Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Ei loputonta lasten puheripulia tarttekaan sietää ja jaksaa. Voi sanoa, et älä ole koko ajan äänessä. Mieti asioita hiljaa itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse höpisin itseksenikin lapsena, ihan kokoajan. Sain liikanimen räpätäti.
Kyllä suu säppiin meni kun kasvoin.
Lasten höpinää on hauska kuunnella, mielikuvitusta kasvattaa, voin sanoa kokemuksella.
Lukitse lapsi kellariin. Anna piiskaa, kunnes hiljenee.
Luoja ei tykkää turhan puhujista. Vaikeneminen on kultaa.
Tee lapsestasi kunnon suomalainen. Hiljainen suomalainen.
Myy lapsi orjaksi arabeille.
Täällä ei mitään joutavanpuhujia kaivata.
Esim. Jari Sarasvuon iskä ja äippä eivät tehneet niin.
Koko kansa saa nyt kärsiä seurauksista.
Hölisevä lapsi on sairas.
Hänet pitää viedä mielisairaalaan ja vaimentaa lääkkeillä.
Tärkeintä on ettei pissisäitiä häiritä jatkuvilla kyselyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaat ettei kiinnosta, nyt ei jaksa kuunnella. Sen ymmärtää lapsikin ilman että tarvitsisi osata hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Yks tyyppi ha7rrasti tota et puhu puhelimessa ku ruuneperi. Ei yhtää kiinnostanu sen jutut. Ikinä ei ollu mun kuulumisista kiinnostunu. Lopetin sen kuuntelun. Olin aivan poikki aina siitä vyörytyksestä. Rajat moisille voimasyöpöille.
Niin muaki ärsyttää tuollaiset, esim yks masentunut ystäväni piipittää etten ymmärrä mitään, mutta lopulta saan hänet nauramaan vaikka olenkin itse ihan puhki.
Vastavuoroisuutta!
Aiheena olikin lasten puheripulit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule töihin muistisairaiden ja mielenterveysongelmaisten vanhusten ympärivuorokautiseen yksikköön. Ainut ero on etteivät nämä enää opi MITÄÄN.
Itse olen introvertti, tarkkailiija ja kuuntelijatyyppi. Itsellä on paljon puheliaita ystäviä, joiden seurassa viihdyn. He ovat puheliaita mutta se on vastavuoroista ja heidän kanssa oikein itsekin innostuu.
Sitten on nämä, joista palstallakin puhutaan, eli tyypit jotka puhuvat pakonomaisesti ja tauotta.
Eli joiden kanssa on turha tehdä muuta kuin kuunnella tuppisuuna kun toinen vaan pulputtaa ja toivoa, että olisipa tämä pian ohi.
Esim. "näin kivan verhokankaan ja ajattelin että siitä tulisi kivat verhot sinne kesämökille mutta toisaalta ajattelin, että ne vanhat verhot on vielä ihan hyvät jos ne vain pesee, taidankin vain pestä ne... "
Eli ihan kuin olisin joku "rakas päiväkirjani" ihmismuodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuunnella kun lapsi puhuu tärkeitä asioitaan. Istu viereen ja kuuntele loppuun asti mitä asiaa on, näin tutustut lapseesi ja hänen tapaansa nähdä maailmaa. Kiehtovaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuunnella kun lapsi puhuu tärkeitä asioitaan. Istu viereen ja kuuntele loppuun asti mitä asiaa on, näin tutustut lapseesi ja hänen tapaansa nähdä maailmaa. Kiehtovaa.
Ihana tosiaan kuunnella lasta, siinä tutustuu lapseen, kun pienelle vastaa lapsen sanavarasto kasvaa ja hän oppii muuallakin kommunikoimaan. Iän myötä lapsi suodattaa asioita, kaikki lapset eivät pälpätä kaikkea, joskus pitää oikein urkkia ja kaivella.
Kaikissa ihmissuhteissa rakastaa ja tai väliin jopa ärsyyntyy toisen pälpätyksestä, mikä onni jos rakastaa. Itse rakastan lapseni ääntä, vieläkin, minä onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kuuntele, eli kun lapsellisia tulee kylään, niin vetäydyn mahdollisimman kauas räkäisistä tyhmeliineistä. En voi ymmärtää miksi kukaan haluaa pilata elämänsä noita tyhmiä kääpiä hyysätessä 🤔
Lapset on hyvä siirtää pienenä sisäoppilaitoksiin vaikkapa Sveitsiin.
Sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä, niin heille voi myöntää lyhyen audienssin.
Henkilökunta ja muut palkolliset on keksitty lasten kuuntelua ja kasvatusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin puhelias lapsi, nautin puhumisesta ja mulla oli ihan järkyttävästi sanottavaa kokoajan. Tykkäsin jutella. Pahalta, siis oikeasti pahalta tuntui kun vanhemmat ilmaisivat etteivät jaksa kuunnella. Kyllä mä nyt heitä ymmärrän mutta silloin en. Ja juu, aikuisena oon tietyille henkilöille yhä samanlainen.
Lasten puhumista ei saa rajoittaa. Siitä tulee ongelmia myöhemmällä iällä.
Aiheuttaa ahdistusta ja heikentää itsetuntoa/-varmuutta. Ei tietysti kaikilla.
kuunnelkaa mitä lapsi sanoo ja vastatkaa ja jos liiaksi menee niin ulkoilemaan, toimintaa
Meillä on tasan päinvastoin. Aikuiset höpöttävät taukoamatta lapselle jotain. Nyt olen pikku hiljaa oppinut, että pidän oman suuni kiinni ja kiellän myös siskoani avaamasta suutaan. Pikku hiljaa, kun vaan jaksan odottaa, niin lapsi saattaa alkaa puhumaan omista asioistaan.
Etenkin automatkalla kiellän muita, kuin lasta puhumasta. Meidän suvussa on tälläinen virhe, varastaa koko äänimaailma.
Jos mitä ikinä kadun, niin omaa höpötystäni. Olisin edes kysellyt lapseltani, mitä hänelle kuuluu? Mutta olen vaan jaellut typeriä ohjeitani. Hävettää, kaduttaa ja anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin perheen kesken veneilemässä. Lapsen juttu alkoi, kun päästiin vesille ja päättyi, kun tultiin rantaan. Reissu kesti reilun tunnin. Koko matkan sama juttu, tauotta.
No kyllähän sen lapsen voi keskeyttää ja tehdä kysymyksiä. Miksihän se ja se asia on niin?
Vanhempien tehtävä on opettaa lasta vuorovaikutukseen, juuri kyselemällä ja pyytämällä, että myös lapsi kuuntelee vastauksia.
Tuo jatkuva puheen pulputus voi olla myös sitä, että lapsi ottaa vastuun tilanteessa puhumisesta, jos tietää, etteivät muut puhu. Tilanne voi jännittää ja siksi puhuu.
Mä söisin jotakin mikä sais mahan sekaisin ja piereskelisin sen puheripuli pennun päälle:D loistavaa ois jos vielä oikeat ripulit lentäis penskan päälle
Alue: Aihe vapaa
Jotkut tosiaan varmaan pelkää hiljaisuutta. Se on pakonomaisesti täytettävä hölinällä. Rasittavaa. Koulikaa lapsenne ihmisen tavoille.