Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jatkaa death metalia kuuntelevan miehen tapailua?
14.05.2019 |
Olen vasta pari kertaa käynyt treffeillä tämän miehen kanssa, ja nyt sitten tuli musiikkimaku puheeksi. Millaiset ihmiset tuollaista musiikkia oikein kuuntelee? Väkivaltaiset ja sellaisesta nautintoa saavat? Vai psyykkisesti terveetkin?
Mies vaikuttaa muuten mukavalta, kauheasti en tosin osaa vielä sanoa. Mutta tuo musiikkimaku mietityttää. Luin tällaisesta tutkimuksesta: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006033818.html
Tuon mukaan kyseisen musiikin fanit olisivat ihan tavallisia. Kyseinen musiikki tekee fanit iloisiksi ja voimaantuneiksi. Mutta vähän ihmetyttää, että millainen ihminen voi saada iloa ja voimaa kauheuksia kuuntelemalla?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metallin kuuntelijat ovat keskimääräistä älykkäämpiä, empaattisempia, vähemmän väkivaltaisia ja ylipäänsä mukavampia ihmisiä.
Joukkoon voi mahtua toki mielenterveysongelmaisia, masentuneita yms. vähintään normaalissa määrin, tai jopa enemmän, mutta ne eivät kuitenkaan ole itselleen ja läheisilleen vaarallista tyyppiä.
Väkivaltaisten, kauhuaiheiden yms. voimakkaiden ja tummien sanoitusten ja performanssien (videot, keikat) takana ei ole sen kummempaa kuin dramatiikka, mystiikka, fantasia ja sen sellainen mielikuvituksellisuus, joka ihmisiä aina kiehtoo. Synkkien ajatusten ja tunteiden käsittely musiikin kautta on myös omiaan auttamaan ihmistä, sen sijaan, että sitä omaa angstia tai vihaa aletaan purkaa verbaalisesti saati nyrkein perheenjäseniin tai nakkijonoissa.
Kiitos, tämä oli ihan ymmärrettävä kuvaus viitaten etenkin viimeiseen lauseeseesi. Sitä en kyllä usko, että musiikkimaku juuri kertoisi mitään kuuntelijan älykkyydestä. Muusikon itsensä älykkyydestä sen sijaan kyllä, sillä luovuus kertoo älykkyydestä.
Ap
Monimutkaisemman musiikin ymmärtäminen vaatii enemmän älyä. Toki "metalli" on niin laaja käsite, että sen alle mahtuu myös yksinkertaista "metal for dummies" -ränttätänttää. Myönnetään.
Sitä kuitenkin on tutkittu, että monimutkaisen (metalli, klassinen, jazz) musiikin kuuntelijat ovat älykkäämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä heviä kuuntelevat ovat loppupeleissä sitä tervepäisintä sakkia.
Metallimiehet on usein fantasiakirjallisuutta lukevia nallekarhumaisia nörttejä.
Mulle metallimies, kiitos. Olisi kauheaa, jos joutuisi miehen kanssa jotain gospelia tai keekkiä kuunnella, mambasta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää aloitus provo? t. metallifani
Mutta vastauksena: Kannattaa.
"Iltalehden festarivertailussa on myös paljon iloisia voittajia. Pitkään aavisteltu teoria raskaan rockin kuuntelijoiden hellämielisyydestä voidaan nyt julistaa todistetuksi. Kolmilla hevifestareilla - Helsingin Tuska, Tampereen South Park ja Kauhajoen Nummirock - vain yhdellä raportoitiin yksi pahoinpitelytapaus vuodessa."
Miksi tämä olisi provo? Death metalilla on tietääkseni muutenkin aika huono maine. Kyselen vain minulle tuntemattomammasta asiasta aiheesta enemmän tietäviltä.
Pidän itsekin jonkinlaisesta metalliksikin luokiteltavasta musiikista, ja olen ollut hevifestareilla kuuntelemassa siellä esiintyviä kevyempää metallia soittavia suosikkibändejäni, mutta minusta tuollainen kaoottisen väkivaltaiselta kuulostava death metal on eri asia.
Ap
Alagenrejä ja alagenrejen alagenrejä on turha aoklaa kovinkaan tiukkapipoisesti erotella. Se, että jokin sinusta kuulostaa "väkivataiselta" tai "kaoottiselta" on vain oma makumieltymiksesi tai tulkointasi tai harjaantumattomuuttasi kyseiseen ala-alagenreen.
Ei se sen kummempi juttu ole kuin että 40-50 -luvuilla syntyneiden mielestä Beatles ja Rolling Stones olivat kauheaa, turmiollista, hävytöntä epämusikaalista metelöintiä joka vääjäämättä oli nuorisoa ongelmiin viettelevä ja lähinnä hulluutta aiheuttava rappion kätyri. Eivät vaan olleet tottuneet sen enempää uuteen musiikkilajityyppiin kuin siihen liittyvään nuorison alakulttuuriinkaan. Metallihan sinänsä on vanha ilmiö, mutta on pysynyt aina melko marginaalisena alakulttuurina kaikkialla paitsi Suomessa, jossa siitä on laajentunut jopa valtavirta-pop:in puolelle haaraumia.
Kaikissa, siis ihan kaikissa, metallin genreissä on omat musiikilliset innovaationsa. Tempo, säröiset saundit ja ei-konventionaaliset tavat rakentaa biisi ovat omiaan hämäämään tusinapopin tai klaassisten musiikkityylien piiriin rajoittunut kuulija niin, että tämä ei kykene edes erottamaan ja tunnistamaan musiikin elementtejä (rytmi, sävel, harmonia, rakenne, orkestraatio, lyriikat, jne) nauttiakseen sävellyksistä. Siitä huolimatta ne ovat olemassa. Vaatii tottumista ja sopeutumista ihan samalla lailla kuin aikanaan bluesin ja rockin myötä keksityn sähkökitaran täyteläisen särösaundin totuttelu verrattuna aiempaan puhtaaseen ja heleään kitaran ääneen. Tottumaton kuulee vain meteliä ja kaaosta, kunnes harjaantuu paremmaksi ja monipuolisemmaksi musiikilliselta erottelukyvyltään. Se kannattaa, sillä sitä kautta saa enemmän irti myös muusta musiikista ja elämyspiiri laajenee monin tavoin.
Minulle musiikissa tärkeimpiä asioita ovat sanoitukset. Viittasin niihin kun kuvailin death metalia kaoottiseksi ja väkivaltaiseksi, ja sellaisiahan ne sanoitukset yleensä ovat.
En ole niinkään kiinnostunut death metalin termeistä ja sellaisesta, vaan sellaisen kuuntelijan mielentilasta.
Ehkä hyvin erilaiset maut eivät muutenkaan toimi suhteessa, sillä kyseinen mies ei omien sanojensa mukaan juuri muuta kuuntelekaan, ja minä taas en halua hänen soittavan suosikkimusiikkiaan minun läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos musiikkigenret vertaillaan sen perusteella, missä tapahtumissa eniten sattuu ja tapahtuu, niin Seinäjoen Tangomarkkinat taisi olla pahimmasta päästä?
Kyllä se on yleensä just death metal, jonka "vaikutuksen" alla tehdään usein ne kamalimmat teot. Monen suomalaisen ja jenkin t*rroristin mielimusiikkia, siis koulua*pujien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää aloitus provo? t. metallifani
Mutta vastauksena: Kannattaa.
"Iltalehden festarivertailussa on myös paljon iloisia voittajia. Pitkään aavisteltu teoria raskaan rockin kuuntelijoiden hellämielisyydestä voidaan nyt julistaa todistetuksi. Kolmilla hevifestareilla - Helsingin Tuska, Tampereen South Park ja Kauhajoen Nummirock - vain yhdellä raportoitiin yksi pahoinpitelytapaus vuodessa."
Miksi tämä olisi provo? Death metalilla on tietääkseni muutenkin aika huono maine. Kyselen vain minulle tuntemattomammasta asiasta aiheesta enemmän tietäviltä.
Pidän itsekin jonkinlaisesta metalliksikin luokiteltavasta musiikista, ja olen ollut hevifestareilla kuuntelemassa siellä esiintyviä kevyempää metallia soittavia suosikkibändejäni, mutta minusta tuollainen kaoottisen väkivaltaiselta kuulostava death metal on eri asia.
Ap
Alagenrejä ja alagenrejen alagenrejä on turha aoklaa kovinkaan tiukkapipoisesti erotella. Se, että jokin sinusta kuulostaa "väkivataiselta" tai "kaoottiselta" on vain oma makumieltymiksesi tai tulkointasi tai harjaantumattomuuttasi kyseiseen ala-alagenreen.
Ei se sen kummempi juttu ole kuin että 40-50 -luvuilla syntyneiden mielestä Beatles ja Rolling Stones olivat kauheaa, turmiollista, hävytöntä epämusikaalista metelöintiä joka vääjäämättä oli nuorisoa ongelmiin viettelevä ja lähinnä hulluutta aiheuttava rappion kätyri. Eivät vaan olleet tottuneet sen enempää uuteen musiikkilajityyppiin kuin siihen liittyvään nuorison alakulttuuriinkaan. Metallihan sinänsä on vanha ilmiö, mutta on pysynyt aina melko marginaalisena alakulttuurina kaikkialla paitsi Suomessa, jossa siitä on laajentunut jopa valtavirta-pop:in puolelle haaraumia.
Kaikissa, siis ihan kaikissa, metallin genreissä on omat musiikilliset innovaationsa. Tempo, säröiset saundit ja ei-konventionaaliset tavat rakentaa biisi ovat omiaan hämäämään tusinapopin tai klaassisten musiikkityylien piiriin rajoittunut kuulija niin, että tämä ei kykene edes erottamaan ja tunnistamaan musiikin elementtejä (rytmi, sävel, harmonia, rakenne, orkestraatio, lyriikat, jne) nauttiakseen sävellyksistä. Siitä huolimatta ne ovat olemassa. Vaatii tottumista ja sopeutumista ihan samalla lailla kuin aikanaan bluesin ja rockin myötä keksityn sähkökitaran täyteläisen särösaundin totuttelu verrattuna aiempaan puhtaaseen ja heleään kitaran ääneen. Tottumaton kuulee vain meteliä ja kaaosta, kunnes harjaantuu paremmaksi ja monipuolisemmaksi musiikilliselta erottelukyvyltään. Se kannattaa, sillä sitä kautta saa enemmän irti myös muusta musiikista ja elämyspiiri laajenee monin tavoin.
Minulle musiikissa tärkeimpiä asioita ovat sanoitukset. Viittasin niihin kun kuvailin death metalia kaoottiseksi ja väkivaltaiseksi, ja sellaisiahan ne sanoitukset yleensä ovat.
En ole niinkään kiinnostunut death metalin termeistä ja sellaisesta, vaan sellaisen kuuntelijan mielentilasta.
Ehkä hyvin erilaiset maut eivät muutenkaan toimi suhteessa, sillä kyseinen mies ei omien sanojensa mukaan juuri muuta kuuntelekaan, ja minä taas en halua hänen soittavan suosikkimusiikkiaan minun läsnäollessa.
Mielentilasta kannattaa varmaan kysyä ihmiseltä itseltään. Kuten muillakin ihmisillä, myös metallin kuuntelijoilla ylläri pylläri mielentilat vaihtelevat.
Se varmasti on ongelma parisuhteessa, jos on sillä lailla ahdasmielinen ja suvaitsematon, että ei hyväksy tai salli toiselle erilaisia makumieltymyksiä ja niiden toteuttamista tai siitä ärsyyntyy. Silloin lienee parasta etsiä kaltaistaan seuraa. Huomaathan, että tällä ei ole mitään tekemistä enää sen kanssa, millainen on metallimusiikin kuuntelija ihmisenä, vaan sen, millainen on sitä ihmettelevä metallia ymmärtämätön kyselijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos musiikkigenret vertaillaan sen perusteella, missä tapahtumissa eniten sattuu ja tapahtuu, niin Seinäjoen Tangomarkkinat taisi olla pahimmasta päästä?
Kyllä se on yleensä just death metal, jonka "vaikutuksen" alla tehdään usein ne kamalimmat teot. Monen suomalaisen ja jenkin t*rroristin mielimusiikkia, siis koulua*pujien.
Ihan varmaan juu. Hampurilaisistakin taisivat tykätä. Älä siis syö hampparia, tai sinusta tulee tero-risti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos musiikkigenret vertaillaan sen perusteella, missä tapahtumissa eniten sattuu ja tapahtuu, niin Seinäjoen Tangomarkkinat taisi olla pahimmasta päästä?
Kyllä se on yleensä just death metal, jonka "vaikutuksen" alla tehdään usein ne kamalimmat teot. Monen suomalaisen ja jenkin t*rroristin mielimusiikkia, siis koulua*pujien.
Niinpä niin. Eiköhän räpillä ole paljon pahempi maine tässä mielessä. Mietipä vain, kuinka monta kertaa sen kuuntelijat ovat syyllistyneet am'muskeluihin ja ryöstöihin (etenkin USA:ssa). Räppi on lisäksi äärimmäisen naisvihamielistä musiikkia. Kannattaisi olla huolissaan siitä eikä marginaalisesta metallista.
Ja ap:n pohdinnat ovat samaa luokkaa kuin 70-vuotiaan äitini, jonka on vaikea ymmärtää mitään, mistä hän ei itse erityisemmin pidä, ja joka pöyristyy milloin mistäkin. Jos miehen musamaku on sinulle näin iso ongelma ja omat näkemyksesi poikkeavat vahvasti tutkimusnäytöistä, niin kannattaa tosiaan lopettaa tapailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, anna miehelle mahdollisuus löytää kumppani, jonka kanssa hän voi jakaa elämäntapansa. Et kuullosta naiselta, jonka kanssa hän olisi onnellinen. Itse en voisi kuvitella lyöväni hynttyitä yhteen kenenkään muun kuin raskasta musiikkia arvostavan kanssa. Raskas musiikki ei ole vain "taustaääntä", se on monesti elämäntapa.
Onneksi oma rakas jakaa musiikkimaun lisäksi myös elämäntapansa minun kanssani. 😍
T. Raskasta musiikkia jo 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metallin kuuntelijat ovat keskimääräistä älykkäämpiä, empaattisempia, vähemmän väkivaltaisia ja ylipäänsä mukavampia ihmisiä.
Joukkoon voi mahtua toki mielenterveysongelmaisia, masentuneita yms. vähintään normaalissa määrin, tai jopa enemmän, mutta ne eivät kuitenkaan ole itselleen ja läheisilleen vaarallista tyyppiä.
Väkivaltaisten, kauhuaiheiden yms. voimakkaiden ja tummien sanoitusten ja performanssien (videot, keikat) takana ei ole sen kummempaa kuin dramatiikka, mystiikka, fantasia ja sen sellainen mielikuvituksellisuus, joka ihmisiä aina kiehtoo. Synkkien ajatusten ja tunteiden käsittely musiikin kautta on myös omiaan auttamaan ihmistä, sen sijaan, että sitä omaa angstia tai vihaa aletaan purkaa verbaalisesti saati nyrkein perheenjäseniin tai nakkijonoissa.
Kiitos, tämä oli ihan ymmärrettävä kuvaus viitaten etenkin viimeiseen lauseeseesi. Sitä en kyllä usko, että musiikkimaku juuri kertoisi mitään kuuntelijan älykkyydestä. Muusikon itsensä älykkyydestä sen sijaan kyllä, sillä luovuus kertoo älykkyydestä.
Ap
Monimutkaisemman musiikin ymmärtäminen vaatii enemmän älyä. Toki "metalli" on niin laaja käsite, että sen alle mahtuu myös yksinkertaista "metal for dummies" -ränttätänttää. Myönnetään.
Sitä kuitenkin on tutkittu, että monimutkaisen (metalli, klassinen, jazz) musiikin kuuntelijat ovat älykkäämpiä.
Onko lähteitä tuolle viimeiselle väitteelle? Kiinnostaisi lukea aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmille musiikissa tärkeintä on musiikki. Tiedän kyllä, että on ihmisiä, yleensä äärimmäisen epämusikaalisia, joille sanojensa mukaan musiikissa sanoitukset ovatkin kaiken aa ja oo. Musiikki on vain alusta, apukeino tai tausta sanoituksille, joka ei juurikaan merkitse. Ei siinä mitään väärää tietenkään ole. Mutta niistä lähtökohdista kannattaa sitten olla kauheasti edes ottamatta esiin yhtään mitään musiikkiin itsessään liittyviä seikkoja. Saati musiikkigenrepohdiskeluita.
Huolestuisin jos mies kuuntelisi pelkkää iskelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin siitä että death metal vaikuttaa olevan näinkin suosittua palstailijoiden keskuudessa. Kiitos muutamille minulle asiallisesti vastanneille, mutta ei tämä keskustelu mitenkään ainakaan paranna ennakkoluulojani death metalia kuuntelevia kohtaan: monet näyttäytyvät keskustelussa ylimielisinä ja tietämättömyyttäni kyseisestä genrestä halveksien. Ei myöskään anna kovin hyvää kuvaa, kun vailla mitään tieteellisen näytön esittämistä ylennätte itseänne muita älykkäämmiksi ja paremmiksi ihmisiksi vain kyseisen musiikin kuuntelun pohjalta. Oikeastaan se vain sopii analyysiini death metalin kuuntelijoista. Taidan päättää miehen tapailemisenkin.
Ap
Sanoituksista ei saa selvää,ei se edes tiedä mitä kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin siitä että death metal vaikuttaa olevan näinkin suosittua palstailijoiden keskuudessa. Kiitos muutamille minulle asiallisesti vastanneille, mutta ei tämä keskustelu mitenkään ainakaan paranna ennakkoluulojani death metalia kuuntelevia kohtaan: monet näyttäytyvät keskustelussa ylimielisinä ja tietämättömyyttäni kyseisestä genrestä halveksien. Ei myöskään anna kovin hyvää kuvaa, kun vailla mitään tieteellisen näytön esittämistä ylennätte itseänne muita älykkäämmiksi ja paremmiksi ihmisiksi vain kyseisen musiikin kuuntelun pohjalta. Oikeastaan se vain sopii analyysiini death metalin kuuntelijoista. Taidan päättää miehen tapailemisenkin.
Ap
Ehdottomasti porvoolaisia metallimiehiä ei kannata deittailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos musiikkigenret vertaillaan sen perusteella, missä tapahtumissa eniten sattuu ja tapahtuu, niin Seinäjoen Tangomarkkinat taisi olla pahimmasta päästä?
Kyllä se on yleensä just death metal, jonka "vaikutuksen" alla tehdään usein ne kamalimmat teot. Monen suomalaisen ja jenkin t*rroristin mielimusiikkia, siis koulua*pujien.
Ihan varmaan juu. Hampurilaisistakin taisivat tykätä. Älä siis syö hampparia, tai sinusta tulee tero-risti.
Oliko hampurilaisissakin väkivaltaa, niin kuin niiden mielimusiikissa? Hei, hyvä huomio - olihan niissä! Olihan pihvejä varten nimittäin todennäköisesti m*rhattu eläimiä. Kyllähän sellaisen tukeminen on rikos eläimiä vastaan ja kertoo paljon syöjästä.
Minäkään en kuuntele death metallia, mutta ihan hyvin voisin seurustella sellaisen kanssa joka kuuntelee. Kun korva tarpeeksi harjaantuu kuulemaan sitä niin sen ärinäränkytyksen joukosta voi löytyä jotain hyvääkin, tai vähintäänkin sitä voibalkaa sietää.
Toisaalta oon siinä käsityksessä, että yleensä nämä raskaammasta tykkäävät ovat lähteneet liikkeelle kevyemmästä kamasta. Jos kumppani haluaa toisesta metalheadin, hän välttää kuunnelluttamasta sitä pahinta heti alussa.
Anteeksi edellinen, meni vuosikymmenet vähän peielen, muytta ymmärtänette pointin.