymään, poistetaanko häneltä juridinen sukupuolimerkintä, koska lisääntymiskyky menee? Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat, ovatko he edelleen heteropari, vai kaksi sukupuoletonta? Miksi se raja menee juuri tuossa?
En ole tuo jolle kommentoit, mutta pakko epäillä että olet hieman vajaa.
Ei se sukupuoli ole mikään henkilökohtaisen päätöksen alainen asia. MIEHET EIVÄT SYNNYTÄ, se ei ole biologisesti mahdollista! Missä olit koulun biologian tunneilla? Jutun Aleksi on nainen ja sellaisena pysyy vaikka vaihtaisi nimensä Urpo-Eetuksi, joisi itselleen viskibasson ja menisi aina miesten vessaan.
Nainen jolla ei koskaan ole ollut kohtua mutta on muut on edelleen nainen, onhan hänellä naisen kromosomikin. Kohdun puuttuminen olisi kehityshäiriö. Samalla tavalla hän on nainen vaikka rinnat poistettaisiin syövän takia ja niin on mieskin mies vaikka menettäisi kiveksensä syövän takia. Olet kyllä todella outo ja huono argumentoimaan. Myönnä nyt pois että nämä transupolysekoilut ovat oireita mielenterveyden häiriöistä. Sinullakin näyttää sellainen olevan.
Näitä uutisia lukiessa pitää todeta, että oli 50 ikävuoteen mennessä kuvitellut kuulleensa kaiken, mutta ei tule järjettömyydelle loppua.
Siis yhteiskunnan varoin on tätäkin frii**isirkusta mahdollistettu vietävän kohti loppuhuipennusta. Miten se on mahdollista?
Ko henkilöiden täytyy olla jotenkin ressukoita, eivät todellakaan älyllään tai muilla henkisillä kyvyillä ole koskaan loistaneet.
Ja tämmöisestä pelle menosta yhteiskunta virallusen tahon puolesta ilmeisesti oikein palkitsee ja kannustaa jatkamaan tätä järjettömyyttä.
Ps. Luulen nähneeni tämän *pariskunnan* kehä ykkösen vieressä olevassa kauppakeskuksessa (veikkauksen toimiston toisella puolen ) ja ihan rauhalliselta ja leppoisilta vaikuttivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen transmies, mutta synnyttänyt kaksi lasta. Juridinen sukupuolen muutos toki odottelee vielä, ovat olleet minun kanssani tiukempia kuin jutun päähenkilön kanssa En itse koe, että raskaus ja lapsen hoito liittyisivät erityisesti naisena olemiseen. enemmänkin näen, että nyt kun minulla on vielä kehossani nämä ominaisuudet, niin kannattaa mieluummin käyttää niitä, muut keinot saada omia lapsia ovat paljon vaikeampia. Rintojen poiston takia en ole imettänyt. Lapsissa raskainta on se äidittely mikä siinä tulee ulkopuolisilta, itse vanhemmuus sopii minulle. Kyllä meitä on, jotka emme sovi binääriin. Raskasta se toki vielä on kun yhteiskunta on tällä hetkellä niin tiukka näiden normitusten kanssa.
Siis miten niin et muka kuulu binääriin? Sinulla on ilmeisesti toimiva kohtu, munasarjat ja vagina (sekä rinnat jotka olet silponut pois) kun kerran olet onnistunut synnyttämään kaksi lasta. Eikö tuo ole jo aika selvä merkki että kuulut binäärissä naisen sukupuoleen?
Huoh. Millä tavalla munasarjat, vagina ja kohtu liittyvät nimenomaan naiseuteen? Ne liittyvät naiseuteen vain silloin, jos joku päättää että ne liittyvät vain naiseuteen. Et voi silti päätellä kerrassaan mitään sellaisen henkilön sukupuolikokemuksesta, jonka keho on esimerkiksi tuota mallia.
Herää jo pahvi. Binäärin ulkopuolella on vaikka mitä. Sinä voit toki pysytellä siellä, mutta et kyllä voi sanella sitä, että muidenkin tulisi siellä viihtyä. Taitaa ahdistaa ihan julmetusti ajatus siitä, että osa ihmisistä elää rohkeasti omaa elämäänsä, toisin kuin sinä, joka olet aina pelosta vapisten tehnyt kuten valtio käskee. Ettei kukaan vaan katsoisi pitkään. <3
Öö, onko tämä "naiseus" sitten mekkoja, meikkejä ja korkokenkiä? :D Naisena oloon ei vaadita yhtään mitään muuta kuin se että syntyi naiseksi. Loput on konstruktiota ja transsukupuolisuuden lässytys "identiteetistä" vain pönkittää sukupuolirooleja.
On todella vahingollista typistää naiseutta näihin mekkoihin, meikkeihin ja korkokenkiin. Tämäkin vain osoittaa miten transnaiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä naisena olemista.
Kiteytit juuri sen, mikä minua transnaisissa häiritsee. Aina ne tarinat alkaa "Pekka niin tahtoi pienenä poikana pukeutua mekkoon ja äidin korkokenkiin ja laittaa huulipunaa ja äiti sanoi soo, soo". Marja- Sisko Aalto kertoi miten iso askel oli mennä kemikalioon ja pyytää myyjää neuvomaan miten tehdään "oikein uskottava meikki" jne.
Tai miettikää Susan Immosta, entistä Juhaa, Tuksun entouragen jäsentä... Ulkonäkö sillekin näyttää tärkeintä olevan.
Kukaan transnainen ei näytä haluavan olla sellainen nainen kuin vaikkapa minä: kuljen lähinnä (miesten) vaellushousuissa, en muista koska olisin meikannut jne. Silti olen ihan oikea nainen ja tunnen sellainen olevani.
Tuntuu oudolta, että näillä wannabe-naisilla on niin hirveä vimma mekkoihin ja meikkeihin. Se tekee koko hommasta tosi epäuskottavaa, ja meitä oikeita naisia halventavaa: Transnaiset supistaa naiset päässään johonkin pornotähtimuottiin.
Koska julkisuuteen hakeutuu kaikki pissikset.
Ei kenelläkään "tavallisella" ihmisellä ole kauhe vimma pitää itsestään meteliä ja olla jatkuvasti julkisuudessa. Yleensä nämä tyrkyt ovat hyvin pinnallisia ja niitä överi naisellisia tai miesten tapauksessa machoja. Tämä koskee niin. valtaväestöä ja transihmisiäkin.
T. Pieruverkkaireissa viihtyvä yhden ripsivärin ja kulmakynän omaava transnainen joka harrastaa aika lailla "miesten" juttuja.
Kenellä menee herne nenään jos mies käyttää hametta? Minun mieheni lainasi viime kesänä hameitani kun oli niin kuuma ja tykkäsi kovasti. Minäkin tykkäsin. Olin kovin kätevää kun kummallakin oli hame eikä pöksyjä.
Silti olen sitä mieltä että transihmisten dysforia on mielenterveyden ongelma, ei ruumiin.