Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Heh, kyseessä voi olla addh munkaan pikkusisaret ei oo ollut puheripuli kyselijöitä vaikka ovat kaikenlaista kyselleet muttei sellaista tauotonta pölisemistä kuitenkaan, toivottavasti ap:n lapsi rauhoittuisi jossain vaiheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan kammottavaa. Jatkuva puhe tekee pakkokuuntelijan hulluksi.
Meillä on 10v moottoriturpa joka puhuu Ap:n kuvailemalla tavalla ihan koko ajan ja ihan älyttömiä juttuja joissa ei oo päätä eikä häntää. Puhukoon, paitsi ruokapöydässä. En kyllä jaksa koko ajan kuunnella, sanon vaan aijaa, ahaa. Sitten välillä kun jään kiinni niin tunnustan että "en ymmärtänyt ihan kaikkea".
Mutta yritän jaksaa, ajattelen että ehkä se sitten ainakin uskaltaa kertoa jos jotain sattuisi, ja myös myöhemmin sitten teininä puhuu mulle.
Lapsi ei tosiaan oo add tms vaan ihan on sukuvika.
Vierailija kirjoitti:
Mites täällä keskustelu jossa todettiinkin että lapsi on parasta mitä voi olla:D koettakaa jo mammat päättää onko se lapsi ilo vai ei
T, "katkera" vela sinkku:p
Ootko kaikissa asioissa noin mustavalkoinen?
Kuulostaa ihanalta lapselta. Harmi että olet vanhempana turhautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta lapselta. Harmi että olet vanhempana turhautunut.
Jos olisi sinun mielestäsi ihana, ei ole monien muiden mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös yksi lapsista puhuisi vaikka koko ajan. Tämän luonteinen ollut koko ajan, nyt on jo 17-v. Fiksu kaikintavoin ja nyt isompana kyllä ymmärtää kun sanon tekeväni jotain muuta ja tarvitsevani rauhaa. Eihän hän toki kotona koko ajan ole puhumassa joten pääosin kyllä kuuntelen ihan mielelläni. Moni kommentoi että puhe loppuu teininä, mutta meillä kyllä ominaisuus säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Siitepöly aikaan lapsen niiskutus raastaa korvia, oikeasti. 🙃
Ei mitään tekemistä puheen kanssa mutta huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuunnella tälläisen puheliaan 5v. juttuja. Asioita laidasta laitaan, maan ja taivaan väliltä tulee tältä lapselta.
Meillä ainakin kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata. Siis vuoropuhelua meidän kesken, vastaan jos pystyn, myös omia lapsen johtopäätelmiä kuulen
Yleensä se, että mennään hölisemään ventovieraille on merkki siitä että kotona tai pääsä ei ole kaikki ihan kunnossa. Meidänkin naapurustossa on yksi sellainen tyttö. Voi mennä hölöttämään juttujaan jollekin täysin random aikuiselle, tyyliin miehelleni tämän tullessa töistä tai minulle kun olen menossa lenkille. Ei siis tunneta mitenkään eikä olla otettu kontaktia lapseen.[/quote]
Tosi suomalainen näkökulma. Monet ulkkarit ihmettelevät, miten suomalaiset lapset ovat niin oudon epäsosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se, että mennään hölisemään ventovieraille on merkki siitä että kotona tai pääsä ei ole kaikki ihan kunnossa. Meidänkin naapurustossa on yksi sellainen tyttö. Voi mennä hölöttämään juttujaan jollekin täysin random aikuiselle, tyyliin miehelleni tämän tullessa töistä tai minulle kun olen menossa lenkille. Ei siis tunneta mitenkään eikä olla otettu kontaktia lapseen.
Tosi suomalainen näkökulma. Monet ulkkarit ihmettelevät, miten suomalaiset lapset ovat niin oudon epäsosiaalisia.
Jos tuollainen on epäsosiaalisuutta niin en tahdo tietää millaista on sosiaalinen lapsi.
Ole kiitollinen, että olet saanut terveen lapsen, joka osaa puhua, ihmetellä asioita ääneen ja tuoda ulos häntä koskettavia tapahtumia.
Lapsi tekee niin, kun vielä uskoo, että olet äitinä kiinnostunut juuri hänestä, kun kuuntelet ja osallistut. Näin hän tuntee itsensä erityiseksi ja rakastetuksi.
Sääli jos työksesi työnnät hänet sisäänpäin etkä kestä. Vähitellen huomaat, että vuosien jälkeen 'tönitkin' sulkeutunutta lastasi aktiivisemmaksi, mutta silloin on jo myöhäistä.
Mieti tätä ja arvosta lastasi jo nyt. Osallistu hänen maailmaansa. Mikä voi olla tärkeämpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä sitä höpötyksenä. Se on todella kiinnostavaa, jos rupeat sitä aidosti kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei vaan enää illalla pää kestä niitä jatkuvia keskeytyksiä, kun lähes joka lauseen jälkeen kysellään että "minne meni miksi meni, tuo on toissa noin ja tuo on tuossa näin" Ja kun esikoinen aloittaa niin se oikein lietsoo nuorempaa eikä se ainakaan nukahtamista edistä. Ja sitten kun tuntuu ettei kerta kaikkiaan kuunnella ja jatkuvasti saa toistaa. Lukeminen olisi pitänyt varmaan aloittaa 2h ennen kuin pitäisi olla unessa.
-ap
Olen kerran tavannut varmaan tällaisesta lapsesta aikuistuneen version. Se oli eräässä kebab-ravintolassa. Yksi perheenäiti kyseli kassalla varmaankin ainakin 15 itsestäänselvää kysymystä asiakaspalvelijalta. Ne olivat tyyliin: voinko ottaa useamman servetin, missä on wc, saako maksaa käteisellä, missä ovat ruokailuvälineet, voiko ottaa kokislasin vaikka juo maitoa, jne, jne. Meinasi mennä hermot ...
Mun mutsi on tällainen höpöttäjä, ollut niin kauan kuin muistan. Koko ajan puhetta maan ja taivaan väliltä. Jaarittelee, kertoo jostain naapurin lapsista joita en ole tavannut jne. Todella työlästä!
Vierailija kirjoitti:
Mites täällä keskustelu jossa todettiinkin että lapsi on parasta mitä voi olla:D koettakaa jo mammat päättää onko se lapsi ilo vai ei
T, "katkera" vela sinkku:p
Jokainen lapsi on ilon aihe ja ihana, tavalla tai toisella. On meillä vanhemmilla silti oikeus kertoa, että välillä se oma lapsi on rasittava, tavalla tai toisella.
Toivottavasti lapsi ajattelee minusta samalla tavalla vielä aikuisenakin, vaikka välillä olenkin rasittava boomeri.
Läheiseni aspergerlapsi on juuri tuollainen. Ja pyynnöt olla hiljaa ja lopettaa toisten päälle puhuminen menevät kuuroille korville. Lapsi on siis jo yli 10-vuotias eikä kälätys vielä ottanut laantuakseen.
Alue: Aihe vapaa
Oma ADHD ystäväni, jolla on mahdollisesti diagnosoimaton autismi, koska sisaruksellaan ja sisaruksen lapsella on, on sanonut minulle, että hän jäsentelee asioita parhaiten puhumalla ääneen. Se puheripuli on tosi uuvuttavaa ja kestää pitkään. Mitä hankalampi asia, joka vaatii ajattelua, sen kovemmin suu käy.