Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Vierailija kirjoitti:
Mä söisin jotakin mikä sais mahan sekaisin ja piereskelisin sen puheripuli pennun päälle:D loistavaa ois jos vielä oikeat ripulit lentäis penskan päälle
Ja luulet olevasi kovastikin vitsikäs? Hahhahhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lapselle voi opettaa, että välillä ollaan hiljaa? Aikuisen täytyy saada tehdä rauhassa kaikkien kannalta välttämättömät hommat ja välillä hengähtää ja huilatakin? Sitten taas voidaan jutella välillä. Koko ajan kalkattajista tulee tosi rasittavia isompana ihmisenä. Miksei aikuisilla ole nykyään enää mitään tarpeita perheessä? Kyllä aikaisemmin oli. Oli jopa välttämätöntä, että äiti ja isä juttelivat kylään tulleen aikuisen kanssa, vaikka lapset istuivat samassa kahvipöydässä ja olivat enimmäkseen hiljaa. Se että aikuiset saivat jutella keskenään oli heille tärkeää vaihtelua, virkistystä ja kuulumisten vaihtoa. Ei se ollut mitään natsismia, vaan käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Joku selostaa koko ajan vieressä ja vaatii jatkuvia reaktioita.
Toisin sanoen aikuinen ei viitsi hivuttaa höpötystä hedelmällisempään keskusteluun, tai ei välitä. Että kunhan nyt on siinä. Jutteluikäinen voi myös oppia paljon ja lapsesta voi oppia paljon jos viitsii kuunnella. Myös oman rauhan tarpeen voi opettaa ja ettei se ole hylkäys. Pianpa oppii ettei mitään kannata puhua.
Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti!
Mitä tästä tulis jos jokainen puhuis koko ajan ääneen sisäistä puhettaan ja ajatuksiaan. Lapselle on aikuisen opetettava tavat toimia. Äänisaaste on pahasta. Kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella toisen pälätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin, vastaus tuohon otsikkoon. Meillä on noita höpöttäjiä kolme
Pakko myöntää, että välillä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En välillä muista hetken päästä mitä sanoi. :)
Ja mun lapset on jo isoja, esikoinen 20v (asuu kotona vielä) ja kuopus 16v. Etenkin esikoistyttö on kova puhumaan. Välillä ihan taukoamatta tulee koko illan juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi etsii kysymyksillään, puheellaan yhteyttä, huomiota. Jos ei jaksa vastailla, pitäisi lempeästi kertoa lapselle, että lapsen läsnäolo ja juttelu on tärkeää ja nyt pitää hetkeksi keskeyttää, mutta jatketaan taas myöhemmin. Ja päälle lämmin halaus.
Tää aloittajan kertoma ongelma oli eri asia. Puheripuli ei katkea sillä et istutaa ja jutellaa. Höpöttäjä höpöttää vieressä koko ajan teit mitä vaan. Se on vaan laakista lopetettava ja säännönmukaisesti toimittava kunnes tokenee. Ja selitettävä et toi tyyli ei käy, vaivaat muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuunnella kun lapsi puhuu tärkeitä asioitaan. Istu viereen ja kuuntele loppuun asti mitä asiaa on, näin tutustut lapseesi ja hänen tapaansa nähdä maailmaa. Kiehtovaa.
Ihana tosiaan kuunnella lasta, siinä tutustuu lapseen, kun pienelle vastaa lapsen sanavarasto kasvaa ja hän oppii muuallakin kommunikoimaan. Iän myötä lapsi suodattaa asioita, kaikki lapset eivät pälpätä kaikkea, joskus pitää oikein urkkia ja kaivella.
Kaikissa ihmissuhteissa rakastaa ja tai väliin jopa ärsyyntyy toisen pälpätyksestä, mikä onni jos rakastaa. Itse rakastan lapseni ääntä, vieläkin, minä onnellinen.
Samoinhan se on muissa ihmissuhteissa, jos inhoaa ihmista jopa äänen kuuleminen raivostuttaa, sanoi mitä sanoi. On suuri siunaus rakastaa lastaan jonka saa, siis todella. Kaikki me emme ole äitimadonnoja ja isää on turha kaikesta syyttää. Itselläni on suuri onni, se suurin, minä niin rakastan lastani. Ja hän on kertonut rakastavansa äitiään :)
Kato äiti! kirjoitti:
Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti kato! Kato äiti!
Luojan kiitos olen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä tulis jos jokainen puhuis koko ajan ääneen sisäistä puhettaan ja ajatuksiaan. Lapselle on aikuisen opetettava tavat toimia. Äänisaaste on pahasta. Kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella toisen pälätystä.
Ap teki aloituksen omasta puheliaasta lapsestaan( 7 v) . Lapsi vasta opettelee kanssakäymistä muiden kanssa. Kyllähän viimeistään koulussa opitaan, että jokainen puhuu vuorollaan, kuuntelee ja ei keskeytä toisia. Vanhemmalla on myös tehtävä tuossa lapsen puheliaisuuden suuntaamisessa, ei tiuskimalla "suu kiinni" kommentteja, vaan viisaasti ohjaamalla lapsen ajattelua. Runsas puhuminen on usein myös huomion hakemista, ts lapsella on vaje siinä, miten häntä on huomioitu.
Aikuisen puheliaisuus on eri asia, aikuinen toivottavasti on jo oppinut, että omassa puhumisessa pitää ottaa toiset huomioon ja kenenkään ei ole pakko kuunnella hölöttävää toista aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä tulis jos jokainen puhuis koko ajan ääneen sisäistä puhettaan ja ajatuksiaan. Lapselle on aikuisen opetettava tavat toimia. Äänisaaste on pahasta. Kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella toisen pälätystä.
Ap teki aloituksen omasta puheliaasta lapsestaan( 7 v) . Lapsi vasta opettelee kanssakäymistä muiden kanssa. Kyllähän viimeistään koulussa opitaan, että jokainen puhuu vuorollaan, kuuntelee ja ei keskeytä toisia. Vanhemmalla on myös tehtävä tuossa lapsen puheliaisuuden suuntaamisessa, ei tiuskimalla "suu kiinni" kommentteja, vaan viisaasti ohjaamalla lapsen ajattelua. Runsas puhuminen on usein myös huomion hakemista, ts lapsella on vaje siinä, miten häntä on huomioitu.
Aikuisen puheliaisuus on eri asia, aikuinen toivottavasti on jo oppinut, että omassa puhumisessa pitää ottaa toiset huomioon ja kenenkään ei ole pakko kuunnella hölöttävää toista aikuista.
Eli opettajien harteille tuokin jää, kun mamma ei itse osaa opettaa kullannupulleen, miten kunnioitetaan toisten ihmisten rauhaa edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä hiljenee. Kohta se on teini ja vastaa kaikkeen emmätiiä, joo kai sekä ihan sama, ja alat epäilemään onko sillä enää yhtään mitään aivotoimintaa. Ja sitä ei todellakaan kiinnosta kysyä niinhän, äiti? vaan se kysyy että mitä ny TAAS.
Aika aikansa kutakin ihmistaimen kehityksessä, usko pois.
Ahhah.
Meillä teini "Kryptot, mersut, ihme rahantekojutut, musa, kaverit, miljonäärit, pelaaminen..." Argh.
Toinen "Paska elämä, paskat kaverit, paska koulu, paska kesä, paskaa.. "Argh.
Helppo päätellä kumpi koulukiusattu ja lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä tulis jos jokainen puhuis koko ajan ääneen sisäistä puhettaan ja ajatuksiaan. Lapselle on aikuisen opetettava tavat toimia. Äänisaaste on pahasta. Kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella toisen pälätystä.
Ap teki aloituksen omasta puheliaasta lapsestaan( 7 v) . Lapsi vasta opettelee kanssakäymistä muiden kanssa. Kyllähän viimeistään koulussa opitaan, että jokainen puhuu vuorollaan, kuuntelee ja ei keskeytä toisia. Vanhemmalla on myös tehtävä tuossa lapsen puheliaisuuden suuntaamisessa, ei tiuskimalla "suu kiinni" kommentteja, vaan viisaasti ohjaamalla lapsen ajattelua. Runsas puhuminen on usein myös huomion hakemista, ts lapsella on vaje siinä, miten häntä on huomioitu.
Aikuisen puheliaisuus on eri asia, aikuinen toivottavasti on jo oppinut, että omassa puhumisessa pitää ottaa toiset huomioon ja kenenkään ei ole pakko kuunnella hölöttävää toista aikuista.
Eli opettajien harteille tuokin jää, kun mamma ei itse osaa opettaa kullannupulleen, miten kunnioitetaan toisten ihmisten rauhaa edes joskus.
Kyllä, varmaan ensimmäisiä asioita, mitä koulussa opetetaan on se, että jokainen puhuu vuorollaan. Ja tätä opettelevat tietysti jo päiväkodissa.
Ja tätä opeteltiin jo omana kouluaikanani kansakoulussa. Eiväthän lapset tuli valmiina tässäkään asiassa kouluun, vaan siellä opetellaan muiden huomioon ottamista, tilan antamista toisille ja toisten kuuntelemista.
Kiva että muka palaatta 50-luvulle, minä sitä elin enkä pelleile.
Vierailija kirjoitti:
Kiva että muka palaatta 50-luvulle, minä sitä elin enkä pelleile.
Miten voi "palata" 50-luvulle jos ei ole siellä koskaan elänyt? Itse voisin "palata" aikaisintaan 70-luvun puoliväliin...
Mites täällä keskustelu jossa todettiinkin että lapsi on parasta mitä voi olla:D koettakaa jo mammat päättää onko se lapsi ilo vai ei
T, "katkera" vela sinkku:p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttava joka höpöttää koko ajan. Onneksi hän asuu kaukana, mutta puhelimessa puhutaan välillä, tai siis hän puhuu. Sanoo "Hei." ja sen jälkeen alkaa ihan loputon pulputtaminen jostain aiheesta, joka ei vois mua vähempää kiinnostaa, tyyliin: "Mä viime viikolla ostin keittiöön verhot, sellaset ja tollaset, oliko se nyt torstai... Ei kun kyllä se oli perjantai, juu kävellen menin tällä kertaa, kun ajattelin, että siinä saa liikuntaa, niin edelliset verhot alkoi olemaan jo aika kulahtaneet, ne oli vihreät, ostin ne silloin Tokmannilta, kun Kaisa oli pieni, olikohan se vuosi 2014 tai 2015, nyt halusin jotain vaihtelua ja otin keltaiset, toiset olisi olleet vihreät, mutta ei ollut oikein nätti sävy..." ja blaa blaa. Tuota samaa voi jatkua toista tuntia. Oon välillä ihan kypsä, enkä toki aina vastaakaan puhelimeen. Tekstiä tulee ihan hengästyttävää tahtia ja valehtelematta siihen pajatukseen ei saa sanaakaan väliin. Sietämätöntä.
Mut pointtina siis se, että on ihan syytä opettaa lapselle rajoja puhumisenkin suhteen.
Ex-mies on tällainen ja on todellakin yksi syy siihen miksi on ex. Jatkuva puhe ja pulputus päällä, itseä kiinnostavista aiheista yhtään huomioimatta kiinnostaako keskustelukumppania aihe tai tietääkö siitä mitään. Olen utelias luonne ja noin lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki asiat ja useimmat ihmiset osaavat puhua kiinnostavasti toiselle uusistakin asioista, mutta kun kuuntelee 20 minuutin monologia tietokonepelin säännöistä sillä tasolla selitettynä että pelejä pelaamaton ihminen ei taatusti ymmärrä mitään, niin alkaa savu nousemaan korvista. Ja kyllä, yritin ohjata keskustelua toiseen suuntaan, yritin kysyä tarkentavia kysymyksiä, yritin myös sanoa suoraan etten ymmärrä hänen selityksestään yhtään mitään. Mikään ei auttanut, kun on ongelma on se että ainoa mikä kiinnostaa on oma ääni, keskustelukumppanin ajatukset ei kiinnosta. Todella rasittavaa ja syö kaiken energian ympäriltään. Luulin välillä tulevani hulluksi. Onneksi tajusin erota lopulta.
Eron jälkeen tutustuin kaveriin jolla oli samanlainen tyyli puhua, hänellä vain aiheenaan lapsensa ja sukulaisensa ja puutarhanhoito. Monologi siirtyy juuri tuollaisilla aasinsilloilla asiasta toiseen, niin voidaan sujuvasti hypätä lasten matikanläksyjen yksityiskohtaisesta selostuksesta (minulle täysin tuntemattoman) Eino-sedän liiterin rakentamiseen tarvittavan puutavaran kuljettamiseen Toijalaan.
Nykyään nuo kaksi ovat naimisissa keskenään. Aika suloista ajatella että pölöttävät siellä illat pitkät toisilleen ja toistensa päälle, molemmat omia juttujaan. Niin sitä löytyy jokaiselle se oikea.
ADHD aiheuttaa joillekin tällaista puheripulia. Ystäväni ADHD mies voi vetää vaikka 3h monologin itseään kiinnostavista asioista. ADHD ystäväni soittaa kevyesti 4h monologipuhelun vaikka joka päivä tismalleen samoista asioista, jos vaan mahdollista. Puheluiden välissä sepustaa monien viestien pituisia monologeja Whatsappissa.
Itse päinvastaisesti en puhu paljoakaan ja lopetan puhumisen heti, jos huomaan, että toista ei kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Taidokkaasti käytetty tyylikeinona pituutta, joka vei asian ytimeen.