Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvo lasta, ettei ole sopivaa koko ajan olla äänessä. Voi miettiä asioita hiljaa itsekseen omassa päässä, ihmetellä, kysellä, vertailla, tutkia. On epäkohteliasta rasittaa muita jatkuvalla puheripulilla. Lasta ohjattava ihmisten tavoille. Se on kotikasvatusta!
Minun mieheni ja hänen lapsensa ovat vähän tuollaisia. Kummallakin on asperger. Puolituttujen tai tuntemattomien kanssa ovat ihan tuppisuita, mutta läheisten ihmisten kanssa purkautuu valtava puheripuli. Itselläni on add enkä pysty keskittymään mihinkään tuon puhetulvan keskellä. Tuntuu, että aivot rasittuvat erityisen nopeasti tällaisten ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttava joka höpöttää koko ajan. Onneksi hän asuu kaukana, mutta puhelimessa puhutaan välillä, tai siis hän puhuu. Sanoo "Hei." ja sen jälkeen alkaa ihan loputon pulputtaminen jostain aiheesta, joka ei vois mua vähempää kiinnostaa, tyyliin: "Mä viime viikolla ostin keittiöön verhot, sellaset ja tollaset, oliko se nyt torstai... Ei kun kyllä se oli perjantai, juu kävellen menin tällä kertaa, kun ajattelin, että siinä saa liikuntaa, niin edelliset verhot alkoi olemaan jo aika kulahtaneet, ne oli vihreät, ostin ne silloin Tokmannilta, kun Kaisa oli pieni, olikohan se vuosi 2014 tai 2015, nyt halusin jotain vaihtelua ja otin keltaiset, toiset olisi olleet vihreät, mutta ei ollut oikein nätti sävy..." ja blaa blaa. Tuota samaa voi jatkua toista tuntia. Oon välillä ihan kypsä, enkä toki aina vastaakaan puhelimeen. Tekstiä tulee ihan hengästyttävää tahtia ja valehtelematta siihen pajatukseen ei saa sanaakaan väliin. Sietämätöntä.
Mut pointtina siis se, että on ihan syytä opettaa lapselle rajoja puhumisenkin suhteen.
Ex-mies on tällainen ja on todellakin yksi syy siihen miksi on ex. Jatkuva puhe ja pulputus päällä, itseä kiinnostavista aiheista yhtään huomioimatta kiinnostaako keskustelukumppania aihe tai tietääkö siitä mitään. Olen utelias luonne ja noin lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki asiat ja useimmat ihmiset osaavat puhua kiinnostavasti toiselle uusistakin asioista, mutta kun kuuntelee 20 minuutin monologia tietokonepelin säännöistä sillä tasolla selitettynä että pelejä pelaamaton ihminen ei taatusti ymmärrä mitään, niin alkaa savu nousemaan korvista. Ja kyllä, yritin ohjata keskustelua toiseen suuntaan, yritin kysyä tarkentavia kysymyksiä, yritin myös sanoa suoraan etten ymmärrä hänen selityksestään yhtään mitään. Mikään ei auttanut, kun on ongelma on se että ainoa mikä kiinnostaa on oma ääni, keskustelukumppanin ajatukset ei kiinnosta. Todella rasittavaa ja syö kaiken energian ympäriltään. Luulin välillä tulevani hulluksi. Onneksi tajusin erota lopulta.
Eron jälkeen tutustuin kaveriin jolla oli samanlainen tyyli puhua, hänellä vain aiheenaan lapsensa ja sukulaisensa ja puutarhanhoito. Monologi siirtyy juuri tuollaisilla aasinsilloilla asiasta toiseen, niin voidaan sujuvasti hypätä lasten matikanläksyjen yksityiskohtaisesta selostuksesta (minulle täysin tuntemattoman) Eino-sedän liiterin rakentamiseen tarvittavan puutavaran kuljettamiseen Toijalaan.
Nykyään nuo kaksi ovat naimisissa keskenään. Aika suloista ajatella että pölöttävät siellä illat pitkät toisilleen ja toistensa päälle, molemmat omia juttujaan. Niin sitä löytyy jokaiselle se oikea.
Käytiin perheen kesken veneilemässä. Lapsen juttu alkoi, kun päästiin vesille ja päättyi, kun tultiin rantaan. Reissu kesti reilun tunnin. Koko matkan sama juttu, tauotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakkaan, en tehnyt lapsia. Toivoisin että moni teistäkään ei olisi tehnyt, kurjaa lapsellekin kun vanhempaa ei kiinnosta pohtia maailmaa. Ja se maailma tulee tuhoutumaan kun niitä kersoja pusketaan tätä tahtia ja ekosysteemit romahtaa
Vierailija kirjoitti:
En jaksakkaan, en tehnyt lapsia. Toivoisin että moni teistäkään ei olisi tehnyt, kurjaa lapsellekin kun vanhempaa ei kiinnosta pohtia maailmaa. Ja se maailma tulee tuhoutumaan kun niitä kersoja pusketaan tätä tahtia ja ekosysteemit romahtaa
Eihän sitä voi tietää etukäteen minkälainen lapsi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietää ettei ole tekemässä pahojaan kun on äänessä, tietää myös että on turvassa ja paikalla kun normaali ääni kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kummipoika on tällainen moottoriturpa. On jo 13v ja koko ajan äänessä. Kulkee perässä ja puhuu. On kyllä nepsy, joten selittänee osin. Mä oon aina ihan uupunut, kun kyläillään viikonloppu. En tiedä miten vanhemmat jaksaa. Oman teinikolmikon kanssa on pääosin hiljaista. Olihan niillä pieninä jonkunlainen kyselyikä.
Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta muistaisin, että tuon ikäisellä lapsella on ns. "kyselykausi", jolloin lapsi "riivaa" aikuisia kysymyksillään ja höpinöillään.
Itsellä on ikävä kyllä, tuollainen aikuinen ystävä, joka tosiaan soittelee tunnin puheluita ja selittelee ummet ja lammet. Itsellä koko puhelu menee, etten saa sanaa sanoa. Kun hän tulee kylään, hän saattaa puhua tuntikausia "itsekseen" eli tajunnanvirtaa, jota on raskas kuunnella ja tuntuu jälkeenpäin, kuin olisi "takki tyhjänä". Eli hän puhuu tyhjänpäiväisiä asioita, joita muut lähinnä ajattelee päässään tyyliin: "taidan tehdä tänään lihapullia ja täytyy poiketa kaupassa kun on sipulit loppu... en sittenkään tee lihapullia kun lapsilla oli niitä eilen eskarissa teenpä makaroonilaatikon mutta tuleehan siihenkin sipulia..."
Ymmärrän, että me kaikki joskus ystävien kesken pulisemme tajunnanvirtaa, eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa, mutta sitten on nämä joiden koko keskustelu on tauotonta "ääneen ajattelua". Ystäväni on kuitenkin muuten tavattoman kiltti, älykäs ja hyväntahtoinen.
Mietin toisinaan, että helpottaako häntä se, että kuuntelen hänen monologiaan vai onko se samantekevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut varmaan pelkää hiljaisuutta. Jotkut luulee, et hiljaisuus on parasta ja et se on täytettävä puheella koko ajan. Mikä siinä on, et ei voi lasta ohjata tossa asiassa ja neuvoa, et ei ole tarkoitus koko akan ääneen mietiskellä ja kertoo ja VAIVATA muita?! Jos vanhemmatkin kärsii lapsens pölötyksesta niin missä se sille sanotaan jos ei kotona. Nyt järki käyttöön!
Osta vihko ja neuvo kirjottaan ajatusvirtansa sinne. Käsialalla. On näpräämistä ja harjaantuu käsiala samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapsellesi, et kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella toisen puhetta. Sitte puhutaan jos on kysyttäbää tai joku oikea asia. Omia mietteitä miettik jokainen vain hilja omassa päässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksakkaan, en tehnyt lapsia. Toivoisin että moni teistäkään ei olisi tehnyt, kurjaa lapsellekin kun vanhempaa ei kiinnosta pohtia maailmaa. Ja se maailma tulee tuhoutumaan kun niitä kersoja pusketaan tätä tahtia ja ekosysteemit romahtaa
Eihän sitä voi tietää etukäteen minkälainen lapsi tulee.
Kyllä sitä suunnilleen tietää, jos molemmat vanhemmat ja suku on tiedossa. Tottakai yllätyksiäkin tulee, mutta eihän elämässä mikään ole varmaa. Voi tulla iloinen yllätys, soma viisas ja kaikinpuolin ilo, koko suvulle.
Tee testi ja puhu koko ajan kaikkee jonninjoutavaa sille et se ei saa suunvuoroa. Ihan koko ajan. Vaikka yks päivä. Illalla käsket nukkumaan suoraa ja laitat oven kiinni. Katso mikä vaikutus. Jos lapsi siitä huomais itse et kuinka rasittavaa se on ja muuttais käytöstään.
Jotkut on samanlaisia koko ikänsä. Tunnen muutaman rouvan, joille on jäänyt päälle ihan kaiken selostaminen. Ilmeisesti tämä toiminto on aktivoitunut pienten lasten seurassa.
Jos ootte joskus kuulleet jonkun selittävän ympäristöä näkövammaiselle, niin nämä tyypit tekee sitä kaikille kaikissa tilanteissa ja selostavat kaiken, mitä näkyy, kuuluu, tuntuu, tapahtuu, tapahtui äsken, tapahtuu seuraavaksi ja mitä hän siitä ajattelee. Ihan loputonta, hyvin rasittavaa, mutta omalla vinoutuneella tavalla viihdyttävää.
Muistan koulussa kun jotkut koko ajan viittas ja halus ja sai puheenvuoron aivan vaan kertoakseen jotain juttuja. Ihmettelin sitä, itse en iki maailmassa olis tehny niin. Minusta oli kummallista haaskata aikaa moiseen. Koulussakin siis vois opettaa näitä puhetapoja. Kodissa päävastuu vanhemmilla. Katkaiskaa se puheripuli.
Yks tyyppi harrasti tota et puhu puhelimessa ku ruuneperi. Ei yhtää kiinnostanu sen jutut. Ikinä ei ollu mun kuulumisista kiinnostunu. Lopetin sen kuuntelun. Olin aivan poikki aina siitä vyörytyksestä. Rajat moisille voimasyöpöille.
Alue: Aihe vapaa
Älä kuuntele sitä puheripulia. Mieti omia asioitasi. Tee kupla ympärillesi.
Laita napit korviin ja kuuntele musaa tai pidä niitä ihan feikisti.